Usko tai älä!
Eipä sillä tosiaan ole väliä, millä itse kukin lohtunsa löytää! Elämä on välillä kovaa... vaikka se on myös ruusuilla tanssimista!
Yhdysvalloissa on voimakas tunneperäinen uskonnollisuus tavallisen kansan keskuudessa ja politiikassa, kuten tunnettua. USAssa on myös pieniä vl-vähemmistökirkkoja.
Mutta tiesitkö, että 90 % amerikkalaisista tutkijoista ja tiedemiehistä on uskonnottomia.
Tämä ei tietenkään tarkoita, että he eivät kunnioittaisi uskontoja. Moni heistä tutkiikin niitä. Mutta uskontojen selitysvoima maailmassa on kertakaikkiaan tyhjentynyt tieteellisen tiedon myötä.
Lohdutusta ja viihdettä, siinä uskonnot ovat vahvimmillaan! :-)
"Lohduttakaa toisianne, ette enää pelkää!!" :-)
Sitaatti Tove Janssonin kuvakirjasta, kilpailee ankarasti raamatun kanssa...
Eipä sillä tosiaan ole väliä, millä itse kukin lohtunsa löytää! Elämä on välillä kovaa... vaikka se on myös ruusuilla tanssimista!
Yhdysvalloissa on voimakas tunneperäinen uskonnollisuus tavallisen kansan keskuudessa ja politiikassa, kuten tunnettua. USAssa on myös pieniä vl-vähemmistökirkkoja.
Mutta tiesitkö, että 90 % amerikkalaisista tutkijoista ja tiedemiehistä on uskonnottomia.
Tämä ei tietenkään tarkoita, että he eivät kunnioittaisi uskontoja. Moni heistä tutkiikin niitä. Mutta uskontojen selitysvoima maailmassa on kertakaikkiaan tyhjentynyt tieteellisen tiedon myötä.
Lohdutusta ja viihdettä, siinä uskonnot ovat vahvimmillaan! :-)
"Lohduttakaa toisianne, ette enää pelkää!!" :-)
Sitaatti Tove Janssonin kuvakirjasta, kilpailee ankarasti raamatun kanssa...
Vastaukset 14
Vanhimmat
Tästä että "90 % amerikkalaisista tutkijoista ja tiedemiehistä on uskonnottomia."
Amerikassa on monen maalaisia. Pitäs tietää kuinka iso osa noista tutkijoista ei ole oikeita amerikkalaisia. Vaan he on muualta sinne tulleita eikä ukso jumalaan. Uskon että maerikkalaiset tutkijat on jumalaa pelkääviä. Olen käynyt Amerikassa. Dollarin setelissä on painettu: jumalaan me luotamme. Englanniksi siis.
Luontoa ymmärtääkseen ei nykyihmisen tarvitse tietää mitään uskonnoista.
Ihminen kehitti jumalan aikana, jolloin ei vielä ollut tietoa, ei tiedettä eikä menetelmiä tutkia ympäristöä.
Kun ei tunnettu luonnonlakeja eikä maailmankaikkeuden luonnetta, selitykseksi kelpasivat ihmisestä itsestään lähteneet kuvitelmat ja keksityt, suullisena perinteenä siirtyneet tarinat. Tästähän on yhä tänään alkuperäiskansojen uskonnoista havainnollisia esimerkkejä.
Mitä enemmän tiede kehittyy, sitä vähemmän tarvitaan jumalia selittämään selittämätöntä.
Aloitin sanomalla, että luontoa ymmärtääkseen ei tarvitse tietää mitään uskonnoista. Mutta ymmärtääkseen ihmistä ja hänen käyttäytymistään on tärkeää tuntea erilaisia uskontoja ja vastaavia uskomusjärjestelmiä! Kuten vaikkapa vanhoillislestadioalisuutta.
VL-yhteisö kaikkine mielikuvituksellisine keksintöineen onkin kiehtova, elävä tutkimuslaboratorio yhteiskunta- ja aatehistorioitsijalle.
Yhdysvaltalaista tutkijosista kerrottiin eräässä henegellisessä konfenssissa olevan suurelta osalta uskollisen vakaumusen omaavia.
Kysmys on siis Yhdysvalatista teidemiehistä, ja yksi ryhmä, joka on jotavia alueita, kun ovat löytäneet Jeesusen on juuri tiedemiehet ja bioligit, jotka olivat ennen ateisteja.
Kysytiin, mikä on suhde, kerrottiin sen olevan 2/5.
Muuten olen asunut siellä.
minkä mainitsit, että suurin osa (prosentteja en muista) amerikkalaisista tieteentekijöistä on uskonnottomia. Mutta minulla on sellainen muistikuva, että kyse oli pelkästään luonnontieteilijöistä. Voisitkohan löytää mistään faktaa, koskeeko tämä arvio pelkästään luonnontieteilijöitä vai kaikkia tieteilijöitä?
Olisin aika kummissani, jos tuo tutkimustulos koskisi kaikkia tieteentekijöitä. Jos se taas koskee pelkästään luonnontieteilijöitä, en ole ollenkaan niin kummissani. Luonnontiteilijöiksi nimittäin valikoituvat tietyntyyppiset ihmiset. Sellaiset, jotka ovat kiinnostuneita ihmisen ulkopuolisesta, konkreettisesta ja aineellisesta luonnosta, ja haluavat selvittää sen lainmukaisuuksia. Myös ihmisen oma kroppa ja sen toiminnot ovat tuota konkreettista ja aineellista luontoa.
Tuo 'luonnontieteilijä-tyyppi' on usein aika avuton ihmissielun suhteen, omansa ja muiden, koska hän suuntaa mielenkiintonsa siitä poispäin, materialistiseen (myös kvanttifysiikka on materialismia!). Tai kääntäen, hän on hyvin usein päätynyt luonnontieteilijäksi, koska on estynyt sielullisten asioitten suhteen, ja on löytänyt väylänsä toiselta suunnalta. Häneltä on usein siis yksi ihmismielen ulottuvuus 'tukossa'.
Luonnontieteilijät ovat usein mukavia, sosiaalisia ja auttavaisia ihmisiä (tiedän kokemuksesta). Mutta heidän elämänkäsityksensä on tietyllä tavalla rajoittunut. Juuri sillä tavalla, että siitä puuttuu se yksi ulottuvuus, ja siksi he eivät tarvitse uskontoa. Ei kaipaa sellaista, mikä on jäänyt itselle liian vieraaksi.
Jos tuo tutkimus olisi tehty taiteilijoitten keskuudessa, tulos olisi varmasti paljon mielenkiintoisempi. Ääripäitä laidasta laitaan?
Tämä kaikki on karkeaa yleistystä, tietenkin. Joka joukkoon mahtuu monenlaisia.
Kiitos monipuolisesta ja harkitsevasta kommentistasi. Näytät kannattavan Snown ("Aikamme kaksi kulttuuria"-kirja) ja vaikkapa Edward O. Wilsonin suosimaa ajattelua "kahdesta kulttuurista". Että yhteiskunnassa ja tieteessä varsinkin on toisaalta luonnontieteellinen lähestymistäapa ja sen menetelmät, ja sitten on fenomenologis-hermeneuttinen tai sanotaanko ihmistieteellinen lähestymistapa. Ja ne ovat liian kaukana toisistaan, eli pitäisi saavuttaa uusi yhtenäistiede, kuten Wilson esimerkiksi vaatii. Toiset taas väittävät, että niiden kuuluukin tarkastella todellisuutta kummankin omasta näkökulmastaan itselleen parhaiten luontuvilla manetelmillä. Tätä mieltä on esimerkiksi saksalainen yhteiskuntafilosofi Jürgen Habermas.
Oletko muuten lukenut Wilsonin suomeksikin julkaistun kirjan Konsilienssi? Suosittelen - vaikka en voi olla hänen kanssaan samaa mieltä kaikesta. Varsinkaan tieteen yhtenäisyys -intressistä jos se esitetään kuten hän: että myös ihmistieteiden tulee tutkia todellisuutta luonnontieteen menetelmin. :-)
Kirja on silti upea lukukokemus, ja sivistävä oppihistoriallisesti. Kriittisyys tulee pitää mielessä aina kun pohdimme millä tavoin jotkin tutkimustulokset ja niistä tehdyt päätelmät on saatu.
En uskalla sanoa sitä enkä tätä väitteestäsi, että luonnontieteilijöiksi valikoituisivat "tietyn tyyppiset ihmiset". Väite kuulostaa tuulesta temmatulta populaaripsykologialta - mutta kuka tietää? Tutkimatta en lähtisi väittämään suuntaan enkä toiseen. Itse tunnen insinööritieteistä väitelleen bisnesmiehen, joka lukee valtavasti kaunokirjallisuutta ja harrastaa filosofiaa ja taiteita ja tarkastelee erittäin monipuolisesti elämän eri ilmiöitä. Toisaalta tunnen humanisteja, joiden maailmankuva on ahdas ja täynnä ennakkoluuloja. Ei ainoastaan luonnontieteitä ja teknologiaa kohtaan, vaan jopa oman tieteenalan toisenlaista tutkijakoulukuntaa kontaan... :-)
Siksi toisekseen, kun tutkimme uskontokritiikkiä, havaitsemme, että juuri humanististen tutkijoiden piiristä on noussut erittäin merkittäviä uskonnottomuuden puolustajia. Suomalaisiakin on useita. Viimeksi viime viikolla television keskusteluohjelmassa "Voimala" teologi ja pappi Matti Paloheimo puhui avoimesti omista kriittisistä näkemyksistään suhteessa kristinuskon perustaan. Hän on julkaissut juuri uuden kirjan nimeltään "Uskomisesta".
Paloheimo ei niinkään kritisoi irkon toimintaa, vaan hän menee uskomisen juurille ja pohtii uskon mahdottomuutta.
Suosittelen Voimalaa, sen voi katsoa tästä:
http://www.yle.fi/java/areena/dispatcher/1034588.asx?bitrate=1000000
katson myöhemmin.
Tuosta kirjoittamastasi tulee mieleen lause 'ei usko ole joka miehen', jota vl:t ainakin ennen viljelivät paljon. Joku uskoo, joku ei. Tärkeintä kai on, että ihminen on itse perillä uskonsa tai uskonnottomuutensa perusteista, ettei olisi ulkoapäin ohjailtavissa.
Nämä perimmäiset kysymykset ovat aina uskonasioita, koska tietoa meillä ei niistä ole. Joku esimerkiksi uskoo Jumalan olemassaoloon, toinen ei, mutta samanlaisesta uskomuksesta kummassakin tapauksessa on kyse. Tieto puuttuu.
Sanoin tuon edellisen viestini lopussa, että väitteeni oli karkea yleistys, ja että joka joukkoon mahtuu monenlaisia. Sitä kai halusit tuoda esille noilla esimerkeilläsi?
"...ja että joka joukkoon mahtuu monenlaisia. Sitä kai halusit tuoda esille noilla esimerkeilläsi?"
Juuri niin. Myös VL-joukkoon mahtuu monenlaisia - onneksi... ihan ajatteleviakin ihmisiä. Pahinta tietysit on jos ajattelukyky koulitaan lapsuudesta saakka yhdenmukaiseksi... silloin niiden sinun manitsemiesi omien, itselle aitojen perustelujen löytäminen vie pitkän aikaa. Mutta itse uskon että kukaan ei voi elää "unessa" ihan koko elämäänsä. Suden hatki tulee ennemmin tai myöhemin, jolloin on "välitinpäätöksen" aika, ja ihminen pohtii omia perusteitaan käsityksilleen.
Toivon ainakin omalle kohdalleni että jatkuva kyseenalaistamishalu ja kriittisyys syveneisivät... henkinen kasvu tyrehtyy jos itse panee itsensä häkkiin.
Ja useimmiten ne suurimmat esteet henkiselle kasvulle ja psyyken kehittymiselle ovatkin ihmisen itsenä rakentamia...
Ihmisen mieli ja ajattelukyky on ihan uskomaton epeli! :-)
>> Tärkeintä kai on, että ihminen on itse perillä uskonsa tai uskonnottomuutensa perusteista, ettei olisi ulkoapäin ohjailtavissa.
Mutta onko ihminen silloin "itse perillä uskonsa perusteista", jos hänet on lapsesta asti kasvatettu vl-uskoon ja kielletty sen kyseenalaistaminen??
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=4500000000000490&posting=22000000032293128
HUOM. Kaikki VL-perheiden lapsista ei jää aikuisena vl-liikkeeseen.
Valtaosa toki jää. Niiden suhteellinen määrä jotka nykyisin pysyttäytyvät uskossa on selvästi kasvanut 80-luvun tilanteeseen verrattuna. Monella on tällainen mutu-tuntuma. Asiaa ei ole tosin tutkittu. Nykyisin arvelleen vain 10 % ikäluokasta eroavan vl-liikkeestä.
Laajamittainen lapsi- ja nuorisotyö on osoittautunut kiistatta menestykseksi SRK:n näkökulmasta.
mutta kun ihmettelen, mikä tarve sinulla on hyökätä noin aggressiivisesti uskontoja vastaan. Mitä pahaa ne ovat sinulle tehneet?
Heihei...jarruta vähän päätelmissäsi! :-) En ole lainkaan "hyökännyt uskontoja vastaan" kuten väität. Luepa avaukseni oikein tarkasti. Kerron siinä yksinomaan haastattelututkimustuloksen, joka oli taannoin Scientist-lehdessä. Sen mukaan yli 90 % tiedemiehistä ja -naisista Yhdysvalloissa on uskonnottomia. Eli ne tutkijat jotka tutkivat ammatikseen todellisuuden luonnetta kurinalaisin tieteellisin menetelmin, eivät usko minkäänlaiseen jumalaan.
Puhdas faktatieto ei voi olla "hyökkäys", vai onko?
:-)
Uskon että useimat uskovaisetkin kannattavat sitä, että levitetään mieluummin tosiasiatietoa kuin valheita. Vai mitä luulet?
Rauhaa sinulle!
ollut pelkästään faktatietoa, vaan sinun omaa tunnepitoista asennoitumista, sellaista voimakasta manipulointihalua. Näethän sen itsekin. Älä nyt sentään yritä väittää olemattomaksi semmoista, minkä voi jokainen lukea omin silmin aloituksestasi, teet sillä itsestäsi epäuskottavan.
Minua vähän tympäisee tuo sinun tyylisi. Ei sellainen pure tällä palstalla. Jossakin mainosmaailmassa se varmaan puree.
Tunteet ovat itse kunkin oma asia. Kuten sinulla nyt tuo tympäisytunne! Sen tuntemisesta vain sinä itse olet vastuussa, ei kukaan muu. :-)
Sellaista sitä vaan maailmassa sattuu, varsinkin moniarvoisessa ja suvaitsevaisessa demokratiassa, että aika ajoin kohtaa sellaista, mikä ei itseä miellytä.
Mutta toisaalta... onneksi on tunteet... nehän juuri ovat elämän suola ja sokeri, niistä saa energiaa kaikkeen tekemiseen! Jopa kielteisistäkin tunteista kun opettelee niitä työstämään!
Rauhaa!
Kritisoin siitä, että
-hyökkkäät aggressiivisesti uskontoa vastaan,
ja ihmettelin että mistä syystä
-väität kirjoittaneesi vain faktaa, vaikka tuo
aloitus on tuossa silmien alla ja itsekin näet
ettei niin ole. En viitsi käyttää rumaa sanaa
valehtelu, mutta sanotaan että tosiasioitten
vääristelyä. Ei minua sinun tunteesi
kiinnosta vaan se että ilkeät kiistää
tosiasiat.
Jos moniarvoisessa ja suvaitsevassa demokratiassa kohtaa ikävää suhtautumista kanssaihmisiin, mikä on tässä tapauksessa yritystä manipuloida halvoilla keinoilla, siitä on vapaus sanoa mielipiteensä.