Tämä liittyy nyt vähän tuohon nuhju-sohva ketjuun... Eli kuinkas moni sisustaa asuntoansa? Ei siis kerää kaikkea sekalaista mitä eteen sattuu ja tarvitsee...
Itse olen nuoresta asti ollut sisustusfriikki. Teen paljon itse, maalaan ja remontoin myös. Käytän maanläheisiä värejä, uutta ja vanhaa sekoitellen. Minulla aika maskuliininen tyyli, rento mutta aika moderni. Nyt suunnitelmissa musta puunoksan kuva maalattavaksi seinälle. Sisustelen myös ystävieni asuntoja, kivaa! En siis tee työkseni mitään lähellekään tätä.
Mitä mieltä olette?
Itse olen nuoresta asti ollut sisustusfriikki. Teen paljon itse, maalaan ja remontoin myös. Käytän maanläheisiä värejä, uutta ja vanhaa sekoitellen. Minulla aika maskuliininen tyyli, rento mutta aika moderni. Nyt suunnitelmissa musta puunoksan kuva maalattavaksi seinälle. Sisustelen myös ystävieni asuntoja, kivaa! En siis tee työkseni mitään lähellekään tätä.
Mitä mieltä olette?
Vastaukset 10
Vanhimmat
Sisustaminen on kivaa hommaa! Kuin myös pidän maanläheisistä väreistä ja selkeistä linjoista. Mikä sen mukavampaa ku saada koti näyttämään kauniilta :)
Kuulostaa kivalle. Tule sisustamaan munki kämppää, saat vapaat kädet, voin keitellä sulle kahvit ;-). Pidän väreistä, mutta ei niitä liikaa saa sekotella. Haluaisin uusia kalusteita, mutta en vaan ole saanut aikaiseksi. Ja sitten kun pääsen sinne kalusteliikkeeseen, niin en osaa ollenkaan yhdistellä tavaroita ja materiaaleja ja sitten en uskalla ostaa mitään. tuo puujuttu kuulosti hienolta, siis vapaalla kädelläkö aiot sen maalata??
vapaalla kädellä. Piirtoheittimen ajattelin roudata jostain ja heijastan sen oksa-kuvan siitä seinälle, jonka ekaks siis kopioin kalvolle. Jotain hyötyä siis noista muinaisista piirtoheittimistä! Ja tulee hieno...no jos ei niin sitten maalia vaan päälle. Kivaa, että muutkin meikäläiset kiinnostunut kodin laittamisesta. Mulle moni sanonut, että niin hetsku hommaa, mut sitten kun tulee käymään, niin ihastuu kuitenkin..siis mun asuntoon (ja ehkä muhunkin).
koti pitää olla sellainen paikka jonne on kiva palata ja hengähtää. kotikissana se ehkä korostuu vieläkin enemmän.
oma tyyli on myöskin maanläheisiä värejä ja selkeitä linjoja. maalasin kelopuun seinälle vasta äskettäin. muillakin samanlaisia aikeita :) tulee varmasti hieno!
Kiva aihe välillä! Mun asunto kaipaisi kans tuommosta kaveria, jolla olisi silmää ja ideoita. Mulla on jotenkin vaikee hahmottaa noita kokonaisuuksia ja siksi en oikein usein innostu yksin sisustamaan. Sisko yrittää kyllä saada aina ostamaan uusia verhoja tai tyynyjä. En kyllä lueskele mitään sisustuslehtiäkään.. Tarvitsisin tällä hetkellä uuden hyllykokonaisuuden, kun mun kirjat lojuu lattialla tai pöydällä. Voi olla, että nyt kun valoa alkaa olla lisää niin mussakin herää joku ihmeellinen sisustuskärpänen.
ajatuksestä, että asuttuani kymmenen vuotta asunnossa, missä vain, se alkaa muistuttamaan kotia. En siis mielelläni sisusta heti vaan pikkuhiljaa... Mutta ketäpä ei ajatus kodista viihdyttäisi
sisustusfriikki. Mutta puuta en maalaisi seinään vaikka maksettaisi. Mä etsin paljonkin ideoita lehdistä, ohjelmista yms mutta muunnan ne itseni näköisiksi. Minä en olisi tyytyväinen jos kopsaisin jonkin idean suoraan enkä tuunaisi sitä itse yhtään.
Mutta koti kertoo paljon ihmisestä, itse tykkään panostaa myös siihen.
Mulla on menossa nyt kulta, pronssi, harmaa, valkoinen, yms värikausi. Kesää kohti se taas muuttuu värikkäämmäksi.
Kyllä joo, koti pitää nimenomaan olla oman näköinen paikka, jotta siellä tuntee olevansa kotona ja viihtyy ja rentoutuu. Kun kaverit pyytää tuunaamaan niiden koteja, niin sanon, että se pitää nimenomaan näyttää niiltä, enkä mä halua tehdä niistä mun näköistä. Mutta kun tuntee niitä ihmisiä, niin voi kuitenkin ehdotella niiden pohjalta joitain ratkaisuja. usein jo turhan tavaran karsimisella saa paljon aikaan ja pienelläkin rahalla. Mun henkilökohtaisena haasteena on yhä tuommoset paikat jonne kertyy epämääräistä roinaa ja papereita.
Koti on todellakin KOTI minulle. Ei näyttelyesine eikä sisustuskohde ajatellen trendejä tai Avotakka-lehteä. Eli siinä mielessä en sisustuksesta piittaa pisaran vertaa.
Mutta siinä mielessä kyllä, että haluan kotimme olevan viihtyisä, värikäs, meille sopiva ja meidän elämäntyyliimme juuri käypä. Kun kotia asuu kaksi ihmistä, tulee väkisinkin tarve tehdä kompromissejakin mutta onneksi meillä on melko samanlainen maku asioiden suhteen. Tosin allekirjoittaneen on täytynyt luopua eräistä asioista, kuten esimerkiksi siitä kallojen ripustamisesta seinälle...
Meillä on uusi, yhteinen koti, jossa jokaisella huoneella on oma väri ja tunnelma. Kultaa ja kuparia, taivaansinistä, viininpunaista, vihreää, lempeää vaaleaa maasävyä, puulattiaa ja avaraa henkeä. Esineitä, huonekaluja, jotka on vain löydetty jollakin tavalla meille tai jotka ovat löytäneet meidät.
Enkä ikimaailmassa antaisi kenenkään vieraan suunnitella kotiani. Koti on yksi eräällä tavalla pyhistä asioista ja sinne ei ole kenelläkään kotiini kuulumattomalla asiaa tulla äkseeraamaan.
Tuollainen on omakin sisustusfilosofiani. Ja tuolla aiemmin mainittu pelkistäminen eli roinan vähentäminen on aivan loistava neuvo - siinä ajatuksetkin kirkastuvat kummasti.