Tällä hetkellä varmaan moni abi elää todella stressaavaa aikaa, kun kirjoitukset lähenee, kesätöitä on etsittävä ja jatko-opiskelupaikka keksittävä. Itse ainakin tunnen olevani lähes koko ajan jollain lailla ylikierroksilla, lähinnä pohjattoman ahdistunut tulevasta. Mulla ei ole aavistustakaan siitä minne hakisin opiskelemaan, olen aivan hukassa :( Kaikki vaan hokevat etei välivuosi kannata, se on pelkille epäonnistujille... olenko minä sitten sellainen jos sellaisen pidän? Ahdistaa se, että pitäisi nyt hakea jonnekin kun ei ole paikkaa minne tahtoisin. Sekin ahdistaa jos jätän hakematta. Eli ei siis ole sellaista vaihtoehtoa joka ei tuottaisi ahdistusta. Muutenkin stressaan kamalasti kun kaikki vanha ja turvallinen tuntuu katoavan ympäriltä ja pelkään etten pärjää uudessa elämässä. Olen aika ujo pohjimmiltani.
Välivuoden suhteen olen miettinyt, että todellakaan en aio käyttää sitä löhöämiseen. Olen sen tyyppinen ihminen ettei luonto anna periksi sellaiselle. Töitä siis pyrkisin hakemaan joko suomesta tai ulkomailta. Tuntuu kuitenkin että kun kaikki on nyt niin suuressa käännekohdassa, niin pelottaa aivan kamalasti :( On alkanut ilmetä ihan sosiaalisten tilanteiden pelkoa enemmän ja enemmän kaiken tämän viimeaikaisen stressin keskellä.
Kertokaa vaikka omia kokemuksianne aiheesta, mielipiteitänne, ihan mitä tahansa. Olis kiva saada kuulla muidenkin ajatuksia ja ehkä "selviytymistarinoita".
Välivuoden suhteen olen miettinyt, että todellakaan en aio käyttää sitä löhöämiseen. Olen sen tyyppinen ihminen ettei luonto anna periksi sellaiselle. Töitä siis pyrkisin hakemaan joko suomesta tai ulkomailta. Tuntuu kuitenkin että kun kaikki on nyt niin suuressa käännekohdassa, niin pelottaa aivan kamalasti :( On alkanut ilmetä ihan sosiaalisten tilanteiden pelkoa enemmän ja enemmän kaiken tämän viimeaikaisen stressin keskellä.
Kertokaa vaikka omia kokemuksianne aiheesta, mielipiteitänne, ihan mitä tahansa. Olis kiva saada kuulla muidenkin ajatuksia ja ehkä "selviytymistarinoita".
Vastaukset 2
Vanhimmat
Mun nuori oli kuule ihan samalla tapaa ahdistunut abikeväänä kuin säkin.Ei kerta kaikkiaan tiennyt mihin hakea. Kirjoitukset jännitti ja tosiaan sen kaiken tutuksi tulleen "hyvästely". Hän piti meidän vanhempien vastustuksesta huolimatta välivuoden. Ajattelimme juuri kuin kerroit ihmisten ajattelevan. Onneksi olimme väärässä!! Hän aloitti kesätyöt heti kirjoitusten jälkeen. Piti pienen kesäloman ja jatkoi varamiespalvelun kautta koko syksyn töitä. Meni armeijaan ja sen jälkeen aloitti mieluisalla alalla opiskelut. Näin me vanhemmat saimme nähdä, että kaveri piti sen mitä lupasi..mietti oikeaa alaa ja amk.opislupaikkaa ja ansaitsi omaa rahaa ja sai työkokemusta.Lisäksi meidän vanhempien mielestä myös kasvoi henkisesti 10 senttiä.
Meillä on tällä hetkellä yksi abi. Kyllä hänelläkin kierrokset tuntuvat helposti nousevan. Paineet purkautuvat kotona, sitten taas jaksaa koulussa. Hän kirjoitti yhden aineen jo syksyllä ikään kuin "kokeeksi". Se meni oikein mukavasti ja antoi tuntumaa kevään koitoksiin.
On paljon vaihtoehtoja lukion ja ylioppilaskokeiden jälkeen. Aluksi varmaan pieni lepo on tarpeen. On olemassa kansanopistoja, joissa on monenlaista yleishyödyllistä opetusta. Monella on kansanopistovuoden aikana selvinnyt, mikä on oma ala. Ajattelen, että on tärkeää kuunnella itseään ja omaa sisäistä ääntään niin, että sekä tunteet että järki ovat "samaa mieltä". Silloin tietää olevansa omalla alallaan. Tosin samojen opintojen jälkeen voivat eri ihmiset tehdä hyvinkin erilaisia töitä. Eivät kaikki opettajiksi opiskelleet suinkaan opeta tai teologiaa opiskelleet ole pappeja.
Tiedän tuon muiden ihmisten painostuksen ja sen, miten ahdistavalta siihen sopeutuminen tuntuu. On kuin yrittäisi tunkea itseään sellaiseen muottiin, johon ei mitenkään voi sopia. Se on kuin Tuhkimo-sadussa kengän sovitus. Kenkä mahtui vain Tuhkimon jalkaan, ei muiden, vaikka jalasta leikattiin palasia pois. Ristiriita ahdistaa. Muutoskin ahdistaa. Kuitenkin elämään kuuluvat muutokset, joskun hyvinkin vaikeat. Tämä muutos on oikeastaan hyvä muutos, vaikka se ahdistaa.
Voit hakea jonnekin yhteishaussa. Voit mennä töihin vaikka kaupan kassalle tai ulkomaillekin esimerkiksi au-pairiksi. Ehkä on pienempi muutos aloittaa työt kotimaassa kuin ulkomailla. Yliopistoonkin voi hakea, joihinkin kohteisiin pääsee pelkällä (hyvällä) todistuksella. Yksi vaihtoehto on talouskoulu, se kestää puoli vuotta ja on aina hyödyllinen koulu. Joku voi mennä varusmiespalvelukseen. On paljon mahdollisuuksia. Itse vain pitää tietää, pitää uskaltaa luottaa itseensä.