Olen tuntenut itseni yksinäiseksi jo muutaman vuoden, kun parisuhdekaan ei enään oikein ole toiminut. Asun paikkakunnalla, josta en paljon tunne ihmisiä,,vaikka olen asunut jo monia vuosia täällä! Johtuu kaiketi siitä, että olen ollut niin perhekeskeinen että minulle on riittänyt oma perhe ja silloin tällöin harvakseltaan joku kyläilyvieras.
Olen miettinyt, että mistä tämä voisi johtua.? Olen mielestäni sekä muidenkin mielestä kaunis ja hoikka sekä tykkään laittautua aika paljon. ( Aina yleensä huoliteltu ulkomuoto. ) Olen yrittänyt olla kaveri mieheni naisystäville, mutta en ymmärrä kun ei koskaan mitään kunnon ystävyys-suhdetta ole rakentunut heihin. Pelkään kyllä itsekin tehdä aloitteita esim.kysyä ulos,kylään tms.ketään. Pelkään,että tarjoukseni kierrellen hylätään.
Ja kukaan ei koskaan pyydä minua mihinkään.! Olen mielestäni ihan mukava, en tosin mikään pelle/hirveä hauskuuttaja, mutta ihan ok tyyppi.
Kertokaa hyvät ihmiset, voiko toiset naiset pelätä minua/kokea uhkana tms. niin paljon etteivät halua olla ystäviäni?? Vai voiko heitä ärsyttää niin paljon se että olen aina niin laittautunut,,,pitäisikö tässä alkaa metsän peikoksi,ihan vain sen takia että toiset hyväksyisivät ja haluaisivat olla kanssasi?
Toinen asia mitä olen miettinyt,on että olenko liian vakava? mielestäni en, mutta eri asia miten minut muut ihmiset näkevät..?
Ja vinkkejä kaipailen...
Olen miettinyt, että mistä tämä voisi johtua.? Olen mielestäni sekä muidenkin mielestä kaunis ja hoikka sekä tykkään laittautua aika paljon. ( Aina yleensä huoliteltu ulkomuoto. ) Olen yrittänyt olla kaveri mieheni naisystäville, mutta en ymmärrä kun ei koskaan mitään kunnon ystävyys-suhdetta ole rakentunut heihin. Pelkään kyllä itsekin tehdä aloitteita esim.kysyä ulos,kylään tms.ketään. Pelkään,että tarjoukseni kierrellen hylätään.
Ja kukaan ei koskaan pyydä minua mihinkään.! Olen mielestäni ihan mukava, en tosin mikään pelle/hirveä hauskuuttaja, mutta ihan ok tyyppi.
Kertokaa hyvät ihmiset, voiko toiset naiset pelätä minua/kokea uhkana tms. niin paljon etteivät halua olla ystäviäni?? Vai voiko heitä ärsyttää niin paljon se että olen aina niin laittautunut,,,pitäisikö tässä alkaa metsän peikoksi,ihan vain sen takia että toiset hyväksyisivät ja haluaisivat olla kanssasi?
Toinen asia mitä olen miettinyt,on että olenko liian vakava? mielestäni en, mutta eri asia miten minut muut ihmiset näkevät..?
Ja vinkkejä kaipailen...
Vastaukset 20
Vanhimmat
ymmärtänyt viestisi sisältöä, kun kerroit miehesi naisystävistä ja miten he liittyvät sinun ystäviisi?
Saattaahan se ulkonäkökin vaikuttaa ihmissuhteiden solmimiseen, jos toinen ei koe itseään vertaisekseen, eli (suomeksi) aina juhla kunnossa ja toinen saappaat jalassa.
Siis tarkoitin tuolla, mieheni mies-puolisia ystäviä, jotka ottavat joskus naisensa mukaan.Ikäänkuin parittaakseen meidät. Mutta ei näistä "parituksista" ole mitään ystävyys-suhteita rakentunut.Syytä en tiedä,,itse olisin vastaanottavainen uusille tuttavuuksille.Onkohan syynä yksinkertaisesti se että olen tylsä tai että he eivät tarvitse enempää ystäviä,,,tai sitten tuo ulkonäkö.Who Knows?
Muistan ensimmäisen päiväni uudessa koulussa, sitä kuinka pari ennestään tuntematonta pissistä supatteli jotain keskenään ja avoimesti tuijottelivat minua. En ollut koskaan edes puhunut heille!
Ei nyt ehkä ihan liittynyt, mutta päätinpä kuitenkin tulla kertomaan. Itsellänikään ei ole sitten lapsuusiän ollut sellaista kunnon bestistä tai edes suht läheisiä ystäviä, vaikka pyrin olemaan mukava kaikille, olen ihan sosiaalinenkin. Ja kauniiksi on kehuttu, yllättäen.
Kuulostaa niin tutulta... Minä myös pyrin aina olemaan kaikille ystävällinen.En puhu selän takana pahaa. Siltikään yhtään ystävää ei ole.
tahtoo välillä olla, ettei kaikkien kanssa kemiat pelaa, mutta joidenkin kanssa heti. Ehkä ystäväsi kokevat alemmuuskompleksia huolitellun ulkonäkösi suhteen. Kokeile seuraavan kerran sitä metsänpeikko systeemiä,jos se sattuisi toimii ja et ainakaan anna kaunis- tylsää kuvaa itsestäsi:)
miten voi olla niin väärin ettet oo saanu kavereita vaikka oot huomaavainen muita kohtaan.kavereita olis hyvä olla paljon että voi vähä parantaa maailmaa eikä kaikki ajatukset kierrä kehää päässä tilaanteelle täytyy tehdä jotain.
siis toki minulla on pari kaveria, mutta yksi asuu yli 100km päässä.
ja Yhden kanssa olemme n.4 kk välein tekemisissä, jostain syystä ei synkkaa niin hyvin.
Ja yksi lapsuuden ystävä on "unohtanut" minut ts.katkaissut välit "hiljaisesti" ,
ja yksi opiskelukaveri, jonka kanssa emme vapaa-aikana suuremmin ole yhteydessä,hän asuu eri paikkakunnalla.
eli jotain on mutta, esim.baariseuraa en siis yleensä saa, eikä ole mitään paikkaa mihin mennä kylään purkamaan fiiliksiä tai muuten vain oleilemaan.
Hyvä idea, täytyy kokeilla, ihan oikeasti! Mutta koska olen sellainen kuin olen, niin en pysty tätä "roolia" kauan vetämään ilman tuloksia. Olen meikannut ja laittanut itseäni yli 10 vuotta jo, joten miten sen yhtäkkiä unohtaisin tuosta vain. Mutta testataanpa kuitenkin.
viestisi perusteella vaikutti vähän siltä, että olet oikeastaan hieman arka, tai ujo. Jos sinä tunnet olosi epävarmaksi toisten seurassa, se vaikuttaa heihinkin.
En tiedä oletko 'kaunis' sehän on kovin suhteellinen käsitys ja katsojan omasta arvottamisesta kiinni (mikä just hänen mielestä on kauneutta jne). Jos meikkaat vahvasti tai paljon ja täyttä meikkiä arkipäivässä, se saa ehkä toiset naiset tuntemaan olonsa epävarmaksi seurassasi. Pieni kevyt meikki vain kyllä piristää omankin arkipäivän.
Voisitko ajatella, että opettelisit vähän niinsanottua "small talkia" eli sellaista vähän rupattelua. Ja juttelet niitä näitä, mutta nimenomaan keskustelukumppaniasi kiinnostavia asioita. Ehkä löydät netistäkin tällaisia small talk -neuvoja? Se kannattaa... kun mukavasti rupattelet tuttusi kanssa, siitä voi syntyä jotain ihan mukavaa keskustelua. Olisiko jokin yhteinen kiinnostuksen aihe? KÄytä mielikuvitustasi ja kehitä sitä. Tee juttukaverisi olo helpoksi ja mukavaksi! Sitä voi opetella.
Kun sinä olet kiinnostunut toisista ihan oikeasti, siitä alkaa sitten ehkä jokin ystävyyskin, pikku hiljaa. Ehkä. Mutta eivät kaikki niin tarvitse ystäviä, meitähän on moneksi. Minulla esimerkiksi on sellaisia ystäviä, joihin on aika harvakseltaan kontaktia, he asuvat toisilla paikkakunnilla.
Jos tapaat mukavan ihmisen, pidä häneen pikkuisen yhteyttä. ehkä hänkin on ujo ja pelkää 'kierrellen' saatuja hylkäyksiä. Mitäs niistä, joskus on näin että ehdottamasi tapaaminen tms ei kerrassaan sovi.
Käytä mielikuvitustasi ja kehitä sitä. Voitko mennä vaikka johonkin kansalaisopiston kurssille, siellä tapaat taas uusia ihmisiä ja harrastus on asia josta riittää puhettakin.
tsemppiä
Olet aivan oikeassa. Naiset kilpailevat keskenään ja itseä kauniimmat yksilöt halutaan talsia jalkoihin (olla varsin hankalia tuttavuuksia heille). Mutta älä välitä. Ole vain iloinen, että olet huolliteltu ja viehättävännäköinen nainen. Mitä tuohon vakavuuteen tulee, ole sellainen kuin olet. Itse ainakin olen vieraassa seurassa alkuun aika vakava.
Minun mielestäni Suomessa tuntuu olevan hyvin paljon naisia jotka eivät pahemmin ehosta itseään lähes lainkaan. Itse tykkään olla huoliteltu kun johonkin menen. Liikaa en kuitenkaan meikkaa, esim. luomiväriä en ole tainnut koskaan käyttää. Joskus on kiva vähän taivuttaa tukan latvoja kun menee vaikka kaupungille.
Olen ujo, mutta juttelen kyllä ihmisille ja olen ystävällinen ja avulias vaan kun se ei riitä. Tuntuu, että aina joutuu tekemään extrapaljon työtä jotta pääsee muiden kanssa samalle "tasolle," että huolitaan kunnolla mukaan kuvioihin. Olen melko kyllästynyt siihen. Taitaakin olla niin että minä olen itse itselleni parasta seuraa.
tuttua mullekkin...ei auta kun hyväksyä kohtalonsa...aina on syrjitty/helveksittu yms..välillä tuntuu niin raskaalta koko elämä kun etsii hyväksyntää jota ei näytä tulevan, onneks on ihana mies joka hyväksyy kaikinpuolin;)..tsemppiä kaikille kenellä samoja ongelmia
että ns, kauniiden ihmisten ongelma on se, että tekee siitä itselleen ongelman, joko ylpistyy ja ei kelpuuta kaikkia seurakseen tai käpristyy nahkaansa kuvitellen että muut on kateellisia, kun oon niin komee. Tietenkin saattaa väärinkäsitysiä tulla puolin ja toisin, mutta eiköhän nämä ole itsetunto kysymyksiä, eli näin miespuolisena totean sananparren, että arka mies ei saa kaunista akkaa.
Mielestäni luonnollisuus ja toisen hyväksyminen on valttia ihmissuhteiden solmimisessa, olkoon kaunis tai vähemmän kaunis.
ja olet ilmiselvästi ulkonäkökeskeinen. Ei se huonoa ole että itsestään huolehtii, mutta hyvä itsetunto lähtee aina ensin siitä, että hyväksyy isensä ja muut sellaisena kun ovat. Ei hyvältä näytä jos mielessäsi arvostelet toisten tapaa suoriutua itsensä laittamisista ja jättämämisistä se tekemättä.
Hyväksy ihmiset sellaisina kun he ovat ja opettele hyväksymään itsesi sellaisena kun todella olet. Ihan turhaa yrittää miellyttää muita jos ei pysty itseäänkään miellyttämään?
Olen hieman eri mieltä kanssasi. Hyväksyn ihmiset sellaisina kuin he ovat. Olen suvaitsevainen. Minusta tuntuu, että minuun suhtaudutaan vain jotenkin varauksellisesti, ja sen vuoksi ehkä itsekään en uskalla olla niin rento jutusteluissa.. Tästä sitten seuraa se, että saatan olla "vakava/tylsä" persoona.
lähtee aina itsestäsi. Jos päätät, että niin ei ole vain sinä voit tehdä ajatuskannoillesi joitain uudistuksia luottaa toisenlaisiin arvoihin. Luottaa siihen, että että seurassasi on mukava olla. Ei kukaan oikeasti ole tylsä persoona vaan ulosanti on heikonlaista, mutta sen pystyy muuttamaan jos oikeasti tahtoa on.
On olemassa hirveänpaljon vääränlaisia käyttäytymis malleja ihmisillä jotka tavallaan tietty eivät väärinkään ole, mutta tekemällä toisin olisi oma elämä paljon mielenkiintoisempaa. Mutta vaikea se on toisen ihmisen sanoa, mitkä olisivat ne pääasiallisimmat tarpeesi tehdä joitain asioita toisin. Ehkä lisäämällä todellista kiinnostusta toisiin ihmisiin ja heidän asioihin? Tai ihan vain heittäytymällä nauttimaan tilanteesta aidosti?
Mut oppia ikä kaikki ihminen muuttuu, muuttaa muotoaan iän myötä sisäisten tarpeidensa mukaan parempaan suuntaan tuoda itseä oikein esille. Jos näitä tarpeitaan ei tuo oikealla tavoin silloin esille kun kuulee sisäisen äänen pyytävän muutosta (sinulla se taitaa olla nyt?) niin moni nainen masentuu vain sen vuoksi, ettei ole kyennyt elämään tarpeidensa mukaan, jotkut jopa yrittävät liiallisesti miellyttää muita saadakseen suosiota vaikka oikeasti pitäisi osata miellyttää omaa tuntoaan voidakseen elää sellaisena kun sisimmissään on se todellinen tarve. Se on äärettömän tärkeä tarve älä jätä toteuttamatta sitä.
Oletko käynyt positiivareiden sivulla koskaan? Tilaa vaikka se päivän ilmainen kirje joista saattais löytyä jotain sellaista joka avaisi itsensä näkemään maailmaa uusin tavoin. Et oo oikeasti vakava etkä tylsä, ei kukaan ole, ulosantisi vain on sitä tällä hetkellä.
Sitä sä et tule koskaan tietämään, jos et ota itseäsi niskasta kiinni ja yritä tehdä itse niitä aloitteita.
Hankalia asioita, todellinen ystävyys ei ulkonäköä katso, se perustuu johonkin muuhun. Yksi asia on ainakin selvä, ihmiselle ei niitä ystäviä tule jatkuvasti vastaan, kerran kaksi elämässä, joskus enemmänkin, mutta enemmän se on harvinaista. Kavereita voi olla paljon.
Oletko kaikessa kauneudessa ja hyväkäytöksisyydessä kuitenkin tavallaan luotaantyöntävä, viileä. Ihminen voi käsittämättäänkin antaa sellaisen vaikutelman ja jos olet vielä hyvännäköinen, huoliteltu, se on hyvinkin mahdollista. Joku viittasi tuossa kateuteen; enpä usko siihenkään. Mutta hyvä ulkonäkö ja käyttäytyminen voi aiheuttaa sen, että ihmiset tuntevät olonsa vaivautuneeksi.
Tuskin sinun muuttua tarvitsee, mutta ehkä voisit olla avoimempi, ehkä voisit muuttaa tapojasi jotenkin.
Itselläni on parhaana ystävänä 10 vuotta nuorempi ja kaunis nainen, paljon minua näyttävämpi. Mutta hän vain kerran tuli luokseni ja sanoi, että lähdetäänkö syömään.. Alussa hämmästyin juuri sitä, että miten hän nyt minun kanssani haluaa kaveerata :) Monesti ollaan puhuttukin siitä.. se ystävyytemme on sitten hyvin tasapäistä, sama aaltopituus, mutta sehän onkin sitten ihan eri juttu. Yöpaitaillanistujaiset ja vähän päivänkin ovat nykyisin se meidän juttumme :)
Anna itsestäsi jotain, ole aito, mutta mene puolitiehen kuitenkin vastaan, jos sattuu kohdalle ihminen, joka kiinnostaa.
Kyllä se sielunystävä jostain löytyy, joku kaunis päivä..
voisi olla eri varakkuustason ihmisissä.
itse olen ihan normaalituloinen ja ystävättäreni perhe on sikavarakas, mutta ei se ole mua heilauttanut suuntaan eikä toiseen, Voin kehua ihan oikeasti hänen pariisista tuomiaan yhteensopivia asusteita, joihin kuuluu kengät ja takkikin, sillä ne ovat kauniita ja tosi hyvällä maulla hankittuja en ole väärässä siinä. Ja hän näkee minun valintoja myös hyvinä ja kauniina vaikka ovat erintyylisiä. Ja vuosien myötä on käynyt niinkin, että hän haluaa jakaa hyvästään vaikka sellaiseen ei ole todellista tarvetta ystävyyttämme ajatellen.
Mut joidenkin erituloisten kanssa tuollaista suhdettakaan ei voi tulla, mutta meillä on jotain yhteistä henkisellä tasolla voimme jutella ihan kaikista tunnoistamme pahimmista mokistammekin, kun olemme sellaisia sukulaissieluja. Hän voi kertoa toisten naisten kateellisuudesta heidän tulojaan kohtaan.
Pääasia ystävissäni on aina, he eivät oikeasti puhu pahaa toisista ihmisistä vaan ja ainoastaan rakentavassa mielessä keskustelua.
Itse olen usein pohtinut samaa.. Ilmeisesti olen vähän "samantyyppinen" kuin sinä. Vähän ujo ja vähän vakava.. :) Kuulen usein olevani kaunis ja hyvävartaloinen. En puhu pahaa kenestäkään selän takana, yritän olla kohtelias ja ystävällinen, mutta silti saan paskaa niskaa useilta naisilta. Tulen paljon paremmin toimeen miesten kuin naisten kanssa. Naiset eivät jotenkin "viihdy" seurassani, esimerkiksi opiskelun ryhmätyössä kukaan ei tahtonut parikseni, joten tein työn sitten itse.. Rupeaa ärsyttämään kertakaikkiaan. Olen sellainen, etten tykkää käydä missään opiskelijoiden ryyppyilloissakaan yms, niin tuntuu, että on ihan totaalisen yksin.