Kysymys kuuluu: millainen suhde on tarpeeksi hyvä että sitä voi kutsua aidoksi rakkaudeksi? Miten toimii ihminen joka todella rakastaa ja välittää kumppanistaan? Miten ulkopuolinen voi tunnistaa rakastaako parin toinen osapuoli toista aidosti?
Toinen kysymys: millä pareilla on mielestäsi oikeus olla yhdessä?
Vähän outoja kysymyksiä mutta näihin tarvisin vastauksia :P
Toinen kysymys: millä pareilla on mielestäsi oikeus olla yhdessä?
Vähän outoja kysymyksiä mutta näihin tarvisin vastauksia :P
Vastaukset 6
Vanhimmat
olen pohtinut rakakuden määritlemää ja tosirakkautta yleisestikin
"millainen suhde on tarpeeksi hyvä että sitä voi kutsua aidoksi rakkaudeksi? Miten toimii ihminen joka todella rakastaa ja välittää kumppanistaan? Miten ulkopuolinen voi tunnistaa rakastaako parin toinen osapuoli toista aidosti?"
== Rakkautta ei ole se, että pitää toista itseään ylempänä ja asettaa toisen kaiken yläpuolelle, se olisi luonnotonta palvontaa, jossa ei oltaisi tasavertaisia. Rakkaudessa toinen on yhtä arvokas kuin itsekin itselleen on, ei kummankaan ylä- eikä alapuolella.
Tosirakkaudessa uskaltaa selvittää suhteen häiritsevät tekijät ja puhua, jos on tullut jokin ongelma joka tulisi setviä. Sen uskaltaa tehdä, koska tosirakkaudessa uskaltaa ja tekeekin kaiken suhteen eteen, koska ei kestä ajatusta suhteen menettämisestä.
Tosirakkaudessa ollaan toisilleen rehtejä, avoimia ja suoria. Siinä ei tulisi mieleenkään pettää toista, koska tämä on arvokkain ihminen maailmassa, jos on pettänyt vahingossa kännipäissään, sen kertoo, koska tosirakkaudessa ei valehtele/ salaile. Tosirakkaus antaa, vaikkakin hyvin vastahakoisesti, kännipettämiset anteeksi. Muunlainen hyvin harkittu ja pitkäkestoinen pettäminen kertoo, ettei kyse ole tosirakkaudesta.
Tosirakkaudessa tuntee voivansa viettää loppuelämänsä toisen kanssa (vaikka myöhemmin mieli saattaisi muuttua ja ero tulla, mutta siis sen tosirakkauden hetkellä tuntuu siltä). Tuntee voivansa sitoutua hänen kanssaan, olla vain hänen, eikä kenenkään muun tarvitse enää koskaan astua elämään (vaikka tämäkin voi muuttua ja se ero tulla, niin edelleen tarkoitan että näin tuntee juuri tosirakkauden hetkellä).
Tosirakkauskaan ei liene riidatonta, mutta riidat pystytään sopimaan ja suhteen myrskyistä selvitään eteenpäin niiden laannuttua. Toista rakastetaan läpi ajoittaisten huonompienkin hetkien.
Suhteessa kumpikaan ei jatkuvasti alistu toisen tahtoon tai palvo toista niin ylimenevästi, että vain toinen saisi päättää asioista. Molempien on oltava tyytyväisiä tehtyihin ratkaisuihin.
Tosirakkaudessa ei haittaa onko toinen rikas vai köyhä. Siinä ei ole väliä onko mies naista paljonkin lyhyempi. Ei väliä ulkonäöllä. Ei väliä kansalaisuudella tai uskonnolla. Ei edes iällä, edellyttäen ettei nyt mistään lasten ja aikuisten välisistä jutuista puhuta. Siinä on väliä vain yhteensopivilla luonteilla, intohimolla ja tunteilla.
Tosirakkaus... on maailman ihanin tunne. Siinä tuntee onnea, jota mikään toinen tunne ei voita. Tuntee olevansa rakastettu. Tuntee, että on joku, joka ei lähde pois luota. Voi luottaa täydellisesti toiseen. Voisi uskoa elämänsä toisen käsiin. Ja lopulta... ajattelee että paras tapa kuolla olisi vaipua oman kultansa syliin.
"Toinen kysymys: millä pareilla on mielestäsi oikeus olla yhdessä?"
Hmmm... No kaikilla muilla, paitsi pedofiileilla ja niillä, jotka ottavat toisen vain tämän rahojen tai maineen tähden. Se on alhaisinta toisen hyväksikäyttöä.
¨Tosirakkaus... on maailman ihanin tunne. Siinä tuntee onnea, jota mikään toinen tunne ei voita. Tuntee olevansa rakastettu.¨
Sanonpahan vain tähän kokemuksesta, että olen kerran elämässäni tuolla tavalla aidosti rakastanut yhtä tyttöä, ilman että itse olisin saanut tältä rakkautta osakseni. Väittäisin siis että myöskin tosirakkaus VOI olla yksipuolista.
Hyviä mietteitä ja olet enemmän kuin oikeassa :) Tätä on rakastaminen ja musta on kiva ku joku puki sen sanoiksi.
aitoo rakkaus on sitten kun voin sanoo rakastavani jotain aluks tuntematonta ihmistä yhtä hyvin kun rakastan omaa äitiäni. Siinä vaihees ei paljo mieti mitään ulkonäköseikkoja vaan aitoo rakkautta ja välittämistä. Se on sellainen kotoisa tunne, et tässä mä oon ja on hyvä olla. Oon turvassa, mun ei tarvi ettiä epätoivosesti jotain sellasta rakkautta jota kaikkial hehkutetaan, jotain pinnallista.
Tollasta mä sen toivon olevan.
Kun on asunut vuoden saman katon alla ja toista ei viellä rupea suhde ahdistamaan. Silloin voi sanoa, että suhteesta voi tulla jotain.
aitoa suhdetta voi olla vaikea määritellä ainakaan ulkoapäin...omassa suhteessa aitouden tunnistaa siitä, että voi tuoda omat tunteensa vapaasti julki pelkäämättä, että toinen esim. jättää.
Rakastava ja välittävä kumppani voi toimia monella tavalla. Jotkut osoittavat sen halein ja pusuin, toiset sanoilla...riippuu henkilöstä...yleisesti rakastavan ihmisen tunnistaa siitä, että hän on valmis luopumaan omista tavoitteistaan kumppaninsa vuoksi ja yrittämään ymmärtää tätä asioissa, joissa itse toimisi toisin.
Ulkopuolinen ei käytännössä voi tunnistaa sitä ketkä toisiaan oikeasti rakastavat...Saatat nähdä kadulla ihmisiä, jotka vaikuttavat enemmän liikekumppaneilta kuin rakastavaisilta ja silti heillä voi olla monenkin vuoden onnellinen liitto takana..Sama pätee toisteppäin.
Millä pareilla on oikeus olla yhdessä? Tään on helppo vastata; niillä kaikilla jotka haluavat olla yhdessä.
Rakkautta on vaikea määritellä, koska se on jokaisen subjektiivinen tunne eikä kukaan ihminen voi toisen tunteita määrätä a kertoa mikä on oikein. Tärkeintä on tehdä omalle kumppanille selväksi omat tunteet ja pitää huoli, ettei kukaan niitä loukkaa(käytännössä vaikeaa)