Olen kolmekymppinen kaveri ja hiljalleen on tullut aika tehdä ratkaisuja sen suhteen mitä elämältäni haluan ja mitä aion tehdä jatkossa työkseni.Ajattelin avautua tänne,koska olen miettinyt tätä asiaa paljonkin,enkä tiedä kuinka tekisin.Päätös on vaikea ja se päätös on tehtävä nykyisen työni ja puukuskiksi/yrittäjäksi ryhtymisen välillä.
Isäni on puutavara-autoilija Itä-Suomesta ja hänellä on hyvin menestyvä yritys.Ajoa riittää ja kalusto,sekä työntekijät ovat huippuluokkaa.Hän tarvitsisi ja toivoisi omasta pojastaan jatkajaa työlleen.Nuorempana homma ei kiinnostanut,mutta hiljalleen on alkanut kiinnostamaan,ehkä sitä sanotaan henkiseksi kasvuksi tai sitten vaan haluan muutosta elämääni.Epäilemättä elämänmuutos tulisi olemaan valtava,mikäli jatkaisin hänen työtään.Mutta.....tiedän realiteetit,se ei ole helppoa työtä ja helpompia yrittämisen aloja varmastikin on,joten olen miettinyt onko minusta jatkamaan hänen työtään? Toki tietenkin mukaan mahtuu myös käytännön ongelmia,kuten se,ettei minulla ole kuin BC-kortti,mutta suurin ongelma kuitenkin lienee kyseisen työn vaativuus.Käytännön ongelmat varmastikin selviävät,kaikki muu onkin sitten epävarmaa.
En viihdy nykyisessä työssäni,joten kynnys lähteä ei tulisi olemaan kovinkaan korkea,enkä tekisi sitä ratkaisua rahan takia vaan siksi,että isäni yritys jatkuisi.Haluaisin jatkaa hänen arvokasta työtään.Nykyisin työskentelen metallihommissa konepajalla,mutta en tunne kuuluvani sinne,vaikkakin huomattavasti helpommalla meidän hommissa rahansa saa kuin "keppikuskina".Eli lähinnä minua epäilyttää riittävätkö hermoni ja harkintakykyni keppikuskin vaativaan hommaan.Kaikista kun ei tule keppikuskia,eikä isäni yritys niin hyvin voi kannattaa,etteikö itse joutuisi ajamaan.Kuitenkin jos tekee työtä josta pitää,niin sitä jaksaa valvoa öitä ja tehdä pitkiä päiviä ja niitä varmasti eteen tuleekin siinä hommassa.En niinkään työntekoa itsessään pelkää,enkä yövalvomista,vaan omien kykyjeni riittävyyttä työn vaativuuden suhteen.Sen työn mielekkyys epäilemättä auttaisi jaksamaan hyvinkin pitkälle,nykyinen työni sensijaan ei ole kovinkaan mielekästä,samat työvaiheet toistuvat useita kertoja päivässä,joten ei ihme että alkaa hiljalleen kaivata vaihtelua kun on tuolla muutaman vuoden ollut.
Isäni on ajanut kolmisenkymmentä vuotta puuta ja miljoonia kilometrejä on takana,edessä ei ehkä enää kovinkaan paljon,joten tässä on nyt pojalla pohtimista.Ainakin minulla olisi paras mahdollinen opettaja siihen työhön,jos vain itse haluan vaihtaa alaa.Kohtapuoliin pitelen talviloman ja sen aion viettää isäni keppiautojen mukana katsellen läheltä sitä hommaa.Arvostan suuresti teidän keppikuskien tekemää työtä ja sydämessäni haluan olla joskus yksi teistä(vaikka joskus järki sanoo toista),siksi mielelläni haluan kuulla mielipiteitänne tilanteestani ja toivon,että ymmärrätte päätökseni vaikeuden.
Isäni on puutavara-autoilija Itä-Suomesta ja hänellä on hyvin menestyvä yritys.Ajoa riittää ja kalusto,sekä työntekijät ovat huippuluokkaa.Hän tarvitsisi ja toivoisi omasta pojastaan jatkajaa työlleen.Nuorempana homma ei kiinnostanut,mutta hiljalleen on alkanut kiinnostamaan,ehkä sitä sanotaan henkiseksi kasvuksi tai sitten vaan haluan muutosta elämääni.Epäilemättä elämänmuutos tulisi olemaan valtava,mikäli jatkaisin hänen työtään.Mutta.....tiedän realiteetit,se ei ole helppoa työtä ja helpompia yrittämisen aloja varmastikin on,joten olen miettinyt onko minusta jatkamaan hänen työtään? Toki tietenkin mukaan mahtuu myös käytännön ongelmia,kuten se,ettei minulla ole kuin BC-kortti,mutta suurin ongelma kuitenkin lienee kyseisen työn vaativuus.Käytännön ongelmat varmastikin selviävät,kaikki muu onkin sitten epävarmaa.
En viihdy nykyisessä työssäni,joten kynnys lähteä ei tulisi olemaan kovinkaan korkea,enkä tekisi sitä ratkaisua rahan takia vaan siksi,että isäni yritys jatkuisi.Haluaisin jatkaa hänen arvokasta työtään.Nykyisin työskentelen metallihommissa konepajalla,mutta en tunne kuuluvani sinne,vaikkakin huomattavasti helpommalla meidän hommissa rahansa saa kuin "keppikuskina".Eli lähinnä minua epäilyttää riittävätkö hermoni ja harkintakykyni keppikuskin vaativaan hommaan.Kaikista kun ei tule keppikuskia,eikä isäni yritys niin hyvin voi kannattaa,etteikö itse joutuisi ajamaan.Kuitenkin jos tekee työtä josta pitää,niin sitä jaksaa valvoa öitä ja tehdä pitkiä päiviä ja niitä varmasti eteen tuleekin siinä hommassa.En niinkään työntekoa itsessään pelkää,enkä yövalvomista,vaan omien kykyjeni riittävyyttä työn vaativuuden suhteen.Sen työn mielekkyys epäilemättä auttaisi jaksamaan hyvinkin pitkälle,nykyinen työni sensijaan ei ole kovinkaan mielekästä,samat työvaiheet toistuvat useita kertoja päivässä,joten ei ihme että alkaa hiljalleen kaivata vaihtelua kun on tuolla muutaman vuoden ollut.
Isäni on ajanut kolmisenkymmentä vuotta puuta ja miljoonia kilometrejä on takana,edessä ei ehkä enää kovinkaan paljon,joten tässä on nyt pojalla pohtimista.Ainakin minulla olisi paras mahdollinen opettaja siihen työhön,jos vain itse haluan vaihtaa alaa.Kohtapuoliin pitelen talviloman ja sen aion viettää isäni keppiautojen mukana katsellen läheltä sitä hommaa.Arvostan suuresti teidän keppikuskien tekemää työtä ja sydämessäni haluan olla joskus yksi teistä(vaikka joskus järki sanoo toista),siksi mielelläni haluan kuulla mielipiteitänne tilanteestani ja toivon,että ymmärrätte päätökseni vaikeuden.
Vastaukset 24
Vanhimmat
Sinuna kävelisin peilin eteen, avaisin silmäni ja antaisin kyynelten valua vuolaasti...
...ehkä tekisinkin,jos tämä kaikki olisi unta,vaan kun ei ole.En tiedä mikä on kommenttisi tarkoitus,en edelleenkään elä fiktiomaailmassa jos sitä luulet.Ehkä mielipiteesi tarkoitus on se,ettei kyseisen alan yrittäjillä ole tulevaisuuta tai ei ole järkevää ryhtyä kyseiseen hommaan.Asiat voi nähdä monellla tavalla.
tämä ei ole tosiaan oikea paikka etsiä vastauksia noin isoihin kysymyksiin, olet tosiaan kypsynyt isäsi ajatuksiin" kuka tätä jatka" ! valinta on vain sinun.
...minä sen päätöksen tulen jokatapauksessa itse tekemään,olkoon se sitten mikä tahansa.Siihen varmastikin tulee vaikuttamaan keskustelut isäni kanssa.Olen toki keskustellut asiasta ystävieni kanssa,jotkut ovat puolesta,jotkut vastaan...en itse ole täysin varma jatkoni suhteen,joten siksi ajattelin näin anonyymisti kysellä yleistä mielipidettä,kun en usko siitä haittaakaan olevan.
kun autokuskiksi!
...huomio sinulta,aikoinaan tuli lukiokin käytyä ja se näkyy kirjoituksessa,tosin ei kyllä ole kirjailijaksi lahjoja sentään.Lukio mäni muilta osin hukkaan,sittemmin tuli muita intressejä,joten ei tullut lähettyä opiskelemaan enään sen korkeampaa koulutusta.Kymmenkunta vuotta olen kohta tehnyt muita töitä ja nyt huomasin,ettei isäni enää jaksa raskasta työtään kovinkaan kauan ja suuri on haluni auttaa häntä.
sori vaan, että vastaukset sun asialliseen kysymykseen olivat aika ala arvoisia.
Niin se vaan täällä menee, että rekkamiehet "pitää toistensa puolta".
turha kysyä neuvoa, ainoa, mitä saat on ala-arvoista ja kateellista panettelua.
Itse oon tehnyt ratkaisun niin, että vieraalle töihin,tuntipalkalle, ei oo murheita.
pitää mainita vielä, että kyseessä oleva yritys ei ollut kovinkaan tuottava, ja se vähän pakotti tähän suuntaan.
Kuiteskin onnea sille, mitä sitten päätätkin tehdä, kuuntele sitä faijaas, taitaa kuiteskin olla paras tieto tästä asiasta.
Siinä sinulla tosiaan on pohtimista. Jos menneisyytesi on suht normaali se ajokortti ei ole ongelma, käyt kurssin tai ajat jotain jakoskootteria saadaksesi CE:n. Sitten vain kovaan oppiin metsäisille teille. Ellet viihdy nykyisessä työssäsi niin tuskinpa se alan vaihto autohommiin haitaksi on, ellet jatkakaan isäsi yritystä niin kyllä sinulle töitä löytyy. Sanoisinko että vuodessa alkaa aika hyvin nähdä onko homma sinun hommasi vaiko ei. Sitten on aika alkaa tehdä päätöksiä yritystoiminnan jatkamisen suhteen. Liikennelupakurssilla viisastuu vähän lisää, sitten vasta on se päivä jolloin joudut tosissasi päättämään mitä isona aiot tehdä.
Itse olen juuri nyt siinä tilanteessa, että ellen nyt jarruta niin se on menoa yrittäjäksi. Ajopaikka selvillä, lupakurssi käytynä, auto katsottuna, rahoitus kutakuinkin järjestyksessä. Kieltämättä aikamoinen aivomyrsky, mutta päätös on käytännössä tehtävä alkavan viikon aikana. Kyllähän se monella tavoin jännittää ja hirvittääkin, mutta toisaalta...homma kiinnostaa todella ja motivaatio on korkealla. Päätös ei ole helppo, tässä käydään vielä monta uskoa vahvistavaa/heikentävää live- ja puhelinkeskustelua viikonlopun aikana.
En tiedä osasinko olla avuksi, mutta toivon niin. Ehdotan kuitenkin että kokeilet sitä pöllinajoa, tiedät sitten viihdytkö. Minä en ole kokeillut, olen suunnitellut lähteväni jonkun hommansa osaavan puutavarakuskin kyytiin katsomaan ihan silkasta uteliaisuudesta, koska oma hommani on nyt ja todennäköisesti tulevaisuudessakin pääosin päällystettyjen teiden kulkemista. Olen elänyt sitku-elämää (sitku mä valmistun jne) mutta läheisen kuolema herätti ajattelemaan, että hitto vie itselleni minä elän, tässä ja nyt, ja työstään täytyy pitää joten seurasin 'sydämeni' ääntä. Joka hommassa on paskat puolensa, mutta jos omasta mielestä hyvät puolet menevät edelle, on aika lähellä.
Tsemppiä!
....tämä ei ole oikea paikka kysyä neuvoja sinun asiassasi. Minä olen eri mieltä ja palaan asiaan tarkemmin "valvonta-aikana."
Sinuna pyytäisin ensiksi vaikka vuoden virkavapaan jos mahdollista.Siinä ajassa saa jo vähän selville et onko oikea ala.Siinä ajassahan ei puita opi ajamaan mutta on hyvä lähtökohta.
Puitahan ei opi periaatteessa ajamaan koskaan.
Vuodessa ehtisi käydä sitäpaitsi kaikki vuodenajatkin lävitse.
Puunajo on siitä jännää hommaa että jokaisena vuodenaikana se on erilaista.
Homma tarvii välillä silkkihansikkaita,välillä kunnon lekaa.
Haastava työ kaikinpuolin ja autohommista kyllä kaikkein palkitsevin.
En varmaan tuntisi minkäänlaista voittajafiilistä
jos peruuttaisin terminaalissa rekan lastauslaituriin.
Mutta rahahan se tätä maailmaa pyörittää.
Älä lähde tunteella hommaan,tää on raakaa bisnestä ja viivan alle pitää jäädä lukuja,muu ei auta.
Haastavaa, monipuolista ja mukavaa puuhaa, tosin välillä raskasta. Ei ole kahta samanlaista päivää.
Minun tekisi mieleni alkaa yrittäjäksi, ajamaan puuta, omat taidot eivät vielä ihan riitä jotta uskaltaisin heittäytyä omanonneni nojaan. Vajaan vuoden opetellut puutavara-autonkuljettajan ammattia, vuodenajat tekevät työstä mielenkiintoisen, koskaan sitä ei kokonaan voi oppia, aina on jotain uutta.
Minä ainakin kannustan suorittamaan ensin E:n korttiin ja sitten mennä metsään kokeilemaan kun se kerran on mahdollista. Jos luonteesta löytyy vielä pitkää pinnaa ja rauhallista luonnetta ja vähän kylmäpäisyyttä homma on hanskassa. Puunajo ei sovi hätähousuille.
Tsemppiä, kokeile edes!
kolmisenkymmentä vuotta alalla? Taidan arvata kuka olet. Ei kai isäsi ole lopettamassa töitään vielä?
on melkein joka viides, parikymppisenä aloittanut ja nyt viisissä kymmenissä, niin aika mestari oot jos väliltä nurmes-lappeenranta arvaat kuka on kyseessä?
...että ehkä arvaat kenestä voisi olla kyse,en kuitenkaan halua täällä henkilöllisyyttäni paljastaa.Sen voin kuitenkin sanoa,ettei hän nyt samantien ole lopettamassa,vaikka sekin vaihtoehto on epäilemättä käynyt mielessä.Toivottavasti jaksaisi vielä useita vuosia.
arvaan väärinkin, mut jos oikein arvasin, niin toivottavasti pysyy alalla vielä pitkään. On nimittäin niin mukava työnantaja hän.
....näin on,että sama henkilö on kyseessä,niin sellaista olen itsekin kuullut! Ei sielläpäin ole tullut liian usein käytyä,viimeksi joulun aikaan ja sitä ennen taisi olla elokuussa.Ehkä tutustut vielä minuunkin(siis jos todellakin näin on,kaikkeen kun täytyy suhtautua varauksella mitä täältä lukee)...ja jos tutustut niin uskon,että ei ole vaikeuksia tulla toimeen minunkaan kanssa!
saat varmasti toimeentulon paljon helpommin ja varmemmin muulta alalta eikä sinua pidetä yleisesti pilkkanaan työsi takia niinkuin puumiehiä firmojen taholta vieläkin tehdään. ammatissa ei sinänsä ole vikaa,päinvastoin mutta kun kaikki tahot virkavaltaa myöten ajaa aina takaa kuin rikollista,ennenpitkää tulet väsymään siihen ja sitten voi olla jo myöhäistä lopettaa hommia.minä erehdyin jatkamaan hommaa mutta pääsin vielä onneksi pois siitä leikistä. kuskien saaminen alalle on myös iso ongelma kun miehille ei voi maksaa sellaista palkkaa kuin tarvitsisi.
hyvää kevään odotusta kaikille...
Kehottasin ensiks ajamaan sen kortin ja sitten ajaa puita tosissaan muutaman vuoden ja harkita uuestaan tilannetta.
Puun ajo on välillä semmosta takkuamista ja räpiköimistä että tuntuu ettei sillä ei oo mitään tekemistä bisneksen kanssa. Tässä lajissa on niin paljon yllättäviä kuluja ja muita asioita mitkä vaikuttaa mitä viivan alle jää.
Itte oon tässä 10 vuotta kohta puita ajanu ja ikää on se vajaa kolmekymmentä ja kohta pitäs päättää alkaako pankin kanssa naimisiin vai meneekö tekee jotain muuta vai toiselle kuskiks.
Päivä päivältä vahvistuu se ajatus että koskaan en näitä autoja omaan nimiin ota. Isojen mehtäyhtiöitten kanssa oot ihan juoksupoikana niin kauan kun tulee tosi pula puuautoista ja loppuu vanhat ja paatuneet yrittäjät jotka vaan tekee töitä työn ilosta.
Siinä saat lähtee 4 aamulla pinolle ja tulla 12 tunnin päästä kotiin ja sitten lähtee kuski. Just oot päässy kotiin ja saanu ruuat lautaselle niin puhelin soi ja kuski soittaa vähän lipsahti kääntöpaikalla tarvis kaveria jeesaa. No ku kävit sen jelppimässä metästä soi puhelin ja toisesta autosta soitetaan että meni paineletku eikä just sattunu olemaan semmosta letkua mukana että toisikko tänne pinolle uuen letkun. Oot jo päässy sieltä kotiin niin yhestä autosta soitetaan että on rengas tyhjä voisikko laittaa uuen vanteelle niin saa yöllä vaihtaa.
Siinä sitä pääset kymmenen maissa petii ja aamulla puoli 4 puhelin soi ja ois taas ajovuoron paikka. Tätä rumpaa se on puukalusto pyörittäminen , aina oot väsyksissä ja naimisissa niien romujen kanssa 24/h.
Kannattaa tosissaan miettiä yriittäjäks alkamista tosi tarkasti, siks suosittelisin ajamaan muutaman vuojen ja ottamaan koko ajan lisää vastuuta jos kerran isäs helpottaa pikku hiljaa. Työ on muuten ihan kivaa puuhastelua ja vaihtelevaa mutta on ihan kaks eri asiaa ajaa puita ja olla puuautoyriittäjä.
Tais olla toss kaikki, mitä tarvii tietää.
Huh. Eipä käy kateeksi.
Tsemppiä kuiteskin sulle.
Henkilökohtaisesti toivon ja luulen, että sunkin asiat saadaan vielä kohdalleen.
Vielä ei ole Suomen puut ajettu.
...tulivat realiteetit kirjoituksessasi esille,kiitos vastauksestasi.Niin,yrittäjien ja kaluston määrä alalla vähenee jatkuvasti ja varmasti jossakin vaiheessa tulevat metsäyhtiötkin huomaamaan,ettei loputtomiin voi jatkua näin.Kuitenkin maantiekuljetukset ovat lyhyemmillä matkoilla edullisempi vaihtoehto rautatiekuljetuksille,eivätkä ne puut itsestään mene sinne junanvaunuun,vaikka jotkut viisaat tuntuvatkin niin luulevan.
Olet varsin oikeassa siinä,että olisi kokeiltava ensin työntekoa ja sitten mietittävä yrittäjyyttä uudemman kerran ja katsoa,että löytyykö tietynlaista hulluutta niin paljon,että haluaa naimisiin niitten vehkeitten kanssa.
Alanvaihto ja kyseinen työ itsessään kuitenkin kiinnostaa ja vaikkei minusta yrittäjää tulisikaan,niin ei varmasti tarvitse työttömänä olla mikäli vaan ne hommat oppii.
puu-autolle, alkaa tympimään tämä maansiirtohommien kausiluonteisuus joten olisiko mielestäsi järkevää valjastaa sora-auto puunajoon talveks, melkein jotain 80€/h pitäisin miniminä jotta kannattais lähteä ja se vielä että pärjääkö jos meinaa ajaa lakikuormilla kun tuntuu melkein oleva sääntö että puumiehet ajaa aika reippailla kuormilla
Ei siitä kyllä voi tunti palkalla oikee laskee, mutta voipi siitä jotain jäähä mutta sanosinpa ettei kannata kyllä talveks vaivotella puunajoon jos kerran pärjää kesän soranajolla. Mee jollekin kuskiks puunajoon talvi sydämmeks ni on paljon helpompi järjestää. Talvella on monta isäntää ottamassa jos ittees sillon kauppaat ja sanot lähteväs kelirikonaikaan muihin hommiin.
Pysyy mielenkiinto sitte kesäaikana soranajossa ja jos sulla on oma firma ni laskuta tunnit ja hoija itte kaikki sivukulut ja verot.
Terve!
Toisaalta mitään kuljetusalaa ei voi pitää ammattina ne ovat kaikki elämäntapoja... Ainakin omasta mielestäni.
Mutta ihminen oppii vähille yöunille ja jos hommaan on mielekästä, jaksaa kyllä ja joskus se voi olla jopa palkitsevaakin!
Kai kuitenkin elämäntavan ohella pitää pystyä myös käyttämään raakaa matematiikkaa, jolla katsoa mikä kannattaa ja mikä ei. Koska omalle työlleen täytyy pystyä maksamaan vielä enempi kuin kuljettajalle, koska itse kannat epäonnistumisen riskin!!! Jos ala todella kiinnostaa sen kyllä oppii... Myös pöllinajon...
Ja kai sinulla kuitenkin jonkinasteinen käsitys toiminnasta on??? Olet kuitenkin seurannu sivusta mitä se työ on...
Suosittelen lämpimästi alalle tuloa jos pystyy hyväksymään faktat ja toiminnasta voi jäädä oikeasti voittoa. Itse tein vastaavan tempun muutama vuosi siten, miljoonia ei ole tullut mutta jotenkin on pärjätty. Ja tärkeämpää kuin se ajaminen on kuitenkin se talouden ja muun toiminnan osaaminen...
Toivottavasti tulet alalle ja tulet menestymään...
...se on pitkälti elämäntapa ja varmasti yrittäjän työ on paljon muutakin kuin ajamista ja siksi tässä pohtimista riittääkin! Toki minun ei kannattaisi mennä liikaa asioiden edelle,kunhan nyt ensin ottais lopputilin,hommais sen E-kortin ja sitten eikun kokeilemaan/opettelemaan puukuskin hommaa.
Yksi syy siihen miksi olen harkinnut alanvaihtoa on se,että haluan haastavamman työn ja epäilemättä niitä haasteita kyseinen työ tulisikin tarjoamaan.Pitkä on matkani tilanteeseen,jossa itse olet,mutta uskon ettei se ole mahdoton! Kiitos vastauksestasi!