Ei kuitenkaan ilman tupakkaa,sillä en polta.Eikä
alkoholia,en ole raivoraitis.Mutta ilman vierasta
syliä olen ollut pitkän aikaa.Miltä se tuntuu,en
muista enää.Ja nyt ovat nuoruuden aikaiset teot
tulleet jälleen mieleen.Ja tunnen olevani järjissäni.Onko muilla samanlaisia tuntemuksia.
Mitä teen ? Vieläkö vieraisiin ?
alkoholia,en ole raivoraitis.Mutta ilman vierasta
syliä olen ollut pitkän aikaa.Miltä se tuntuu,en
muista enää.Ja nyt ovat nuoruuden aikaiset teot
tulleet jälleen mieleen.Ja tunnen olevani järjissäni.Onko muilla samanlaisia tuntemuksia.
Mitä teen ? Vieläkö vieraisiin ?
Vastaukset 14
Vanhimmat
kuvittelet pystyväsi tosiaan vielä johonkin .
Utopiaa tai unta vaan .
Taitaa olla jo hengenvaarallinen tilanne sitte voitsaada sydärin .Naurattaa
naurattaa? Eihän tuosta edellä olevasta voi päätellä kenenkään ikää eikä sitä minkälaisessa kunnossa ihminen on. Ja jos vanhana sattuisi lämpimässä sylissä sellaisen sydärin kouriin joka hengen ottaisi, niin mikä ihanampi "lähtö" se olisikaan. Sellaisen lähtötavan minäkin mielelläni vastaanottaisin.
Kuulehan ,fiinulin! Lähtötapa on lähtijälle hieno,mutta yhteistyökumppanille se jättää lähtemättömän
jäljen ja myös pelon. Olen joutunut tilanteeseen ,jossa rakastelu on päättynyt toisen osapuolen kuolemaan ,siis viranpuolesta.
Vanhalla iällä ne muistot kultautuvat ,joten tämän aiheen aloittajan mielestäni pitäisi kotipesässä tehdä koekierros ,ettei vieraaseen syliin kupsahda ,vai mitä olet mieltä fiinulin?
olen sitä mieltä jos saisin nukkua rakastamaani syliin, olkoon vieras tai tuttu, olisin siitä ikionnellinen. Ainahan toisen pois lähtö on ikävä eloon jääneille. Kuoli vävypoikani leukemiaan 23 vuotiaana kotiin vaimonsa syliin. Kitui ensin 3 vuotta sairautensa kynsissä ja sitten kun lähtö tuli, ei se tänne lähtijöitä pelottamatta ollut sekään. Ei ollut helpotuksen tunne , ei vaimolle ei vaimon äidille eikä pojan vanhemmille ja sisarille. Kaikki me peljättiin, surtiin ja peljättiin. Kuolleen äiti jopa pelkäsi niin paljon ettei rohjennut edes tulla poikaansa katsomaan.
Siksipä vieläkin olen sitä mieltä että saisin nukahtaa ikiuneen lämpimään syliin.Aina omaiset kuoleman sattuessa pelkäävät, se on kohtalon kulku.
Kysäsenpä sinulta, haluaisitko sinä "nukahtaa" viimeiseen uneen vaikka jossain , sanotaan vaikka kylmässä, pimeässä kellarissa, ja yksinäsi?
on tuo mainitsemasi mielikuva. Onneksi emme voi itse valita elämämme lopun aikaa ,paikkaa, tapaa tai mitään muutakaan siihen liittyvää.Nauttikaamme fiinulin elämästä ja kaikesta siitä mitä se tuo tullessaan,ehkä mukavia yllätyksiäkin...
mennä koko keskustelun aihe pipariksi, suo anteeksi. Mutta kyllä sellaisia "nuoruuden" haluja tulee varmasti monen kuvitelmiin. Ne ovat minun mielestäni kuitenkin vain illuusioita. Jos esimerkiksi minun, myös kauan "ilman olleena" tulee sellaisia tuntemuksia mieleen, mutta kun sitten oikein tosissani katselen toista sukupuolta sillä silmällä, niin ei enää "halutakaan".
Enhän minä kyllä tiedä, mitä puutetta sinä oikein tarkoitit, sekin voi olla sinun puoleltasi jonkunlainen pilailujuttu.
Nyt kuitenkin yritin vastata sinun antamaasi otsikon aiheeseen.
Oikeastaan olen vieläkin ymmällä.Se,että asiantuntija on nähnyt,kokenut jotain jossain,sellaista,mitä ei voi unohtaa,ymmärrän kyllä.Minä olen vaan unohtanut millaista se oli,jotkut tajuavat kyllä,mitä tarkoitan.Siitä tässä on kyse;siitä,että kerran vielä - jotta palautuisi mieleen,onko se niin erilaista ?
Olen ymmällä;vain yksi sukulaissielu on löytynyt,hän,joka on myöntänyt ajatelleensa samanlaisia "puolituhmia".
Jospa joku vielä uskaltaisi kertoa oliko se pitkän tauon jälkeen,niin mitä ?
Vieläkö kutiaa niinkuin ennen,sitäkö tahdoit kysyä,niin meilläpäin sanottiin kun tyttö aittansa miehen päästi,että kutina on tullut.
Minä olen päässyt niistä kutinoista eroon,mutta en kiellä sitä eyyä olisihan se oma papparainen tuossa aivan kiva,saisi yhdessä vaellella käsi kädessä ja jakaa niin ilot kuin murheetkin.
Ainahan niitä mieleen tulee nuoruuden aikaisia asioita,kyllähän se lasten teko ihanaa oli,mutta se lapsen saanti sitten oli vähän eri juttu.
Yksi 70 v:mummeli sanoi että,ei hän enää välittäisi koko hommasta,kun se on niin likaista puuhhaakin,en tarkemmin kysynyt miksi likaista.
antaisit viitteen kumpaa sukupuolta olet. Jotenkin saan käsityksen sinun olevan nainen, ja siksi loin oman mielikuvani tuosta sukupuolestasi, koska tokkopa mies olisi jaksanut 38 vuotta olla ainakaan ilman seksisuhdetta, jos kysymyksessä tämä kuviteltu "puute" nyt sitten sitä on. Jos olet nainen , siinä tapauksessa minusta ei ole ainakaan sinun auttajaksesi. Ja koska olen ollut lähes yhtä kauan ilman seksi suhdetta kuin sinäkin, niin muistikuvaasikaan en pysty kohentamaan muuten kuin sanomalla, kyllä se oli ihanaa-----ainakin alkuvaiheessa. Miehen kanssa voisi vaikka vieläkin yrittää "muistella"-----kokeillen. Saataisin vaikka yhdessä jonkun mainitsevan sydärin.:-))))))
Tuskin monta mahdollisuutta on, mutta kyllä sitä pitäisi saada vielä kokea. Se olisi oikeus ja kohtuus.
Muuten, mikä silloin, vuonna 1965, aiheutti noin pitkän tauon?
Ilman tuttuahan en miehenä näinä vuosina ole suinkaan ollut.
(Onneton)mieliteko,nuoruusvuosia ajatellen,on nyt loikata aidan yli;vihreä ruohohan siellä - niinhän ?
tuntuu ettei keskustelu yrityksessäsi ole päätä eikä häntää. Sori vaan , mutta en ymmärrä yhtään mitä kyselet.
taisin ymmärtää tuon sinun "onnettomuuden" syysi. Tarkoititkin ainoastaan tuon vieraan sylin puuttumista, omahan tuttu syli sinulla tuntuu olevan. Sanoisinkin omana mielipiteenäni vain että mene koettamaan. Minäkin olen toivonut samanlaista kokemusta mutta eipä ole eteen sattunut osumaan. Se on sitten kyseenalaista, onko enää tässä iässä se aidantakana oleva "syli" enää niin lämmin ja hurmoita tuottava kuin mitä se oli nuoruudessa. Mutta kokeile--jos mahdollisuus sattuu kohdallesi.
Ei kahlittuna anna mitään
elämä, tään perhosen.
Mutta unelmillaan yllä pitää
toivoansa vapauden.
Vaan ei aukee vankilansa
lukko suuri, rautainen.
Ja uljas kaunis perhonenkin
lensi omaan maailmaansa.