Olen elämäni varrella maalaillut kaikenlaista. Nyt olen järkiintynyt ja ryhtynyt vähän tutkimaan asiaa teorian puolelta.
Hävettää, kun en ole aikaisemmin ottanut opiksi mestareista, vaan polleena vedellyt väriä kankaalle. Ja olen tuntenut itseni taiteilijaksi. :D
Vai voikohan sitä koskaan tehdä omaa taidetta, jos aina pitää kerrata vuosisatojen mestareitten tekniikkatietoa? Ehkä jonkinlainen kansantaide on oma lajinsa sekin, sen enempää opiskelematta.
Hävettää, kun en ole aikaisemmin ottanut opiksi mestareista, vaan polleena vedellyt väriä kankaalle. Ja olen tuntenut itseni taiteilijaksi. :D
Vai voikohan sitä koskaan tehdä omaa taidetta, jos aina pitää kerrata vuosisatojen mestareitten tekniikkatietoa? Ehkä jonkinlainen kansantaide on oma lajinsa sekin, sen enempää opiskelematta.
Vastaukset 19
Vanhimmat
Vähän niinkuin tämä uusi viestintäkin. On sillä paikkansa. Eikä rahallista arvoa juuri mitään.
Ehkä taiteella on jo melkoisia vapauksia, mutta ne näkyvät lähinnä sairaina ilmiöinä.
Maalata voi sielunsa kyllyydestä. Ilman opittuja sääntöjä. Rembrantin synkistä kuvista eivät kaikki pidä. Yliarvostettuja.
Kyllä oli mukava lukea tekstiäsi, aivan samoilla sanoilla voin kuvailla omia yrityksiäni 'taiteen' poluilla.
Mielestäni kaikki on sallittua, maalailen ja tuhrailen, pensselit, hammastikut, hammasharja, mehupillit, millä maali vaan leviää.
Tekniikasta en ymmärrä,,konstiksi paremminkin nimittäisin sen tavan jolla värejä käsittelen, jälki on aina erilainen, se on sitä minun taidetta.
Onnea ja pitkää pinnaa Sulle!
yli 30 vuotta sitten työväenopistossa. Ei siellä opetettu muuta kuin maalaamisen tekniikkaa, kyllä mahdolliset idolinsa sai kukin valita, jos niitä edes tarvitsi.
Kaikella kunnioituksella.
Meillä oli kuuluisan taiteilijan vaimo lyseossa kuvaamataiteen opettajana. Sain häneltä paljon kannustusta ja siitä riemastuneena olen sutinut sitä sun tätä.
Nautin tietysti mestariteoksista. Kävin Louvressakin, mutta makuni on moderni ehdottomasti ja modernit menetelmät.
Maalaus on tosi mukava harrastus. Sen voi jättää välillä, ja ottaa taas esille, kun saa inspiraation, ja on aikaa ja haluja.
Kuvaamataidon tunnit olivat minullekin koulussa niitä mieluisimpia. Opettajan kannustus on suuriarvoista.
Tehdään vaan kukin omia mestariteoksiamme, ihan omalla tyylillämme.
Taiteessakin, ja jokainen tehköön miten osaa ja haluaa,, on jaloillakin tehtyä taidetta ja kauniita ovat. Suotakoon taiteen ilo kaikille, kokeilemalla oppi parhaiten.
Joku vaan otti silmään...
Hauskaa on katselu ja taiteilu.
pääasia, ihan sama, miten siihen on päästy.
Luin juuri eräästä lehdestä nuoresta neitosesta, joka tekee valloittavia tauluja tietokoneella otsaan kiinnitetyn laitteen avulla. Todella herkkiä kuvia oli mukana.
jatka ihmeessä maalaamista ja opettele värioppia yms(taidat olla jo opetellu)ja sitä kautta eteenpäin. HIENOA kun toteutat itseäsi,ehkä minäkin saan taas kimmoikkeen tästä.
mustan viivan keskelle taulua niin voit saada kunniamaininnan tai peräti voitat mestaruuden maalaajana.
teorioista, tekniikoista, materiaaleista, välineistä ja siitä mitä muut ovat aikaisemmin tehneet, sitä helpompaa on mielestäni lähteä toteuttamaan myös omia ideoita. Jos omaksi ilokseen ja pelkästä luomisen ilosta taidetta tekee, ei teorioiden tuntemisella kai väliä ole, mutta jos haluaa taiteella ansaita tai tulla tunnustetuksi taiteilijana, tiettyjen lainalaisuuksien tunteminen on luultavasti välttämätöntä.
Kansantaiteilijoita on monenlaisia, ja Suomessakin on maanteiden varsille ilmestynyt monenlaisia kansantaidenäyttelyitä, joista osa on ihan kiinnostavia ja osa mielestäni surkuhupaisia. Taiteilijan vimmaista luomisen iloa varmaan kätkeytyy kaikkien taakse ja sitä on suorastaan pakko ihailla.
Mielessäni heräsi kysymys: onko pakko kilpailla ammattilaisten kanssa vai kannattaisiko tyytyä nauttimaan tekemisestä amatöörinä?
Kehittyminen ja uuden oppiminen on tietysti aina mukavaa.
Ihmisen luovuus ja uudistuminen voi jatkua vielä 60-vuotispäivän jälkeenkin. Saimme siitä elävän esimerkin, kun kävimme äskettäin katselemassa Juhana Blomstedtin retrospektiivistä 70-vuotisjuhlanäyttelyä Helsingin Taidemuseossa. Taiteilija oli löytänyt ihan uusia muotoja ja mielenkiintoisia toteutustapoja tuoreimpiin töihinsä.
Luovuuden iloa sinulle ja kaikille muillekin!;))
"Ihmisen luovuus ja uudistuminen voi jatkua vielä 60-vuotispäivän jälkeenkin. "
Jotenkin tuosta lauseesta kuulostaa taustalta aivan kuin olisit epäillyt moista.
Vaikka ei silti - ennakkoluuloja varmaan riittää. Mutta niinkuin joku sanoi: Taiteessa lopputulos ratkaisee. :-)
Kiitos rohkaisusta. Ansaitseminen on meillä Suomessa niin monimutkaista ja etuilijoiden kahlitsemaa, etten viitsi sitä ruveta.
Mutta nykyään ei tarvitse taiteilijankaan nähdä nälkää. Ei ainakaan tässä iässä.
Koski kertoi ja kuvitti satuja telkkarissa vielä lähes 90 vuotiaana, muun taiteellisen toimistansa lisäksi.
... tunnustettu taiteilija jo nuorempana.
Joukkoon mukaan pääsy tuntuu vaikealta, vai luulenko vain? Ulkopuolisena puskakirjoittajana olen varmaan luonteeltani juuri tämmöinen, kuka tekee omiaan lupia kyselemättä. Ja jäsenmaksuja maksamatta. ;D
peruskalustoa. Käyn missä miellyttää, ja asia kiinostaa.
En jaksa mitään keskusteluja, miten ja kuinka pitää tehdä. Sääntöjen sisällä on oikeus olla puskassakin. Ihmisen sisin kyllä määrää, puskassa on asiallinen, joka sitä on muutenkin.
Kun olen tutkinut monenlaisia teoksia, olen jotenkin niistä vaikuttunut.
Kyllä se on sitä hyväksynnän tarvetta ja hakemista, mistä arkuus tulee. Tuosta aiheesta oli paljon kirjotuksia täällä. Tuli vaan mieleen. Siitä voi tulla helposti herkälle ihmiselle persoonallisuuden jakautumista. ;D
Joukon mukana olisi helpompaa, mutta kun ei ole joukkosielu.
ihmettelee taitavien taiteilijoiden aikaansaannoksia. Miten, vaikkapa sivellin, on totellut taiturin käskyjä.
Itse kärsin aikoinaan, kun en ole ollut koskaaan virran vietävänä. Loppujen lopuksi siitä on monesti ollut suurta hyötyäkin.
Kiva näitä kirjoituksia on lueskella, ja ottaa itsekin joskus osaa.
Maalausharrastukseen voi lähteä monella tapaa. Voi aloittaa " latvasta", revitellä vapaasti; tulee mitä tulee. Saattaapa onnistua hyvinkin - ehkä. Ja hyvä jos itseänsä miellyttää.
Mielestäni kuitenkin teoria, värioppi ja perspektiivien jonkinlainen hallinta pitää työt kasassa. Kyllä lähes jokainen ammattitaiteilija osaa tehdä realistista taidettakin, vaikka kuinka revittelisi absraktista tai muuta "vapaata" taidesuuntausta.
Aika yleisesti vähätellään vanhoja mestareita, mm. suomalaisen "kultakauden" tekijöitä sillä perusteella, että niiden työt ovat realistisia, valokuvamaisia. Kuitenkin ylivoimaisesti suurimmassa arvossa ne ovat mm. taidehuutokaupoissa.
Ei vanhaa voi syyttää vanhanaikaisuudesta, vaan siltä pohjalta voi rakentaa uutta, jos kyvyt riittävät.