Pahin olo iskee yleensä iltaisin ja huipentuu öisin, eikö?
Mitä mietitte silloin? Mitä ajattelette ja miltä se tuntuu?
En tiedä, teki mieli vaan tehdä tällainen solidaarisuusketju, itse selviän päivästä vallan helposti, mutta illalla muistaa helposti ettei päivään kuulunut ketään ja huomenna on samanlainen edessä.
Haluaisin vain puhua jonkun kanssa, joku muukin sanoisi moi kuin kassaneiti. En edes muista koska joku olisi koskettanut minua muutenkin kuin ruuhkabussissa puolivahingossa.
Lisäksi mietin mitä tein väärin jotta palikat loksahtivat tähän asentoon.
Mitä mietitte silloin? Mitä ajattelette ja miltä se tuntuu?
En tiedä, teki mieli vaan tehdä tällainen solidaarisuusketju, itse selviän päivästä vallan helposti, mutta illalla muistaa helposti ettei päivään kuulunut ketään ja huomenna on samanlainen edessä.
Haluaisin vain puhua jonkun kanssa, joku muukin sanoisi moi kuin kassaneiti. En edes muista koska joku olisi koskettanut minua muutenkin kuin ruuhkabussissa puolivahingossa.
Lisäksi mietin mitä tein väärin jotta palikat loksahtivat tähän asentoon.
Vastaukset 13
Vanhimmat
sillä öisin ajatukset on jotenkin synkempiä ja voimakkaampia kuin päivällä. Joskus voi myös yöllä saada ns. hyviä ideoita, jotka eivät sitten aamulla olekaan niin hyviä. Käyvätkö aivot ja tunteet eri tavalla yöllä ja päivällä?
Väsymys ajaa tunteet pintaan.
En kyllä ihan aina selviä päivästäkään kunnialla, mutta onneksi on yötöitä, niin voi päivätkin nukkua.
Mitä ajattelen... Oon ruma, tyhmä, huono, jätös, murheellinen, yksin, surullinen, kelpaamaton...
Perhanan pahallehan se tuntuu. Sosiaalinen ja seuraa kaipaava ihminen kun olen.
Pistäs kuule numero näkyviin niin sanon sulle "moi"... no joo vitsi, vitsi... eihän täällä kukaan tee yksinäisyytensä hyväksi mitään, vaan valittaa vaan.
itsetuntoa saisit? Olit kai seurustellut, et siis täysin kelpaamaton, eikä ulkonäkökään vaikuttanut. Huonoutesi on ilmeisesti vain huonoa itsetuntoa. Kuka määrittelee tyhmyyden?
Itsetunto on suurin syyllinen. Jos joku muukin kelpuuttais, niin ehkä se siintä pikku hiljan paranis.
Eihän mun ulkonäkö vakuuta koskaan, tiedän mä sen sanomattakin.
ei vakuuta vai vaikuta?
Ai kattos luin väärin...
No ainakin olet ollut edes joskus suhteessa naisen kanssa. Ole kuule onnellinen vaan edes siitä eläkä valita, jotkut meistä ei ole edes perkele naiseen koskeneetkaan vielä, kuvittele miltä sellainen tuntuu. Vaikka yritän olla optimisti ja uskotella itselleni että vielä joskus minuakin onnistaa niin aikamoisen masentavaa tämä elo on juuri nyt ja kun tarpeeksi kauan tätä jatkuu niin huhhuh, jonain päivänä saattaa päässä naksahtaa ja pahasti...
Luuletkos, että se elämä pelastuu sillä naiseen koskemisella?
Eeeeee... nyt te ootte pojat vallan erehtyneet. Mulle on ainaskin ihan pirun yhdentekevää olenko joskus ollut suhteessa vai enkö ole ollut, tai oikeastaan en mielellään olis ollut siinnä suhteessa, koska se ihminen ei sitten ollutkaan mulle se oikea.
kuitenkin sinulle jotain, kaikki mitä meille tapahtuu ja mitä koemme vaikuttaa meihin jollakin tavalla. Muuttaa meitä ehkä hyvällä tai huonolla tavalla, vahvistaa tai heikentää... Tuo itseluottamusta tai vähentää. Se kaikkihan on elämää, voiko mikää suhde olla turha? Vaikka eläisi parisuhteessa loppuelämän, ei oma puoliso ole välttämättä "se oikea" vaan ehkä jotain sinne päin. Kuinka moni meistä löytää juuri sen aivan oikean?? Mietipäs sitä.
Pahoittelen tuota aiempaa katkeraa ja vihaista viestiäni. Olin vain niin allapäin eilen että tuommoista roskaa tuli taas kirjoitettua. Eli vaikka sulla on ollut suhde, niin ilmeisesti se on ollut kaikkea muuta kuin onnellinen, ja toivot ettei koko suhdetta olisi koskaan ollutkaan. No mutta jaksamisia, kyllä sinuakin vielä onnistaa, kaikki me ansaitsem, me olla onnellisia. Täytyy vain jaksaa uskoa. :)
No sen oli ihan hyvä suhde niin kauan kunnes rupesi paljastumaan valheita.
Siinnä meni lopulta sekin tunne, että kelpaan muille.
Täytyy jaksaa uskoa, mutta ei jaksais itteänsä huijata loputtomiin.
huh huh, avausviesti oli kyllä kuin olisi omia ajatuksiaan lukenut. Eipä tuota ole mullakaan koskaan ollut ystäviä, eikä kukaan ole koskettanut ellei jotakin kättelyjä lasketa. No, ei auta muuta kuin jatkaa yrittämistä ja toivoa että jotakin hyvää on mullekin joskus luvassa.
teitä kaikkia joa olisitte nyt tässä :) Itse en ole koskaan varsinaisesti kärsinyt yksinäisyydestä (anteeks, ei varmaan paras tapa lohduttaa), joten en voi sanoa että tietäisin miltä teistä tuntuu.. mutta toivon et te kaikki jaksaisitte eteenpäin ja olisitte vielä onnellisia.