Olen huomannut että monet nuoret masentuvat elämän vastoinkäymisistä, onhan niin mullekin käynyt, ja sit tuli tällainen juttu mieleen:
Mun isän äidin äiti on kokenut todella paljon vastoin käymisiä elämässään mutta silti jaksaa.
Monet nuoret, ja edelleen myös minä, ovat surreet mihin tämä maailma on menossa, että se on aivan sekaisin. Mutta niinhän se oli ennenkin, ja ehkä jopa vielä enemmän.
Mun vanhamummo, 94 vuotias muuten, on elänyt neljä sotaa läpi.
Suomi, tai koko maailma, tuntui murentuvan hulluuden alle mutta silti hän eli sen läpi.
Menetti sukulaisiaan sodassa. Koki nälänhätää. Köyhyyttä. Yleistä surkeutta mutta silti eli sen läpi.
On jo vanha. Ystäviä ja rakkaita on kuollut mutta silti ei ole vaipunut masennukseen.
Kävin taas tänään katsomassa häntä. Puhui iloisia ja kertoi menneistä :)
Pointtini siis on: Jos ihminen on pystynyt elämään kaikkien näiden mainitsimieni epämielyttävien aikojen läpi, ja silti iloisesti ja onnellisena kertoo menneistä, niin eiköhän masennuksen voittaminen ole meillekin mahdollista.
Voimmeko sanoa että olisimme kokeneet enemmän kuin 94 vuotias nainen?
Tuskin.
Minä ainakin aion elää yhtä pitkän ja hienon elämän kuin vanhamummoni ja kun katson menneisyyttä niin katson onnellisia aikoja :)
Kaikkea hyvää teille kaikille :)
Mun isän äidin äiti on kokenut todella paljon vastoin käymisiä elämässään mutta silti jaksaa.
Monet nuoret, ja edelleen myös minä, ovat surreet mihin tämä maailma on menossa, että se on aivan sekaisin. Mutta niinhän se oli ennenkin, ja ehkä jopa vielä enemmän.
Mun vanhamummo, 94 vuotias muuten, on elänyt neljä sotaa läpi.
Suomi, tai koko maailma, tuntui murentuvan hulluuden alle mutta silti hän eli sen läpi.
Menetti sukulaisiaan sodassa. Koki nälänhätää. Köyhyyttä. Yleistä surkeutta mutta silti eli sen läpi.
On jo vanha. Ystäviä ja rakkaita on kuollut mutta silti ei ole vaipunut masennukseen.
Kävin taas tänään katsomassa häntä. Puhui iloisia ja kertoi menneistä :)
Pointtini siis on: Jos ihminen on pystynyt elämään kaikkien näiden mainitsimieni epämielyttävien aikojen läpi, ja silti iloisesti ja onnellisena kertoo menneistä, niin eiköhän masennuksen voittaminen ole meillekin mahdollista.
Voimmeko sanoa että olisimme kokeneet enemmän kuin 94 vuotias nainen?
Tuskin.
Minä ainakin aion elää yhtä pitkän ja hienon elämän kuin vanhamummoni ja kun katson menneisyyttä niin katson onnellisia aikoja :)
Kaikkea hyvää teille kaikille :)
Vastaukset 7
Vanhimmat
tietoinen, että sotien aikaan niitä itsemurhiakin on tehty huomattavasti vähemmän?:)Se taitaa olla niin, että mitä enemmän elämästään joutuu taistelemaan, sitä vähemmän ehtii sen elämänsä epäkohtiin tarttua.
Hyvä pointti, niinhän se on.
Taas huomataan miten tärkeätä elämä on :)
Ensinnäkin mitä sanoin jo toisessa triidissä, vastoinkäymisistä ei kuuluisikaan masentua, vaan ne tulis ottaa vahvistavina tekijöinä. Eniten "aitoa" masennusta aiheuttaa herkkyys ja yliempatia, että liian pienistä asioista kantaa surua muiden puolesta ja ottaa omaks syyks.
Ennen ihmiset liikkuivat luonnossa, työ oli tervetullutta sillä muuten olisi ollut tylsää, yksilön panos oli tärkeämpi kuin nykyisin jne. Nykymaailmassa työn teko puuduttaa, TV-viihdyttää ja yksilö on merkityksetön. SIlleen ei voi nyjysukupolvia verrata vanhempiin.
Tosi kiva kuulla tuommoista :)
Ja mukavaa ku joku kertoo tällä palstalla jotain positiivistakin kun vaan jotain että "aijon kohta tappaa itseni", tai jotain friikkiä.
Minulla mummonen on myös esikuvani vaikka hän ei ihan kyllä mummosia ikiä olenkaan, hän on 65. Mutta silti hän aina jaksaa vain hymyillä ja nähdä asioiden valoisat puolet, aijon itsekkin elää iloisen elämän , jättämällä turhat murjotukset poikkeen :)
Ehkäpä kun aikaa on riittäämmin, niin tulee miettineeksi joutilaana että mikäs tässä elämässä nyt olikaan se tarkoitus.
Oletko sinä kuitenkaan tullut ajatelleeksi, että jotkut sairastuvat jo varhain ihan oikeaan masennukseen jota ei voi väistää edes yrittämällä olemalla positiivinen? Oletko kuullut erilaisista elämää rajoittavista muista mielenterveys sairauksista?
On myös kyse erilaisista ihmisistä. Jotkut sietävät vastoinkäymisiä paremmin, joillekin se on elämänsä suurin pelko.
Ja aivan varmana mummosi ikäkin vaikuttaa jo asiaan. En halua mitenkään pelotella, mutta yleensä 94-vuotiaana sitä osaa jo suhtautua elämään eri tavalla. Se on niinkuin kävisi läpi elämänsä viimeisiä sekunteja. Haluaa elää onnellisesti vielä sen mitä jäljellä on.
On totta että ihmisiä on erilaisia ja elämäntilanteet vaihtelevat erittäin laajasti mutta minä vain haluan ajatella, jokseenkin positiivisesti :) , että ihminen pystyy pääsemään läpi vastoinkäymisistä vaikka kuinka maailma tuntuisi kaatuvan ympäriltä.
Ja halusin myös tuoda sen julki että Maailma tuntui vielä raskaammalta ihan kaikille silloin 64-68 vuotta sitten.
"Ja aivan varmana mummosi ikäkin vaikuttaa jo asiaan. En halua mitenkään pelotella, mutta yleensä 94-vuotiaana sitä osaa jo suhtautua elämään eri tavalla. Se on niinkuin kävisi läpi elämänsä viimeisiä sekunteja. Haluaa elää onnellisesti vielä sen mitä jäljellä on."
Joo, kyllä me koko suvun kesken tää tiedetään :)
Onhan Vanhamummo sanonu useasti että on elänyt näin vanhaks kun on niin sisukas ihminen, joka pitää kiinni elämästä kynsin ja hampain :)
Mutta kaikki suhtautuvat elämään 94 vuotiaana eri tavalla mutta kyllähän se heijastaa vanhoja ja jokseenkin uusia elämän asenteita muutenkin :)