Mistään.
Kaikkialla vaan ahdasmielisiä tai perinteisiä taviksia, joille elämän tärkeimmät peruspilarit ovat heterosuhde, lapsien hankkiminen, ja edellä mainituista asioista loputtomasti jauhaminen. Itseäni kun ei kiinnosta mikään noista, niin on aika vaikea löytää pienintäkään yhteistä säveltä kenenkään kanssa.
Oloni muuttuu erittäin kiusalliseksi lukuisissa tilanteissa, joissa minulle puhutaan kuin en olisikaan koskaan kertonut olevani lesbo: ehdotetaan, josko lähdettäisiin tyttöporukalla baariin komeita miehiä katselemaan. "Ehkä sinäkin löytäisit jonkun söpön pojan, josta voisit kiinnostua". Kiitos, mutta ei kiitos.
Vaikuttaa, että homoseksuaalisuuttani pidetään jonkinlaisena nuoruuden oikkuna, pelkkänä harhaisena kokeiluvaiheena, josta varmasti (!) kasvan ajan myötä pois. Kivaa asiassa on se, että täytin juuri 21 vuotta, joten luulen voivani perustellusti väittää, ettei tämä jo seitsemän vuotta kestänyt homouteni ole välttämättä pelkkä ohimenevä vaihe.
Tunnen siis olevani yksinäinen, kummallinen, ja inhottu jo pelkän suuntautumiseni perusteella.
Tuntuu ettei kukaan edes ole kuullut homoseksuaalisuudesta, tai jos on, se on vain jotain perverssiä pornoa, josta pitää häpeillen vaieta hyshys.
Koko maailma pyörii heteroiden ehdoilla, kaikkialla vain viestitään mies
Kaikkialla vaan ahdasmielisiä tai perinteisiä taviksia, joille elämän tärkeimmät peruspilarit ovat heterosuhde, lapsien hankkiminen, ja edellä mainituista asioista loputtomasti jauhaminen. Itseäni kun ei kiinnosta mikään noista, niin on aika vaikea löytää pienintäkään yhteistä säveltä kenenkään kanssa.
Oloni muuttuu erittäin kiusalliseksi lukuisissa tilanteissa, joissa minulle puhutaan kuin en olisikaan koskaan kertonut olevani lesbo: ehdotetaan, josko lähdettäisiin tyttöporukalla baariin komeita miehiä katselemaan. "Ehkä sinäkin löytäisit jonkun söpön pojan, josta voisit kiinnostua". Kiitos, mutta ei kiitos.
Vaikuttaa, että homoseksuaalisuuttani pidetään jonkinlaisena nuoruuden oikkuna, pelkkänä harhaisena kokeiluvaiheena, josta varmasti (!) kasvan ajan myötä pois. Kivaa asiassa on se, että täytin juuri 21 vuotta, joten luulen voivani perustellusti väittää, ettei tämä jo seitsemän vuotta kestänyt homouteni ole välttämättä pelkkä ohimenevä vaihe.
Tunnen siis olevani yksinäinen, kummallinen, ja inhottu jo pelkän suuntautumiseni perusteella.
Tuntuu ettei kukaan edes ole kuullut homoseksuaalisuudesta, tai jos on, se on vain jotain perverssiä pornoa, josta pitää häpeillen vaieta hyshys.
Koko maailma pyörii heteroiden ehdoilla, kaikkialla vain viestitään mies
Vastaukset 13
Vanhimmat
sua kuljettelee, ajaudut uusiin tuttavapiireihin ja muutaman vuoden päästä sä omaat enempi homoseksuaalikavereita kuin hetero ja ihmettelette yhä harvemmin että onpa maailma heteroja varten.
Elämäsi löytää sen oman polun, omat uudet ystävät.
Nyt se saattaa tuntua siltä ettei kukaan ymmärrä ja kaikki on väärää merkkiä. Mutta sellainen vaihe on hetroillakin. Se on sitä elämää.
Meitä lesboja löytyy juuri täältä ja myös joka puolelta maata. Har treffit palstalta kavereita, vastaa tai laita oma profiili. Tai vaikka lehteen ilmoitus. Olemme vähemmistö ja sitä tulemme aina olemaan. itse viihdyn enemmän ehkä meikäläisten seurassa, mutta eivät nekään ystävyydet itsestään synny!
Kuulostaa niin kovin tutulta, tilanteeni oli muutama vuosi sitten aivan samanlainen. Tai no, ehkä hieman vieläkin, mutta muutto isommille kylille helpotti paljon.
Internet on aina ollut erinomainen paikka löytää niitä ihmisiä, joita kaipaakin. Ainakin minulle. :>
Tosin minä en kiduta itseäni heterokavereilla eivätkä he useimmiten kiduta itseään olemalla minun seruassani myöskään, joten arvostan työtäni jos ei muusta niin ainakin siitä, että pääsee silloin tällöin kurkistamaan, mitä heteroille kuuluu.
On huomattavaa, että äitini yhä yrittää parannella minua. Olisi kerralla synnyttänyt oikeanlaisen niin ei tarvitsisi käyttää 40 vuotta korjailuun! Tosin hän väittää, että aasialaisen (influenssan) takia kaikki me 1969 syntyneet olemme hieman omituisia.
Opi sellainen asia, että sinulla on vain kaksi kaveria, oikea käsi ja vasen käsi ja yksi ihminen, joka seuraa sinua maailman tappiin, se joka katsoo peilistä vastaan joka aamu.
Ketään muuta varten ei tarvitse uhrautua eikä vaivautua. Tappakoot, kunhan eivät kiduta.
Nyt sinä olet 21, sinulla on 60 vuotta laskennallisesti kakkua lusittavana ellet pääse hyvän käytöksen perusteella aiemmin täältä kärsimästä. Se on pitkä aika ja moni sinun ikäisesi miettii, että miten kestää loppuun asti hajoamatta ja ikään kuin säästelee ja velttoilee. Siksi nuoriso on niin velttoa kun suurin osa elämästä on edessä, ettei väsy vanhana.
Mutta ei pidä elää elämää säästellen! Elämä on tässä ja nyt ja se menee pian ohi.
Tämä maa on mielisairas. Käy jossain muussa maassa niin huomaat sen. Haluatko ruveta normaaliksi ja hyväksytyksi maassa joka on mielisairas? En minä ainakaan! Siksi, kun minä herätän inhoreaktion foobikossa, on se parempi kuin ei mitään reaktiota lainkaan.
Toisaalta en minä ole sellainen vasemmistolainen masokisti joka kärsisi jonkin aatteen vuoksi ilmeisen turhaan. Ei kannata ruveta tykinruoaksi.
Tämä maa tuottaa tykinruokaa. Harmaa rivistö lottia ja sotilaita matkalla surman suuhun, taistelukentille lojumaan verissään ja sitten sankarikalmistoihin. Se on Suomen "idea". Nyt uhrataan ihmiset globaalikapitalismin nieluun.
Älä rupea minkään ideologian uhriksi. Anna vain toisten marssia. Ole oma itsesi ja reilusti ja rehellisesti. Jos muita pakenee niin aina joutuu juoksemaan karkuun, mutta jos et pakene, niin mitäs ne muut sinuun pystyvät? Puukko leikkaa heteron ihoa yhtä paljon kuin sinunkin, jos se siihen tulee. Niitten silmät laajenee kun minä kerron tämän.
Minä vietin lapsuuteni ja nuoruuteni kalakukkokaupungissa. YLE strategisesti sijoitti asemat Tohloppiin ja Pasilaan, niin savolaisilla ei ole valtakunnassa mitään ääntä. Vihaa sieltä Puijon tornin katveesta vain kuuluu jatkuvasti ihan tähän päivään saakka! Paitsi ettei Kuopio ole päässyt maailmalle, niin maailma ei myöskään päässyt Kuopioon.
tää hki tyttö löysi rakkaan vasta ku meni pienemmälle paikkakunnalle ;) onnea sulle toveri!!
Olipa masentava viesti. Itselläni on ollut vastaavanlainen tilanne.Asun Rovaniemellä ja tämä on melko pieni paikka. Täälläkin suurin osa on heteroita ja sen kyllä huomaa. Ei kuitenkaan kannata vaipua epätoivoon. Kannattaa hankittua sellaisista ihmisistä eroon,jotka suhtautuvat sinuun ei toivotulla tavalla. Samalla voi etsiä uusia kavereita ja tuttuja,joiden kanssa voi puhua muustakin kuin lasten hankkimisesta ja asuntolainasta. Itse olen ainakin saanut haalittua ympärilleni hyvin samanhenkisiä ihmisiä, joiden kans viihdyn hyvin.:) Itsehän me valitsemme,keiden kanssa vietämme aikaa.
Kuulostat ihan siltä Pikku-Britannian tyypiltä, jonka ainoa elämänilo on hokea kyllästymiseen asti, että on ainoa homo pitäjässä.
On kuules aikamoista teiniangstia valittaa, että kukaan ei tajuu mua ja voi voi kun olen niin erilainen. Se on hyvin solipsistista ja tylsää, vaihda jo levyä.
Mun kavereista 90% on heteroja, enkä koe tätä mitenkään ongelmaksi. Ihan samanlaisia ihmisiä ne on kuin homotkin.
Mutta vain sinä näytät halunneenkin ymmärtää pointtini väärin. :-)
Vahinko etten ole seurannut Pikku-Britanniaa, mutta voin valaista sinua hiuskarvan verran lisää ajatuksistani.
Ensinnäkään en ole missään kohdassa väittänyt olevani pitäjän ainoa homo. Loogisesti ajatellen täältäkin maalaiskylästä on löydyttävä yllättävän paljon hlbt-kansaa, mutta ongelmana onkin se etteivät he näy millään tavalla julkisesti, jolloin on selvästikin melko hankalaa yrittää löytää sitä seuraa.
Toiseksi en usko koskaan poteneeni pahemmin "teiniangstia", pidän itseäni melko iloluontoisena tapauksena, enkä edes mitenkään erilaisena sellaisena. Fakta kuitenkin on, että heteroenemmistöön verrattuna olen hieman erilainen, joukosta erottuva, vaikken sitä omassa mielessäni erityisemmin olisikaan.
Kolmanneksi minunkin kavereistani 90% on heteroita, ja toden totta aika samanlaisia olentoja me kaikki olemme pohjimmiltaan. Homo (Ha-haa.) sapiens sapiens jne. Silti niitä pieniä eroja on jokaisessa, ja osa niistä pienistä eroista aiheuttaa näköjään kummeksuntaa valtaväestön joukossa. Väitä sinä mitä haluat minun solipsistisuudestani tai teiniangstistani, mutta ennen sitä tule kokemaan heterokavereideni ajoittain jokseenkin kummallinen suhtautuminen lesbouteeni ja päätä vasta sen jälkeen kumpi meistä siihen solipsismiin ja naiiviin suoralta kädeltä tuomitsemiseen sortuikaan.
Ole iloinen ettet kuulu niihin näkyviin ja kuuluviin joita kukaan ei ota tosissaan. Jospa tyytyisit itsesi kaltaiseen tyttöystävään etkä haikailisi tähteä johon rahkeesi eivät riitä...
muuta jonnekin missä on toimintaa. Suosittelen New Yorkia, luulis sieltä löytyvän sullekin sopivaa seuraa.
mut väärä kaupunki, Yhdysvaltoihin kui ei noita työlupia noin vaan hommata - greengardin saamiseen tarvitaan arpaonnea, ja sitä kun ei kaikilla ole. Muutenhan me asuttaisiin kaikki Amerikassa!
Mut alkuviestin kirjoittajalle suosittelisin kyllä ehdottomasti maiseman vaihtoa. Keskustelupalstoilla valittaminen kun ei oikeasti hyödytä ketään.
itse huomannu et on väärässä seurassa...
Kunhan kirjoitin pienen totuuden eräästä elämästä. Ei kaikkea tarvitse niin vakavasti ottaa hyvä naisväki! Eivätkös keskustelupalstat olekin keskustelua varten. Jokainen saa kirjoittaa juuri siitä mistä haluaa kunhan ei kovin toisia loukkaa. Muutenhan täällä olisi aivan tyhjää ilman meitä pieniä teiniangstisia ruikuttajia.