Minulla on sellainen tilanne että totta puhuakseni en ole koskaan pitänyt lapsista enkä sen takia ole ollut tekemisissä lasten kanssa. Nyt kuitenkin raskaustesti näyttää plussaa eikä siis lapsi ole millään tavalla suunniteltu, vaan täysi vahinko.
Mietin nyt onko kellään kokemuksia kasvaako raskauden aikana äitiyteen niin kun olen kuullut puhuttavan? Olen viikon verran miettinyt ajatusta lapsesta eikä se enää niin pahalta tunnu mutta entä jos en opikaan olemaan äiti. Toisaalta olo tuntuu jotenkin hyvältä, tasaiselta(kuuluukohan yleensä raskauteen?) enkä voisi kuvitellakaan tekeväni aborttia.
Ehkä vähän sekava teksti mutta sekaisin ovat ajatuksenikin..=)
Mietin nyt onko kellään kokemuksia kasvaako raskauden aikana äitiyteen niin kun olen kuullut puhuttavan? Olen viikon verran miettinyt ajatusta lapsesta eikä se enää niin pahalta tunnu mutta entä jos en opikaan olemaan äiti. Toisaalta olo tuntuu jotenkin hyvältä, tasaiselta(kuuluukohan yleensä raskauteen?) enkä voisi kuvitellakaan tekeväni aborttia.
Ehkä vähän sekava teksti mutta sekaisin ovat ajatuksenikin..=)
Vastaukset 5
Vanhimmat
olen halunnut äidiksi aina tiennyt että saan lapset todella aikaisin ja olen ollut aina lapsien lähellä. Nyt kun tässä esikoistani odottelen rv19 3 olen alkanu miettiä onko minusta tähän ja mikä on hyvä äiti ja pystynky ehkä tulemaan hyväksi äidiksi?
Ensinnäkin, nuo ajatukset ja tuntemukset kuuluvat asiaan! Itse olen aina pitänyt lapsista, mutta mietin silti raskauden aikana monta kertaa että onko minusta tähän ja niin edelleen. Olen myös varma että opit kyllä olemaan äiti, koska äidin vaistosi herää viimeistään siinä vaiheessa kun kuulet pienen vauvasi ensi rääkäisyn. Minulla on myös yksi ystävä josta kukaan ei olisi uskonut olevan äidiksi eikä hän itsekkään edes aluksi halunnut lasta, mutta kylläpä vaan sekin äiti ylpeänä hoitelee omaa lastaan ja haaveilee jo toisesta! Eli kyllä se siitä.
Tosin jos sinusta tuntuu vahvasti siltä, että et ole vielä valmis äidiksi niin kannattaa jutella neuvolassa asiasta ja tutustua adoptioasiaan. Kannattaa kuitenkin kunnolla pohtia asiaa, koska mielesi tulee ailahtelemaan joka suuntaan raskauden aikana!
mutta ei välttämättä vielä raskauden aikana, vaan sitten vauvan myötä. Jos haluat lapsesi parasta, eikä elämän tärkeimpiä asioita ole esimerkiksi huumeet tai jokin muu, niin silloin sinnusta tulee hyvä äiti.
Ei kaikkien äitien tartte olla samanlaisia, joten ole omanlaisesi äiti.
niin sitä OMAA lastaan rakastaa aina jokatapauksessa(jos kyse terveestä ihmisestä)
ite en koskaan enkä tänä päivänäkään ole pitänyt lapsista taikka vauvoista.kauhistuksen kauhistus..
en jotenka edes osaa olla muiden lasten kanssa luonnollisesti,mutta omieni kanssa osaan ja rakastan molempia ihanuukisani koko sydämestäni.
muulla ei o väliä ku et rakastat sitä omaas!eikä sun tarvi miettii mitä muut ajattelee kun et niin muista lapsista pidä,omalle lapsellesi olet se tärkein.
ei meist kaikista ole päiväkotiin töihin,eikä tarvikkaan;) (onneks on niitäkin ketkä pitää lapsista näin yleisestikkin)
Kiitos christine83, oli todella helpottavaa kuulla että on muitakin samanlaisia!!!
Niin ja elämäni tärkeimmät asiat ovat tällä hetkellä koira, mies ja työ(selvyydeksi aiempiin kommentteihin)...=)