Miksi olin se jolle auoitte päätänne, jota haukuitte ja jota aliarvioitte?
Tuottiko se teille jonkinlaista mielihyvää tai ylemmyyden tunnetta?
Yritin joka kerta olla näyttämättä sitä kuinka paljon itseeni sattui se kun kävelitte käytävällä vastaan ja heititte ala arvoisia kommenttejanne. Tai silloin kun tunnilla opettajan läsnä ollessa jatkoitte samaa.
Joka kerta päivän lopussa olin aivan rikki, olin todella se ala-arvoinen, jota vihasitte niin, että saitte minut aina nälvimisellänne todella pohjalle asti.
Nyt parin vuoden päästäkään, en ole unohtanut sitä paskaa.
Muistan tilanteet ja ne sanat jotka satuttaa edelleen. Ne katseet jotka kohdistuivat minuun, niissä oli vihaa ja halveksuntaa.
En tunne teitä kohtaan muuta kuin vihaa, en voi ikinä kuvitella antavani anteeksi, edes mielessäni.
En osaa enää olla ihmisten seurassa normaalisti, olen ahdistunut, enkä voi kuvitella että kukaan ajattelisi minusta mitään hyvää.
Itsetuntoni on edelleen melkein nollassa.
Se henkinen kiusaaminen jätti syvät arvet, eikä ne ehkä parane koskaan.
En todellakaan toivo kenellekkään samanlaista, se oli helvettiä ja on edelleen kun muistan kaiken parin vuoden päästäkin, niin elävästi.
Vihaan teitä.
Tuottiko se teille jonkinlaista mielihyvää tai ylemmyyden tunnetta?
Yritin joka kerta olla näyttämättä sitä kuinka paljon itseeni sattui se kun kävelitte käytävällä vastaan ja heititte ala arvoisia kommenttejanne. Tai silloin kun tunnilla opettajan läsnä ollessa jatkoitte samaa.
Joka kerta päivän lopussa olin aivan rikki, olin todella se ala-arvoinen, jota vihasitte niin, että saitte minut aina nälvimisellänne todella pohjalle asti.
Nyt parin vuoden päästäkään, en ole unohtanut sitä paskaa.
Muistan tilanteet ja ne sanat jotka satuttaa edelleen. Ne katseet jotka kohdistuivat minuun, niissä oli vihaa ja halveksuntaa.
En tunne teitä kohtaan muuta kuin vihaa, en voi ikinä kuvitella antavani anteeksi, edes mielessäni.
En osaa enää olla ihmisten seurassa normaalisti, olen ahdistunut, enkä voi kuvitella että kukaan ajattelisi minusta mitään hyvää.
Itsetuntoni on edelleen melkein nollassa.
Se henkinen kiusaaminen jätti syvät arvet, eikä ne ehkä parane koskaan.
En todellakaan toivo kenellekkään samanlaista, se oli helvettiä ja on edelleen kun muistan kaiken parin vuoden päästäkin, niin elävästi.
Vihaan teitä.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Älä suostu miksikään jalkarätiksi. Jos ei muu auta niin nyrkillä naamaan. Se on pienempi paha jatkon kannalta vaikka jotain siitä saisitkin kun vaihtoehtona on että romutat henkisesti itsesi. Joskus oikeus vain täytyy ottaa omiin käsiin. Niin se vain menee. Ei sinua kukaan puolusta noissa jutuissa jos et tee sitä itse. Näin se on. Tai sitten vaihtoehtoisesti vittuilet takaisinpäin niin rankasti ja joka asiasta että alkaa tulemaan sitä kunnioitusta sitä kautta pikkuhiljaa. Tyypillisesti tällaiset toisille naureskelijat ovat suklaaperheiden kakaroita jotka ovat mielestään pykälää korkeammalla kuin muut.
Tee jotain, se on tärkeintä. Jos et tee mitään, kelaat vain juttuja itseksesi hajotat itteäs sillä vain lisää. Tekeminen auttaa. Se on aika pätevä sääntö moneenkin asiaan. Ja auttaa olemaan ajattelematta liikaa juttuja.
Tiedätkö tuonkaltaiseen kiusaamiseen ja mustamaalaamiseen voi joutua myös työelämässä. Nimimerkillä toinen ahdistunut.
elämässä. missään ahjossa ei ole niin sivistynyttä porukkaa, ettei tuollaista tapahtuisi.
Pöljyyttäni haluan vielä yhden kerran pyytää yhdeltä entiseltä kurssikaverilta, joka istui vieressäni, anteeksi aika törkeää heittoa viimeisenä päivänä. Tajusin vasta jälkeenpäin, miten loukkaava kommentti se oli. Se liittyi häiriköintiin. Jos voisin vetää sanani takaisin niin tekisin sen. Tiedän kokemuksesta miten ilkeästi sanotut sanat saattavat loukata syvältä vaikka ei aina näyttäisikään siltä ja niitä arpia ei saadakaan kovin helposti pois. Joten Anteeksi. Ihmisten pitäisi ajatella mitä sanovat, etteivät sano mitä ajattelevat. t.typerys vierestä