Kihloihin ennen yhteenmuuttoa?

itse en kyllä menisi naimisiin ennen kuin olisimme asuneet yhdessä vähintään vuoden verran, eli en kyllä menisi kihloihinkaan ennen kuin tuo vuosi saman katon alla tulisi täyteen. jos on valmis olemaan kihloissa pitää myös olla valmis menemään naimisiin vaikka heti. vai onko tässä nyt kyse "teini-pissis-kihloista"...?

yhteenmuutto on, tai voi olla, kova paikka suhteelle; vasta kun asuu yhdessä ja elää sitä tavallista arkea, on kotiaskareita, on rahahuolia jne. niin voi päättää että onko tässä nyt sellainen jonka kanssa haluaa elää? vaikka olisi kuinka kivaa muuten yhdessä niin kyllä suurin osa elämästä on sitä tavallista arkea, eli sen pitää toimia.

Minulla on taas tilanne että olen seurustellut miesystäväni kanssa kohta kolme vuotta, asumme erillään ja välimatkaa meillä on noin 30 km. Yövyn hänen luonaan aina kun vain mahdollista töiden puolesta. Oma kantani kihlautumiseen/yhteen muuttoon on se, että en muuta rakkaani kanssa lopullisesti yhteen ennen kuin olemme vähintään kihloissa. Minulle yhteen muutto merkitsee todella suurta askelta suhteessa - se ei ole mikään ns. koeaika että tuleeko tästä jotain, vaan se on sellainen askel jota ei peruta ellei ole ihan pakko. Niin, meillä tuota ikää on kertynyt jo kolmenkymmenen paremmalle(?) puolelle..

Oikea vastaus riippuu siitä, kumpi on sinulle isompi asia, jos suhteenne kuitenkin päättyisi eroon. Onko kihlaus (eli lupaus avioliitosta) sinulle tärkeämpi askel kuin asuminen toisen kanssa? Kumpaankin voidaan lähteä mukaan "ihan täysillä" eli ilman ajatusta, että "katsellaan kuinka käy". Mutta joku voi ajatella, että avoliiton päättyminen, yhteisen kodin purkaminen, tavaroiden jakaminen ja sen semmoinen on isompi asia kuin kihlasormuksesta luopuminen. Ja joku toinen taas päinvastoin.

Itse lähdin aikanaan avoliittoon, koska käytäntö oli osoittanut "kahden asunnon loukun" tarpeettomaksi. Käytännössä asuimme kaiken ajan toisen luona. Kihlausta ei otettu puheeksi, koska avoliitto oli kaikin puolin riittävää. Mutta kun kihlaus otettiin puheeksi, niin se oli itselleni hyvin tärkeä askel. Siitä ei ollut enää perääntymistä, eikä siitä siis voinut puhua, ennen kuin todella tiesi, että hyvänä ja pahana päivänä, tämä on minulle oikea ihminen. Asiaa ei tarvinnut erikseen kauheasti pohtia, vaan tietoisuus oli kasvanut yhdessä asuttujen vuosien myötä. Jos siitä kaikesta olimme selvinneet, selviäisimme mistä tahansa. Itse en mielestäni näitä asioita kuitenkaan olisi toisesta ihmisestä voinut tietää, jos olisin halunnut kihlautua (eli antaa avioliittolupauksen) ennen kuin olin oppinut tuntemaan hänet myöskin arjen ollessa harmaintakin.

No, minun näkökulmani on toinen, meillä on yhdessäoloa takana kohta sen verran kuin teillä ikää.

Itselläni oli se periaate, että menen vasta sitten kihloihin kun olen valmis menemään vaikka samantien naimisiin (henkisesti ajateltuna, en siis tarkoita mitään häiden järjestämistä)... Ja en olisi voinut ajatella meneväni naimisiin ennen kuin on asuttu ensiksi jonkin aikaa yhdessä.

Yhteen muutto voi tuoda kaikenlaisia uusia puolia kumppanista esiin. Ja toisilla suhde kaatuu niihin. Ei tietysti kaikilla.

Ja ei kai teillä mihinkään ole kiirettä. Häätkään varmaan ei olisi vielä ajankohtaiset vai? Olette vielä nuoria ja 11 kk on lyhyt aika olla yhdessä. Varsinkin asumatta yhdesssä.

Tutustuttiin netin chattisaitilla ja tavattiin ekan kerran keväällä -05, sit muutettiin yhteen (toinen meistä sai työpaikan toisen asuinpaikkakunnalta, eikä ollu viisasta maksaa kahta vuokraa). Asusteltiin vajaa vuosi yksissä ja sitten toinen meistä sai naapuripaikkakunnalta töitä. Mentiin kihloihin ja työmatkailu ja yöt pois kotoa alkoivat. Muutimme -06 toiselle paikkakunnalle työn perästä ja häitä juhlittiin -07. Tällä tahdon vain kertoa sen, että jokainen tekee, miten parhaaksi näkee. Tiedän, että on ihmisiä, jotka eivät muuta yhteen vasta kun avioliiton alkaessa, mutta on myös ihmisiä, jotka asuvat yhdessä vuosikausia, jopa kymmeniä, ilman avioliiton aikomusta. Meille oli itsestään selvää, että menemme naimisiin, kun kerran kihlauduimmekin, siis silloin oli ajankohta vain hakusessa. ...Ja kaiken tämän jälkeen olemme onnellisesti naimisissa ja asumme yhdessä, toisiamme rakastaen. Tulitte sitten mihin päätökseen tahansa, se on juuri teille sopiva ratkaisu. =)

Kaikkea hyvää toivotan teidän taipaleellenne ja mukavaa kevään odotusta.

Me seurusteltiin vuosi ennen kihlautumista ja kumpikin asui omassa asunnossaan, eli mentiin kihloihin ennen yhteen muuttoa ja ennen yhteen muuttoa menimme myös avioliittoon. Olimme seurusteluaikana tiiviisti yhdessä toistemme luona ja tutustuimme hyvin. Avioliittoa on kestänyt jo useita vuosia ja edelleen meillä menee tosi hyvin. Jokainen tekee niin kuin itselleen parhaaksi sopii. En usko, että kukaan keskustelupalstalla voi teille sanoa, mitä teidän pitää tehdä omassa tilanteessanne.

Mielipiteen voin kertoa, mutta mikään ehdoton ohje se ei ole. Mielestäni olette todella nuoria vielä, joten ei pitäisi olla mikään kiire kihloihin tai naimisiin. Kihlaus on avioliittolupaus, kuten varmasti tiedät. Itse en olisi voinut sellaista lupausta antaa parikymppisenä. Olin lähemmäs kolmenkymmenen avioituessani. Halusin ensin saada opinnot päätökseen ja työpaikan alle, ennen kuin alettiin ostaa omaa asuntoa ja perustamaan perhettä. Näin kaikki on vankalla pohjalla elämässä.