Mulla on pääaineena sosiaalityö ja sivuaineita olen kokeillut mm. kasvatuspsykologia, sosiologia ja hallintotiede tähän mennessä. Kaikista jonkun verran opintopisteitä. Politiikkatieteetkin kiinnostaa, joten ajattelin, että ensi syksynä voisin kokeilla sitäkin. Ongelmaksi muodostuu, etten saa mitään ehjää perusopintokokonaisuutta, vaan rääppeitä sieltä täältä. Tutkintovaatimukseen meillä kuitenkin kuuluu, että yhdet täydet perusopinnot on suoritettava ja muuten 60 op sivuaineita saa koota miten lystää. Olen ajatellut, jos saisin jotenkin vaikka hallintotieteestä täydet perusopinnot, niin saisin sitten sivuaineet alta pois. Noin todellakin ajattelen. Sosiaalityöhön olisi hyvä kai opiskella enemmän psykologiaa, mutta kun se evvk ja psykologian lukeminen alkaa näin ajattelevaiselle ihmisille kuin minä, aiheuttaa kaikenlaista ahdistusta, kun alan miettiä kaikkia juttuja liian tarkasti. Metodiopinnotkin roikkuu, koska tieteenfilosofia tuntuu aivan ylitsepääsemättömän heprealta. Tutkimusmenetelmät ovat onneksi simppelimpää opiskeltavaa. Ja kielet opiskelen heti, jos vaan satun jollekin kurssille pääsemään. Ne onnekkaat, jotka sinne pääsevät, ovat varmaan ilmoittautumispäivän ekalla kellonlyömällä sormi enterillä painamassa ilmottautumisensa.
Sivuaineiden vaikeus....
pää hajoo
2639
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Suosittelisin, että valitsisit ihan vaan jonkun aineen sivuaineeksi, sillä ei kuitenkaan loppujen lopuksi työllistymistä ajatellen ole yhtään mitään väliä minkä sivuaineen teet.
Pitää vain valita, että tekee jonkun kunnialla loppuun. Ei siitä muuten mitään tule. Itseäni kiinnostavat varsin monet sivuaineet, mutta pakko oli sieltä kahdet perusopinnot valita tutkinnon täytteeksi. En tiedä, valitsinko kaikista mahdollisista kiinnostavimmat tai parhaat, mutta olennaista on, että joskus saa tutkinnon. Muitakin sivuaineita ehtii sitten lueskella, jos vielä haluaa. Eikä varmaan ole sellaista sivuainetta, ettei jossakin opintokokonaisuuden suorittamisen vaiheessa tympisi, että oliko sittenkään oikea valinta. Kaikissa kokonaisuuksissa on aina oma työläytensä.