Kososlaisen eriseuran

Kososlaiseksi hengeksi on kutsuttu eiryisesti 70-luvulla ja 80-luvun alkupuolella vanhoillislestadiolaisuudessa vaikuttanutta väärää henkeä. Vääriä henkiä oli muitakin, mutta kososlainen henki oli nimenomaan sellainen, joka pyrki arvostelemaan SRK:ta. Kososlaista henkeä pidettiin vääristä hengistä kaikkein vaarallisimpana. Kososlaisesta hengestä samoin kuin muistakin vääristä hengistä pyrittiin pääsemään eroon järjestämällä niin sanottuja hoitokokouksia.

ei-kososlainen kirjoitti:

Kososlaiseksi hengeksi on kutsuttu eiryisesti 70-luvulla ja 80-luvun alkupuolella vanhoillislestadiolaisuudessa vaikuttanutta väärää henkeä. Vääriä henkiä oli muitakin, mutta kososlainen henki oli nimenomaan sellainen, joka pyrki arvostelemaan SRK:ta. Kososlaista henkeä pidettiin vääristä hengistä kaikkein vaarallisimpana. Kososlaisesta hengestä samoin kuin muistakin vääristä hengistä pyrittiin pääsemään eroon järjestämällä niin sanottuja hoitokokouksia.

oman muistikuvani mukaan kososlaisuuden määritelmä vaihteli paikkakunnittain sekä aika-akselilla samallakin paikkakunnalla.

Yleistäen voisi sanoa, että kun vakavat argumentit loppuivat, niin otettiin kosos-kortti käyttöön. Sillä oli helppo ihminen nujertaa, kun se oli sisällöltään hämärä ja epämääräinen. Vaikea oli nousta semmoista asiaa vastaan, jota ei ymmärtänyt.

Piti vaan tyytyä siihen, että "veljet kyllä ymmärtävät".

ei-kososlainen kirjoitti:

Kososlaiseksi hengeksi on kutsuttu eiryisesti 70-luvulla ja 80-luvun alkupuolella vanhoillislestadiolaisuudessa vaikuttanutta väärää henkeä. Vääriä henkiä oli muitakin, mutta kososlainen henki oli nimenomaan sellainen, joka pyrki arvostelemaan SRK:ta. Kososlaista henkeä pidettiin vääristä hengistä kaikkein vaarallisimpana. Kososlaisesta hengestä samoin kuin muistakin vääristä hengistä pyrittiin pääsemään eroon järjestämällä niin sanottuja hoitokokouksia.

Miksi nimi ei voinut olla SRK:ta arvosteleva henki?
Olisi ihmiset ymmärtäneet mistä asiassa on kysymys.

Minä tein parannuksen alaikäisen lapsena kososlaisesta hengestä seurakunnan edessä, nyt tiedän, että kyseessä oli SRK:ta arvosteleva henki.

korpi-Kaaleppi kirjoitti:

oman muistikuvani mukaan kososlaisuuden määritelmä vaihteli paikkakunnittain sekä aika-akselilla samallakin paikkakunnalla.

Yleistäen voisi sanoa, että kun vakavat argumentit loppuivat, niin otettiin kosos-kortti käyttöön. Sillä oli helppo ihminen nujertaa, kun se oli sisällöltään hämärä ja epämääräinen. Vaikea oli nousta semmoista asiaa vastaan, jota ei ymmärtänyt.

Piti vaan tyytyä siihen, että "veljet kyllä ymmärtävät".

niin ihan mielenkinnosta kysyn että onko tämä eräs europarlamentaarikko samaa sukua sille joka karpon ohjelmassa aikanaan puhui noista vääristä hengistä ja hoitokokouksista? samanniminen näyttäs olevan ja pohjoisesta kotoisin...

a&iantuntija kirjoitti:

niin ihan mielenkinnosta kysyn että onko tämä eräs europarlamentaarikko samaa sukua sille joka karpon ohjelmassa aikanaan puhui noista vääristä hengistä ja hoitokokouksista? samanniminen näyttäs olevan ja pohjoisesta kotoisin...

en tiedä asiaa. Muistan kyllä nimeltä molemmat henkilöt, joita tarkoitat.

a&iantuntija kirjoitti:

niin ihan mielenkinnosta kysyn että onko tämä eräs europarlamentaarikko samaa sukua sille joka karpon ohjelmassa aikanaan puhui noista vääristä hengistä ja hoitokokouksista? samanniminen näyttäs olevan ja pohjoisesta kotoisin...

isä ja poika

kosososososlainen kirjoitti:

Miksi nimi ei voinut olla SRK:ta arvosteleva henki?
Olisi ihmiset ymmärtäneet mistä asiassa on kysymys.

Minä tein parannuksen alaikäisen lapsena kososlaisesta hengestä seurakunnan edessä, nyt tiedän, että kyseessä oli SRK:ta arvosteleva henki.

kertoa, moniko tuon ajan lapsi, nuori tai minkä ikäinen tahansa teki tuosta "kososlaisesta hengestä" parannusta?

Oliko noissa tilaisuuksissa mukana "Oulun miehiä", siis henkilöitä SRK: sta?

Keskustelitko kenenkään kanssa tuosta "hengestä" ja kokouksista yleensä, uskallettiinko?

Käytkö siis vielä Ry:llä ?

***

Minua epäiltiin erään toisen, minulle tuntemattomaksi jääneen, tuolloin jo edesmenneen saarnamiehen hengestä. Noihin kokouksiin en halunnut mennä ja niinpä olen ollut Ry:stä erkaantuneena jo vuodesta -78. Se on pitkä aika!

Tämä palstailu on auttanut(tietysti rasittanutkin)
jaksamaan eteenpäin ja sinunlaistesi kirjoitukset herättävät toivoa siitä, josko vielä löytyisi samalla tavalla uskovia kuin ennen noita kaiken pilanneita hoitokokouksia.

Vasta oman Ry:ltä lähtöni jälkeen on alettu puhua tuosta kososlaisesta hengestä. Eräs tuttavamme oli puolisolleni tuumannut tähän tapaan, että nyt hän tietää, mikä teillä on, se on kososlainen henki. Tuomioita tuli siis myös aivan tavallisilta rivi-ry:läisiltäkin.

Odottelen vastauksia tästä aiheesta ja kiittelen jo etukäteen niistä! T. sirkka

Panemalla google- hakuun kososlaisuus, saa Wikipediasta objektiivista tietoa.

*sirkka kirjoitti:

kertoa, moniko tuon ajan lapsi, nuori tai minkä ikäinen tahansa teki tuosta "kososlaisesta hengestä" parannusta?

Oliko noissa tilaisuuksissa mukana "Oulun miehiä", siis henkilöitä SRK: sta?

Keskustelitko kenenkään kanssa tuosta "hengestä" ja kokouksista yleensä, uskallettiinko?

Käytkö siis vielä Ry:llä ?

***

Minua epäiltiin erään toisen, minulle tuntemattomaksi jääneen, tuolloin jo edesmenneen saarnamiehen hengestä. Noihin kokouksiin en halunnut mennä ja niinpä olen ollut Ry:stä erkaantuneena jo vuodesta -78. Se on pitkä aika!

Tämä palstailu on auttanut(tietysti rasittanutkin)
jaksamaan eteenpäin ja sinunlaistesi kirjoitukset herättävät toivoa siitä, josko vielä löytyisi samalla tavalla uskovia kuin ennen noita kaiken pilanneita hoitokokouksia.

Vasta oman Ry:ltä lähtöni jälkeen on alettu puhua tuosta kososlaisesta hengestä. Eräs tuttavamme oli puolisolleni tuumannut tähän tapaan, että nyt hän tietää, mikä teillä on, se on kososlainen henki. Tuomioita tuli siis myös aivan tavallisilta rivi-ry:läisiltäkin.

Odottelen vastauksia tästä aiheesta ja kiittelen jo etukäteen niistä! T. sirkka

En muista tarkkaan vuosilukua, ehkä 78-79, kun Oulun ry:llä pidettiin seurakuntailta.
Meitä alaikäisiä nuoria oli mukana, niin kuin niitä on aina ollut seurakuntailloissa.

Muistan, että ensi oli alustus, jossa puhuttiin kososlaisesta hengestä (en muista alustajaa, enkä muitakaan henkilöitä). Alustus oli hyvin kiivas ja siinä todellakin syytetiin, että uskovaisilla on arvostelevaan mieltä ja mitähän kaikkia siinä oli, sitä en muista, mutta hyvin tiukka ja syyttävä se oli.

Sitten tuli väliaika, en muuten vieläkään tajua miksi minun nuoret ystäväni olivat sitä mieltä, että mennään keskikerrokseen istuun.
Mutta kun kaikki alkoi käydä edessä tekemässä parannusta niin mekin mentiin. Siellä oli pitkä jono, varmaan koko ry:n väki kävi tekemässä parannuksen kososlaisesta hengestä.

Minulle siitä jäi ahdistus, aloin pelkäämää, koska kaikki asiat olivat syntiä sen jälkeen.
Kerran kävin tekemässä parannusta sakastissa puhujille siitä, että olin työharjoittelussa tehnyt TV:n osia.
Todellakaan minun uskoni ei ollut enää vapaata, syntiä oli ihan kaikki asiat, koulussakin piti käyttää videokameraa, miten syntiä sekin oli, opettaja joutui siitä opetuksesta minut poistamaan jne. (nyky vl-nuoret varmaan nauraa tälle, mutta silloin se oli totisinta totta).

Kun nuori kasvaa sellaisessa ympäristössä, niin jälki on sitten se, että käyn tällähetkellä terapiassa käsittelemässä asioita.

tässä jotakin kirjoitti:

En muista tarkkaan vuosilukua, ehkä 78-79, kun Oulun ry:llä pidettiin seurakuntailta.
Meitä alaikäisiä nuoria oli mukana, niin kuin niitä on aina ollut seurakuntailloissa.

Muistan, että ensi oli alustus, jossa puhuttiin kososlaisesta hengestä (en muista alustajaa, enkä muitakaan henkilöitä). Alustus oli hyvin kiivas ja siinä todellakin syytetiin, että uskovaisilla on arvostelevaan mieltä ja mitähän kaikkia siinä oli, sitä en muista, mutta hyvin tiukka ja syyttävä se oli.

Sitten tuli väliaika, en muuten vieläkään tajua miksi minun nuoret ystäväni olivat sitä mieltä, että mennään keskikerrokseen istuun.
Mutta kun kaikki alkoi käydä edessä tekemässä parannusta niin mekin mentiin. Siellä oli pitkä jono, varmaan koko ry:n väki kävi tekemässä parannuksen kososlaisesta hengestä.

Minulle siitä jäi ahdistus, aloin pelkäämää, koska kaikki asiat olivat syntiä sen jälkeen.
Kerran kävin tekemässä parannusta sakastissa puhujille siitä, että olin työharjoittelussa tehnyt TV:n osia.
Todellakaan minun uskoni ei ollut enää vapaata, syntiä oli ihan kaikki asiat, koulussakin piti käyttää videokameraa, miten syntiä sekin oli, opettaja joutui siitä opetuksesta minut poistamaan jne. (nyky vl-nuoret varmaan nauraa tälle, mutta silloin se oli totisinta totta).

Kun nuori kasvaa sellaisessa ympäristössä, niin jälki on sitten se, että käyn tällähetkellä terapiassa käsittelemässä asioita.

että HS olisi ollut paikalla, mutta en muista varmaa, enkä sitä pitikö hän alustuksen.

Olin niin nuori vielä.

tässä jotakin kirjoitti:

että HS olisi ollut paikalla, mutta en muista varmaa, enkä sitä pitikö hän alustuksen.

Olin niin nuori vielä.

HS ja Kimpimäki pääpäsmärit.

En kyllä muista kunnolla, muitaakohan joku muu paremmin.

Sen muistan, kun yksi nainen kävi itkemässä edessä, että hänen epäuskoinen mies ehkäisee. Kyllähän se nuoresta tuntui oudolta, että kaikki asiat pitää kertoa tuhatpäiselle seurakunnalle.
Oli siellä paljon asioita, onneksi en muista kunnolla sitä tapahtumaa, jäi siitä niin kovat traumat kannettavaksi.

tässä jotakin kirjoitti:

En muista tarkkaan vuosilukua, ehkä 78-79, kun Oulun ry:llä pidettiin seurakuntailta.
Meitä alaikäisiä nuoria oli mukana, niin kuin niitä on aina ollut seurakuntailloissa.

Muistan, että ensi oli alustus, jossa puhuttiin kososlaisesta hengestä (en muista alustajaa, enkä muitakaan henkilöitä). Alustus oli hyvin kiivas ja siinä todellakin syytetiin, että uskovaisilla on arvostelevaan mieltä ja mitähän kaikkia siinä oli, sitä en muista, mutta hyvin tiukka ja syyttävä se oli.

Sitten tuli väliaika, en muuten vieläkään tajua miksi minun nuoret ystäväni olivat sitä mieltä, että mennään keskikerrokseen istuun.
Mutta kun kaikki alkoi käydä edessä tekemässä parannusta niin mekin mentiin. Siellä oli pitkä jono, varmaan koko ry:n väki kävi tekemässä parannuksen kososlaisesta hengestä.

Minulle siitä jäi ahdistus, aloin pelkäämää, koska kaikki asiat olivat syntiä sen jälkeen.
Kerran kävin tekemässä parannusta sakastissa puhujille siitä, että olin työharjoittelussa tehnyt TV:n osia.
Todellakaan minun uskoni ei ollut enää vapaata, syntiä oli ihan kaikki asiat, koulussakin piti käyttää videokameraa, miten syntiä sekin oli, opettaja joutui siitä opetuksesta minut poistamaan jne. (nyky vl-nuoret varmaan nauraa tälle, mutta silloin se oli totisinta totta).

Kun nuori kasvaa sellaisessa ympäristössä, niin jälki on sitten se, että käyn tällähetkellä terapiassa käsittelemässä asioita.

tekstiä, kiitos niistä!

Joo, tiedän Oulun Uudenkadun toimitalon tilat hyvinkin, olinhan jo aikoinani innokas nuori talkoolainen sen rakennusvaiheessa. Myöhemmin muutin keskustan Ry:n alueelta pois.

Muistan vuonna -77 sen toukokuisen illan, kun ihmisiä meni "eteen" tekemään parannuksia kuka mistäkin. Minulle tuli tunne joukkohysteriasta.

Eräs jo edesmennyt vaimoihminen sai syytteen siitä, kun hän oli kysynyt eräältä hiuksista saarnanneelta puhujalta sitä, millä (Raamatun) perusteella hän oli niin saarnannut. Kysyminen tulkittiin kai epäilemiseksi tai mikä pahinta, "arvostelemiseksi jumalanseurakuntaa vastaan".

Itse lähdin tuosta kyseisestä seurakuntaillasta pois noin iltakymmenen aikoihin viemään pikkulapsiamme nukkumaan. Tuota iltaa seuraavana päivänä eräs äiti joutui mielisairaalaan, oululaisittain "piirille". Kokous oli kuulemma kestänyt pikkutunneille asti. Olitko siellä?

Toivon sinulle, tuntematon(ko) ystävä jaksamista, uskomisen selkeyttä, varmuutta ja iloa!

Kirjoittelemisiin! T. sirkka

tässä jotakin kirjoitti:

HS ja Kimpimäki pääpäsmärit.

En kyllä muista kunnolla, muitaakohan joku muu paremmin.

Sen muistan, kun yksi nainen kävi itkemässä edessä, että hänen epäuskoinen mies ehkäisee. Kyllähän se nuoresta tuntui oudolta, että kaikki asiat pitää kertoa tuhatpäiselle seurakunnalle.
Oli siellä paljon asioita, onneksi en muista kunnolla sitä tapahtumaa, jäi siitä niin kovat traumat kannettavaksi.

Olen yhden ainoan kerran ollut tilaisuudessa jota vois kyllä joksikin hoitokokoukseksi sanoa.. tuli mieleen kun joku tuossa edellä puhui alustuksesta.
Tapahtui arviolta 1974 "talvipäivillä", Oulussa, en ole varma vuodesta, mutta jotkut talviurheilukisat oli menossa, olisiko ollut Falunin mm-kisat.
Eräs vieläkin saarnaajana toimiva maallikko kävi salin edessä pyytämässä anteeksi sitä, kun oli oululaisessa tavaratalossa hetken katsonut hiihtokisoja. Itse hiukan ihmettelin, mut ei se häirinnytkään sen enempää... usea muukin siellä kävi edessä ripittäytymässä..
Pian tuon jälkeen lopetin seuroissa käymisen kokonaan, en edellämainituista syistä, vaan ihan muuten vaan menin "maailmaan". Enempi ei ole tullut harrastettua sitä uskoa kuin muitakaan.

Seuraava kokemus on hoitokokouksista tullut vasta näiltä nettipalstoilta ja jonkun verran lehdistä lukenut ihan nykyvuosina. Ei "meilläpäin" silloin ollut mitään tietoa hoitokokoksista, eikä myöhemmin lestadiolaisten jutut edes kiinnostaneet. Nykyään kyllä taas alkanut kiinnostaa ja sanotaanko niin että ei ollenkaan negtiivisessa mielessä.

tässä jotakin kirjoitti:

En muista tarkkaan vuosilukua, ehkä 78-79, kun Oulun ry:llä pidettiin seurakuntailta.
Meitä alaikäisiä nuoria oli mukana, niin kuin niitä on aina ollut seurakuntailloissa.

Muistan, että ensi oli alustus, jossa puhuttiin kososlaisesta hengestä (en muista alustajaa, enkä muitakaan henkilöitä). Alustus oli hyvin kiivas ja siinä todellakin syytetiin, että uskovaisilla on arvostelevaan mieltä ja mitähän kaikkia siinä oli, sitä en muista, mutta hyvin tiukka ja syyttävä se oli.

Sitten tuli väliaika, en muuten vieläkään tajua miksi minun nuoret ystäväni olivat sitä mieltä, että mennään keskikerrokseen istuun.
Mutta kun kaikki alkoi käydä edessä tekemässä parannusta niin mekin mentiin. Siellä oli pitkä jono, varmaan koko ry:n väki kävi tekemässä parannuksen kososlaisesta hengestä.

Minulle siitä jäi ahdistus, aloin pelkäämää, koska kaikki asiat olivat syntiä sen jälkeen.
Kerran kävin tekemässä parannusta sakastissa puhujille siitä, että olin työharjoittelussa tehnyt TV:n osia.
Todellakaan minun uskoni ei ollut enää vapaata, syntiä oli ihan kaikki asiat, koulussakin piti käyttää videokameraa, miten syntiä sekin oli, opettaja joutui siitä opetuksesta minut poistamaan jne. (nyky vl-nuoret varmaan nauraa tälle, mutta silloin se oli totisinta totta).

Kun nuori kasvaa sellaisessa ympäristössä, niin jälki on sitten se, että käyn tällähetkellä terapiassa käsittelemässä asioita.

Videokameroita alkoi tulla kouluhin vasta 80-luvun lopulla. Kuvanauhurit rupesivat yleistymään joskus vuoden 1983 jälkeen kouluissa. Missän koulussa ei ollut videoita 70-luvulla.

Valheen löytäjä kirjoitti:

Videokameroita alkoi tulla kouluhin vasta 80-luvun lopulla. Kuvanauhurit rupesivat yleistymään joskus vuoden 1983 jälkeen kouluissa. Missän koulussa ei ollut videoita 70-luvulla.

Menin ammattikouluun 1979 ja oli kaksi vuotta koulussa.

Meillä oli luokassa videokamera, jonka käyttö kuullui koulutukseen.

En tiedä missä säkissä sinä olet silloin ollut?

liikaa kärsinyt kirjoitti:

Menin ammattikouluun 1979 ja oli kaksi vuotta koulussa.

Meillä oli luokassa videokamera, jonka käyttö kuullui koulutukseen.

En tiedä missä säkissä sinä olet silloin ollut?

vuonna 1968. Taisi olla aivan Suomen ensimmäisiä.

liikaa kärsinyt kirjoitti:

Menin ammattikouluun 1979 ja oli kaksi vuotta koulussa.

Meillä oli luokassa videokamera, jonka käyttö kuullui koulutukseen.

En tiedä missä säkissä sinä olet silloin ollut?

Monet minun vl-ystäväni eivät hyväksyneet sitä, että menen ammattikouluun ja elektroniikkaa opiskeleen.

Ehkä ne näkivät, että ei sovi uskovaiselle sellainen linja.

Vikahan ei ollut niiden nuorten vaan ahdistavan ilmapiirin, jossa kaikki oudompi nähtiin syntinä.

Elä tee jos et ole varma, ettei se ole syntiä, näihän kickin antaa ohjeita.

Mitä jos en olisi mennyt ammattikouluun ja jäänyt ilman ammattia, varmuuden vuoksi, ettei vaan tule syntiä.
No, koulussa tosiaankaan ei ollut helppo olla kun hoitokokoushenki painoi päälle.
Mutta siitä olen kiitollinen, että menin silloin kouluun.

tässä jotakin kirjoitti:

En muista tarkkaan vuosilukua, ehkä 78-79, kun Oulun ry:llä pidettiin seurakuntailta.
Meitä alaikäisiä nuoria oli mukana, niin kuin niitä on aina ollut seurakuntailloissa.

Muistan, että ensi oli alustus, jossa puhuttiin kososlaisesta hengestä (en muista alustajaa, enkä muitakaan henkilöitä). Alustus oli hyvin kiivas ja siinä todellakin syytetiin, että uskovaisilla on arvostelevaan mieltä ja mitähän kaikkia siinä oli, sitä en muista, mutta hyvin tiukka ja syyttävä se oli.

Sitten tuli väliaika, en muuten vieläkään tajua miksi minun nuoret ystäväni olivat sitä mieltä, että mennään keskikerrokseen istuun.
Mutta kun kaikki alkoi käydä edessä tekemässä parannusta niin mekin mentiin. Siellä oli pitkä jono, varmaan koko ry:n väki kävi tekemässä parannuksen kososlaisesta hengestä.

Minulle siitä jäi ahdistus, aloin pelkäämää, koska kaikki asiat olivat syntiä sen jälkeen.
Kerran kävin tekemässä parannusta sakastissa puhujille siitä, että olin työharjoittelussa tehnyt TV:n osia.
Todellakaan minun uskoni ei ollut enää vapaata, syntiä oli ihan kaikki asiat, koulussakin piti käyttää videokameraa, miten syntiä sekin oli, opettaja joutui siitä opetuksesta minut poistamaan jne. (nyky vl-nuoret varmaan nauraa tälle, mutta silloin se oli totisinta totta).

Kun nuori kasvaa sellaisessa ympäristössä, niin jälki on sitten se, että käyn tällähetkellä terapiassa käsittelemässä asioita.

Sikäli kun tiedän, se Oulun kokoushan oli ihan sairas. Joukkohysteriaa koko kokous. Melkein kaikki tekivät parannusta jostain. Rippi- ja kaiveluoppia ei silloin nähtiin. Puhutiiin vain kososlaisuudesta. Tuolaisessa touhussa koko uskonnolliselta liikkeeltä menee uskottavuus.
Tuonkin kokouksen voimahahmo oli HS uskollisine nuoleskelijoineen ja myötäilijöineen.

oli sairas! kirjoitti:

Sikäli kun tiedän, se Oulun kokoushan oli ihan sairas. Joukkohysteriaa koko kokous. Melkein kaikki tekivät parannusta jostain. Rippi- ja kaiveluoppia ei silloin nähtiin. Puhutiiin vain kososlaisuudesta. Tuolaisessa touhussa koko uskonnolliselta liikkeeltä menee uskottavuus.
Tuonkin kokouksen voimahahmo oli HS uskollisine nuoleskelijoineen ja myötäilijöineen.

ja sen takia alaikäisetkin nuoret (minä mukana) menivät mukaan tekemään parannusta kososlaisesta hengestä, vaikka ei tiennyt mitä se tarkoittaa.

Lakihenkinen hoito tuomitsi synniksi ihan kaiken, ihmisen piti sen jälkeen eristäytyä tästä maailmasta kokonaan, ettei joutunut syntiin (maailmanrakkauskin oli synti) ja kun syntiin joutui, niin seurauksena oli kososlainen henki ja siitä seurauksena julkirippi.

Tälläistähän alkoi sitten esiintymään, omatunnot oli tullut lakihenkisillä saarnoilla ja hoidoilla niin herkiksi, että julkista parannusta seurakunnan edessä piti käydä tekemässä uudestaan ja uudestaan.

Tämä kait herätti lopulta SRK:n johdon ja hoitokokouksille laitettiin loppu.

Muistan miten sitten saarnattiin, että sekin oli joku paha henki, että kävi jatkuvasti tekemässä parannusta, muistaako kukaan mikä henki se oli?

liikaa kärsinyt kirjoitti:

ja sen takia alaikäisetkin nuoret (minä mukana) menivät mukaan tekemään parannusta kososlaisesta hengestä, vaikka ei tiennyt mitä se tarkoittaa.

Lakihenkinen hoito tuomitsi synniksi ihan kaiken, ihmisen piti sen jälkeen eristäytyä tästä maailmasta kokonaan, ettei joutunut syntiin (maailmanrakkauskin oli synti) ja kun syntiin joutui, niin seurauksena oli kososlainen henki ja siitä seurauksena julkirippi.

Tälläistähän alkoi sitten esiintymään, omatunnot oli tullut lakihenkisillä saarnoilla ja hoidoilla niin herkiksi, että julkista parannusta seurakunnan edessä piti käydä tekemässä uudestaan ja uudestaan.

Tämä kait herätti lopulta SRK:n johdon ja hoitokokouksille laitettiin loppu.

Muistan miten sitten saarnattiin, että sekin oli joku paha henki, että kävi jatkuvasti tekemässä parannusta, muistaako kukaan mikä henki se oli?

että mielenterveyden ongelmat olivat yleisiä moisista henkien sekamelskasta. Itse tosiaan olin jo pois Ry:ltä kososkokousten tultua kuvioihin. Olen säästynyt tosi paljolta, pahimmassa tapauksessa olisin hylännyt entisen uskoni vääränä henkenä.

Haluaisin tietää, miten sinä uskot nyt, käytkö Ry:llä? Olisipa se ihanaa, jos vielä saisi samoin uskovien kanssa yhdessä laulaa vanhoja siioninlauluja kuten ennenvanhaan.

Kirjoittele taas, myös muutkin näistä tapahtumista kiinnostuneet! Nauttikaamme elämästämme, se on
Jumalan lahja, eikä sitä ole tarkoitettu murehdittavaksi. Jumala ei omiansa hylkää!

"Minä arvaan. erehtymättömän seurakunnan arvostelu ja väärän opetuksen arvostelu, vain-me-opin arvostelu."

Mielestäni osuit täsmälleen oikeaan, sikäli kuin itse muistan oikein yli 30 vuoden jälkeisiä tapahtumia.

Ei ole turhaan täällä kirjoitettu, että hoitokokouksissa itketettiin mummoja ja nöyryytettiin pappoja ja vaareja. Näin todellakin oli.

Näin siksi, että vanhoilla uskovaisilla oli perspektiiviä katsoa ajassa pitkälle taaksepäin ja siksi uusi erhtymättömyyden oppi oli heille vaikea hyväksyä. Vanhat sentään uskalsivat kyseenalaistaa ja kysellä.