Onko se nyt sitten tässä? Tää mun ammatti.
Ei musta sitten koskaan tullu poliisia eikä virkamiestä.
Olisin halunnut joskus oman hotellin tai majatalon tai gasthausen. Mutta kun ikää jo tulee niin jaksaako sitä muuttaa elämäänsä?
Niitä kaikkia riskejä, mitä jos muutos ei toimikkaan. Nuorena kestää takaiskut mutta entä vanhempana.
sillä muutoksen onnistuvuuden tietää vasta about viiden vuoden kuluttua.
Ei musta sitten koskaan tullu poliisia eikä virkamiestä.
Olisin halunnut joskus oman hotellin tai majatalon tai gasthausen. Mutta kun ikää jo tulee niin jaksaako sitä muuttaa elämäänsä?
Niitä kaikkia riskejä, mitä jos muutos ei toimikkaan. Nuorena kestää takaiskut mutta entä vanhempana.
sillä muutoksen onnistuvuuden tietää vasta about viiden vuoden kuluttua.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Itse olen ajoittain myöskinpohdiskellut samoja asioita kuin sinä. Vanhempieni "painostuksesta" valmistuin nuorena naisena aikoinani perushoitajaksi. Jatkoin sitten vielä muutamalla vuodella eteenpäin terveydenhoitajaksi. Onhan tämä ala mukavakin joskus. Itse vain väsyin totaalisesti viime syksynä ja halusin pois koko alalta, edes vähäksi aikaa. En jaksanut enää kuunnella päivästä ja viikosta toiseen ihmisten valituksia kaikesta. Saat jatkuvasti antaa itsestäsi etkä saa mitään tilalle. Lopulta ei minulla ollut enää mita antaa ja mistä ammentaa edes iloa työhön. Mukavat työtoverit kyllä oli iso plussa, mutta se hillitön kiire. Olisi halunnut perehtyä asiakkaan asioihin enemmän ajan kanssa mutta kun seuraava jo oven takana odotti. Tai kun olisit halunnut niin mieleeläsi varata hänelle ajan omalle lääkärille ja aikoja ei vain ollut. Se moitteiden suma jota päivittäin sain kuulla, vaikkei asia minusta ollut edes kiinni. Kuka sellaista jaksaa? Nyt kun olen lopettanut siellä työt, olen kuullut muiden siellä olevien työntekijöiden burn outeista jne. Pomohan on yks paska eli ei mikään poikkeus sekään. Mutta nyt on toisin asiat. Jäin lapseni kanssa kotiin ja rupesin perhepäivähoitajaksi. Ei enää aamuisin tarvitse lähteä räntäsateeseen unisen lapsen kanssa pimeässä kohti hoitopaikkaa ja sitten töihin. Nyt työt tulevat suoraan kotiin ja pääsen vähemmällä stressillä kuin aikoihin. Ja pian on taas kesä ennenkuin huomaakaan. Ainoa asia mikä minua askarruttaa, on verottaja. Saankohan sen nyt jatkossa jokavuosi kimppuuni oikein korkojen kera. Palkka pieneni, muttei kaikkea rahassa mitata, minun mielestä. No katsotaan loppuvuodesta miten edetään. Vieläkö näitä hommia teen vaiko jotain muuta. Olen miettinyt uudelleenkouluttautumista toiselle alalle, mutta en tahdo oikein jaksaa kun tuo lapsikin on vielä suht pieni. Rahaa saisi kyllä enemmän tulla käteen. Jos asuisin jossain muualla kuin ruuhkasuomessa pääsisin joissain asioissa halvemmalla.Rahaa jäisi enemmän käteen palkasta. Mutta kyllä mä pärjään. Elän nyt kuitenkin onnellista aikaa. Hyvää kevättä muuten sinulle ja kaikille muillekkin samojen asioiden kanssa pähkäileville.
Periaatteessa neljännesvuosisata omalla alalla. Jatkuvaa kouluttautuista ja uusia haasteita. Myös lukemattomia työpaikkoja. Kiinnostusta piisaa vieläkin oikein hyvin.
Oma yritys rekisteröintiä vaille valmiina, jotain tilauksiakin olisi.
Vaan terveys romahti ja nyt työttömänä odottelen diagnooseja jos vaikka sairaseläkkeelle.
Sviddu=
Ja jos vaikka pääsisitkin, niin maailman sivu on vielä niin pitkä, että dvitttuttaisi sekin.
Eläkeläisen palkka kun se vasta pieni onkin. Ja viddu, silläkö meinaat loppu ikäs toimeen tulla?
Ei viddu.