Tilanne:
-Olen raskaana
-Minä ja mies 18, lapsen syntyessä molemmat 19
-Itse valmistun keväällä ammattiin, on oma vuokra-asunto
-Miehellä ei ammatillista koulustusta, mutta on oma vuokra-asunto
-Muutamme miehen kanssa joka tapauksessa yhteen kesällä
-Lapsi syntyisi syksyllä
-Yhdessä ollaan oltu vuosi, lapsen syntyessä hieman alle 2.
Miehen mielipiteet:
-Ei halua lasta näin nuorena "Nuoruus menisi hukkaan"
-Ei olisi hirveästi rahaa
-Ei kuulemma kykenisi ottamaan vastuuta
-Miettii, mitä muut mahtaisivat ajatella raskaudestani (on kavereidensa mielipiteistä riippuvainen)
-On abortin kannalla
-Hänen mielestä meidän yhteinen aika menisi hukkaan
-Rakastaisi kuitenkin lasta ja minua, vaikka päättäisin pitää sen ja olisi tukenani - valitsin minkä tahansa päätöksen
-Mies haluaisi lapsen vasta n. 10 vuoden päästä (Olisimme hieman alle 30)
Omat mielipiteet:
-Järjellä ajateltuna en halua lasta rahatilanteen ja ikäni vuoksi
-Tunteella ajateltuna halusiain pitää lapsen ja rakastaa häntä ja antaa hänelle mahdollisuuden elämään
-Minua pelottaa abortin jälkeiset syyllisyydentuskat ja myöhemmät katumumukset
-Haluaisin kuitenkin myös kunnioittaa mieheni mielipiteitä
Tulin tänne pyytämään mielipiteitä, kokemuksia ja neuvoja. Olen ihan sormi suussa, auttakaa?
-Olen raskaana
-Minä ja mies 18, lapsen syntyessä molemmat 19
-Itse valmistun keväällä ammattiin, on oma vuokra-asunto
-Miehellä ei ammatillista koulustusta, mutta on oma vuokra-asunto
-Muutamme miehen kanssa joka tapauksessa yhteen kesällä
-Lapsi syntyisi syksyllä
-Yhdessä ollaan oltu vuosi, lapsen syntyessä hieman alle 2.
Miehen mielipiteet:
-Ei halua lasta näin nuorena "Nuoruus menisi hukkaan"
-Ei olisi hirveästi rahaa
-Ei kuulemma kykenisi ottamaan vastuuta
-Miettii, mitä muut mahtaisivat ajatella raskaudestani (on kavereidensa mielipiteistä riippuvainen)
-On abortin kannalla
-Hänen mielestä meidän yhteinen aika menisi hukkaan
-Rakastaisi kuitenkin lasta ja minua, vaikka päättäisin pitää sen ja olisi tukenani - valitsin minkä tahansa päätöksen
-Mies haluaisi lapsen vasta n. 10 vuoden päästä (Olisimme hieman alle 30)
Omat mielipiteet:
-Järjellä ajateltuna en halua lasta rahatilanteen ja ikäni vuoksi
-Tunteella ajateltuna halusiain pitää lapsen ja rakastaa häntä ja antaa hänelle mahdollisuuden elämään
-Minua pelottaa abortin jälkeiset syyllisyydentuskat ja myöhemmät katumumukset
-Haluaisin kuitenkin myös kunnioittaa mieheni mielipiteitä
Tulin tänne pyytämään mielipiteitä, kokemuksia ja neuvoja. Olen ihan sormi suussa, auttakaa?
Vastaukset 36
Vanhimmat
no minä voin kertoa, että itse olin 21 kun sain meidän poikamme (abortti ei tosin tullut kysymykseenkään, ei myöskään mieheni mielestä) ja valmistuin 2kk ennen pojan syntymää. mies kävi töissä ja minä luonnollisestikkaan en...kyllä sitä taloudellisesti selviää jos vaan todella haluaa, sen voin sanoa varmaksi :) kelalat voisi hakea asumistukea ja sitten tulee vanhempainpäivärahat ja lapsilisä jne.
noihin muihin kohtiin en oikein viitsi ottaa kantaa, kun se on niin helppo neuvoa toista väärin, koska tilanne ei ole omalla kohdalla :(
mutta pakko kertoa että eräs tuttuni katuu aborttiaan nuorena, koska on sen jälkeen saanut 10 keskenmenoa nyt kun haluaa lapsen :(
Ei tuossa ole mitään mikset nyt voisi ottaa vastaan tätä lasta!!
Mies kyllä tottuu ajatukseen.
Mieti myös haluaisitko jatkaa miehen kanssa joka ois sut painostanu aborttiin tollasilla syillä..
Johan teillä on ollu kauankin sitä yhteistä elämää, ja mihin se nyt kokonaan sen lapsenkaan jälkeen loppuis, ainoastaan henkisellä tasolla rikastuis entisestään! Kenenkään ei tarvi tässä maassa abortoida lasta rahan takia.
Kyllä ihan kurjilta tekosyiltä noi miehen jutut vaikuttaa.
Oletko varma että saat enää myöhemmin toista tilaisuutta, raskaaksi tulo ei ole välttämättä enää yhtä helppoa vanhemmiten..ja tämän lapsen tilaisuus on ainoastaan nyt ja tässä, ei enää koskaan myöhemmin!!
Kokemusta on. Mulle kävi samoin juuri sun ikäsenä, onneksi otin lapsen vastaan kun en ole niitä enää jostain syystä enempää saanut. Miltä tuntuis nyt jos oisin jonkun exän mieliksi ainoankin lapseni mennyt surmauttamaan...
Vaikea tilanne mutta minusta päätös on nimenomaan sinun, miestä pitää tietysti kuunella mutta sinä kannat päätöksen seuraukset.
Olette täysi-ikäisiä ja perusasiat ovat kunnossa.
Voitko jutella asiasta esim. vanhempiesi kanssa?
noita tältä alla olevalta sivustolta löytyviä kuvia abortoiduista alkioista/sikiöistä, ja miettimään, haluatko tehdä tuon lapsellesi?! Ei taitaisi tehdä miehellesikään pahaa nähdä konkreettisesti abortin lopputulos!
http://www.circleofprayer.com/abortion-pictures.html
Vaikea tilanne minulla, pakko myöntää. En tosiaan tiedä mitä teen. En itse välttämättä haluaisi aborttia, mutta toisaalta haluaisin myös kunnioittaa mieheni mielipidettä ja lykätä lasten hankintaa muutamalla vuodella. Joka tapauksessa haluan tarjota lapselleni rakastavan kodin, ilman taloudellisia huolia.
Minulla ei ole vanhempiini läheiset välit, joten jutteleminen tälläisista asioista ei käy päinsä.
On nuo aborttikuvat hirveitä. Tuo pieni olento on kuitenkin ihmisen alku, elävä olento, ihan niin kuin mekin. Silti mietin, pystynkö tarjoamaan lapselleni tarpeeksi hyvää elämää, vai olisiko hänen parempi jossain tuon puoleisessa?
sopivaa lapsensaamisaikaa jos liian tarkkaan alkaa suunnitella! Ja kun elämä ei sittenkään aina mene niinkun itse haluaisi eikä kaikki ole niin tarkkaan suunniteltavissa..
Koskaan ei ole täydellinen aika ja koskaan ei tiedä, mitä elämän kulman takana odottaa. Jos ylitsepääsemätöntä estettä ei ole, niin kannattaa pitää lapsi, eikä tehdä hänelle sitä julmuutta, minkä noista kuvistakin näkee!
Älä kallis ystävä anna lastasi kuoleman kitaan. Talous- ja raha-asiat järjestyvät aina. Isoäidit sanovat, että "lapsi tuo leivän tullessaan". Näin oli vaikeinakin aikoina. Se "leipä" ei kuitenkaan ole vain rahaa tai ruokaa, se on elämän sisältö, elämän arvokkuus ja rakkaus.
Sanot:
"...haluaisin pitää lapsen ja rakastaa häntä ja antaa hänelle mahdollisuuden elämään..."
Tee siis tahtosi ja rakasta lastasi. SE on täysin mahdollista ja kätesi ulottuvilla. Se on jo sinulla.
Näin se vain on.
Ei elämä anna sulle takuita sitten kolmikymppisenäkään.
Mieti sitä.
lapsen tekoa katuu. Minä kadun eniten maailmassa juuri sitä että tein lapsen.
Ja varmasti katuu moni muukin, vaikka ei sitä sano. Tämä äitiysasia on vielä näin 2000-luvullakin ihme hymistelyä ja lässynlässyä, ettei siitä oikein voi sanoa julkisesti muuta kuin myönteistä. Vastahan nyt on ruvettu puhumaan esim synnytysmasennuksessta.
aborttia niiden kriisihoitojen ulkopuolella! Täälläkin näitä syyllisyyden kalvamien tekstejä näkee pilvin pimein, vakuuttelemass että 'hyvin menee!'.
Se aborttimasennus on kuitenki kuolettavampaa laatua kun synnytysmasennus.
Sinähän luet näitä tekstejä kuin piru raamattua. Näet niissä ihan mitä itse haluat, viis siitä, mitä niissä sanotaan. Oletko itse hoidossa ongelminesi? Toivoa sopii. Sinä ja kaltaisesi teette muuten uskomatonta hallaa normaaleille abortin vastustajille. Jos olisin vainoharhainen, arvelisin, että se on tahallista.
Tee se lapsi. Eniten katuu tekemättömiä asioita jälkeenpäin.
Tai ei varsinaisesti voi auttaa. Kukaan ei tunne sua hlö-kohtaisesti, joten... Mutta, varaa aika neuvolaan, ja kerrot, että olet raskaana ja haluat keskustella vaihtoehdoista. Luulen että sua parhaiten voidaan auttaa siellä. Tsemppiä!
"Tunteella ajateltuna halusiain pitää lapsen ja rakastaa häntä ja antaa hänelle mahdollisuuden elämään"
Usko siihen tunteeseen, se on tälläisissä asioissa oikeassa. Pärjäätte kyllä. Muutenkin olen sitä mieltä, että rationaalista järkeä korostetaan yhteiskunnassa liikaa.
Haluan kuitenkin korostaa, että olen (tietenkin) vapaan aborttioikeuden kannattaja ja itse hankin abortin suunnilleen vastaavassa tilanteessa aikoinaan. Mutta minun tunteeni olikin välittömästi se, etten missään tapauksessa lasta halua! Enkä ole katunut, koska se minulle oli se ainoa oikea ratkaisu.
Eivät he tiedä mistä puhuvat kun eivät samassa tilanteessa ole. Itselläni on lääkkeellinen raskaudenkeskeytys parhaillaan meneillään. Mietimme miehen kanssa kaikkia vaihtoehtoja ja tämä oli ehdottomasti paras. Meillä raha tilanne on ihan ok ja miehellä oma yritys itse opiskelen vielä ja ammattiin en vamistu vielä aikoihin. Ikää itselläni on siis 19v. vielä. Syitä miksi emme pidä "lasta" on monia, tärkein kuitenkin että en koe olevani vielä valmis äidiksi. Me myös haluamme lapset vasta joskus 10v. päästä. Kun on omakoti, taloudellinen asema hyvä ja kummallakin ammatti, silloin pystyisimme tarjoamaan lapselle hyvän ja vakaan elämän.
Kuitenkin en suosittele lukemaan näitä palstoja, monilla abortin vastustajilla on niin nollatoleranssi vaikka suurinosa ei ole kokenut tätä. ja yleensä vielä nämä abortinvastustajat ovat joko uskovaisia tai todella nuoria jotka eivät vielä ymmärrä edes mitä sanovat.
Puhu miehesi kanssa, kyllä se oikea päätös sieltä tulee. Me käytiin mieheni kanssa neuvolassa puhumassa hoitajan kanssa asioista. En kadu yhtään päätöstäni, varmasti voi tulla hetkiä että kadun. Mutta enimmäkseen olen sitä mieltä että tämän "lapsen" ei ollut aika vielä syntyä tähän maailmaan. 100% varma olen päätöksestäni ja se on tärkeintä. Älä mieti mitä muut ajattelevat ajattele itseäsi.
vakavasti tuota edellistä kirjoittajaa, joka hyvin suurella todennäköisyydellä huomaa itse jonakin päivänä tehneensä hirveän teon ja elämänsä pahimman virheen tappaessaan oman lapsensa!
todennäköisyys siihen että kirjoittaja on lopun ikäänsä tyytyväinen ratkaisuunsa on suurempi kuin todennäköisyys siitä että hän katuisi.
Vain harvat katuvat.
Suututtaako? ;D
tutkimus. Siis luottamuksellisista potilasasiakirjoista on etsitty tietoja abortin tehneistä ja sitten on lähetetty kysely kaikille :D :D
Tuo kuvitelma siitä, että tyytyväisiä olisi noin paljon, perustuu pelkästään siihen, että psyykkisen hoidon piiriin hakeutuu abortin seurauksena tietty määrä sen tekijöistä. Luuletko tosissasi, että se tarkoittaa sitä, että muut ovat tyytyväisiä lopun ikäänsä? :D Kaveripiiristänikin löytyy neljä abortin tehnyttä ja joka ikinen katuu päätöstään, synnytettyään myöhemmin lapsia!
Oma kokemus.Minä 16v ja raiskauksen jälkeen tullut raskaaksi,en edes tyhmä tyttö tajunnut sitä ennen kuin oli jo liian myöhäistä.TEO:n luvalla tein keskeytyksen,synnytin sen saastaisen miehen lapsen rv18 enkä ole katunut hetkeäkään.
Toinen keskeytys tapahtui kun olin 18v,jouduin suureen leikkaukseen ja sen jälkeen 2 viikkoa morfiinilääkityksessä.Kun tämä "vahinkoraskaus" selvisi,lääkärit suosittelivat keskeytystä,joka sit tehtiinkin rv9,ei kaduta.
Kun ikää oli 20v päätimme pitkäaikaisen miesystäväni kanssa tehdä lapsen,toivotun sellaisen.Nyt olen 28v kolmen lapsen äiti,eikä kaduta noi aikaisemmat...
Joku tulee räkyttämään sulle ja haukkumaan,sinä syntinen
että vähän eri ääni vois olla sullakin nyt kellossa jollet oiskaan noita elävänä synnyttämiäs, toivottuja lapsia koskaan saanu.. tai jos niille vaikka sattuis jotain eikä lisää enää noin vaan "tekemällä" tuliskaan?
jotka abortin tekevät eivät lainkaan pidä lapsista eivätkä tule koskaan pitämäänkään, ts.eivät halua koskaan lapsia.
Siihen tuokin mukamas kaikkia abortin tehneitä koskeva teoria kaatuu että sitten kun haluaa lapsia tai niitä tekee niin alkais katumaan aborttia.
Nykypäivänä lapsettomuuus on hyvin monen valinta elämäntavaksi.
jossittelemaan? Kyllä sen aborttia tehdessä jo tietää että lapsia joko tulee myöhemmin tai sitten ei tule. Ja aina voi adoptoida.
Jos ei halua adoptoida niin sitten varmasti jättää sen abortin tekemättä ihan vaan kaiken varalta.
Ja suurin osa taitaa olla sitä mieltä että jos lapsia joskus tulee niin hyvä ja jos ei tule niin ei se mitään.
Kadutko sinä että tulee kirjoiteltua typeryyksiä?
Eivät he tiedä mistä puhuvat kun eivät samassa tilanteessa ole. Itselläni on lääkkeellinen raskaudenkeskeytys parhaillaan meneillään. Mietimme miehen kanssa kaikkia vaihtoehtoja ja tämä oli ehdottomasti paras. Meillä raha tilanne on ihan ok ja miehellä oma yritys itse opiskelen vielä ja ammattiin en vamistu vielä aikoihin. Ikää itselläni on siis 19v. vielä. Syitä miksi emme pidä "lasta" on monia, tärkein kuitenkin että en koe olevani vielä valmis äidiksi. Me myös haluamme lapset vasta joskus 10v. päästä. Kun on omakoti, taloudellinen asema hyvä ja kummallakin ammatti, silloin pystyisimme tarjoamaan lapselle hyvän ja vakaan elämän.
Kuitenkin en suosittele lukemaan näitä palstoja, monilla abortin vastustajilla on niin nollatoleranssi vaikka suurinosa ei ole kokenut tätä. ja yleensä vielä nämä abortinvastustajat ovat joko uskovaisia tai todella nuoria jotka eivät vielä ymmärrä edes mitä sanovat.
Puhu miehesi kanssa, kyllä se oikea päätös sieltä tulee. Me käytiin mieheni kanssa neuvolassa puhumassa hoitajan kanssa asioista. En kadu yhtään päätöstäni, varmasti voi tulla hetkiä että kadun. Mutta enimmäkseen olen sitä mieltä että tämän "lapsen" ei ollut aika vielä syntyä tähän maailmaan. 100% varma olen päätöksestäni ja se on tärkeintä. Älä mieti mitä muut ajattelevat ajattele itseäsi.
luullut olevansa varma, mutta kun onkin sitten yhtäkkiä herännyt todellisuuteen ja näkemään tekonsa julmuuden ja rumuuden, on menettänyt mielenrauhansa loppuiäkseen!
Elämässä pitää joka tapauksessa muutenkin ottaa riskejä. Eihän sitä ikinä tiedä jos vaikka töihin mennessä jää auton alle, pitäiskö jättää käymättä töissä kokonaan sen takia? :D
Ei pelota tollaset, jos sattuu et joskus katuu niin sit katuu, mitä sitten? Ei se maailma siihen kaadu. Päätökset elämässä tehdään sen perusteella mitä JUST NYT kokee ja haluaa sillä tulevaisuudesta ja tulevaisuuden tunteista ei ole tietoa.
ja nyt laitat sitten masapostina litaniaa joka kohtaan?
Samaan seli-selittelyjen suohon oot näemmä ittees upottamassa kun kaikki muutkin lapsensa tappaneet tällä palstalla.. toivottavasti jokainen aborttia harkitseva huomaa tämän aikä ajaudu sinne samaan noidankehään sun ja muiden kaltaisten seuraks!
Toivottavasti tuut huomaamaan silloin 10 vuoden päästä ettei lapsia noin vaan tehdä just sillon kun ite sattuu oikkuineen haluamaan, vois hiukan nostaa sunkin kunnioitusta lastesi elämää kohtaan, kun kaikki ei tuu itsestäänselvästi!!
Ja se lapsi jonka nyt surmasit EI VOI tulla enää koskaan myöhemmin, se on ikuisesti siellä viemärihaudassaan missä on koska sen sinne halusit, se oli sen ainoa mahdollisuus ja olemassaolo tässä maailmassa ja lyhyt elämä jonka riistit!!
mikään ongelma jos joskus ei saakkaan lapsia. Sit ei saa. Elämää voi elää ilman lapsiakin tai adoptoida tai alkaa sijaisvanhemmiksi tms. Tai sit vaan elää omalla elämäntyylillään mihin ei lainkaan kuulu lapsia.
Jos niitä ei tuu niin ei haittaa :)
tuliskaan raskaaks sillon kun haluais ei pilaa elämää mutta pakkosynnyttäminen ja vasten tahtoaan raskauden jatkaminen taas pilaisi.
Joten kahdesta pahasta se pienempi.
nyt sanoo kun olo on kaikkivoipa.. toista tiedätte sitten siellä lapsettomuusklinikan jonossa.....
Mielipiteitä, kokemuksia ja neuvoja nimittäin. Ja niinkuin tiesitkin, itse joudut lopulta asian päättämään. Minulle on tehty kaksi raskauden keskeytystä (saa kauhistella!). Sen riskin olin silloisessa elämäntilanteessa valmis ottamaan, että en koskaan tule olemaan äiti, vaikka äitiydestä olin aina haaveillut. Taustoja keskeytyksille en tässä selitä, eiväthän ne syyt vastustajille kelpaa kuitenkaan. Oma valintani tuolloin, en ole katunut hetkeäkään. Nyt olen kuitenkin onnellinen pienen tytön äiti. Elämä on muutenkin kunnossa, toisin kuin em. päätösteni aikana.
Voimia sinulle Joutsenlaulu; päätöksesi on oikea, kunhan teet sen omista lähtökohdistasi. uskon,että selviät vauvan kanssa ja selviät, vaikka valitsisit toisinkin.
pieni "vauvamme" nukkui tänään pois keskenmenon saattelemana. (Ei ollut montaa raskausviikkoa takana) Olo on nyt jotenkin kovin haikea, vaikka luonto sen korjauksen toiseen maailmaan tekikin. Olin kuitenkin sitä ennen päättänyt pitää lapsen ja nyt kävi sitten valitettavasti tällainen juttu. :(
tulevaisuuteen.