H-hetki ?

Onko siitä viikko
kuukausi vaiko jo vuosi ?

En osaa sanoa juuri nyt
koska elämä pysäytti
vaikka tiedänkin sen jossain sorisevan
ulkopuolella minusta.

Varmuudella se myös sykkii
noiden katsomieni
rantatien varrella olevien
harvojen savujenkin kattojen alla.

Tuskallisesti
se kuitenkin raapaisi tänään
todensi kuinka koira
voi olla lajitoverilleen peto.

Luppakorvalleni
joka huusi avuttomana
sen hampaissa hädissään
ja minun sieluuni sattui.

Itku, avunhuutoni kuultiin
ja peto
ahdistettuna ajettiin pois.

Niin
kauanko siitä onkaan aikaa
kun olemme rakkautemme
toisillemme tunnustaneet ?
10288
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 10

Vanhimmat

kauheita tilanteita nuo koirien päällekäymiset. Toivottavasti luppakorva ja sinä selvisitte säikähdyksellä. Ettei tullut haavoja.
Taidokkaasti olit saanut runon tehtyä tunteista, jotka pysäyttävät hetkeksi niin että muu unohtuu.
Kiitos lukuhetkestä.

Äänestä
  • mutta täytyy sanoa, että järkyttäviä hetkiä koin.
    Itsekkään en selvinnyt kolhuitta, mutta mitäpä
    minun ruhjeista - pikkuiseni sai varmaan ikuiset
    traumat tapahtumasta.

    Kiitos Sinulle. Yritän tässä alkaa toistenkin ru-
    noja lukemaan ja kommentoimaan. On ollut tuon
    asian tiimoilta vaikka mitä touhua tänä aamuna.

    Äänestä

Olet kirjoittanut hyvin erilaisen runon
ja minulla meni aikaa pähkäilyyn, mutta ikävä
asia tuli selväksi kuitenkin.
Voimia sinulle ja rapsutuksia luppikselle:)

Äänestä
  • olet oikeassa ja good, että asia selkis :)

    Kiitos Sisko.

    Rapsutukset toimitettu, kyllä jaksetaan jo Sinun
    ystävyytesikin voimasta paremmin.

    Äänestä

...ja uusi päivä alkuun...

Runo on todella koskettava, vilunväreet menivät lävitseni, kun sitä luin. Tykkään puhuttelevista rakkausrunoista, tämä oli sellainen!

Äänestä
  • Uusi päivä alkoi paljon, paljon paremmin kuin mi-
    hin ilta päättyi. Koira ei juurikaan liikkunut,
    ei istunut eikä uskaltanut käydä edes makuulle
    kipujen ja ruhjeittensa vuoksi.

    Oli äärimmäisen vaikeaa keksiä, miten ujuttaa ru-
    noon rakkaus. Itse runo syntyi todella helpolla
    muuten.

    Vierastan hieman tuota tavallisten runojen
    puolta, enkä halunnut että tämä siirrettäisiin
    sinne. Kommentoimassa käyn kyllä siellä, siellä
    on monta todella upeaa runoilijaa.

    Mukavaa, että runoni miellytti Tomtom.
    Olet edelleen se auringon tuoja.

    Äänestä

Ja minä
puhelimessa kanssasi
kuuntelin huutoasi
enkä voinut tehdä mitään
kilometrien päästä

Näin tapahtuman edessäni
olin kokenut saman
ystäväni kanssa
lenkillä

Uskollinen ystäväsi
hädässä
viimeistään silloin
ymmärtää
miten sitä rakastaa

Äänestä
  • niinhän sinä jouduit kuulemaan kaikki kauhun het-
    ket. Enhän minä tajunnut laittaa puhelinta kiin-
    ni, ei käynyt pienessä mielessäkään sellainen.
    Yritin vaan pelastaa Ruttua sen pedon kynsistä.

    Rakkaus siihen, se on vähintäinkin yhtä suurta
    kuin ihmistä kohtaan. Perheenjäsenhän se on mitä
    suuremmassa määrin.

    Ja niin kuin sanoin, oli pikkusen vaikeuksia saa-
    da se rakkaus tähän runoon, mutta tulihan se jo-
    tenkin siihen mukaan - heikosti, mutta tuli.

    Kiitos Sinulle, ystävyytesi merkitsee enemmän
    kuin osaan ehkä sanoin sitä kertoa.

    Äänestä

Arvaa, Linda, että minunkin sieluuni sattui !!!


"Niin
kauanko siitä onkaan aikaa
kun olemme rakkautemme
toisillemme tunnustaneet ?"

Pala kurkussa tuonkin luin...

Hienoa tekstiä!

Äänestä
  • että Sinunkin sieluusi sattui, Sun Otto-Ruttus
    kun joutui tuon kaiken kokemaan.

    Mutta tänään hän rötköttää jo lattialla sammak-
    kona, joten lupaavalta näyttää. Sielun vammat
    taitaa olla vaan huomattavasti kauemmin
    paranevia, kuin nuo ulkoiset ruhjeet.

    Tiedätkö, tuo lause - se oli kai se, jonka turvin
    runo on saanut jäädä tänne. Muutenhan siinä ei
    rakkautta ole edes hiuksen vertaa.

    Kiitos Sinulle. Ylisanoja ne nyt kyllä oli mutta
    lämmitti silti - ihan Rutunkin puolesta.

    Äänestä

Kommentoi aloitusta


haide kirjoitti:

Onko siitä viikko
kuukausi vaiko jo vuosi ?

En osaa sanoa juuri nyt
koska elämä pysäytti
vaikka tiedänkin sen jossain sorisevan
ulkopuolella minusta.

Varmuudella se myös sykkii
noiden katsomieni
rantatien varrella olevien
harvojen savujenkin kattojen alla.

Tuskallisesti
se kuitenkin raapaisi tänään
todensi kuinka koira
voi olla lajitoverilleen peto.

Luppakorvalleni
joka huusi avuttomana
sen hampaissa hädissään
ja minun sieluuni sattui.

Itku, avunhuutoni kuultiin
ja peto
ahdistettuna ajettiin pois.

Niin
kauanko siitä onkaan aikaa
kun olemme rakkautemme
toisillemme tunnustaneet ?

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu