Huomasin lehdessä ilmoituksen jossa myytiin mökkitonttia varsinais-suomessa. Soitin ja kysyin lisää. Se oli huvittavaa.
Heti alkuun myyjä selosti, miten kova tappelu mökkitonteista on. Niitä ei pian saisi enää edes rahalla.
Hänen tonttinsa oli kuulemma "aivan ihanteellinen". Kuivalla maalla tien vieressä ja oikeus johonkin kauempana oleviin yhteisvesiin. Naapurit molemmilla puolilla mutta omalle tontille ei saa rakentaa. Paitsi poikkeusluvalla jota oli haettu kolme vuotta ilman tulosta. Tilanteen kuitenkin pelastaisi se, että jonkun tilapäisen hökkelin sinne saa tuoda. Ja taas vähän mainosta alueen suuresta arvostuksesta ym. löpinää. Tämä myyjä oli yksityishenkilö, ei välittäjä.
No, ainoa asia joka enää kiinnosti, oli hinta. Siihen myyjä vastasi että kallishan tämä on, koska maata ei enää tehdä lisää. Aivan törkeän summan hän tuolle postimerkin kokoiselle pläntille oli keksinytkin. Eikä siinä kaikki. Osa kauppahinnasta olisi tarvinnut maksaa kauppakirjan ohi, eli veronkiertona. Siinä kohtaa meinasin ärähtää, mutta tyydyin lopettamaan puhelun voidakseni nauraa rauhassa. Lopuksi minulle vielä mainostettiin, että rantatontit on menossa pois muodista. Niillä haisee sinilevä, mutta kuivan maan tontilla se ei haise.
Illuusio maan loppumisesta ja ylihintaisista ongelmakohteista on aikansa elänyt. Uskokoon ken haluaa noiden ahneiden yksityisten myyjien puheita. Välittäjät sentään on rehellisiä, eivätkä ehdottele veronkiertoa. Itse en ole välittäjä, vaan vapaa-ajan tonttia etsivä yksityinen kuluttaja.
Heti alkuun myyjä selosti, miten kova tappelu mökkitonteista on. Niitä ei pian saisi enää edes rahalla.
Hänen tonttinsa oli kuulemma "aivan ihanteellinen". Kuivalla maalla tien vieressä ja oikeus johonkin kauempana oleviin yhteisvesiin. Naapurit molemmilla puolilla mutta omalle tontille ei saa rakentaa. Paitsi poikkeusluvalla jota oli haettu kolme vuotta ilman tulosta. Tilanteen kuitenkin pelastaisi se, että jonkun tilapäisen hökkelin sinne saa tuoda. Ja taas vähän mainosta alueen suuresta arvostuksesta ym. löpinää. Tämä myyjä oli yksityishenkilö, ei välittäjä.
No, ainoa asia joka enää kiinnosti, oli hinta. Siihen myyjä vastasi että kallishan tämä on, koska maata ei enää tehdä lisää. Aivan törkeän summan hän tuolle postimerkin kokoiselle pläntille oli keksinytkin. Eikä siinä kaikki. Osa kauppahinnasta olisi tarvinnut maksaa kauppakirjan ohi, eli veronkiertona. Siinä kohtaa meinasin ärähtää, mutta tyydyin lopettamaan puhelun voidakseni nauraa rauhassa. Lopuksi minulle vielä mainostettiin, että rantatontit on menossa pois muodista. Niillä haisee sinilevä, mutta kuivan maan tontilla se ei haise.
Illuusio maan loppumisesta ja ylihintaisista ongelmakohteista on aikansa elänyt. Uskokoon ken haluaa noiden ahneiden yksityisten myyjien puheita. Välittäjät sentään on rehellisiä, eivätkä ehdottele veronkiertoa. Itse en ole välittäjä, vaan vapaa-ajan tonttia etsivä yksityinen kuluttaja.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.