Kärsin niin etten pysty syömään, mutta miksen kuitenkaan pysty vahingoittamaan itseäni, vaikka muut pystyvät varmaan helpommin?
Kyvystä
itsetuhoon
4403
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
En tiedä onko se muillekaan niin helppoa. Enemmänkin sitä siihen ajaa jonkinlainen pakonomainen tarve. Olen onnellinen puolestasi ettet kykene siihen, koska se ei oikeasti auta mitään! Tiedän tämän koska olen itse ollut samantapaisessa tilanteessa. Veitsi kädessä haluten upottaa sen itseeni mutta en kuitenkaan pystynyt. Ja lopulta tajusin etten oikeasti halunnut vahingoittaa itseäni, halusin vain kärsimyksen loppuvan, ja siihen on muitakin keinoja. Toivottavasti löydät omasi! Mulla auttoi lääkitys ja psykologi ja elämän uusiksi pistäminen. Rankkaa mutta sen arvoista. Koita jaksaa, ääretön tuskakaan ei kestä ikuisesti, ja sen loppumiseen on tehokkaampia tapoja kuin itsensä vahingoittaminen.
ettei mulle ole mitään keinoja. Olen liian hankala. En tahallani, mutta olen.
Oletko käynyt lääkärissä puhumassa asioista? Tiedän että tämä kuulostaa todella kliseiseltä eikä kaikki lääkärit valitettavasti ymmärrä näitä asioita kunnolla, mutta itselleni se oli se ensimmäinen pelastava tekijä joka sai mut jaloilleni. Mustakin tuntui ettei ollut mitään muita keinoja sen jälkeen kun itseni vahingoittamisen olin jättänyt pois laskuista, mutta onnekseni siinä vaiheessa ammattilaiset tarttui ohjiin ja toi vaihtoehtoja ulottuvilleni.
Joillekin myös uskonto saattaa auttaa (viittaan tuohon toiseen saamaasi vastaukseen) mut jos joku olisi mulle huonoimpina aikoinani sanonut et "pilvien takana paista aurinko, usko vaan" ja "mä rukoilen sun puolesta" niin se olisi kyllä vaan ottanut vielä enemmän päähän. Mutta ihmiset on erilaisia ja jotkut löytää sitäkin kautta apua.
En tiedä minkälainen sun elämän tilanne on ja minkälaisia läheisiä sulla on ympärilläsi, mutta en usko että kukaan voi olla pohjimmiltaan niin hankala että se olisi este ratkaisuiden löytämiselle. Ymmärrän kyllä et susta tuntuu siltä, mutta sanot itsekin ettet ole sellainen tahallasi, ja varmasti muutkin ymmärtävät sen. Ammattitaitoisen ja pätevän lääkärin pitäisi ainakin ymmärtää se, sillä jos kyseessä on ihan masennus niin tuollaiset tuntemukset ovat nimenomaan sen sairauden oireita ja niistä voi parantua.
Uskotko että sinua rakastetaan?Uskotko että elämälläsi on tarkoitus?Uskotko että pilvien takana on aurinko?
Usko vaan sillä nämä kolme on varmasti totta.Elämässämme joudumme tilanteisiin että emme jaksais millään seuraavaan päivään saati seuraavaan tuntiinkaan ,muista ettei sinun tarvitsekkaan jaksaa kuin NYT hetken vaan.
Uskon että sinulla on enkeli vartijanasi joka vierelläsi käy vaikkei häntä näy ,uskon että sisimmässäsi haluat katsoa mitä tämä elämäksi sanottu haluaa tarjota sinulle .
En tiedä oletko hakneut apua lääkäriltä johon kyllä kehoittaisin ,tosin uskon että tiedät sen sanomattakin .Tärkein mitä haluan sinulle viestittää on olemassa ikuinen elämä ja sitä varten sinun kannattaa jaksaa elää tämä aika mikä sinulle on annettu ,ei meitä ole tänne lähetetty sitä varten että itse päivämme päättäisimme .
Rukoile että saisit viisaan sydämen