Hävettää että unohdin, että edes kuvittelin olevani jonkun arvoinen.
Mä olen niin arvoton, mitäänsanomaton ja turha, että mut voi vaieta kuoliaaksi.
Nyt toivottavasti tämä mielenhäiriö on ohi, en ikinä enää usko itsestäni mitään, olen hiljaa.
Voi helvetti,mä haluan kuolla pois, ja olen kuitenkin niin raukka, etten edes sen eteen uskalla tehdä mitään. Mitä ihmettä mä täällä teen, kun olen vain kaikkien tiellä. Kuitenkin, mullakin on sydän, tunteet, kaipaan joskus edes hellää kosketusta, sanoja, että olisin tärkeä.
Mä häpean sitä, etten osaa alistua, satutan vain enemmän itseäni, kun jaksan kapinoisa, toivoa ja haaveilla, turhaan.
Mähän olen oikea peiliinkatsojan painajainen.
Mä olen niin arvoton, mitäänsanomaton ja turha, että mut voi vaieta kuoliaaksi.
Nyt toivottavasti tämä mielenhäiriö on ohi, en ikinä enää usko itsestäni mitään, olen hiljaa.
Voi helvetti,mä haluan kuolla pois, ja olen kuitenkin niin raukka, etten edes sen eteen uskalla tehdä mitään. Mitä ihmettä mä täällä teen, kun olen vain kaikkien tiellä. Kuitenkin, mullakin on sydän, tunteet, kaipaan joskus edes hellää kosketusta, sanoja, että olisin tärkeä.
Mä häpean sitä, etten osaa alistua, satutan vain enemmän itseäni, kun jaksan kapinoisa, toivoa ja haaveilla, turhaan.
Mähän olen oikea peiliinkatsojan painajainen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Kuka tai mikä saa sinut ajattlemaan noin? Me olemme vain erilaisia, jokainen omalla tavallaan täydellisen epätäydellisiä. Onhan sellaisiakin ihmisiä, omalla tavallaan heikkoja, jotka hankkivat oman arvonsa toisia mitätöimällä. Ei siihen pidä suostua.
Löydä oma arvosi, vain sinä itse voit sen tehdä. Ei vertaamalla itseäsi toisiin, ei kuuntelemalla jonkun toisen mielipiteitä, vaan omasta itsestäsi. Ehkä sitten löytyy myös se toinen, joka näkee sen minkä sinä itsekin.
Joku toinen voi hetkeksi lievittää tuskaasi ja lohduttaa sydäntäsi, mutta ennenkuin uskot itse olevasi arvokas, on kaikki epävarmalla pohjalla.
veit sanat suusta, kaveri!
Opettele olemaan ylpeä siitä, että olet juuri omanlaisesi persoonallisuus. Miksi sinun pitäisi olla kuin joku toinen?
Aina löytyy ihmisiä, jotka ovat valmiit ivailemaan ja tallomaan toista. Itse voi päättää, miten siihen suhtautuu. Alistuuko aiheettomaan häpeään vai porskuttaako pystypäin.
Oleellista on, kuka elämäsi ja arvosi määrää. Nuo toisetko? Jotka eivät sinua edes tunne!!!
Jos on lähestynyt itselle tärkeää ihmistä, ja vastaanotto on välinpitämätön tai pilkallinen, jää siinä helposti kieriskelemään häpeästä.
Siihen ei ole syytä. Ei ole mitään häpeämistä siinä, että lähestyy toista ihmistä. - Ei vaikka tuo toinen ei vastaisikaan siihen toivotulla tavalla.
Lakkaa haukkumasta itseäsi! Miksi haukut ihan hyvää, ainutlaatuista sinua! Sehän on suorastaan synti! Ainakin vahingollista.
"Itsesääli on pahin vihollinen"