Seurustelen yhen ihanan tytön kanssa ja tää on siis ensimmäinen kerta kun oon naisen kanssa. Nautin hänen seurastaan, meillä on usein hauskaa yhdessä ja seksikin sujuu mukavasti. Mutta kun säännöllisin väli ajoin tulee aina sellane olo että dääm ku tekis mieli miestä ja munaa.
En oo varmasti ainut jolle tulee aina välillä tälläne olo, mut mite siihen pitäs suhtautua?
En oo varmasti ainut jolle tulee aina välillä tälläne olo, mut mite siihen pitäs suhtautua?
Vastaukset 8
Vanhimmat
Mä olen 33 vee bi ja useimmiten ollut miesten kanssa, vain pari krt naisen. Kyllä mäki aloin aika pian haikailemaan aito kalua ja miehen kosketusta. Mä en kyllä rakastanu niitä muijia, kenen kanssa hetken olin. Ei mulle koskaan riittäis pelkkä nainen, pelkkä mies kyllä vaikka silti naisiakin kuolaan, jos nami vastaan sattuu tulemaan. =)
Hei!
Kysyt, että miten pitäisi suhtautua. Tätä neuvoa on vaikea muiden antaa. Kuuntele tunteitasi ja suhtaudu niiden mukaisesti. Oikeaa ja väärää tunnetta ei uskoakseni ole.
Olisiko roolileikki mahdollisuus? Tykkäätkö olla välillä "miehekäs"?
En halua kirjoittaa tätä omalla nickilläni, sillä varjelen mainettani tuolla "ankaralla" L-puolella. Ehkä tiedätte mitä tarkoitan... (Ja jos joku kysyy asiasta suoraan, en valehtele.)
Minä rakastan seksiä miehen kanssa joka osaa asiansa ja on - no, iso. Muu ei kelpaa. Onnekseni minulla on mahdollisuus saada mitä haluan milloin haluan, yhden ihmisen kanssa joka on joskus ollut minulle tärkeä myös henkisesti, nykyään eää fyysisesti. Meillä ei ole rakkaussuhdetta, ja nykyinen tilanne tyydyttää tältä osin kumpaakin.
Viime aikoina olen kuitenkin tosissani miettinyt, tuntenut, että haluaisin seurustella naisen kanssa. Sitä ei koskaan ennen ole tapahtunut (bi olen ollut iät ja ajat, varsinaisia kokemuksia vain on vähän), eikä se ole ehkä hyväksi juuri tässä elämäntilanteessani, mutta kenties pian... Myös minä mietin tätä "penisasiaa": tarvitsenko ollenkaan miehen vartaloa, tuoksua, tuntua, vai riittäisikö rakas nainen ja lelu? Kun muuten tuntuisi, että nainen olisi ENEMMÄN kuin mies - se yksi vain puuttuu.
Onko täällä sellaisia bi- tai (ehkä erityisesti) L-naisia, joiden kumppanilla on tällaiset tarpeet? Miltä se teistä tuntuu? Ei kai vain pahalta???
seurustelen ihanan tytön kanssa. mul on huonoi kokemuksii miehist enkä tunne mitää tarvetta harrastaa irtoseksii mut must tuntuu että mun kulta ajattelee eri tavalla. välillä pelkään että se pettää mua - tai ainakin että se joskus saattais pettää. välillä se on tosi hienovarasesti vihjaillut asiasta ja oon kyllä aina loukkaantunu. mutta en tietenkää näytä sitä... en haluu myöskään ottaa asiaa puheeks. meillä on ihanaa yhdessä, mutta välillä kyllä tuntuu että mun tunteilla leikitään. niin pahalta kuin se tuntuukin sanoa. rakastan silti tätä tyttöä enemmän kuin mitään ja hänkin vielä vähän aikaa sitten sanoi rakastavansa mua... luottamuksestahan tässä on kysymys. ja vielä ainakin voin sanoa luottavani tyttöön ja sen puuhiin.
ja tuli sekava viesti ku on vähä sekava fiilis ja sekavat tunteet, anteeks.
Jos joku tuntuu olevan pielessä, usein asia onkin valitettavasti juuri niin. Minulla oli vielä vajaa puoli vuotta sitten "täydellinen suhde täydelliseen ihmiseen", kuulin usein kuinka valtavasti minua rakastetaankaan, ja olin valmis antamaan kaikkeni. Kun tietyt epäilykset alkoivat voimistua, en kuitenkaan puhunut asiasta, sillä halusin kunnioittaa kultaani enkä niuhottaa turhasta. Mutta tuli päivä, jolloin totuus paljastui, ja siihen totuuteen kuului muitakin "rakkaita" kuin minä.
Toivottavasti teidän kohdallanne ei ole näin. Mutta kannattaisi kysyä mitä toinen haluaa, vaikka pelkäisikin vastausta. Loppujen lopuksi: miksi olisit sellaisen kanssa, joka ei halua sinua?
toi rakastan seksiä miehen kanssa jota en rakasta;)
Ethän lähde noin vain tuntemattomalle tielle.. Ethän?
Meillä miehillä on vaikka mikäläisiä värkkejä käytettävissä ja jos ei omat tai kaupan värkit riitä niin niitä voidaan vaikka yhteistuumin kehitellä!
Ystävällisin terveisin Jalmari.. Tämä on Hyvin Tärkeä Asia!!
ehkä vaan pitäis luottaa vaistoon mutta... olin eilen tytön kanssa kaupungillla ja meillä oli tosi ihanaa. aluksi mun ei ollu tarkotus lähtee mihinkää mut tyttö herätti aamulla ja kysyi jos nähtäis. pyys kauheest anteeks kun oli käyttäytyny niin tyhmästi. sit ku tiet oli jo eronnu, viestiteltiin ja tyttö laittoi viestin että sen pitäis alkaa treenaamaan käytöstapoja etten kohta jätä sitä. aloin melkein itkee siinä bussissa. sitten vastasin, niin kuin asia on, eli että en pystyis siihen ikinä.. siis jättämiseen. se on oikeest mun heikkous. mut ehkä siitä ei tartte nyt välittää, kun nyt taas luotan tyttöön 100 %. ja tiedän, että tyttö välittää musta ihan älyttömästi, vaikka joskus säätäiskin jotain jonkun muun kanssa. tietoni perustuu siihen, kun oltiin ennen seurustelua niin hyviä ystäviä. ja puhuttiin jo silloin kaikkii syvällisiä. meillä kaikilla on omat heikkoutemme. voin antaa tytölle ainakin tiettyyn pisteeseen asti anteeksi hänen omansa, sillä rakastan häntä niin paljon.
nyt oon onnellinen. :) ehkä alan miettii näitä asioita sitten taas kun tulee "huonompi" vaihe suhteessa... ;)