Mitä mieltä te jo äidit olette näistä ns. teiniäideistä? Haluaisin kuulla teiltä joitain mielipiteitä, koska tuolla "teiniäidit ja -isät" yhteisössä on lähinnä epäasiallista keskustelua.
Itse olen 19 vuotias neitonen, joka nyt haluaisi kovasti lapsen. Varsinkin avomiehellä tuntuu olevan kova vauvakuume. :)En tosin ole varma lukeutuisinko näihin "teiniäiteihin" mutta onko väärin haluta äidiksi näin nuorena? Voinko iästäni huolimatta olla hyvä äiti?
Itse olen 19 vuotias neitonen, joka nyt haluaisi kovasti lapsen. Varsinkin avomiehellä tuntuu olevan kova vauvakuume. :)En tosin ole varma lukeutuisinko näihin "teiniäiteihin" mutta onko väärin haluta äidiksi näin nuorena? Voinko iästäni huolimatta olla hyvä äiti?
Vastaukset 76
Vanhimmat
eihän se mahdottomuus ole. Mutta enpä silti suosittele.
Sitten vasta kun olet ammattiin valmistunut, ja ensimmäinen amattia vastaava työpaikka on plakkarissa, voit katsoa tehneesi asiat oikeassa järjestyksessä!
Pelkkä halu on kovin huono suositus äidiksi. Se on karhunpalvelus lapselle, jos ei ole antaa muutakuin tyhjät kädet.
Nykyään niin moni pari eroaa, ja silloinkin tulisi tulla toimeen, taloudellisestikin. Jos et mitään ammattia osaa, niin miten aioit lapsesi elättää? Vai laskitko suoraan yhteiskunnan velvollisuudeksi?
Myös avioliitto on osoitus kypsymisestä parisuhteessa. Avoliitto on sama kuin kaksi toisilleen vierasta ihmistä asuisi saman katon alla, eikä lapsi sitä ole ansainnut, eihän?
minä olen 17 vuotias,puolen vuoden ikäisen lapsen äiti,ja asumme avoliitossa mieheni kanssa eikä meillä ole mikään kiire avioitua. :)ja meillä on muutakin annettavaa kun tyhjät kädet,itselläni on vielä amis käymättä mutta se ei haittaa yhtään,lapsella on kaikkea mitä pitääkin.
ei se kuule avioliitto muuta asiaa mitenkään, samallailla ihmiset voi erota tai vaikka olla vieraita toisilleen... terveisin 2 lapsen äiti ja 7 vuotta avoliitossa elänyt(ja onnellisessa sellaisessa)
alkuperäiselle: itse en ainakaan mieltänyt olevani teini äiti vaikka lapseni sain 19 vuotiaana..
Ja mikäs sinä olet sanomaan mikä on oikea järjestys? Itse sain esikoiseni alta 20-vuotiaana. Opiskelin lapsen kanssa (ei todellakaan ole rankkaa, päinvastoin: eipä tule ryypättyä joka ilta ja rahallisesti tulee paremmin toimeen kun luokkatoverit...). Nyt ikää lähemmäs 30, kolmas lapsi tulossa, korkeakoulututkinto, hyvä työpaikka ja omakotitalo. Että pidä sinä oikeat järjestyksesi. Minä en ainakaan halunnut ottaa riskiä ja odottaa 30-vuotiaaksi, että joku lääkäri kertoo minulle, että jään lapsettomaksi!
Tossa iässä ei ole muuta kuin tyhjät kädet. Korkeintaan perintö vanhemmiltas, jos ovat kuolleet.
Ammattiakaan sulla ei ole. Joten olet pelkkä jakorasia. Hävettävä sellainen.
Tuollaiset dissaan välittömästi, jotka eivät osaa muuta kuin maata jalat levällään.
kun olet yksi heistä, yhteiskunnan eläteistä.
luulisi tossa iässä ja tolla opiskelulla tajuavan että pääsääntöisesti lapsen paras on järjestys jossa vanhemmalla on ensin ammatti?
Vai etkö siis viisastunut opiskellessasi kuitenkaan?
Omaatko jääräpäisen luonteen, jolla väittelet tietämääsi oikeaa vastaan ihan periaatteesta? Pysähdys miettimään, minkä takia? onko itsetunnossa reikiä? Mitä saat siitä että netissä jauhat p***kaa?
Luuletko ihan tosissaan että ammatti on joku edellytys lapsen saamiselle?
Lapsi tarvitsee vanhemmiltaan ennen kaikkea rakkautta ja hoivaa, ja toki taloudellista turvaa.
Minulla tai miehelläni ei kummallakaan ole mitään ammateja opiskeltuna, miehelläni opinnot vielä kesken. Hyvin kuule pärjätään siitä huolimatta, rakkautta riittää ja ennen kaikkea LAPSEMME ON TYYTYVÄINEN JA ONNELLINEN.
Ja ei, me emme elä millään tuilla =)
Miten hän on jakorasia, jos on avoliitossa?
Taidat itse olla!
Ja mistä tiedät mitä hän osaa?
Et varmaan itse tee muuta kuin makaa jalat leväällään=D
Opintotuki, korotettu äitiyspäiväraha, lapsilisä?
Eivätkö ne ole tukia?
Vai tarkoititko, ettette käy sossussa?
Wau? Hyvä saavutus sekin :-/
Äitiyspäivärahat maksetaan rahoista joita olen töissä käymällä ansainnut, siksihän ne ovatkin ansiosidonnaisia.
Ja lapsilisiä en näe tukina, koska niitä maksetaan jokaisesta lapsesta. Sinustakin on vanhempasi saaneet lapsilisää, vai?
Mieheni ei opintotukea nosta, koska käy opiskelujen ohella töissä.
Ja me myös säästimme odotusaikana rahaa "pahan päivän varalle". Niihinkään ei ole tarvinnut kertaakaan koskea.
ap on 19vuotias ja silloin jos hyvin on koulut menny, on jo ammattitutkinto tehtynä tai lukio käyty.
eipä me ainakaan rahattomia olla vaikka en ole koskaan ollut töissä(työharjottelua lukuunottamatta), mutta ammattitutkinto on. mies opiskelee vielä yliopistossa ja kappas, meillä on vuoden ikänen tyttö ja hyvin pärjätään.
ei se lapsi tartte mitään hirveitä tavara kasoja, kunhan ruokaa jaa vaatteita ja rakkautta saa niin niillä pärjää, ei tarvita mitään tavarakasoja!!!
"Avoliitto on sama kuin kaksi toisilleen vierasta ihmistä asuisi saman katon alla, eikä lapsi sitä ole ansainnut, eihän?" siis mitä helvettiä!!!! avioliitossa eletään samalla tavalla,saman katon alla mutta aviopareilla on paperi todisteen avioliitosta ja avopuolisoilla ei, se että puuttu tää paperi niin tarkottaa että ollaan toisillemme vieraita??
väitätkö että esim. kummitätini joka ei ole naimisissa miehensä kanssa vaan elävät avopuolisoina, ovat asuneet kohta 21vuotta ja heillä on 3lasta, että he ovat aivan vieraita toisilleen???
Jauhan paskaa? Miten niin jauhan paskaa? Minulle lapsi on tärkeämpi kuin raha tai ura tai ammatti. Eikä tarvitse nyt juosta lapsettomuushoidoissa tai pelätä, että lapsestani tulee vammainen siksi, että halusin odottaa ikälopuksi asti ennenkuin lapsia "teen"... Ei elämää voi suunnitella. Näin se vaan on.
Onko tämä kohdaltasi kateutta? Itse ainakin vedit herneet lahjakkaasti nenään kommentistani. Minulla ei ole mitään kadehdittavaa. Olen jo saanut kaiken, koska tein asiat MINUN MIELESTÄNI oikeassa järjestyksessä.
Ja voinen kertoa, että ystäväporukassani on enemmänkin korkeastikoulutettuja naisia, jotka ovat ENSIN "tehneet" lapset ja sitten opiskelleet. Ja sit on näitä kun nyt itketään, että voi kun niitä lapsia ei niin helposti tulekkaan...
ettei lapsettomuuden syy aina ole se, että lasten hankkimista on lykätty liian vanhaksi. Nuoretkin voivat kärsiä lapsettomuudesta, ja toisaalta harvalla kolmekymppisellä vielä vaihdevuodet ovat lapsettomuuteen syynä.
Olet ihan oikeassa siinä, ettei elämää voi suunnitella. Ei sitäkään, että parikymppisenä olisi jo valmis äidiksi, mutta sopivaa puolisoa ei löydy vielä vuosiin, tai että vuodet vierivät lapsettomuushoidoissa.
Just näin tässä taas yksi hyvä esimerkki siitä kuinka jollekin on niin tärkeetä se raha ja koulutus... Pitää opiskella ja olla töissä.. miksi..? Tarvitseeko äityyteen ammatin? Minulla itsellä on sellainen tilanne, että en yläasteen jälkeen tiennyt mitä opiskella, joten menin suoraan töihin erään tutun firmaan. Sielä sitten vietin 2 vuotta ja sitten siirryin toiseen firmaan ja olen ollut sielä töissä 6 vuotta ja siinä välissä pyöräytimme lapsen ja kävin sitten iltaisin töissä siitä asti kun poika oli 4kk ikäinen ja poika isänsä kanssa kotona. Ja nyt olen osastovataava kyseisessä firmassa ja ohjaan 16 työntekijää ja koulutusta minulla EI ole. ja palkka juoksee siitä huolimatta:) Ei siihen työhön koulupapereilla mennä vaan, jos osaa olla muutenkin yhteydessä kun s.postin kautta niin varmasti töitä löytyy vaikka ei alan koulutuksia olisi!!! Ja älkää tuijottako mitää työpaikkahaku ilmoituksia menää suoraan paikan päälle(yli 80% on piilotyö paikkoja). Ei siis myöskään mitään avioliittoa tarvita mielestäni avoliitto on yhtä hieno asia, kun avoliitto olemme mieheni kanssa olleet 8 vuotta avoliitossa ja rakkaus kukoistaa siitä huolimatta. Ei se avioliitto mitään hemmetin kypsyystasoa mittaa! Ja miksi ei joku saisi elää sossunrahalla jos se siitä hyvältä tuntuu? välillä kyl itsekin naureskelen, että on se ku jotkut menee sieltä mistä aita on matalin mutta eipä sille mitään voi onhan se hyvä elää toisten siivellä,kun me jotkut niitä elätetään verorahoilla;)
Mutta kaikki tehkööt niinku tekee, mutta ei se opiskelu ole mikään maailman tärkein asia ole! ainakaan mun mielestä=)
..miks jotku idiootit luulee et lapsi tarvii ollakseen onnellinen hienon kodin,paljon rahaa ym.. lapselle riittää se et saa RAKKAUTTA vanhemmilta ja ruokaa,sen puhtaudesta ja turvallisuudesta huolehditaan!!!!
Äitisi teki selvästi asiat huonossa järjestyksessä.
Hänen olisi pitänyt ensin mennä apteekkiin, hankkia vino pino kortsuja ja sitten vasta jaella sitä rasiaansa ympäri kylää.
Sen sijaan on näyttänyt jakelevan sitä ihan estoitta koko ikänsä ja surullisen lopputuloksen voimme kaikki lukea viesteistäsi.
Pitäisi vähän miettiä missä järjestyksessä mitäkin tekee. Oletko keskustellut tästä äitisi kanssa?
kulje aina käsi kädessä, mikä tuli todistettua.
erilailla kun aviopuolisoihin, ja siinä ei auta vaikka kyseessä olisi kummitätisi, tai setäsi, tai vaikkapa presidentti.
idiooteille. hahhhahah, no nyt nauran jo minäkin.
Joten minkä arvoinen tuollaisella moraalilla kirjoittavan mielipide yleensäkään on?
Omaa tekstiäsi, ole hyvä.
Itse olen tuore äiti (tyttäreni vasta 2kk), ja itse olin järkyttynyt kuinka paljon rahaa lapseen menee, vaikka luulin valmistautuneeni kaikkeen..
Jo sairaalalasku oli 156,- koska jouduimme viettämään sairaalassa 5 vrk lapsen ennenaikaisen syntymän vuoksi.
Siinä sitten laitokselta suoraan kauppaan ostamaan vaippoja, pulloja, tutteja, rasvoja ja kaikkea mahdollista varmuuden vuoksi!!! Ja rahaa meni yli 100,-
Nykyäänkin rahaa menee 100- 150,-/kk. Ja ihan vain vaippoihin ja korvikkeisiin...
Pienituloiselle, kuten ap varmasti tuolloin oli, se on julmetun iso raha... Varsinkin jos asuu jo omassa asunnossa, oli se sitten vuokra- tai omistusasunto.
Itsekin jouduin miettimään noita kysymyksiä ollessani 19v, ja näin jälkeenpäin voin sanoa etten olisi silloin edes ollut valmis äidiksi! Nyt kun ikää on tullut lisää, ja elämä on kouluttanut, koen voivani antaa lapselleni enemmän.
Mitä ihmeen juttuja! Hahhah. Miten on lapselle parempi et äitin töis eikä koulus..? Ei pieni sitä eroa huomaa. Miekin lapsen sain 19-vuotiaana. 1v ja 3kk olin lapsen kanssa kotona, sitten otin opintolainan, että palkkasin hoitajan lapselleni... Sitte tarhaan. Lyhyemmät tarhapäivät ainenkin tuli kun olin koulus enkä töis. Koulun päätyttyä tein heti toisen lapsen... 9kk kotona ja sit isä jäi hoitovapaalle ja menin ammattia vastaavaan työhön.
Ja miten nämä nuoret äidit ovat sen enempää yhteiskunnan elättejä kuin vanhemmat äidit. Samal taval iäkkäämmille äideille maksetaan äiyspäiväraha ja kotihoidon tuki! Mitä väliä sillä on onko opiskelija vai työssä kun sen lapsen saa? Kunhan lapsi on onnellinen ja on hyvä äiti. Vaatteet ja ruokaa...
Jos ei ole kanssasi samaa mieltä niin sehän tekee toisesta tyhmän?
Hallelujaa! Erittäin järkevää keskustelua...
Ne ihmiset kun valittaa siitä, että nuoret äidit ovat yhteiskunnan elättejä niin mietitääs hetki äitiyspäivärahaa. Valtioltahan se tulee. Eli jokaiselle se on TUKEA, yhteiskunnan maksamaa rahaa. Mitä paremmin palkattu äiti on ollut ennen äitiyslomaa niin sitä kalliimmaksi hän yhteiskunnalle tulee!!! Eikös niin? Ja turha vedota siihen, että ne on jo maksanut sitä verorahoistaan! Maksaahan se opiskelijakin loppuelämänsä opintojen jälkeen veroja? Ja ei pidä välissä yhteiskunnan maksamia hirvittävän kalliita äitiyslomia!!!!
Eli kaikki tekemään lapsia opiskelijoina minimiäitiyspäivärahalla!
ainakin oli ammatti jo 19-vuotiaana... Työpaikkaa ei ollut, mutta AMMATTI löytyi. Ja niin löytyy kaikilta muiltakin 19-vuotiailta, jotka ovat suoraan HETI peruskoulun jälkeen menneet amikseen ja suorittaneet tutkinnon loppuun kolmessa vuodessa.
Menin 19-vuotiaana naimisiin ihanan mieheni kanssa ja nyt odotan ensimmäistä lastamme viimeisilläni, täytin 20 vuotta kolme kuukautta sitten.
Anteeksi nyt vaan, mutta missä kohtaa muka sanoin tehneeni abortin???
Silloin nuoruudessani jouduin miettimään asioita, koska olin kyllä raskaana, mutta sain keskenmenon rv 7 2....
Että eipäs aleta morkkaamaan toisia kun ei edes tiedetä koko totuutta, vaan vedetään vaan oma, VÄÄRÄ johtopäätös....
Olet jo täysi-ikäinen,et siis mielestäni teiniäiti.Tottakai voit olla hyvä äiti,hienoa että olet löytänyt miehen joka haluaa myös lapsia.Jos olette valmiit vastuuseen,niin mikä ettei.Kukaan ei ole joka hetki "täydellinen äiti",mutta jos vastuuntuntoa ja rakkautta riittää ja olette valmiita laittamaan lapsen tarpeet omienne edelle,niin se riittää.
mielestäni kuitenkin on plussaa kun haluaa sitä lasta ennen kuin hän jo antaa merkkejä tulostaan kuin että haluaa vasta sitten kun huomaa vahingon käyneen... pitää sen lapsen ja käydään leikkimään kotia.Voi tietysti toimia niinkin,mutta...
Tuosta avoliitto-vastaan avioliitto vastakkain asettelusta kysyn vain sen verran että miten ihmeessä niitä voi verrata siinä että kuinka hyvin pari tuntee toisensa?
Mielestäni 19-vuotias ei ole ainakaan vuosissa mitattavan ikänsä puolesta liian nuori äidiksi ja jos molemmat olette ajatuksen takana niin siitä vain.
Itse sain esikoiseni 18-vuotiaana , fiksuksi aikuiseksi on kasvanut enkä itse kadu lainkaan sitä että "aloitin ajoissa".
Jokaiseen lapsensaanti-ikään , -tapaan ja kaikkeen muuhunkin löytyy kyllä aina joku nokankoputtaja, mutta moisille ei kannata uhrata liian montaa ajatusta.
Tärkeintä on, että itse valitsee ja viihtyy valinnoissaan.
Eli siis onnea yritykseen!
ensinnäkin jo on ihme, että täysikasvuiset ihmiset luetaan jatkuvasti teineiksi jopa tuolla asianomaisella palstalla. Vaikka teiniliitto ja teininimitys on aikanana ollutkin vähän vanhemman polven juttu niin kyllä teini nykyisin on alaikäinen jopa nimenomaan yläkouluikäinen..
Äitiys ei ol ekiinni iästä vaan ihan kaikesta muusta. Usein ikä kyllä parantaa monia edellytyksiä olla hyvä vanhempi. Elämänkokemus kun harvoin vie taitoja, päinvastoin se lisää.
Kieltämättä alle kahdeksantoista ollaan aika lapsia vaikka mitä kuka sanoo. Kuitenkin se voi olla jopa vahvuus äitinä. Se tietty naivius ja sen pohjalta lapsen hyvän ajattelu voi jättää jalkoihinsa itsekkyyden ja omat halut ja tahdot, toiveet. Lapsen etu silti lienee, että ei ole palvottu vaan josssain vaiheessa se vanhempi myös kasvaa vastuuseeen toisellakin lailla.
On siis ainakin oman kokemukseni mukana ihan ihmisestä kiinni milloin hän on hyvä vanhempi ja paha on verrata ihan reilusti, se on sitä mutua..
Jos itse tuntee, että voi asettaa toisen ihmisen tarpeet omien etusijalle niin silloin on varmaan aika kypsä. Vauva kun on harvinaisen itsekäs olento!
ja se on todella inhottavaa. kaupungilla saan vanhemmilta vihaisia ilmeitä kun ilman sormusta kärrään 1-v lastani,on jopa useasti kysytty ikääni! minkä minä naamalleni voin! ja en edes pukeudu kuin teinit! miehen kanssa yhes jo 8v ja asuttu yhes 7v aviossa ollaan vaan pankin kanssa, sit kun varaa niin suoraan häät.
mutta ehdottomasti oon sitä mieltä et lapset pitäis saada suht nuorena n20-30v kuka 8v-koululainen ei häpeäis yli 50v äitiä...(yleistäen!)
20-30-vuotiaan ja 42-vuotiaan välissä on muutama ihan hyvä lapsentekovuosi.
Jeps.
Ensin ammatti, muutama vuosi töissä ja sitten lapsia.
Niin se kannattaa, saa isompaa äityspäivärahaakin ja eikä tarvitse
täällä palstoilla vinkua, kun ei rahat riitä.
onko tullut mieleen, ettei niitä lapsia noin vain hankita? ne saadaan, jos luoja suo....
tutkittua on, että nainen on hedelmällisimmillään 20-25vuotiaana, että ei se välttämättä silloin 30 vuotiaana ole enää niin helppoa, vaikka kuinka on se taloudellisuus pönkitetty ja "hyvä" ammatti hommattu.
tietty jos monta lasta jo ennen ja viimeisiä synnytät 42veenä, mut EI EI EI....
entäs ennenvanhaan... 25 miehetön ja lapseton oli toivoton vanhapiika, nykyään silloin muka pitäis opiskella ja rellestää. olla insinööri ja sit ruikutetaan kun löydetään mies yli 30v:nä ja lasta ei kuulukkaan yli 35veenä... se on luonnonmääräämää koska on paras ikä lapsentekoon!ja se vasta on luonnotonta kun pitää pakolla vanhana (38 ) saadaedes yksi lapsi keinohedelmöityksellä!
ja ei rahalla sitä lasta kasvateta vaan rakkaudella, onhan esim40luvun lapsetkin kasvaneet merkkivaatteetta ja parin lelun voimin! eikä ne siihen kuollut!
"pakolla" hankitut lapset on niitä pahimpia. Kaikki annettaan periksi kun lapsi on ollut niiiiiin toivottu! Tai sitten petytään siihen, että elämä pienen vauvan kanssa ei olekkaan niin auvoisaa kun on ajateltu...
Mihin perustat väitteesi: "petytään siihen, että elämä pienen vauvan kanssa ei olekkaan niin auvoisaa kun on ajateltu..."
Kuka pettyy? Vanhemana saatu TOIVOTTU lapsi tekee äidin varmasti paljon kiitollisemmaksi, kuin nuoremman sohaistu vahinkolapsi :P
Kun vuosia yritetään ja odotetaan ja luodaan päähän sellainen tietty kuva, mitä se sitten on, kun se vauva syntyy, niin todellisuus iskee ja lujaa... Ja tämä koskee myös nuorempia, jotka pitkään yrittävät lapsia.
Ja sehän on ihan faktaa, että vanhempana valvomiset ym ottaa enemmän jaksamisen päälle kun nuorempana.
kuuleppas, kun voin KOKEMUKSESTA kertoa että kyllä tämä paljon helpompaa näin "vanhalla" iällä tämä vanhemmuus, valvomisineen kaikkineen.
vanhan kärsivällisyys pesee nuorten jaksamiset moneen kertaan.
Niin kauan kun et vanhana äitinä tiedä mitä on olla äiti nuorena. Toisinpäin sinulla olisi ollut mahdollisuus kokea molemmat, mutta ei noin päin.
Ja ihan vapaasti saa vetää taas herneet nenään. Kommenttisi sinänsä asialliseen tekstiini vaan oli niin typerä, että pitipä antaa samalla mitalla takaisin.
Mistä tiedät, onko kyseinen äiti tehnyt myös nuorena lapsia?
Ja mitä typerää on kommentissa, jos uskoo nuorena helpommin tulleen raskauden tai jopa vahingon tekevän äidistä einiinkiitollisen lapsestaan? Sehän on ihan yhtä looginen perustelu, kuin omat väitteesi. Mene siis itseesi.
Tästähän oli jokunen aika erittäin kiivas keskustelu palstalla kun joku lapseton eukko piti äitejä, jotka saavat lapsensa "helpolla" kiittämättöminä...
VAHINKO on aina VAHINKO ja niitä voi sattua niin vanhoille kuin nuorillekin. Eiköhän koko keskustelun aiheena ollut ihan toivottu lapsi?
etten ole sama henkilö
ikää katso koska on valmis äidiksi. Jos sinusta tuntuu että olet vakaassa parisuhteessa, tulette taloudellisesti hyvin toimeen ja teillä on jo jonkin verrain elämänkokemusta (mikä ei ole ikäriippuvaista) niin mikäs siinä sitten.
Itse en olisi ollut valmis vielä noin nuorena. Halusin nähdä maailmaa, mennä naimisiin, vakauttaa elämän ja talouden ja ennen kaikkea tutustua kunnolla elämäni mieheen ennen lisääntymistä. Itse kun en nähnyt mitään hirveetä kiirettä...
Ei se tutkintokaan kenestäkään parempaa äitiä tee, mutta itse olen sitä mieltä että on parempi hoitaa yksi asia ensin pois alta ennen kuin ryhtyy toiseen. Kun opiskelut on suoritettu on yksi vaihe ohi ja siihen ei sitten tarvitse palata lapsen jälkeen. Monet haluavat myös olla hetken töissä että saa parempaa äityisrahaa. Itse en niinkään sitä rahaa ajatellut, vaan sitä, että kun on hetken työelämässä niin on taas kivempi jäädä kotiin lapsen kanssa!
Kuulun niihin 'vanhanaikaisiin' joka on halunnut naimisiin ennen lapsia. Meille molemmille oli selvää että avioliitto on perheen perusta ja meille tärkeä asia. EN väitä että avoliitossa rakkautta tai sitoumusta olisi vähempää, mutta avioliitto on yksi tärkeä askel parisuhteessa jonka mieheni kanssa halusimme ottaa ennen lasten hankkimista. Se on sitä 'joka tavalla' sitoutumista, niin lain kuin toistenkin silmissä. Ja rakkauden osoitus toiselle. Mutta näin meillä :-)
että nykymaailmassa jotkut haluavat vielä naimisiin ennen lapsien hankkimista. Tuntuu ettei avioliitolle anneta enää mitään arvoa. Itselle oli kanssa selvää että haluan ensin hyvän parisuhteen ja avioliiton ennen lasta... mutta jokainen kait tyylillään!
meitä "muutamia" liikku jotka vielä arvostavat avioliittoa ja pitävät sitä tärkeänä askeleena parisuhteessa. Arvostan avioliittoa paljon enemmän kuin avoliittoa enkä KOSKAAN olisi voinut hankkia lapsia avoliitossa. Nykyään on vaan joku ihme malli, mutta ei meidän kaikkien tarvitse siitä tykätä ja hyökätä muodin mukaan - nautitaan avioelämästämme :)
Eikö ole hienoa että joakisella on vapaus elää omalla tavallaan, omien arvojensa muakisesti eikä ole pakko ahtautua enää samaan normiin? Ja toisaalta ne joille se normi on omin, voivat toteuttaa sitä ilman vaikeuksia :D
Suvaitsevaisuus on kiva asia, vain omat valinnat eivät ole aina oikein, omat valinnat ovat Itselle oikein.
***
ovat olleet täysin väärät, ja niitä kohta itketään jo tuolla toisilla (avoeropalstalla) kuinka käteen ei sitten jäänytkään kuin se lapsen paska.
Avioliitossa sentäs on joku laki puolella.
ainakin järkeä! Kiitos siitä! (Tosin uskon kyllä AVIOliittoon muista kuin rahallisista tai laillisista syistä) :)
juuri sitä että jos avoliitto sopii osapuolille paremmin, eletään siinä. Jos halutaan sitoa taloudellisesti perhe yhteem tehdään avioliittosopimus. Eihän ole mitenkään itsestäänselvää että avoliiton päätyttyä sitä jää tyhjän päälle :D ei jos on vähänkään katsonut eteensä ja varautunut. Jos taas ei oel mahdollisuutta "varautua" ja pelkää jäävänsä taivasalle, on järkevää mennä naimisiin jotta se lain turva erotilatneessa on.
kuten sanoin, jokaiselle omansa. Ei avioliitto takaa mitään muuta kuin automaattisen isyysoletuksen ja omaisuuden jaon erotapauksessa lain voimin jos riitaa tulee.
***
Avioliitto takaa sen että molemmat osapuolet ovat PÄÄTTÄNEET viettää loppu elämänsä yhdessä (huolimatta siitä tuleeko se tapahtumaan). Vaatii paljon enemmän rohkeutta sitoa itsensä toiseen ihmiseen kun olla kuin ns. tuuliajolla ja aina vaan 'katsella' että mihinkähän tämä suhde tästä kehittyy...
Ja väitätkö että avioliitot solmitaan vain talouden yhdistämisen takia??? Itse solmin kyllä sen takia että rakastin miestäni ja halusin olla yhtä perhettä hänen kanssaan, niin laillisesti kuin romanttisesti...
Ei avioliitossa olekaan kyse siitä että voi hitsi kun todennäköisesti erotaan niin kuin tilastot sanovat, vaan siitä, että tehdään laillinen ja kahdenkeskinen sopimus siitä että tulemme olemaan aina toistemme rinnalla. Aina se ei niin mene, niin kun ei mene avoliitonkaan kohdalla, mutta ainakin aikomus on eri!!!
"Avioliitto takaa sen että molemmat osapuolet ovat PÄÄTTÄNEET viettää loppu elämänsä yhdessä"
Miten niin? Avioliittosopimus tehdään kun pari haluaa virallistaa suhteensa ja yhdistää taloutensa ja turvata perimysjärjestyksen mahdollisessa kuolemantapauskessa. Se mitä itse kukin lupaa ja mikä motiivi naismisiinmenoon on, on henkilökohtainen asia etkä voi tuollaista mennä väittämään vakavalla naamalla jokaisesta avioituvasta parista :D
"Ja väitätkö että avioliitot solmitaan vain talouden yhdistämisen takia???"
En väitä että se on ainut syy. Enkä edes väitäe ttä se on jokaisen osasyykään, väitän vain että näin avioliitto tekee jokaiselle. Varmasti avioon mneoon on joka parilla erilaisia syitä, eikä vain yhtä vaan monta. Joillekin se on se romantiikka, joillekin kätevyys saman nimen käytöstä ja siitäe ttei testamenttipapereista tai lasten huollosta tarvitse erikseen sopia vaan kaikki hoituu yhdellä allekirjoituksella.
Avoliitto ei eroa tästä millään tavalla, vain juridisesti. Aivan yhtä lailal samaa asuntoa ja yhteistä elämää elävä pari on sitoutunut toisiinsa ja perheeseensä, se ei muutu taikaiskusta sopimuksen allekirjoitushetkellä tai papin aamenesta, vaan se sama sitoutuminen on siinä jo ilmankin sitä. Kuten voit monen avoliitossa asuvan kirjoituksista tässäkin ketjussa lukea.
Ihmissuhde on ihmissuhde, ei avo- eikäa violiitto takaa sitä etteikö eroa tulisi tai etteikö toinen lähtisi tai etteikö toinen tai molemmat katselisi muuallekin. Avoliitosta ja viosta lähdetään aivan samalla tavalla, kerätään kimpsut, jaetaan omaisuus ja lähdetään. Ero on käytännössä vain paperisodassa eron jälkeen.
Ihme ajatus, että yhdessä oleva pari "kattelisi vain" ja yhtäkkiä hääpäivänä kaiki olisikin toisin :D
***
sitä että yhtäkkiä kaikki olisi toisin papin aamenen jälkeen, vaan avioliitto on romanttinen jatkine parisuhteelle, mikä sitoo puolisot toisiinsa tiukemmin kuin pelkästään avoliitossa eläminen... tosin veikkaisin että itse elät avoliitossa ;)
Kirjoitit: "... Avoliitto ei eroa tästä millään tavalla, vain juridisesti". Kerrohan sitten miksi kuitenkin SUURIN OSA avoliitossa elävistä kuitenkin jossain vaiheessa avioituvat? Jos mitään eroa ei ole, kaikki on ihan samalla tavalla kuin avioliitossa... tuleeko sitten kuitenkin yhtäkkiä hätä sen laillisen paperinpalan perään??? Miksi sitten onnellinen, rakkauden täyttämä, 'yhtä hyvä kuin avioliitto' - kaltainen liitto pitää muuttaa?
Olen onnellsiesti aviossa kuudetta vuotta, asuimme yhdessä vain hetken ennen naimisiinmenoa.
"avioliitto on romanttinen jatkine parisuhteelle, mikä sitoo puolisot toisiinsa tiukemmin kuin pelkästään avoliitossa eläminen... "
Voisitkö kuvitella että tämä riippuu täysin ihmsiestä ja hänen oamsta suhtautumisestaan avioliittoon? Olemmehan jo näheent etteivät kaikki suhtaudu siihen kuten sinä, joten miksi ajtkat sillä olettamuskella että se kaikille merkitsee samaa kuin sinulle?
Me esimerkiksi olimme sioutuneet toisiimme hyvin vahvasti enne avioliittoakin, mekin halusimme oiekastaan vain saman sukunimen ja tulevalla eprheelle lain turvan enempiä sopimuksia tekemättä. Minä halusin julkisen nimilapun, että olen tämän miehen oma :D mutat en lähde olettamaan että ksoka minä ajattelen niin, tottakai kaikki ajattelevat niin.
"Kerrohan sitten miksi kuitenkin SUURIN OSA avoliitossa elävistä kuitenkin jossain vaiheessa avioituvat? "
jossain vaiheessa niin. Se on yhteiskunta joka kertoo heille (sinunaisesi ihmiset myös vanhvasti) että avoliitto on opaha ja syntiä ja ollakseen oiekasti onnellisia, on oltava aviossa. Tietenkin juridiset syyt perhettä perustettaessa painavat paljon myös näillä pareilla.
"Miksi sitten onnellinen, rakkauden täyttämä, 'yhtä hyvä kuin avioliitto' - kaltainen liitto pitää muuttaa?"
Sosiaalisen paineen vuoksi, juuri sen juridisen puolen vuoksi, ja siksi että useat kokevat avioliiton juuri kuten sinäkin -liittona joka kestää. Oli se totta tai ei.
***
Anteeksi erehdykseni, ole siis itsekin valinnut avioliiton pelkästään yhteisen nimen ja lain takia... jokseenkin surullista, mutta eipä se minulle mitään tee! Onnittelut kuitenkin :D
Ja onneksi itse en kokenut tarvetta avioitua sosiallisten paineiden vuoksi... todella säälittävää...
itse sain lapseni kun olin 19v, no enpä ole ku vuoden vanhempi nytten :D
mun mielestä se että on esim 16v ja äiti ei tarkoita sitä että olisi huono äiti, eikä myöskään se että 30v äiti olisi hyvä äiti. tunnen molempia, erään 16vuotiaana lapsensa saaneen(vahinko)joka on äideistä parhaimmasta päästä. mutta tunne myös 30vuotiaan äidin joka on huono äiti, hänelle ensin tulee viina ja vasta sitten lapsi, no tämän 30vuotiaan lapsi on pääasiallisessa hoidossa mummollaan.
ikä ei tee kenestäkään hyvää tai huonoa äitiä. jos osaatte vastuunne kantaa ja teillä on varaa lapseen(kaikki kun maksaa nykyään) ja kaikki perusasiat kunnossa niin ei ole mitään estettä lasten saannille.
kunhan vaan kaikki äidit(niin nuoret kuin vanhemmatkin)tajuisivat että kun lapsen saa niin siitä myös pidetään huolta, ja ensimmäisenä tulee aina lapsi, ei mitkään viinat sun muut.
ja kyllä voit iästäsi huolimatta olla hyvä äiti!!! itse halusin (mieheni myös)lapsen saada nuorena ja tyttö on haluttu lapsi ja 19v tosiaan olin kun tyttö syntyi. ja tiedän nyt etten mitenkään jaksaisi yöheräilyjä sun muita enää 30vuotiaana.
Mielestäni iällä ei ole mitään merkitystä sille, onko hyvä vai huono äiti. Ja mitä koulutukseen tulee (josta muut on tässä keskustelussa kritisoineet), niin ethän edes ilmoittanut onko sinulla ammatillista koulutusta. Sehän on 19-vuotiaalla täysin mahdollinen:)
Jos sinä ja miehesi olette itse valmiit saamaan lapsen, niin mikä estää? Tai siis eihän kukaan ole täysin valmis äitiyteen, siihen kasvaa (lapsi kasvattaa). Tämä minun mielipide...
väärin haluta tuon ikäisenä äidiksi, voit ihan hyvillä mielin olla hyvä äiti =)
itse sain esikoiseni 20vuotiaana ja nyt toinen tulossa ikää hurjat 22 jos sitäkään kun lapsi syntyy :) eihän sitä koskaan tiedä milloin se haluaa ulos
niinkuin joku tuolla edellä vouhotti OIKEASTA JÄRJESTYKSESTÄ, niin sitä tuskin on kaikki tekevät asiat omalla tavallaan.
asuimme avokkini kanssa vanhemmillamme vielä kun saimme tietää että olin raskaana, alotettiin kämpän haku, ostettiin kämppä ja asutaan yhdessä ollaa Vaan avoliitossa, ollaan oltu jopa 2 vuotta nyt, yhdessä vähän enemmän.
jos on lapsen kanssa välillä vaikiaa niin pyytää apua, ei se leimaa heti huonoksi.
me ollaan pärjätty hyvin kyllä tekin pärjäätte
lukemaan köyhyys-palstalta, kuinka hyvin sulla menee, ja kuinka et ole edes rahapulassasi kahteen vuoteen voinut edes ratsastaa...
Ja se om ihan sun omaa tekstiäsi.
xDD
näitä ihmisiä, no sanotaampas näin vaikka että, kävin just kaupassa ja ostin 45e ruokaa, käteisellä. sossun luukulle en ole menossa ikinä koska sieltä ei mitään saa.
töihinkin olen nyt menossa että kenellä tässä huonosti menee. oon ratsastanut kahden vuoden sisään, viime vuonna olin kesällä leirillä ja syksyn/talven aikana ollut ratsastamassa kaverin hevosella, että kukas täällä latelee omaan pussiin tietoja, voin antaa kuitit todisteeksi kaikesta mitä olen köyhänä tehnyt.
kahden vuoden ratsastamattomuudesta en o puhunu missään, että anteeksi nyt vain hirveästi kun menet selkäni takana puhumaan paskaa
synnytin lapseni 20-vuotiaana,enkä ymmärrä miks oisin liian nuori äidiksi. rakastan lastani yli kaiken(tottakai myös miestäni ü)en voi ymmärtää tuota ajattelutyyliä et ensin ammatti,työ,hieno auto ja uus talo,sit vasta vauva...eiköhän se vauva tarvii jotain ihan muuta tunteakseen itsensä rakastetuksi ja tärkeäksi..
Ei vauva tarvitse niitä hienouksia. Niin ajateltuna olin itse parikymppisenä taloudellisesti paljon turvatumpi kuin nyt kolmikymppisenä. Silloin ei juuri rahaa ollut, mutta kaikki tarvitsemani kyllä. Nyt on tulot ihan eri luokkaa, mutta niin on menotkin ja sellaista autuutta, että pääsisin lainojen kanssa omilleni, ei tarvitse haaveilla vuosikymmeniin.
Itse en haluaisi muutta omasta talosta vuokralle ja päästä veloistani siten, mutta lapsia se tuskin suuremmin haittaisi. Ei ainakaan olisi haitannut, jos eivät olisi koskaan päässeet tähän omakotielämisen makuun.
Itse sain ensimmäiseni 22-vuotiaana ja nyt odottelen neljättä. Tässä välissä olen ehtinyt opiskella, tehdä työtä, hoitaa lapsiani ja harrastaakin. Ei se elämä lapsiin pysähtynyt.
Totuushan on se, vaikka täälläkin arvostellaan nuorempia äitejä, niin ei iällä ole siihen merkitystä millainen äiti olet,vaan se riippuu ainoastaan sinusta itsestäsi ja mietteistäsi oletko valmis. Ja onhan siinä sekin että äidiksi myös kasvetaan sen raskauden ja lapsen myötä.
Minulla on itsellä tästä kokemusta, olin 17-vuotta kun lapseni sain, yhdessä päätimme sen pitää tietysti. Enkä tarvi vastausta, että voi sinua ja lapsi raukkaasi. Me olemme hyvin onnellinen perhe, ja lapseni voi erittäin hyvin, ja tietysti saanut kaiken minkä tarvitsee, mies käy töissä.
Opiskella voi myös lasten kanssa, ei ole este, ei lapseen elämä lopu.
Ihmiset höpisevät usein rahasta ja lapsen tarpeista, minun on vaikea uskoa että kukaan vaikka olisi kuinka nuori ajattelee "nyt kun lapsi syntyy, ei hänelle mitään ostaa tarvi". Vaikea uskoa, ja ruoka on jokaisen ihmisen perustarve plus muut jutut, kyllä nuorikin sen tietää.
En usko myöskään sitä että ikä katsoo sitä kuinka onnellinen on kun lapsi syntyy, kun ekaa kertaa saa lapsen syliin, uskon että nuori sekä vanhempi äiti on yhtä onnellinen, minun onneani ei edes sanoin voi kuvata. Äitiys muuttaa niin paljon ihmistä, minua se ainakin muutti, omat tarpeet ja kaikki muu jäi kakkos sijalle kun lapseni sain.
Minä itse rehellisesti sanoen olisin tehnyt elämän suurimman virheen, jos olisin tehnyt abortin. Rakastan lastani ja sen minulle maailmassa tärkeintä, asiani ei paremmin voisi olla.
Eikä me käydä sossun luukulla vaikka ollaankin nuori perhe, ei olla kertaakaan käyty ja veroakin maksan, joten ei siitä tarvi tulla sanomaan, itse lapsemme tietysti elätämme niin kuin muutkin vanhemmat.
Mikä ihme pistää vanhemmat ihmiset haukkumaan nuoria äitejä kun suurin osa nuorista äiteistä hoitaa hommansa hyvin??
Ihmettelen vain.
Eli vastaus pähkinän kuoressa, voit olla loistava äiti, iästä huolimatta=)
Onnea suunnitteluun=)
Jos sitä pitää täältä kysellä niin et ehkä ole vielä valmis äidiksi... Oikeasti!
Tätä kommenttia minä vähän jo odottelinkin. :D Minä vain halusin tietää muiden ihmisten mielipiteen. Saada aikaan keskustelua. Voi jessus. :D
Mutta siis, kiitoksia vaan kaikista kommenteista.
Oli ihan mukava kuulla, että ihmiset ovat onnistuneet vielä opiskelemaankin lasten kasvattamisen ohella. Se onkin vähän mieltäni askarruttanut, sillä korkeakouluopinnot tulevaisuudessa odottaisivat. Töitä olen tässä nyt jonkin aikaa jo tehnyt mutta en haluaisi kuienkaan lukiopohjalle tulevaisuuttani jättää.
Toisaalta pelottaa ajatus, että näin nuorena tekisin lapsen, siis että jättäisimme ehkäisyn tietoisesti pois ja oikein yrittämällä yrittäisimme lasta. Vakavasti nyt kuitenkin arkitaan asiaa. Eihän se kuitenkaan ole mikään hetken mieliteko.
Katsotaan tuleeko syksyllä kutsua opiskelemaan vai jäänkö pariksi vuodeksi kotiäidiksi. =)
yks juttu vielä minkä sanon sulle ap!! :) sulla on koko elämä aikaa opiskella ja tehdä töitä, mutta samaa ei voi sanoa lasten saannista :) mitä vanhemmaksi elää, sitä enemmän hedelmällisyys pienenee
Opiskelu on helpompaa, kun ei ole pienten lapsien aiheuttamaa yövävomista.
Opiskelijaelämä on hauskempaa, kun voi matkustella ja käydä tarpeen tullen baarissa kavereiden kasnsa.
Äitiyslomalla on mukavampaa, kun on vähän rahaakin, esim. käydä ystävättärien kanssa kahvilla/lounaalla.
On myös mukavampi olla äitiyslomalla, kun on työpaikka johon palata.
Mutta tätä juupas-eipäs väittelyä voisi jatkaa maailman loppuun asti.
Ap tietää itse parhaiten.
sitäkään opiskelua ei ole pakko alottaa heti synnytyksen jälkeen. opiskelut voi alottaa vaikka sitten kun lapsi ei enää heräile öisin.
baarissa käynnin takiakko pitäisi siirtää lasten "tekoa", kun on niin ihanaa käydä joka v.loppu baarissa niin yritetäänpäs sitten 35vuotiaana raskautua, no miks en nyt tuu raskaaks..(huono syy tämä siis)
kyllä mulla rahaa on käydä kahvilla ja muuta vaikka on lapsi eikä ole työpaikkaa minne mennä enkä töissä ole ollut.ammattikoulutus kyllä löytyy.
minä olin 18vuotta kun sain lapsen enkä kadu sitä pätkääkään ja minusta ei ole väärin haluta lasta oli ikä mikä oli jos todella haluaa lasta ja on valmis kantamaan vastuun lapsesta koko loppuelämänsä. ja voit olla hyvä äiti vaikka olet nuori,olenhan minäkin omasta mielestäni ja lapseni.=)
hanki lapsi vasta sitten kun siltä tuntuu... turha sitä on kysellä muitten mieli piteitä lapsen hankinnas... itse sain lapsen 19v ja hyvin on menny... sitten kun omat asiat parisuhde ym... on kunnossa ja lapsi haluttu ja puhuttu ja oma olo on hyvä on hyvä aika ne lapset hankkia tai siis saada :D
kun ne lapset saadaan ei niitä hankita :D
Kyllä sinä varmaan voisit olla hyvä äiti, mutta suosittelen silti kasvamaan, opiskelemaan ja Elämään edes viisi vuotta eteenpäin, ettei myöhemmin kaduta elämätön elämä.
Niin ja ei se hedelmällisyys ainakaan siihen mennessä laske :)
No jo on kommentteja pakko sanoa :D Noihin tukiin ja yhteiskunnan varoilla elämiseen voin sanoa ettei siihen liity ikä lainkaan, jokainen äiti saa äitiys- ja vanhempainrahaa, kotidoidontukea, lapsilisää sekä äitysavustuksen. Nuoret perheet maksavat veroja siinä missä vanhemmatkin eikä duunarina olo tee kenestäkään huonompaa. Jonkun kun nekin työt on tehtävä. Itse sain vauvan ollessani 19- vuotias ja hyvin on mennyt. Olemme naimisissa lapsen isän kanssa ja meillä on oma asunto sekä talous kunnossa. Itse olen aina halunnut lapset nuorena ja kuten varmasti moni tietää on naisen hedelmällisyyskin korkeimmillaan alle 22- vuotiaana. En väitä ettei tämän jälkeen olisi hedelmällinen, mutta tokihan kaikki tietävät että parikymppisenä on ns "parhaassa lastentekoiässä".
"Itse olen aina halunnut lapset nuorena ja kuten varmasti moni tietää on naisen hedelmällisyyskin korkeimmillaan alle 22- vuotiaana. En väitä ettei tämän jälkeen olisi hedelmällinen, mutta tokihan kaikki tietävät että parikymppisenä on ns "parhaassa lastentekoiässä"."
No justiinsa joo vaan :)
Taisit olla ihan kotoakin ehtinyt muuttaa vasta muutama vuosi sitten :D
En minä niin sitä koulutusta peräänkuuluta, kukin tekee mitä haluaa sen suhteen, mutta kas on MUUTAKIN elämää.
"Parikymppinen" sitä on vielä 25-vuotiaanakin, vai mitähän ihmettä yrität todistella? Ei millään pahalla, mutta minusta 19-vuotias on vielä ihan kakara lastentekoon. Suosittelen sen ikäiselle vielä lämpimästi kasvamista ja sitä ELÄMISTÄ, ei heti kotileikkejä, vaikka niin ruusuisilta tuntuisivatkin mielikuvissa :D:D
Ps. Samanikäiset pojat ovat vielä pari vuotta kehityksestä jäljessä, eli n. 17-vuotiaiden tasolla. Hyvä jos seksielämä on aloitettu, huoks.
Kyllä mielipiteen saa ilmaista, kun kerran kysytään. Vai halusitko vain pönkitystä päätöksellesi, myöntyväisiä vastauksia ja olantaputuksia?
Joka on tuota mieltä! Muut ovat sitä mieltä, että ei se ole iästä kiinni onko hyvä äiti vai ei.
Mikähän on sinun syysi hyökätä nuoria äitejä kohtaan? Abortti nuorempana? Lapsettomuus nyt vanhana, koska ajatusmaailmasi oli jo nuorena noin suppea? Tiedätkö, että elämiä on erilaisia? Toiset ovat voineet nähdä elämää liikaakin jo 19-vuotiaana. Kun taas joku 40-vuotias voi olla autuaan tietämätön "todellisesta" elämästä...
Sinun mielestäsi kellään nuorella äidillä ei ole oikeutta onnellinen ja ketään nuorena lapsensa saanut ei voi sinun mielestäsi olla onnistunut siinä! Voitko kertoa oman ongelmasi?
Hmm.. Aistinko katkeruutta kirjoituksessasi? Varmasti tiedät että puhuin tekstissäni täyttä asiaa mm. hedelmällisyydestä. Mitä taas sanoit kotoa (?) muuttamisesta niin kyllä, esikoisen saadessani olin tosiaan asunut omillani vasta alle 4v.
Itse en hae täältä hyväksyntää päätökselleni perustaa perhe nuorena, miksi niin tekisin? Perhe-elämä on ihanaa enkä tätä koskaan vaihtaisi mihinkään enkä näin ollen koe tulleeni liian nuorena äidiksi. Nykyaikana lapset hankitaan todella myöhään ja siksi esim. lapsettomuus on yleisempää.
Totuus on, että naisen fysiikkaa ajatellen paras lapsentekoikä on huomattavasti nuorempana kuin tämänhetkinen ensisynnyttäjien keski-ikä (raskaus ja synnytys helpompi nuorella ihmisellä).
Ai ainoa? No tämä keskusteluhan onkin suuri otanta. Eriävä mielipide ei ole hyökkäys nuoria äitejä kohtaan, enkä tietääkseni estä ketään olemasta onnellinen.
Saan kai pitää mielipiteeni, miksi siitä ärsyynnyt? Katkeruutta jostakin? Tulit liian nuorena raskaaksi ja sinuun suhtauduttiin siksi huonosti? Nyt raivostut, miksi...? Mikä on oma ongelmasi?
No spekuloin kuten sinäkin.
Jos joku tulee tuollaista kysymään, vastaan tietenkin niin kuin näen parhaaksi vastata!
En ole katkera, en myöskään lapseton. Ainoastaan annoin mielipiteeni. Kummallista jollei saisi sanoa kuten ajattelee?
Tänä päivänä keski-ikä ensi synnyttäjillä on (tietääkseni) 30 v. Enkä sano, onko se hyvä tai huono, mutta sanon että 19 on mielestäni liian nuori. Vielä olisi hyvin aikaa odottaa muutama vuosi.
Minäkin tiedän, että nainen on hedelmällinen edelleen 24-25-vuotiaana. Uskon myös, ettei 19-v. aloittaja ollut vielä huolissaan hedelmällisyydestään :) Kyseessä olivat muut syyt.