Lapsilla kun on vain yksi äiti ja yksi isä?
Miksi lasten pitäisi opetella ajattelemaan äidin tai isän uutta puolisoa millään muulla nimellä, kuin oikealla nimellä?
Ja mihin, muuten, vedätte sen rajan, että uudesta heilasta tulee äiti- tai isäpuoli?
Miksi lasten pitäisi opetella ajattelemaan äidin tai isän uutta puolisoa millään muulla nimellä, kuin oikealla nimellä?
Ja mihin, muuten, vedätte sen rajan, että uudesta heilasta tulee äiti- tai isäpuoli?
Vastaukset 13
Vanhimmat
uusi vaimo ja siis kai äitipuoli, mutta minua kutsutaan nimellä. en halua ohittaa missään vaiheessa lasten omaa äitiä. äidistä puhutaan aina lämpimästi, vaikka me aikuiset olisimme mitä mieltä tahansa.
ja vieraille esiteltäessä isän puolisona. Miehen poika tosin selventää ulkopuolisille perhesuhteitamme esittelemällä minut äitipuolenaan. En usko, että lapset yleensäkään kotonaan arkitilanteissa puhuttelisivat uutta puolisoa äiti- tai isäpuolena. Se tuntuisi todella hassulta.
Itse olen kokenut itseni ns. varaäidiksi/äitipuoleksi siinä vaiheessa, kun muutimme yhteen ja minusta tuli osa lapsen arkea. Vien lasta harrastuksiin, autan läksyissä, annan ruokaa tms. siinä missä omillekin. Samoin mieheni minun lapsilleni. Toisaalta kuitenkin perheessämme kaikille lapsille on silti selkeästi olemassa oma yksi ja ainoa isä sekä äiti.
Lapseni kutsuu ex-mieheni uutta vaimoa etunimellä, ja tosiaan jos perhesuhteita selitellään niin itse kutsun häntä poikani äitipuoleksi ja samoin poikani tekee. Äitipuoli taitaa olla aika hankala kutsumanimi, senverran pitkä sana :).
kuollut.
Muussa tapauksessa on minustakin hölmöä puhua jostain puolikkaista. Ei minusta ainakaan siitä syystä äitiä tullut, että menin naimisiin miehen kanssa, jolla oli jo lapsi. Minusta tuli vaimo. Ja yksi huolehtiva aikuinen lisää lapsen elämään. Äiti minusta tuli kun saimme yhteisen lapsen. Ja sisarus on meillä ihan sisarus, ei puolikas hänkään.
Kauniisti kirjoitettu, tärkeintähän se on miten asiasta ajattelee, ja miten asia käytännössä perheessä toimii ja toteutetaan. Mutta lain silmissä sisarpuoli on sisarpuoli kun vain toinen puolisoista on lapsen vanhempi ja näillä on keskenään yhteinen lapsi. Kummatkin kumminkin päin sisarpuolia, mutta käytännössä tuo ei merkitse yhtään mitään.
Lasten oikeiden isovanhempien ja muiden sukulaisten luona vieraillessa. Sisaruspuolet ovat kuitenkin eriasemassa - vaikkakin heitä kohdeltaisiin vierailuilla tasapuolisesti - kuin varsinaiset sisarukset.
Niin, laillisesti ajatellen tietenkin, mutta meillä ei siis käytetä nimitystä "puolikas" kenestäkään. Ihmiset ovat ihmisiä, eivätkä puolikkaita, minun mielestäni. Eikä siinä mitään, jos joku toinen haluaa ajatella asiasta toisin.
"Nimityksemme" ovat lähtöisin meidän perheemme jokaisen osapuolen ajatuksista sen asian suhteen.
Isovanhemmat ovat kyllä mielestäni aina biologisia. Ja biologisille isovanhemmille biologinen lapsenlapsi on myös heidän oman poikansa/tyttärensä UO:n kanssa saatu lapsi.
Miksi oman vanhemman uuden puolison vanhempien tulisi jotenkin suhtautua kuin omiinsa lapsenlapsiin, jotka eivät sitä ole? Tarkoitan että totta kai lapsiin nyt ylipäätään tulee suhtautua kuten lapsiin, eikä mitenkään negatiivisesti ja kavahtaen, käyhän sitä ihmisten luona kylässä paljon muitakin ihmisiä kuin sukulaisia. Mutta miksi pitäisi suhtautua kuin olisivat lapsenlapsia? Eivät he ole, vaikka kylläkin sisaruspuolia niille omille lastenlapsille. Eiköhän jokaisella lapsella ole ne omat isovanhempansa, ihan kuten heillä on omat ja ainoat vanhempansakin.
Se ei tarkoita negatiivistä suhtautumista, mutta ei myöskään sukulaisuutta, vaan asiallista ja huomioon ottavaa tapaa olla tekemisissä.
en kutsu itseäni äitipuoleksi! Mä kun olen sellanen rento mimmi, olen niille ihan Lissu vaan.
Meillä lapset kutsuvat meitä ihan vaan etunimellä. Mutta jos he haluavat esim. jollekin ulkopuoliselle kertoa esim. kuka minä olen, he sanovat minua äitipuoleksi. Esim. kerran olin kentän laidalla katsomassa peliä, ja kuulin miten mieheni lapsi esitteli minut kaverilleen: "tuolla on mun äitipuoli, sen nimi on Maija". Eikä näistä asioista ole heidän kanssaan mitään sovittu, mutta itse ovat asian ratkaisseet näin.
Mihin vetää raja, jolloin isän/ äidin uutta heilaa voisi kutsua äiti-/ isäpuoleksi??????
Jaa-a. Se on varmaan ihan jokaisen oma asia. Itse en kokenut olevani mieheni lasten äitipuoli, ennenkuin muutimme saman katon alle asumaan ja silloinkin vasta tovin yhdessä asuttuamme oivalsin, että helkkari, muahan kutsutaan äitipuoleksi! ;D
Enpä tiedä, äiti- tai isäpuoli, ne ovat vain sanoja.
Jokaisella meidän lapsella on vain yksi äiti ja vain yksi isä. Ja heidät on kasvatettu myös kunnioittamaan näitä ainoita vanhempiaan. Mutta heillä on myös äiti- tai isäpuoli, jonka sana on myös laki ja joka on yhdenvertainen vanhempi tämän meidän kodin katon alla. Ja jota voi ja saa rakastaa ilman, että se olisi jotenkin pois siltä omalta äidiltä tai isältä.
joka vielä pieni..kutsuu minua nimelläni..kuten hänen murkkuikäinen(meillä asuva)veljensäkkin.
Mutta, kun tuo murkkuikäinen esittelee minut kavereilleen olen niissä puheissa "äitipuoli".
Samoin tekevät omat lapseni miestäni puhutellessa,kutsuvat häntä myös etunimellä..mutta kavereilleen selittävät että tuo on meidän "puoli-isä".Se on ihan lasten oma nimitys miehestäni.
Samoin lapseni puhuttelevat isänsä vaimoa etunimellä...tosin en tiedä kutsuvatko he häntä muualla "puoli-äidiksi"??
Oma isä on aina oma isä,samoin oma äiti on aina äiti.
meillä puolisoni lapsi kutsuu minua äidiksi (on aina kutsunut). Ihan omasta tahdostaan (on kysynyt minulta luvan). itse en osannut käyttää äiti nimitystä itsestäni ennen kuin saimme yhteisen lapsen.
Oon miettiny ihan samaa. Olen ns. äitipuoli ja aluksi mieheni mainitsi lapselle että kohta hänel on tavallaan toinen äiti. Siitä lapsi otti vähä liian kirjaimellisesti ja alko sanoo äidiksi. Myöhemmi ku oikea äiti löysi miehen se jatkoi samaa mallia ja opetti sanomaan tätä iskäksi. minusta se halventaa isänä ja äitinä olemisen merkitystä kun me uudet puolisot ei sitä olla. Itse en halua että lapsi sanoo äidiksi ja minua käy mieheni sääliksi kun oma lapsi sanoo jotain amiskersaa isäksi joka ei edes tiedä mitä se tarkoittaa. Ja meille jotka ei olla lapsen vanhempia se aiheuttaa turhia vaatimuksia kun lapsi odottaa samaa kuin oikeilta vanhemmiltaan kun kerta näitä toisiakin (virheellisesti) sanotaan äidiksi ja isäksi. Se sekottaa turhaan lapsen pään. Uusi puoliso on läsnäoleva aikuinen ei välttämättä edes kaveri.
Ja rajan vedän naimisiinmenoon.