joka kerta mä elätän pientä toivetta. Sitten suutun, koetan unohtaa, järkeilen. Ja taas kun näen sut, kaikki mun järkeni on hukassa. Ikävä valtaa taas, enkä pääse turhista toiveistani mihinkään.
Lähden pois jos vielä käy monta kertaa näin, ei tämä tässä elämässä enää muuksi muutu.
Lähden pois jos vielä käy monta kertaa näin, ei tämä tässä elämässä enää muuksi muutu.
Vastaukset 4
Vanhimmat
älä haikaile hei turhan päälle, hajotat vaan itsesi satunnaisen henkilön vuoks. Miks?? Sulla tuntuu olevan vielä järki tallella koska pohdit asiaa. Unohtaminen ei oo helppoa(vuos meni itteltäni) mutta kun oot yli päässyt, huomaa että oli sen arvoista. Ällä anna tunteen viedä itteäsi, se on vaan hetkittäistä aaltoilua. Jälkiseuraukset on kamalia, sekoilee, kaikki vaan pyörii kehää päässä...kaikki energia menee siihen kun koitat näyttää suht normaalilta, vältät räjähtämistä henkilön edessä, joka tuskin tietää mitään koko jutusta, korkeintaan ihmettelee... älä hyvä ihminen jooko pilaa noita hetkiä, tee vaikka väkisin jotain ihan muuta, ole vaikka ystäviesi seurassa, nauti joka hetkestä ja ELÄ.
voimia sulle
ajatuksia täälläkin päässä. Juuri noin se menee ja toivonkipinä jää silti ärsyttävästi aina kytemään.
toinenkin. Eikö se ole aika yksinkertaista, noin periaatteessa?