Rekisteröidy

Ilmoitukset

Ladataan…

    Näytä kaikki

    Rakkausrunoni ne päästänkö valloilleen

    Rakkausrunoni, ne päästänkö valloilleen
    Ne kuopivat, korskuvat ja hirnuvat tallissaan
    Minun tekisi mieleni päästää ne valloilleen
    mikäpä minua estääkään, niin mikäpä?
    Miksi olla varovainen, miksi odottaa?

    Se selvisikin minulle;
    eivät ne olleetkaan malttamattomia rakkausrunoja.
    Ne olivatkin julman sodan ratsuja, verta kavioissaan.
    Ne janoavat verisille tatereille, hurmetta polkemaan.

    Himon ratsuja, rakkauden tallissa.
    Minä en tahdo niitä laukkaamaan päästää
    Vieläkin uskon löytyvän, sen oikeankin tallin.
    Sieltä löydän ne uljaimmat ratsut, jotka halliten
    sieltä päästän ne sulavaan laukkaan
    luoksesi, runoratsuni rakkauden
    2168
    Äänestä

    Muut lukivat myös

    Vastaukset 2

    Vanhimmat

    tahroja paperilla... runo pitää saada ihmisen päähän, siellä se syttyy, siellä se laukkaa...

    Äänestä

    • Runo ilman lukijaa
      on minun pääni- tai pöytäni laatikossa.
      -Jos en päästä sitä lentoon, tässä tapauksessa,
      tai laukkaan, tai virran vietäväksi...

      Jos päästän sen pois käsieni kahleista
      se menee aina jonkun pään maailmaan
      Se tekee siellä hyvää tai pahaa
      tai sitten se vain juoksee pienen lenkin
      korvien välisellä pururadalla...

      Aina kun päästää runon kahleistaan
      tai mieluummin ennen sitä
      kannattaa se, lukea ensin itselleen
      miettien, antaako sen lapsilleen.
      He kuitenkin sen joskus saavat
      miettiä siis, ett' vastuullani on myös
      runojeni sanoista tulleet, pistot sekä haavat

      Jokaisesta sanasta on jokaisen...

      Äänestä

    Odottaa vastausta

    Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.

    Luetuimmat keskustelut

    Kommentoi aloitusta

    uljaimmat ratsut kirjoitti:

    Rakkausrunoni, ne päästänkö valloilleen
    Ne kuopivat, korskuvat ja hirnuvat tallissaan
    Minun tekisi mieleni päästää ne valloilleen
    mikäpä minua estääkään, niin mikäpä?
    Miksi olla varovainen, miksi odottaa?

    Se selvisikin minulle;
    eivät ne olleetkaan malttamattomia rakkausrunoja.
    Ne olivatkin julman sodan ratsuja, verta kavioissaan.
    Ne janoavat verisille tatereille, hurmetta polkemaan.

    Himon ratsuja, rakkauden tallissa.
    Minä en tahdo niitä laukkaamaan päästää
    Vieläkin uskon löytyvän, sen oikeankin tallin.
    Sieltä löydän ne uljaimmat ratsut, jotka halliten
    sieltä päästän ne sulavaan laukkaan
    luoksesi, runoratsuni rakkauden

    Anonyymi
    5000

    Ilmoita asiaton sisältö

    • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

    • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

    • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

    • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

    • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

    • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

    Jaa keskustelu