tutti jäi viikko sitten pois (itse siis otin sen pois). pahemmin sitä ei olla kyselty, mutta nukkumaan meno on yhtä taistelua! muutama ilta meni tuossa suht hyvin ja helpolla, mutta nyt on pari viimeistä olleet samalaista kuin ensimmäisetkin. parina yönä on herännyt ja ollut samalaista kiukkuamista kuin nukkumaan menessä. halutaan vettä, halutaan peittoa, peitto potkitaan pois, halutaan taas päälle, on pissa hätää, pitää päästä potalle... ihan kaikkea mitä vain keksii. eli toisin sanoen yrittää pompottaa. olen aina nukuttanut hänet, eli mennyt viereen kun on nukkumaan menon aika. en enään tiedä mitä pitäisi tehdä. miten tämän tilanteen voisi saada rauhoittumaan? lapsi on nyt 1v8kk. olisihan hänen voinut vielä sitä tuttia antaa syödä, mutta olisiko se sitten vielä hankalampaa myöhemmällä iällä. ja pianhan hän muutenkin on jo 2v, silloin olisi mielestäni jo korkea aika luopua tutista.
minkä ikäisenä teillä on tutista luovuttu ja kuinka se on sujunut?
minkä ikäisenä teillä on tutista luovuttu ja kuinka se on sujunut?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Meillä jäi tutti pois kun oli kaksi vuotias, tiesin että aluksi sitä kaivataan ja jos heräsi yöllä, niin mitä sitten tehdään kun ei ole tuttia jonka laittaa suuhun. No halasin ja sanoin että kaikki on hyvin ja nukutaan nyt.
Muutama yö siinä meni ja sitten nukkui ilman tuttia ja hali jotain nallea kainalossa. Se vaatii voimia, mutta kun olet nyt ottanut tutin pois, niin neuvo jatka loppuun asti ja jaksa taistella se nyt loppuun asti siis älä luovuta ja anna tuttia ainakaan takaisin.
Toi pompottaminen on ihan joka iässä, mun lapsi on nyt 2 v 7 kk:ta ja yrittää pompottaa minkä ehtii. Siinä tarvii vaan olla kovana ja sanoa, että ei onnistu. Mulle on sanottu, kun nyt saa pidettyä aisoissa, niin sitten ehkä isompana ei ole niin vaikeaa, no noita neuvoja tulee joka ikkunasta ja ovesta, pitää vaan itse valita sieltä ne, joita haluaa noudattaa. Muista aina sinä olet lapsesi äiti ja teet omat valintasi kasvatuksen suhteen.
Paljon voimia ja sinulle :o)
paljon aikaisemmin, eli alle vuoden iässä. Mutta sehän on nyt myöhäistä.
Älä suostu pompotukseen, vaan kun se alkaa, niin mene itse keittiöön ja toivottele hyvät yöt. Anna hänen nukahtaa yksin. Vie varmasti aikaa ja hermoja alkuun, mutta pian hän ymmärtää, että vaihtoehdot ovat siinä. Muuten saat antaa peittoa ja päästää potalle ikuisuuden.
älä anna periksi.En muista minkä ikäinen meillä oli tämä nuorimmainen kun sama homma tehtiin ja viikon verran sitä pahinta kesti ja sitten alkoi helpottamaan.Hänelle ei kelvannut sitten mitkään muutkaan vanhat unirutiinit,nalle,silittely,laulelu tms,toivat ilmeisesti sen tutin liian paljon mieleen.Ensimmäisenä iltana ei jotenkin edes tajunnut että sitä tuttia ei ole ja ajattelinkin että näinkös helposti tämä meni,mutta annas olla seuraavana iltana repi verhotkin ikkunasta:):)Itki itsensä uneen parina iltana,ei halunnut syliä eikä lohdutusta,oli lähellä ettei äiti työntänyt tuttia suuhun jotta ihanat iltaunihetket olisivat palanneet:):)
Mutta hengissä selvittiin ja unet helpottuivat kummasti.
kun otin tutin pois. Muistan, etta 5 iltaa (han kaytti tuttia vaan illalla nukkumaanmenoaikaan) siina meni itkien, kunnes rauhoittui.
Pysy paatoksessasi ja lohduttele lasta, kylla se kiukkuaminen siita tasaantuu.
Tyttareni on nyt 12 vuotta ja usko pois, nyt on toisenlaiset kiukkuamiset meilla arkipaivaa.
Meillä tutti jäi pois kun lapsi oli 1v11kk. Sitä ennen söi tuttia vain nukkuessa, päivunilla ja yöllä. Sanottiin että tutti meni tonttuvauvoille, tutista luopuminen oli marraskuussa siis.
Pari iltaa sitä kyseli mutta sitten se unohtui. Vielä parin viikon jälkeen sitä joskus kyseli mutta nyt ei enää kun luopumisesta jo pari kuukautta. Yöllä on heräillyt kyllä mutta se ei välttämättä tutittomuudesta johdu.
Vaikka onkin raskasta ja uskon että hermot menee mutta pysyt vaan tiukkana palveluksien ja pompottamisen suhteen. Kestää aikansa mutta kun lapsi huomaa että ei saa mitään niin varmasti aikanaan loppuu.