En tiedä onko oikea paikka kertoa murheen.Olen monta kertaa miettinyt miten saan äitiäni tajumaan että olen jo kohta 23 silti vielä haluaa minut takaisin äidin luokse ja jäämään ikuisesti äidin helmoissa.Sitä en halua elää vaan haluan elää ihan oma elämää eikä äidin mieli mukaan elää.Muutin jo kotoo yli 3 vuotta ja itse elän avomieheni kanssa.Eilen äiti puhui"jäisit kotiin ja eletään perheen kanssa, saisit olla pitkään sinkkuna.." Tiedän että äitini on josta syystä ei pidä avomiehestäni.Yks edellinen jätkästä äiti tykästyi ja oikeastaan palvoi häntä.(koska jätkällä oli rahaa ja komea mies..joka oli tosi paska siis löi minua)Nykyinen on ihan erilainen kui edellinen.Olen monta kertaa sanonut äidilleni että en halua asua siellä ja olen jo aikuinen nainen.en tiedä miksi äiti ei sitä ymmärrä.Anteeksi jos suomenkieleni on huono koska olen huonokuuloinen..Ois kiva joku kertoisi miten saisin äidin tajumaan.en haluaisi olla julma äidille mutta välillä ahdistun siitä äiti höpisee tuommosia.
T:Leppiskerttu22
T:Leppiskerttu22
Vastaukset 4
Vanhimmat
kuulostaa tutulta!
itse jouduin käymään kovan tien katkaistessani napanuoran äitiin,kesti kauan ja oli välillä tosi ahdistavaakin mutta kannatti.
olin asunnut jo kauan silloisen avomiehen(nyk.aviomies)yhdessä mutta käydessäni lapsuuskodissa äiti pyyteli kotiin ihan kuin sinunkin äitisi.
olen nuorin ja siksi varmaan äiti takertui minuun.
Sanoin aina,että kotini on siellä avomiehen luona enkä takaisin enää muuta,turha edes pyydellä.
Sinun on tehtävä rajaa teidän kahden välille,tarkoitan,että olet aikuinen ihminen,jota ei enää äiti määräile ja osoitat sen puheissa ja teoissa.En tarkoita,että kauheisiin riitoihin tarvitsee alkaa mutta voisit esim joskus sanoa äidillesi,että et pidä siitä,että hän pyytelee sinua kotiin..ehkä hän ei ole edes tajunnut loukannneesa.
Tässä taas se rajan laittaminen,ei edes äidillä ole lupa tunkeutua aikuisen lapsensa elämään sitä sanelemaan.
suosittelen sinulle luettavaksi Seppo Jokisen kirjaa "äiti,päästä irti" ja toivotan voimia!
tarkoittaa hyvää vaikka hänen keinonsa ovat väärät, eli hän rakastaa sinua yli kaiken, aina ihmiset eivät osaa oikealla tavalla kertoa sitä edes lähimmäisilleen - hän haluaa sinulle pelkkää hyvää, se, ettei hän ehkä hyväksy kumppaneitasi tms on sivuseikka ne ovat hänelle vain ylimääräinen asia - pääasia olet sinä. Ehkä äitisi kaipaa sitä että häntä vielä ns tarvitaan, että häntä rakastetaan - kaiken jankutuksen, höösäämisen, naputtelun takaa on aina äidinrakkaus - joskus se saa omituisia muotoja ehkä mutta pahaa en usko hänen tarkoittavan. Et sinä muulla tavalla voi saada äitiäsi ymmärtämään, kuin puhumalla asiasta. Jotenkin sinun olisi pystyttävä psyykkaan äitiäsi että haluat elää ihan omaa elämääsi - että rakastat häntä aina ja että tiedät, että hän on vielä olemassa sinua varten - mutta että haluat elää tavallasi. Yritä olla loukkaamatta äitiäsi, hänellä on jo tarpeeksi vaikeata - ai, mistäkö tiedän? Siitä että minulla on omia lapsia ja on ollut todella kova pala päästää heistä irti. Mutta olen parhaani mukaan sen tehnyt, välit lapsiin ovat säilyneet, välistä sorrun höösäämiseen ja tiedän, että he inhoavat sitä joten yritän olla liikoja höösäämättä..
hetken aikaa kokoon viestiä, kun sen mitä aioin sanoa on "äiti-minäkin" jo sanonut paremmin ja selvemmin kuin mihin itse olisin kyennyt.
Eli lue se viesti toisenkin kerran =)
Niinh,näkkeehän se että äiti rakastaa minua ylikaiken vaikka olenkin esikoinen.Joo,tämä hoosiminen on tullu kun muutin kotoa.Välillä tuntuu että äiti ei osaa olla yksin kotona..Ymmärrän häntä jonkun verran.Joo,puhun hänen kanssa kun olemme ihan kaksin ja mentäisiin yhdessä kaupungille.Luulen oikeastaan toivon niin äiti ymmärtäisi ja en kyllä millään haluaisi loukata häntä.En halua antaa äidille väärän kuvan että en muka enäää halua nähdä häntä.Eiköhän tästä mene ihan hyvin..Kun itse olen äiti niin varmasti ymmärrän sitten :).Ai niin,varmastikin äitille oli kova pala kun läksin ihan ykskaks pois kotoa.Koska äitini kanssa sillon ei meinaa sujua..Ei tietenkään se ainut syy.Halusin lähteä ja elää omani elämää..