kihlauksen merkitys...

Oikeassa vanhanajan kihlauksessa on TARKOITUS mennä naimisiin. Ja siksi se yleensä ei kestä kolmea kuukautta kauempaa.

Pissis-kihlat taasen voivat kestää vuosia. Avioliiton tarkoitusta ei ole. Eikä mitään vastuuta, ei lain edessä, ei muutoinkaan. Se on muotia se.

Nyt tulee mieleen, että pieni keskustelu kultasi kanssa parisuhteenne periaatteista on paikallaan. Kihlauksen merkityksen olet oivaltanut ihan oikein, eli se on lupaus avioliitosta.

Kihlaus tai avioliittokaan eivät sen sijaan tarkoita, etteikö toinen voisi käydä ulkona, vaikka enemmänkin kuin toinen. Eikä se tarkoita, että kihlattu tai puoliso tarvitsisi ottaa mukaan, kun lähtee ulos. Noiden asioiden selvittäminen on hyvä tehdä ihan missä tahansa parisuhteessa, vaikkei mitään aviolupauksia olisi vaihdettukaan. Silloin molemmille selviää, millä säännöillä toinen on parisuhteeseen ryhtynyt, ja ovatko toisen säännöt semmoiset, että itse pystyy niiden kanssa elämään.

Olen kolmekymppinen nainen ja kahdesti olen kihloissa ollut. Toinen kihlaus johti avioliittoon, joka nyttemmin on jo päättynyt. Mielestäni avioon kiirehtimiseen ei ole mitään syytä. Kihlaus on kuitenkin osoitus sitoutumisesta ja joskus ehkä solmittavasta avioliitosta. Kihlaus on helppo purkaa ilman ulkopuolisia. Myös omaisuuden jako on yleensä yksiselitteisempää kuin avioliiton päättyessä. Avioliittoon vihitäänkin liian helposti. Mitäpä jos kirkossa sanottaisiinkin tahtomisien jälkeen että palatkaa asiaan minimissään puolen vuoden harkinta-ajan jälkeen.

Pointtina, että vihkiminen ei suhteen laatua muuta, kuten ei kihlauskaan. On paljon pariskuntia, jotka kulkevat omia tietään, vaikka samassa vuoteessa nukkuvatkin.

"Minä menin kultsini kanssa kihloihin luullen että meillä olisi samat aatteet."

Mistä se luulo tuli? Sanoiko mies menevänsä kanssasi naimisiin jne.? Vai päättelitkö vaan jostain muusta, että mitä mies ajattelee teidän suhteen ja kihlauksesta. En tiedä teistä, mutta jotkut tuntuvat menevän kihloihin tai "kihloihin" tyyliin, että esim. toinen kysyy, että mennääks kihloihin ja toinen vastaa, että joo. Korkeintaan puhutaan sormuksista, että millaiset halutaan ja koska niitä vaihdetaan. Ei siitä mitä kihlaus merkitsee. Tai jos ollaan menossa naimisiin niin varmaan pitäisi puhua jotain avioliitosta?

Olisko kunnon keskustelun paikka. Siis kultasi kanssa. Kerro tuntemuksistasi.

Eipä tosiaan taida sitten sellaisia miehiä paljoa olla, jos sinulla ei kerran ole. Tosiaan, jos jollain olisi, niin sinulla olisi, tosiaan.

se varmaankin sitten on sillä tavalla..
Et vaikuta onnelliselta joten miksi olet siinä suhteessa?
Ja ennen kuin kukaan ehtii sanoa että "ei suhteessa voi olla täysin onnellinen", niin KYLLÄ VOI! Kun sen oikean löytää niin on todellakin täydellisen onnellinen, ihmiset tyytyvät liian helposti keskinkertaisuuteen hätäpäissään kun sitä oikeaa ei tunnu löytyvän ja tulee kiire hankkia lapset.
Jos suhteessa on sellainen tunne, että joutuu pakottamaan itsensä olemaan toisen kanssa, niin kyllä sydäntä kannattaa kuunnella.
Itse tein niin ja jätin exäni koko suvun vihoitteluista huolimatta.
Enkä ole joutunut katumaan, nyt minulla on mies jota aidosti rakastan enkä vain ole hänen kanssaan koska hän "on sopiva."

Eikö olisi selkeintä sopia yhdessä ja ääneen naimisiin menosta. Kumpikin tietää sitten missä mennään. Lupasiko mies jotain vai ajattelitko vain, että kun pujotitte kihlasormukset sormiin se on "automaattisesti" lupaus vaikka ääneen ei mitään sanota? Tai voihan joku luvata mennä naimisiin, mutta se lupaus ei merkitse mitään. Jotkut voivat lupailla kaikenlaista, ilman että se merkitsee mitään. Mutta ei kai sellaisia ihmisiä paljon ole? Edes miehiä?

Usein suhteen alkuaikoina halutaan olla kaiken aikaa yhdessä. Suhteen arkistuessa voi haluta muutakin. Se on ihan normaalia, tietyissä rajoissa.

Voi /¤"(=#¤! Tää on taas tätä. "Nyyh nyyh oon kuustoista vee ja mitä mä teen mun kultsipuppeli rengasti mut ja silti se laukkoo baarissa koko ajan kun mä luulin että sen kosinta -94 bemarin tummennettujen takalasien hämyssä 2.7 promillen humalassa tarkoitti avioliittolupausta!!"

Ensinnäkin: Mikä siinä on niin vaikeaa tämä kihlaus-käsitteen kanssa?? Avioliittolaki 1 luku 1§: "Nainen ja mies, jotka ovat sopineet menevänsä avioliittoon keskenään, ovat kihlautuneet". PISTE.

Toisekseen: Jos se vähänkään mietityttää että onko toinen käsittänyt tuon tarkoituksen ihan väärin, niin miksei asiasta oteta heti selkoa? Sen jälkeen kun mieheni oli yllättänyt minut ikimuistoisella kosinnalla, aloimme saman tien miettiä milloin vietämme häitä. Asia selvä, homma sovittu. Eihän se VOI olla niin vaikeaa??