Hei.
Odotan 1. lastani syntyväksi maaliskuun lopulla, ja nyt on tietysti alkanut pelottaa että millaista jälkeä se synnytys saa aikaan elimistössäni!
Eli pelkään saavani kohdun/virtsarakon/peräsuolen laskeuman, josta sitten seurauksena kaikki ulosteen karkailuongelmat, painon tunne ja jomotus alapäässä yms...Tai emättimen väljyys tai tunnottomuus, ei sekään kivalta kuulosta.
Eli voitteko muut synnyttäneet naiset kertoa, onko teille jäänyt mitään synnytysvaurioita, ja jos on niin millainen oli raskaus ja synnytys muut mahdolliset asiaan vaikuttaneet tekijät?
Kiitos.
Odotan 1. lastani syntyväksi maaliskuun lopulla, ja nyt on tietysti alkanut pelottaa että millaista jälkeä se synnytys saa aikaan elimistössäni!
Eli pelkään saavani kohdun/virtsarakon/peräsuolen laskeuman, josta sitten seurauksena kaikki ulosteen karkailuongelmat, painon tunne ja jomotus alapäässä yms...Tai emättimen väljyys tai tunnottomuus, ei sekään kivalta kuulosta.
Eli voitteko muut synnyttäneet naiset kertoa, onko teille jäänyt mitään synnytysvaurioita, ja jos on niin millainen oli raskaus ja synnytys muut mahdolliset asiaan vaikuttaneet tekijät?
Kiitos.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Ja pelkään tietysti myös repeämistä, unohdin sen laittaa tuohon...
lapsen jälkeen. Ei siltikään että sain viimeisimpäni yli nelikymppisenä. Mutta muista se, ettei se raskaudesta toipuminen käy kuukaudessa eikä kahdessa. Mulla ainakin vasta näin puolen vuoden jälkeen tuntuu että kaikki oireet/haitat ovat poissa.
mainittavia oireita kolmesta synnytyksestä. Pari raskausarpea on mahassa. Mieheltä kyselin vähän aikaa sitten, että onko jäänyt välilihaleikkauksesta arpea, eikä hän tiennyt. Ei ollut huomannut. Mutta katsoi sitten jossain vaiheessa, että on siellä pari senttiä pitkä arpi, jota joutui oikein etsimään hetken. Ei siitä siis haittaa ole ollut.
Täysin vedettiin lapsi imukupilla ja synnytyksestä 4kk todennäköisesti ei mitään vaurioita pysyviä. Toipuminen on ollut hidasta, mutta nyt kaikki tuntuu palaavan ennalleen. Elä turhia pelkää. Minun synnytys oli erittäin vaikea ja ponnitusvaihe kesti enemmän kuin "sallittua" ensikertalaiselle, paranemassa tässä kuitenkin ollaan. Harvinaisia ovat pysyvät vauriot joihin ei edes korjausleikkaukset auta.
Lähtökohtanahan voi aina pitää että naisen vartalo on tehty niin että lapsi voi kasvaa kohdussa, ja myös tulla ulos sieltä aiheuttamatta mitään vaurioita. Ei synnytys ole mikään epänormaali ja tuhoa aiheuttava tapahtuma, vaan luonnollinen tapahtuma. Toki se on todennäköisesti yksi suurimmista fyysisistä muutosprosesseista jonka käyt läpi, ja ihmeellinen sinänsä, mutta ei vaurioittava. Kun et pistä tapahtumille vastaan, ja annat kroppasi toimia, se avautuu kyllä niin että vauva mahtuu ulos.
Itsellä normaali raskaus, keskikokoinen vauva, nopeahko synnytys ilman lääkkeitä tai operaatioita. Ei mitään vaurioita, pari tikkiä jotka ovat parantuneet huomaamattomiin, tiukkuus ja tunto vähintään ennallaan.
Evoluutiobiologit eivät ole kanssasi samaa mieltä. Ihmisen synnytys on koko eläinkunnan vaikeimpia ja yksi riskialtteimmista. Ja tämä kaikki riesa on seurausta pystykävelyn ja älykkyyden kehittymisen vaatimista muutoksista luustossa. Näiden muutosten vuoksi osa naisista ei pysty synnyttämään alakautta enää ollenkaan!
Onneksi kuitenkin suurimmalla osalla raskaus ja synnytys sujuvat ihan normaalisti ilman isompia ongelmia.
Tässä taas yksi ihminen jolla oma synnytys on sattunut olemaan hyvä tekee johtopäätöksen, että kaikilla onnistaa.
Siis on hyvä kun suurimmalla osalla synnytys menee hyvin, mutta tuollainen vakuuttelu ei paljoa auta jos satut olemaan siinä ryhmässä jolle tulee vakavia vaurioita synnytyksen seurauksena.
Ja ennenhän sitä ei varmasti voi tietää ennen kuin on synnyttänyt.
Elikkä synnytys pelko on ihan aiheellinen pelko.
Tosin toivoisin tänne foorumille asiallisempaa keskustelua myös "kauhu kokemuksista".
ja avoimin ja luottavaisin mielin vaan sinne synnärille!
Jos sitä alkaa kaikkea pelkäämään niin mitä tästä elämästä tulisi. Kannattaa ottaa järki käteen näissä pelkoasioissa ja ajatella ihan vaikka tilastojen puitteissa mikä on todennäköisyys että mitäkin voi tapahtua.
Suurimmalla osalla kaikki menee kuitenkin ihan hyvin. Ja tosi on että luonto on luonut kroppamme synnyttämistä varten. Ja sit jos tulee ongelmia ennen tai jälkeen synnytyksen, niin sitten loistava terveydenhuoltosysteemimme pitää meistä huolta.
Itse olen alakautta synnyttänyt kaksi lasta, ja noin puoli vuotta synnytyksen jälkeen kaikki on ennallaan. Pieniä repeytymiä voi tulla kelle vaan (minullekin) mutta ne ommellaan ja paranevat itsestään. Tietenkin jumppaaminen nopeuttaa palautumista, jos pelkää paikkojen löystyneen. Mutta sille linjalle ei kannata mennä että miehen menettämisen pelossa pitäisi leikata. Sit jos niin käy että ukko ei ymmärrä biologiasta sen vertaa, niin ottakoon opuksen käteen!!!
Äitini synnytti aikanaan viisi ja vieläkin mummoiässä kehuu kuinka hyvin "kaikki" sujuu! Kääk!
tietysti pohtia tommosiakin asioita, mutta teeppä vaikkapa itse pientä tutkimustyötä ja mieti synnyttäneitä tuttaviasi (sekä jo tähän ketjuun vastanneita), huomaat että joukossa ei todennäköisesti yhtäkään jolle joku mainitsemistasi jutuista olisi sattunut.
Taitavat olla marginaalitapauksia joille jotain on jäänyt, vaikka heitäkin tietysi löytyy.
-4 synnytystä ilman ongelmia.
En hauaisi pelotella, mutta yksi kaverini on ollut vakuutusyhtiossa toissa ja siella kasitellessaan tyokyvyttomyyselaketapauksia, tormasi aika usein juuri noihin mainitsemiisi elinikaisiin vauriohin...niin pahoihin, etta tyokykykin oli mennyt. Minua synnytysta muutenkin pelkaavana tama tieto jarkytti entisestaan ja sai miettimaan, kuinka yleisia nama vauriot oikeasti ovat Suomessa - niista ei vaan haluta puhua.
Oma synnytys meni hyvin, pari tikkiä laitettiin, ja parani parissa viikossa..
Sektioneulan pistopaikka oli kipeä välillä ainakin ekat 4 kk, mutta sekin onneks loppui...
Mitään pysyvää vauriota ei jäänyt.
Fyysiseen palautumiseen menee suurinpiirtein kaksi vuotta. On harvinaista että synnytys jättää pysyviä vaurioita. Virtsankarkailuongelmat voivat kestää eri asteisina (liraus / pari pisaraa) tuon pari vuotta, krooninen ulosteenkarkailu on harvinaisempaa. Alapää osataan nykyisin kuroa lähes entiselleen vaikka repeämät olisivatkin useassa kerroksessa. Reippaasti vain synnyttämään. Kun lapsi herättää parin tunnin välein niin väsymys muuttaa sinut zombieksi, et välitä siitä että rinnat painavat kuin tiiliskivet ja suihkuavat maitoa joka suuntaan kuin sadettimet, etkä siitä kykenet istumaan vain toisella pakarallasi parin viikon ajan, etkä siitä että alapää vuotaa ryöpsähdellen verta ja hyytymiä kolme viikkoa putkeen. Ehei, nämä kysymykset eivät enää jaksa painaa mieltäsi.
päästä synnytyksen jälkeen hoitelemaan mieheni entiseen malliin kuin surra sitä, etten keisarinleikkaushaavan takia saa tehdä kotitöitä muutamaan viikkoon. Sitä varten on olemassa siivoojia ;)