VL on länsimaalaisittain hyvin poikkeuksellinen uskonnollinen yhteisö. Se toteuttaa kaksinaismoralismia monella tsasolla, niin suhtessa valtakirkkoon kuin oman yhteisönsä jäseniin yksilötasolla.
Naisten virkapappeuteen suhtaudutaan hyvin oudolla tavalla: naisen kanssa voidaan tehdä alttarilla yhteistyötä, koska hän ei ole "oikea" kristitty. Tällä perusteella on aiheellista kysyä, kuinka täysipainoisesti vl-pappi tekee työtä kirkossa, jos hän suhtautuu hengellistä työtä tekeviin työtovereihinsa tällä tavoin? Eikö tällainen vl-pappeus ole vain jokin rooli, kuin oltaisiin näytelmässä. Silloin ei sydän ole mukana, uskosta ja seurakuntayhteydestä puhumattakaan. Muut kirkon piirissä olevat herätysliikkeet ovat joko selkeästi hyväksyneet tai selkeästi kieltäneet (Sley esim.) naispappeuden, myös käytännössä. VL on jäänyt kaksinaismoralisminsa vangiksi tässäkin asiassa. Se voi aiheuttaa jatkossa lisää ongelmia, kun kirkko alkaa muuttua muissakin asioissa. Jossain vaiheessa VL-johtajien on pääettävä, mitä mieltä he OIKEASTI ovat ja ELÄ'VÄT sen mukaisesti.
Oman uskonyhteisön jäseniä kohtaan kaksinaismoralismi näkyy erilaisilla perusteettomilla säännöillä, jotka eivät pohjaudu raamattuun, mutta eivät terveeseen järkeenkään. Se johtaa kieroituneisuuteen monessakin mielessä.
Kun keskustelen jonkun yksittäisen vl-ihmisen kanssa, niin kaksinaismoralismi kuultaa läpi, jos keskustelu menee uskontoon. Ai mitenkö? Ihminen, joka joutuu elämään kaksinaismoralismissa, ei pysty avoimesti, vilpittömästi ja analyyttisesti keskustelemaan itselle tärkeistä, syvimmistä tunnoista.
Naisten virkapappeuteen suhtaudutaan hyvin oudolla tavalla: naisen kanssa voidaan tehdä alttarilla yhteistyötä, koska hän ei ole "oikea" kristitty. Tällä perusteella on aiheellista kysyä, kuinka täysipainoisesti vl-pappi tekee työtä kirkossa, jos hän suhtautuu hengellistä työtä tekeviin työtovereihinsa tällä tavoin? Eikö tällainen vl-pappeus ole vain jokin rooli, kuin oltaisiin näytelmässä. Silloin ei sydän ole mukana, uskosta ja seurakuntayhteydestä puhumattakaan. Muut kirkon piirissä olevat herätysliikkeet ovat joko selkeästi hyväksyneet tai selkeästi kieltäneet (Sley esim.) naispappeuden, myös käytännössä. VL on jäänyt kaksinaismoralisminsa vangiksi tässäkin asiassa. Se voi aiheuttaa jatkossa lisää ongelmia, kun kirkko alkaa muuttua muissakin asioissa. Jossain vaiheessa VL-johtajien on pääettävä, mitä mieltä he OIKEASTI ovat ja ELÄ'VÄT sen mukaisesti.
Oman uskonyhteisön jäseniä kohtaan kaksinaismoralismi näkyy erilaisilla perusteettomilla säännöillä, jotka eivät pohjaudu raamattuun, mutta eivät terveeseen järkeenkään. Se johtaa kieroituneisuuteen monessakin mielessä.
Kun keskustelen jonkun yksittäisen vl-ihmisen kanssa, niin kaksinaismoralismi kuultaa läpi, jos keskustelu menee uskontoon. Ai mitenkö? Ihminen, joka joutuu elämään kaksinaismoralismissa, ei pysty avoimesti, vilpittömästi ja analyyttisesti keskustelemaan itselle tärkeistä, syvimmistä tunnoista.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Yhdyn sanoihisi!
että pysähdys tulee siinä kun ja jos homo/lesbopareja aletaan vihkimään. Kirkkomuusikotkin lopettavat työt.
että vl-pappien ei kuuluisi työskennellä naispappien kanssa. Sitten saatais yks uus aihe lisää tänne palstalle, jeee... tuskin maltan odottaa...
Emme sano, että naispappi ei ole kristitty. Kyllä naispappi voi olla kristitty. Mutta oikeassa uskossa oleminen on eri asia, kuin olla kristitty. Valtaosa suomalaisista on kristittyjä, mutta uskovaisia on vain vähän.
Se ei ole kaksinaismoralismia, jos sanoo olevansa syntinen, kuten me kaikki olemme. Synnit voi saada myös anteeeksi.
Juuri näin! Paljastit elävällä esimerkilläsi, kuinka kaksinaismoralistinen usko sinulla on.
tarvita mitään välimiehiä.
Teet syntiä: Varastat joltain lompakon. Sitten tulet tuntoihisi ja haluat synnin anteeks. Mitä teet?
takaisin!
Naiselle ei ole luterialisen opin mukaan, annettu sitä virkaa opettaa seurakuntaa, mitä tekee kyllä naispappi. Tämä on eriasia kuin miespappi.
Kaksinaismoralismi rehotta kaikkialla, missä on voimakasta uskonnollisuutta. Menepä käymään Amerikan raamattuvyöhykkeellä tai Suomen maaseudulla. Vain suurimmissa kaaupungeissa voi olla oma itsensä. Muualla pitää aina esittää. Kutsuttakoon sitä sitten vaikkapa kaksinaismoralismiksi.