Hei!
Meitä on neljä sisarusta, muut tulevat toimeen omillaan mutta jostain syystä yhtä sisarusta vanhemmat avustavat jatkuvasti rahallisesti.
Eihän tässä ahneiksi aleta mutta muut ovat alkaneet miettimään tätä juttua perinnön kannalta.
Miten asia menee lain puitteissa? Onko oikein että yksi "saa ilmaista rahaa" joka kuukausi?
Meitä on neljä sisarusta, muut tulevat toimeen omillaan mutta jostain syystä yhtä sisarusta vanhemmat avustavat jatkuvasti rahallisesti.
Eihän tässä ahneiksi aleta mutta muut ovat alkaneet miettimään tätä juttua perinnön kannalta.
Miten asia menee lain puitteissa? Onko oikein että yksi "saa ilmaista rahaa" joka kuukausi?
Vastaukset 10
Vanhimmat
vapaaehtoista ja tätä yhtä on syytä auttaa.
Perinnön kannalta ei merkitystä, ellei vanhempien kuoleman jälkeen löydy viimeisiltä elinvuosilta tilisiirtojen kautta annettua rahaa. Vanhemmilla on oikeus käyttää rahojaan kuten haluavat.
Juridisesti täysin luvallista. Vanhemmathan saavat tehdä rahoillaan mitä haluavat.
Moraalisesti, kyllä, jos muilla on jo hyvät työt ja maallista mammonaa, mutta yksi reppana tarvitsee tukea.
Ahneen kannalta moraalisesti toki ei ole. Jos et ahneena kysele, niin kerropas, miksi edes moista kyselet?
On merkitystä jos on kysymys suurista rahoista. Ei kai se voi niin mennä että vanhemmat tavallaan tuhlaavat testamenttinsa yhdelle.
Onhan tähänkin laki.
Munkin vanhemmat antoivat rahaa kelle varvasleikkaukseen kelle velkojen maksuun, Jopa eroaville minjöille lainattiin. Onneksi lainaaja oli sen verran tasapuolinen ja hieno mies että laittoi kaiken muistiin ja antoi minulle sen enne kuoleemansa ja sanoi että nämä ovat sitten velkaa hänelle.
Yleensä nämä kuppaajat ovat vieläkin ahneempia perukirjoituksessa. Kaikki hyvä tavara on jo ennalta ilmoitettu omaksi. Hohhoijaa ahneita on.
Eihän se ole oikein ei ja näille ahneille on sitten kaikki sukulaissuhteet rasitteita joutuuhan heidän kanssaan jakamaan loputkin rahat.
Toivottavasti vanhemmat sitten viimeistään huomaavat kun tarvivat hoitoa ja seuraa.
mahtaa muksut miettiä,kun minusta aika jättää missä yli puolimilliä on:=)
Vanhemmat saavat eläessään antaa rahansa kenelle haluavat. Nehän ovat heidän rahojaan! Eivät he ole tilivelvollisia kenellekään, ei edes lapsilleen.
Vanhemmat eivät tuhlaa "testamenttiaan" eivätkä perintöään - katsos kun perintöä on vasta, kun joku kuukahtaa ja häneltää jää jotain perittävää. Jos ei jää, ei tule perintöä.
Pääsääntöisesti rintaperilliselle eli lapselle annetut tavanomaisesta poikkeavat lahjat (kun verrataan lahjan antajan oloihin) ovat aina ennakkoperintöä eli ne otetaan perintöosaa vähentävinä huomioon perinnönjaossa. Mutta lapsen elättämisestä, kasvattamisesta ja kouluttamisesta aiheutuneita kustannuksia ei pidetä ennakkoperintönä.
Ennakkoperintönä saadusta lahjasta tai muusta lahjasta on suoritettava tietyissä tapauksissa lahjavero.
Ovatko lahjat sitten kuitenkin velkaa eli lainaksi annettua? Velkasuhdetta ei välttämättä synny yksipuolisella ilmoituksella. Jos vanhempi lainaa lapselleen rahaa ja tarkoitus on maksaa se takaisin, kannattaa tehdä velkakirja, niina siasta ei sitten tule epäselvyyksiä.
Jos lahjoituksesta on tehty lahjakirja (tai muutoin voidaan katsoa tarkoitetun), jossa sanotaan, että lahja ei ole ennakkoperintöä, niin sitten se ei ole.
ongelmia sisarusten kanssa. Olen ainoa perheen lapsista jolla ei ole omaa asuntoa.
Isäni osti asunnon jossa olen saanut asua hieman vastiketta suuremmalla summalla. Nyt muutamat sisaruksistani yrittävät vanhempieni kuoleman jälkeen yrittää rahastaa minulta, kun aion lunastaa asunnnon, asunnon hinnassa itse "kohtuulliseksi" katsomallaan summalla.
Heidän mielestään olen saanut asua edullisesti (isäni eläessä hänen kanssaan tehty sopimus). Tämä erotus muodostuu sisarusten hihasta vetämän vuokran ja maksamani vastikkeen erotuksesta joka heidän mielestään pitäisi lisätä asunnon hintaan.
Onko oikein?
Mielestäni heillä ei ole oikeutta rahastaa jälkikäteen mitään rahoja.
Ei ole oikein.
Asuessasi edullisella vuokralla (edullista vuokraa saa toki periä) sinulle ei ole muodostunut mitään sellaista ennakkoperintöä, joka tulisi ottaa huomioon missään.
Eivät ole tehneet keskenään mitään rahan lainauspapereita.
Siksi kyselen, koska kuitenkin meidän muiden katsotaan olevan eriarvoisella tasolla tähän yhteen sisarukseen verrattuna, pienestä pitäen hän on saanut kaiken.
Kyllähän meillä muillakin on välillä ollut rahallisesti tiukkaa, en ole pyytänyt rahaa, ennemmin olen syönyt vaikka puuroa.
Tämä kyseinen sisarus tulisi varmaan toimeen omillaankin mikäli pitäisi liinat käsissä.
Sen takia se vähän tuntuu kierolta.
Ymmärrän hyvin että tuntuu kierolta, mutta juridisesti vanehmmat saavat lahjoittaa rahojaan kenelle lystäävät. Toki isommista summista menee sitten lahjaveroa (eli lahja tulee ilmoittaa verottajalle). Tosiasia on, että jotakin sisarusta voi suosia, kunhan muut vain saavat lakiosansa.
Kukaan perillisistä ei tule oletusarvoisesti saamaan kuin lakiosansa. Tämän moni unohtaa.
Tähän lisäyksenä, että monesti kuulee ihmeteltävän sitä, että onko vanhemmilla oikeus esim. myydä asuntonsa ja muuttaa vuorille asumaan, tai muuten hukata rahojaan yltäkylläiseen elämään...
Mistä iästä lähtien ihminen sitten on velvollinen olemaan käyttämättä omaa omaisuuttaan? Siitä lähtien kun perillisiin ahneus iskee? Kenenkään ei tulisi elää perintörahojen toivossa.
Jos vanhemmat käyttävät rahojaan, eivät he hassaa perintöä menemään, koska perintöä ei ole olemassa ennenkuin he ovat kuolleet.
Meni vähän off topic, koska tässä nyt mietittiin lahjaa ja ennakkoperintöä, mutta satunpa tietämään näitä ihmisiä, jotka uskovat vanhemmillaan olevan paljonkin omaisuutta, ja vahtivat haukkana, että kenelle mitäkin annetaan. Uskoen että jonain päivänä tulee suurikin potti. Ihmeellinen ajatus että esim. 60 vuotiaasta ylöspäin ei enää omaisuuttaan saisi käyttää, koska se vähentäisi lapsien perintöä...
Tulee olemaan kova pudotus monelle se, että saakin vain lakiosansa. Ja luulen, että tästä pettymyksestä johtuu monet käräjät. Jäädään (laillisesti) vähemmälle kuin kuviteltiin...