Ajattelin kirjoittaa tänne hiemän näkemyksiäni kiusaamisesta ja sen syistä. Tekstini saattaa olla suorapuheista ja jonkun mielestä jopa loukkaavaa, mutta uskon, että olen nähnyt koulukiusaamista elämäni aikana enemmän kuin yksikään tekopyhä kasvatustieteilijä. Käsittelen tekstissäni lähinnä poikien harrastamaa kiusaamista, joten en osaa tyttöjen toimiin sanoa mitään.
Minun näkemykseni on ettei ketään kiusata ilman "hyvää" syytä. En ole nuoruuteni aikana nähnyt ainuttakaan kiusaustapausta, jossa joutuisin ihmettelemään miksi kyseistä nuorta kiusataan. Lähinnä mielen on vallannut vain ajatus: "Toi tyyppi onki niin taukki, että sietääkin saada turpaansa". Valitettatava tosiseikka on se, että kiusattu usein omalla käytöksellään provosoi kiusaajia. Hän on usein sosiaalisilta taidoiltaan vajaavainen, ja rikkoo räikeästi luokkayhteisön käytösnormeja käyttäytymällä tavalla, jota muut eivät sulata. Kiusaaminen on ikään kuin yhteisön tapa saattaa "laumasta eksynyt lammas" takaisin ruotuun.
Kiusaaminen ei ole "sairaan yhteisön merkki", niinkuin jotkut psykologit asian ilmaisevat, vaan se on ihmisen täysin luontainen reaktio, joka esiintyy muuallakin, kuin koulumaailmassa Kuvitelkaapa vaikka seuraavanlainen tilanne: Hienossa kartanossa on loisteliaaat juhlat, ja juhlaväki on pukeutunut parhaimpiinsa. Juhlien tunnelmaa leimaa hienotunteisuus ja hyvät käytöstavat. Kohta sisään ryntää kuitenkin Keijo. Hän on pukeutunut tuulipukuun ja epäsiisteihin lenkkareihin. Hän ryntää suoraan buffet pöydän kimppuun ja alkaa ahmia ruokaa sormin suuhunsa. Mitä luulette, meneeko kukaan juttelemaan Keijolle? Meneekö kukaan taputtamaan häntä selkään ja toteamaan, että onpa hienoa, että uskallat olla erilainen! Todennäköisesti juhlaväki eristää Keijon porukasta, ja saattaapa joku jopa kovasanaisesti huomauttaa tämän poikkeavista käytöstavoista. Kaikki suhtautuvat Keijoon negatiivisesti, koska tämä on räikeästi rikkonut yhteisön käytösnormeja. Juuri tästä on myös kiusaamisessa kysymys.
Mikäli niin surulliset kiusaustilastot halutaan muuttaa parempaan suuntaa, on opettajien luovuttava "Ole omaitsesti"-lässytyksestä, ja kohdattava todellisuus. Paras tapa vähentää kiusaamista on, että kiusaajien rankomisen lisäksi, myös kiusattu otetaan puhutteluun. Hänen kanssaan yhdessä pohditaan miten tämä voisi muuttaa käytöstään, jotta ei joutuisi enää uudelleen kiusaajien hampaisiin. Kiusatun tulisi katsoa peiliin ja kysyä: "Mikä minussa on vikana? Miten voisin kehittää sosiaalisia taitojani paremmaksi". Kylmä fakta on se, että ongelma ei katoa vain kiusaajien rankaisemisella tai siirtämisellä toiseen kouluun. Ongelma on KIUSATTU ITSE! Monesti kiusauksen kohteeksi joutuva nuori tulee kohtaamaan ongelmia ja torjuvaa käytöstä, myös tulevissa oppilaitoksissa ja työelämässä. Tiedän monia tapauksia, missä uutta oppilasta on kiusattu, mutta kun tämä on oppinut "talon tavoille", niin kiusaaminen on kadonnut kuin pieru Saharaan. Kiusaamisen rajuus on suoraan verrannollinen siihen kuinka rajusti kiusattu on pihalla siitä, kuinka oma ikäisten poikien seurassa tulee käyttäytyä!
Minun näkemykseni on ettei ketään kiusata ilman "hyvää" syytä. En ole nuoruuteni aikana nähnyt ainuttakaan kiusaustapausta, jossa joutuisin ihmettelemään miksi kyseistä nuorta kiusataan. Lähinnä mielen on vallannut vain ajatus: "Toi tyyppi onki niin taukki, että sietääkin saada turpaansa". Valitettatava tosiseikka on se, että kiusattu usein omalla käytöksellään provosoi kiusaajia. Hän on usein sosiaalisilta taidoiltaan vajaavainen, ja rikkoo räikeästi luokkayhteisön käytösnormeja käyttäytymällä tavalla, jota muut eivät sulata. Kiusaaminen on ikään kuin yhteisön tapa saattaa "laumasta eksynyt lammas" takaisin ruotuun.
Kiusaaminen ei ole "sairaan yhteisön merkki", niinkuin jotkut psykologit asian ilmaisevat, vaan se on ihmisen täysin luontainen reaktio, joka esiintyy muuallakin, kuin koulumaailmassa Kuvitelkaapa vaikka seuraavanlainen tilanne: Hienossa kartanossa on loisteliaaat juhlat, ja juhlaväki on pukeutunut parhaimpiinsa. Juhlien tunnelmaa leimaa hienotunteisuus ja hyvät käytöstavat. Kohta sisään ryntää kuitenkin Keijo. Hän on pukeutunut tuulipukuun ja epäsiisteihin lenkkareihin. Hän ryntää suoraan buffet pöydän kimppuun ja alkaa ahmia ruokaa sormin suuhunsa. Mitä luulette, meneeko kukaan juttelemaan Keijolle? Meneekö kukaan taputtamaan häntä selkään ja toteamaan, että onpa hienoa, että uskallat olla erilainen! Todennäköisesti juhlaväki eristää Keijon porukasta, ja saattaapa joku jopa kovasanaisesti huomauttaa tämän poikkeavista käytöstavoista. Kaikki suhtautuvat Keijoon negatiivisesti, koska tämä on räikeästi rikkonut yhteisön käytösnormeja. Juuri tästä on myös kiusaamisessa kysymys.
Mikäli niin surulliset kiusaustilastot halutaan muuttaa parempaan suuntaa, on opettajien luovuttava "Ole omaitsesti"-lässytyksestä, ja kohdattava todellisuus. Paras tapa vähentää kiusaamista on, että kiusaajien rankomisen lisäksi, myös kiusattu otetaan puhutteluun. Hänen kanssaan yhdessä pohditaan miten tämä voisi muuttaa käytöstään, jotta ei joutuisi enää uudelleen kiusaajien hampaisiin. Kiusatun tulisi katsoa peiliin ja kysyä: "Mikä minussa on vikana? Miten voisin kehittää sosiaalisia taitojani paremmaksi". Kylmä fakta on se, että ongelma ei katoa vain kiusaajien rankaisemisella tai siirtämisellä toiseen kouluun. Ongelma on KIUSATTU ITSE! Monesti kiusauksen kohteeksi joutuva nuori tulee kohtaamaan ongelmia ja torjuvaa käytöstä, myös tulevissa oppilaitoksissa ja työelämässä. Tiedän monia tapauksia, missä uutta oppilasta on kiusattu, mutta kun tämä on oppinut "talon tavoille", niin kiusaaminen on kadonnut kuin pieru Saharaan. Kiusaamisen rajuus on suoraan verrannollinen siihen kuinka rajusti kiusattu on pihalla siitä, kuinka oma ikäisten poikien seurassa tulee käyttäytyä!
Vastaukset 31
Vanhimmat
Mites on kun minua kiusattiin aikanaan erilaisen ulkonäön ja lievän ylipainon takia!? Mitkä vitun normit siihen auttavat kun on luonnostaan sen näköinen kuin on, eikä naamaansa voi siksi muuksi muuttaa? Muuten olet oikeilla jäljillä, mutta aina ei ole mahdollista estää kiusatuksi tulemista "käyttäytymällä oikein". Ulkonäöstä huomauttelu on aina provosointiyritys kiusaajan puolelta, jolla saadaan ärsytettyä uhria ja oikein hakemalla haetaan "provosoivaa käytöstä" uhrilta. Pikku kiusaajat ovat sadistisia, suvaitsemattomia pikku paskoja, jotka yrittävät luoda omat "norminsa".
Voi voi, se voi olla vielä paljon monimutkaisempaa, sen takana voi olla kateutta jopa hyvistä sosiaalisista taidoista, siis todellisista taidoista, ei vaan hyökkäilyistä ja hakkaamisista.
Olet tainnut nähdä sitä kiusaamista vain tietystä näkökulmasta..
nähnyt yhtä typerää ja sairasta kirjoitusta.
Vai kiusattujen "oma syy" ja sinäkö opetat talon tavoille??? Häh???
Esiinnyppäs napero omalla nimelläsi niin opetan sinut talon tavoille niskasta ja perseestä nilkki.
Kannattaa olla kirjoittamatta jos äo on pienempi kuin kengännumero.
...mikä osa tekstistäni on epälooginen tai huonosti perusteltu? Tiedätkö yhtään ylä-asteella kiusattua, joka ei olisi myöhemmissä oppilaitoksissa saanut kanssaoppilailta huonoa kohtelua. 80% kiusatuista omaa jonkin luonteen pirteen, joka ärsyttää silminnähden muita ihmisiä, eikä tällaisesta ihmisestä tule ikinä menestymään esim. työpaikan sosiaalisissa verkostoissa, ellei tajua omia "vikojaan". "Hyvää tyyppiä" ei kiusata ikinä vaikka sillä kasvaisi sarvet päässä. Tosin teini-ikäiset nyt aina huomauttelevat ulkonäköseikoista, mutta ilkeyttään ei päätä auota kuin oikeasti luokan inhoamille tyypeille!
Mitä tuohon älykkyyteeni tulee niin olen eximimian yo-paperti kirjoittanut kauppatieteiden ylioppilas, joten kaiketi se äö on enemmän kuin kengän numero. Fyysisiltä ominaisuuksiltani olen sen kokoinen, ettei keskiverto suomalainen mies opeta minua "talon tavoille" ainakaan helposti, joten voit pitää pienempää suuta. En olisi kyllä halunnut, että tämä keskustelu menee tällaiseksi henkilökohttaisuuksien laukomiseksi ja lapselliseksi uhoamiseksi. Kyllähän se totuus sattuu, mutta pidetään ne asiattomuudet mielellään siellä omassa päässä.
Kaikille tiedoksi, etten ole itse urakakseni ketään ikinä kiusannut satunnaisia pikku juttuja lukuunottamatta, mutta seurannut useaa kiusaustapausta sivusta, eikä ole tippaakaan tehnyt mieli mennä väliin, koska olen ajatellut, että kyllä sen Siperian pitää opettaa jokaiselle, miten nuorisoporukassa tulee elää ja käyttäytyä.
"Tiedätkö yhtään ylä-asteella kiusattua, joka ei olisi myöhemmissä oppilaitoksissa saanut kanssaoppilailta huonoa kohtelua."
Minua kiusattiin niin ala- kuin yläasteellakin. Potkittiin munille, työnnettiin portaista alas, haukuttiin jne. Joskus vapaa-ajalla täysin tuntematon tyyppi saattoi spontaanisti räkäistä kohti. Yläasteen jälkeen menin kauppikseen, ja siellä minua ei kiusattu. Myöhemmin työyhteisöissä kiusaamista on tapahtunut vain noiden peruskoulukiusaajien ja heidän kavereidensa toimesta, muiden kanssa ei ole ollut ongelmia. Useimmiten nämä uudet tuttavuudet ovat kuvailleet minua tyyliin "hiljainen mutta mukava".
Ensinnäkin olet oikeassa. Kirjoituksesi on loukkaavaa mutta ennenkaikkea typerää.
Näkemyksesi, asenteesi sekä mielipiteesi kuulostaa vinoutuneen, huonosti koulutetun, todennäköisesti nykyisen työttömän tai paskaduunia tekevän nuoren miehen ajattelematonta ja tyhmää paatosta.
En välty (sinun keksimältä) ajatukselta kieltämättä että mielestäni olet niin taukki että ansaitset turpaasi. Olet elänyt ilmeisesti jonkin paskalähiön vaikutuspiirissä ja mielestäsi vahvin on oikeassa ja kaikkien tulisi olla samaa mieltä valtaosan kanssa.
Sinun sosiaaliset taitosi ovat erittäin vajavaiset, et ymmärrä muita ihmisiä, et kykene tuntemaan empatiaa, vaan omat vääristyneet aggressiiviset turhautuneet mielipiteesi ovat jotakin ylivertaista.
Et ole oikea ihminen arvostelemaan ketään.
Et ehkä ole kiusaaja muttet hyväksy erilaisuutta ja annat kiusaamiselle hyväksynnän. Minkä se tekee sinusta?
Esimerkkisi "keijosta" ei liity mitenkään kiusaamiseen eikä kouluun. Kyse esimerkissäsi on häiriköstä joka heitetään pihalle tosielämässä eikä kiusaamista tapahdu. "Negatiivinen huomautus tai kovaääninen sanominen" ei ole kiusaamista.
Asiasi karkaa yhteydestään pahan kerran.
Koska sinä olet harmaan massan mukana menijä ja sinulla ei ole omia mielipiteitä, eikä omaa tyyliä, et voisikaan erottua porukasta koska pelkäät olla oma itsesi, eli nobody. Siispä teet kuten muutkin, oli se ihan mitä tahansa.
Olet kirjoittanut "yo-papertit" muttet tiedä miten se kirjoitetaan. Valehtelija.
Kiusaaminen ei täytä kiusaamisen tunnusmerkkejä mikäli itse kaivaa verta nenästään. Häiriköistä voi keskustella muilla palstoilla.
Tarkoituksesi ei varmaan ollut paha mutta ajattele asioita ennenkuin niitä lauot. Muuten alan kiusaamaan sinua.
Ja miksiköhän valehtelisin täällä taustani? Tekeekö muutama lyöntivirhe minusta idiootin? Ylipäätänsä on melko arveluttavaa vetää johtopäätös ihmisestä pelkän nettikirjoituksen perusteella.
Pointtini koko viestissä on se, että esim toisen ihmisen erilaiset vaatteet, erilainen murre yms. poikkeava käytös on murrosiän myrskyissä elävälle nuorelle samanlainen punainen vaate, kuin ensimmäisessä viestissä kertomani Keijon käytös juhlaväelle. Niin se vain on aina ollut ja tulee aina olemaan. Totta kai nuori voi omahyväisyytensä sokaisemana pukeutua ja käyttäytyä miten sattuu, mutta itseppähän maksaa seuraukset.
Olet oikeassa sen suhteen, että olen mennyt massan mukana, mutta olen varsin tyytyväinen valitsemani tien tuottamiin tuloksiin. Minulla on laaja ystäväpiiri, minun ei ole kertaakaan elämäni aikana tarvinnut pelätä kouluun menemistä, ja ennen kaikkea en ole kertaakaan saanut turpaani koulussa! Veikkaan, että olen massan mukana kulkemalla saanut itselleni paljon onnellisemman elämän, kuin ne tuhannet koulukiusatut nuoret, jotka eivät ole tajunneet pelin sääntöjä. Sepittäkää vaan vanhemmat nuorillenne kaunopuheita omanaitsenä olemisesta ja oman tien kulkemisesta, mutta älkää ihmetelkö jos mukulanne jonakin päivänä tulee koulusta nenä veressä.
ok. et tarkoittanut pahaa etkä uskoakseni ole ollut koulussakaan kiusaaja.
Vanhemmista ennakkoasenteet paljon lähtöisin.
Minulla on 3 lasta, 6, 8, 11v. ja olen kerran törmännyt kiusaamiseen vanhimman poikani kohdalla.
Lapseni ovat kamppailu-urheilun harrastajia kuten minäkin ja poikani katsoi parhaaksi kertoa minulle eikä ryhtyä väkivaltaiseksi. Kiusaajan isä vaan oli samaa pataa oman poikansa kanssa joten jouduin hieman pelmuuttamaan häntä nurmikolla kauniina kesäpäivänä hänen kiihdyttyä liikaa.
Siihen loppui se kiusaaminen.
Vanhemmille kaivataan suoraselkäisyyttä ja meidän tulee kasvattaa lapsemme rehdeiksi ja oikeudenmukaisiksi.
Hyvää jatkoa Sinulle!
Minulle ei tuosta vuodatuksesta tullut mieleen huonosti koulutettu mies. Kirjoitusasun perusteella tässä oli selkesti puhumassa henkilö, jolla on lukio takana. Sen sijaan tunne-elämän puolella näyttää olevan melkoisia "aukkoja". Voisinpa jopa heittää ilmaan sellaisen epäilyksen, että meillä on tässä hyvä esimerkki psykopaatista.
Psykopaatilla en tarkoita mitään Norman Batesia, vaan ihmisiä jotka ovat tunne-elämältään "kuolleita". Heidän tunne-elämäänsä koskevat säätelymekanismit poikkeavat täysin normaaleista ihmisistä ja tästä on ihan biologisella tasolla tutkittua tietoa. He ikään kuin emuloivat ihmillisiä tunteita, joita ovat nähneet muissa ihmisissä, mutta heillä niitä ei ole. He ovat yleensä älykkäitä ja menestyvät elämässä, koska osaavat ajatella strategisesti - tietysti hieman "kalseasti" - ilman tunteiden tuottamia estoja. Mm. liike-elämässä tästä on suurta hyötyä ja tämä henkilö näyttääkin löytäneen juuri oikean alan lahjoilleen...
http://plaza.fi/ellit/ihmissuhteet/perhe-ystavat/ihminen-ilman-omaatuntoa
Luin linkittämäsi tekstin huolella, läpi, enkä kyllä omasta mielestäni täytä, psykopaatin määritelmää. Tosin psykopaattihan ei yleensä itse tajua ongelmaansa, joten en kai ole mitään sanomaan asiaan. Nykyajan yhteiskunnassa, jossa kaikki pyritään selittämään tieteellä ei enää oteta huomioon, että on vain yksikertaisesti olemassa tietyn luonteisia ihmisiä. Toinen on empaattinen, toinen on kilpailuviettinen jne.
Minä olen luonteeltani puhdas realisti. Monesti näinkin arassa aiheessa, kuin koulukiusaamisessa ihmiset peilaavat asioita tunteidensa läpi ja usein voimakkaat tunteet syrjäyttävät järjen asioiden tulkinnassa. Minä taas olen pyrkinyt tarkastelemaan kiusaamista täysin objektiivisesti ja pelkällä JÄRJELLÄ. Jos haluaa nähdä jonkin ilmiön todellisen luonteen, on siihen liittyvät tunteet sysättävä syrjään. Pidätte kirjoutiksiani hiriviömäisiniä, koska tunnette myötätuntoa uhreja kohtaan, ja tämä myötätunnon tunne on aiheuttanut sen, että olette sokeita näkemään asian todellisen luonteen. Tämän viesti ketjun on lukeneet ja sadat ihmiset, ja vain harva on vaivautunut vastaamaan. Uskon, että hyvin moni on hiljaa mielessään hyväksynyt, että olen oikeassa.
Ei olla hyväksytty, ei vaan kertakaikkiaan jaksa ruveta keskustelemaan, tekstisi on jotenkin sellaista.
Mutta järki ja tunne, eivät ne ole toistensa vastakohtia. Ja ihmisessä parhaimmillaan ne kulkevat käsikädessä. Oppiminen ja kaikki inhimillinen on tunteiden järjen ja kulttuurin yhteistoimintaa meissä ja yhteisössämme. Ihminen, toimiessaan rationaalisesti ottaa huomioon nämä asiat, myös itsessään ja siinä, kuinka paljon ja miten tunteet vaikuttavat vaikkapa päätöksiin. Se on yllättävän paljon, jos vain rohkenee olla rehellinen ja tutkailla itseään ja toimiaan, jälkikäteenhän se usein huomaa.
Mutta siinä mielessä olen kanssasi samaa mieltä, että kiusatuille olisi hyvä opettaa sitä, miten pidetään puolia. Ei niinkään sitä, miten pitäisi muuttua toisten kaltaiseksi. Lapsi tulee hyvin helposti araksi, kun muutaman kerran arvostellaan loukkaavasti, sitten sitä käyttäytyykin hiukan väärin, tavallaan kerää huomiota väärällä tavalla.
Minusta enemmänkin kouluissa voitaisiin kiinnittää huomiota yhteishenkeen. Toimintatapoja voitaisiin muuttaa ja vastaavasti kehittää sellaisia, joissa kiusaajat ja kiusatut molemmat saisivat pönkitystä itsetunnolleen. Nimittäin huonohan se on kiusaajallakin.
" Tämän viesti ketjun on lukeneet ja sadat ihmiset, ja vain harva on vaivautunut vastaamaan. Uskon, että hyvin moni on hiljaa mielessään hyväksynyt, että olen oikeassa "
En olisi vastannut tähän keskusteluun, mutta kun löysin tämän kirjoituspätkän niin oli pakko sanoa myös oma mielipiteenin tähän.
Minä en TODELLAKAAN ole samaa mieltä kuin sinä.
Ja kyllä se on niin että vaikka kaikki lukijat eivät vastaisikaan keskusteluusi niin se ei meinaa sitä, että olisivat samaa mieltä kanssasi....
Lastani on koulukiusattu !! eli omalta osaltani tiedän mistä puhun ja tiedän mitä sinä puhut !
No oli se hyvä, että tulit kertomaan näkemyksistäsi. Nyt se sitten selvisi, miksi minua on kiusattu koko ala- ja yläaste. Se oli siis aina oma syyni, että toiset katsoivat oikeudekseen haukkua ja puhua paskaa selkäni takana. Minähän vain olin olemassa. Ihmisellä on oikeus omaan tyyliinsä ja mielipiteisiinsä, vaikka ne poikkeaisivatkin luokan käytösnormeista.
Yläasteen jälkeen olen ollut kahdessakin ammattioppilaitoksessa, eikä kummassakaan ole toisten opiskelijoiden taholta esiintynyt mitään syrjimisen merkkejä. Päin vastoin olen itse ollut aiempien ongelmien takia hiljainen ja syrjäänvetäytyvä, mutta minut on aina otettu mukaan porukkaan. Koulun ulkopuolinen kaveripiirini on laaja, eikä kukaan ole koskaan millään tavalla kiusannut minua, tai ketään muutakaan porukasta.
"Kiusatun tulisi katsoa peiliin ja kysyä: Mikä minussa on vikana?" Et varmaan usko, kuinka monta kertaa olen miettinyt itse samaa asiaa. Mutta juttu on niin, että huomattavasti useammin syy on kiusaajissa, mutta en kiellä etteikö poikkeuksiakin olisi. Nimenomaan kiusaajat sulkevat kiusatun porukan ulkopuolelle, ja usein pelkästään siksi, etteivät satu pitämään toisen naamasta.
Tiesitkö, että jokaisella lapsella ja nuorella on lain takaama oikeus turvalliseen oppimisympäristöön käytöksestä ja ulkonäöstä huolimatta?
Ihan sama vaikka olisit kuinka nähnyt kiusaamista "enemmän kuin yksikään tekopyhä kasvatustieteilijä". Jos et itse ole sitä kokenut, et todellakaan voi tietää asiasta yhtään mitään.
Kiusaaminen lähtee liikkeelle aina individuaalitasolta, ts. kiusaaja kokee uhrinsa itsellensä jollakin tavalla uhaksi ja tartuttaa tämän käsityksen lähipiiriinsä (Suosittelen katsomaan Wikipediasta argumentointivirheen "kaivon myrkyttäminen"). Mikäli kiusaaminen olisi yleisesti hyväksytty sääntö, täytyisi jokaisen rientää ilman kyselemistä kiusatun kimppuun. Näin ei kuitenkaan ole.
Kiusattu joutuu aina sen takia kiusatuksi, koska hänet nähdään raaka-aineena yksilön tulevaisuuden suunnitelmia varten. Ei siksi, ettei hänen käytöstään suvaita. Esimerkiksi toisen pahoinpiteleminen aiheuttaa läsnäolevissa ihmisissä pelkoa tulla itse uhriksi, jolloin he antavat pahoinpitelijälle "kunnioitusta" vallastaan, sillä se koituu heidän edukseen. Tähän juuri kiusaaja pyrkii, nostamaan omaa sosiaalista statustaan muiden ihmisten silmissä.
Sosiaalinen paine on ihmiskunnan suurinta huumetta.
...että kiusaaja itsekki kärsii monista tunne-elämän ongelmista. Tämänkaltainen ihminen kiusaa aina, uhri vain vaihtuu. Miksei jokainen nuori voisi itse pitää huolen siitä, ettei ole tämä onneton, joka kohteeksi joutuu.
Kyse on hiukan samanlaisesta ilmiöstä, kuin raiskauksissa. Ihminen joka nauttii sekusaalisesta väkivallasta raiskaa aina vaan, vaikka tätä kuinka rangottaisiin. Silti jokainen järkevä nainen pyrkii omalta osaltaan pitämään huolen siitä, ettei ole se johon raiskaaja kohdistaa halunsa (järjevä nainen ei esim hoipertele änkyräkännissä yksin pimeillä kujilla jne.) Omalla toiminnallaan pystyy paljolti vaikuttamaan siihen, joutuuko näiden keskuudessamme elävien hörhöjen uhriksi.
Kiusaamista voi verrata laajemmaltikin rikollisuuteen. Tilastothan osoittavat, etteivät rikokset vähene rangaistuksia koventamalla, vaan tehokkain keino on pureutua rikollisuuden syihin. Kiusaamiseen pätee sama sääntö. Kiusaajia voi rankoa ja kurittaa vaikka kuinka, mutta ei ilmiö sinäällään mihinkään katoa. On mentävä syvemmälle kiusaamisen syihin, jotka yleensä ovat kiusatussa itsessään. Esim seiskaluokkalaisille voisi hyvin pitää jonkun "Välty kiusaamisen kohteeksi joutumiselta"-valistuskampanjan. Vähän niin kuin naisille pidetään valistusta siitä, kuinka raiskauksilta voidaan välttyä.
>>...että kiusaaja itsekki kärsii monista tunne-elämän ongelmista. Tämänkaltainen ihminen kiusaa aina, uhri vain vaihtuu. Miksei jokainen nuori voisi itse pitää huolen siitä, ettei ole tämä onneton, joka kohteeksi joutuu.>>
Jokaiselle nuorelle siis vähintäänkin nyrkkirauta kouluun. Uutta trendiä noudattaessaan kaikki kulkisivat massassa, jolloin ketään ei kiusattaisi ja oudot poikkeustapaukset saisivat murtuneen leuan. Olisiko rauha kouluissa tällöin taattu?
>>Kyse on hiukan samanlaisesta ilmiöstä, kuin raiskauksissa. Ihminen joka nauttii sekusaalisesta väkivallasta raiskaa aina vaan, vaikka tätä kuinka rangottaisiin. Silti jokainen järkevä nainen pyrkii omalta osaltaan pitämään huolen siitä, ettei ole se johon raiskaaja kohdistaa halunsa (järjevä nainen ei esim hoipertele änkyräkännissä yksin pimeillä kujilla jne.) Omalla toiminnallaan pystyy paljolti vaikuttamaan siihen, joutuuko näiden keskuudessamme elävien hörhöjen uhriksi.>>
Mikäli siis joudun kadulla puukottajan uhriksi, se johtuu siitä, etten kantanut mukanani haulikkoa. Käsittääkseni raiskaajathan juuri ovat niitä, jotka rikkovat yleisesti hyväksyttyjä normeja, eikä päinvastoin. Kiusaamisessa tämä on aivan samoin, eli mikäli kiusatut opetetaan puolustautumaan kiusaajia vastaan väkivallalla, se vain ruokkii itseänsä.
>>Kiusaamista voi verrata laajemmaltikin rikollisuuteen. Tilastothan osoittavat, etteivät rikokset vähene rangaistuksia koventamalla, vaan tehokkain keino on pureutua rikollisuuden syihin. Kiusaamiseen pätee sama sääntö. Kiusaajia voi rankoa ja kurittaa vaikka kuinka, mutta ei ilmiö sinäällään mihinkään katoa. On mentävä syvemmälle kiusaamisen syihin, jotka yleensä ovat kiusatussa itsessään. Esim seiskaluokkalaisille voisi hyvin pitää jonkun "Välty kiusaamisen kohteeksi joutumiselta"-valistuskampanjan. Vähän niin kuin naisille pidetään valistusta siitä, kuinka raiskauksilta voidaan välttyä.>>
Totesit alussa jopa itse myöntäväsi, että kiusaajilla on tunne-elämän ongelmia. Miksi niihin ei takerruta?
...kyllä kiusaajiakin pitää edelleen rankoa, ja kyllä heitäkin kannattaa kallonkutistajalla käyttää, mutta kaikkien kiusaajien psyykkiseen hoitoon ei kenenkää määrärahat tai aika riitä. Vähän sama kuin kaikkia raiskaajiakaan ei voida saada psyykkiseen hoitoon.
Tämän takia nuorille tulisin kertoa riskikäyttäytymisestä, jolla nuori omalta osaltaan edesauttaa kiusaajan uhriksi joutumista. Ei pahemmin eroaisi muusta valistuksesta kouluissa.
Kyllä erilainen ja oman tiensä kulkija saa olla, mutta sitä kerkeää harrastamaan aikuisiällä ihan tarpeeksi. Mikäli ylä-asteen meinaa kivuttomasti selvittää, niin kehottaisin vain kaikkia menemään massan mukana.
Eivät lapset voi olla samanlaisia. Ulkomuoto, lahjakkuudet, sosiaaliset taidot tai perusluonne, vanhempien talooudellinen tilanne, perheen sosiaalinen tilanne, sisärukset.. eroja riittää. Sehän kuuluu elämään. Juttusi ovat utopistisia, sori vaan..
Mikä on riskikäyttäytymistä, jonka mainitset?
Mikä on riskikäyttäytymistä kunkin yksilön kohdalla? Erilainen puhetyyli johtuen murteesta tai äidinkielestä? Etnisyys? Uskonto? (NÄMÄ OVAT VAIN ESIMERKKEJÄ).
Mitä sanot ratkaisuksi niihin tapauksiin, joissa kiusataan esimerkiksi uskonnon vuoksi? Entä, jos vaikkapa muslimi haluaa pukeutua eri tavalla kuin "muut". Onko eriuskoisuus riskikäyttäytymistä? Kuten huomaat: kiusaamisen syitä voi olla monia, eivätkä kaikki ole yksilön itsensä kontrolloitavissa. Sosiaalisista vajavuuksista: kyllä, sellaisiakin ihmisiä on, mutta ei kaikkia suinkaan kiusata sen vuoksi. Ja minusta olisi mielenkiintoista kuulla myös, mikä on sosiaalisen vajavuuden määritelmäsi, ja se, kuka määritellään esimerkiksi yksittäisessä kiusaamistapauksessa sosiaalisesti vajavaiseksi?
Pitäisikö ihmisille (kyllä, nuoretkin ovat ihmisiä), kertoa, ettei heidän tule vain yksinkertaisesti käyttäytyä tietyllä tavalla?
Niinkö? No, käännänpä mainitsemasi riskikäyttäytymis- ehdotuksen toisin päin. Mikä EI ole riskikäyttäytymistä? Siinähän määriteltäisiin, millainen ei tule olla, mutta toisaalta, millainen tulee olla.
Entä millaisia näistä sinun ehdottamallasi tavalla "koulutetuista" nuorista tulisi aikuisena? Oletkos ottanut huomioon psykologiset vaikutukset?
Uskaltaisiko tai haluaisiko (jälkimmäistä painottaen) kukaan sellaisen kasvatuksen/valistuksen saanut nuori olla erilainen aikuisenakaan? Ymmärrätkö, että samalla hyväksyttäisiin - kasvatuksen ja koulutuksen tasolla – tiettyjä ”sopivia” ja ”epäsopivia” malleja käyttäytymiselle ja mielipiteille koko yhteiskunnassa? Tällainenko käsitys nuorten tulisi saada yhteiskunnassa toimimisesta – että ei saa olla erilainen? Ettei erilaisuutta tule hyväksyä, vaan erilaisuus on haitta, se on riskikäyttäytymistä? Eivätkö tällaiset periaatteet ole mielestäsi jo lähes fasistisia? ”Käytösnormeja ei saa rikkoa, ja jos rikot, ansaitset rangaistuksen”. Syyllinen ei ole tekijä, vaan uhri? Todellako? Mitkähän sitten olisivat näitä ns. hyväksyttäviä käytösnormeja, sillä se, mikä on hyväksyttävää yhdelle, ei ole sitä toiselle. Kuka saa päättää? Entä kuka on se ”eksynyt lammas”?
Vertaat kiusaamista rikollisuuteen. Rikokseen syyllinen ei kuitenkaan ole uhri, vaan tekijä. Toinen asia: Lainkäyttö ja koulutus ovat kaksi täysin eri asiaa, eikä rikos ja rangaistus- periaate missään nimessä ole sovellettavissa kasvatukseen tai koulumaailmaan .
Ei kiusaaminen ole niin yksinkertainen ilmiö. Eikä siihen puuttuminen ole niin yksinkertaista. Minä jätän kasvatukseen ja koulutukseen liittyvät asiat alan ammattilaisille; suosittelisin sitä tässä myös sinulle, kaikella kunnioituksella.
P.s. En sulata väitettäsi, että yläasteella koulukiusattuja kiusattaisiin muuallakin. Minäpä mainitsen yhden esimerkin, itseni nimittäin. Ei minua kiusattu lukiossa, eikä nyt aikuisenakaan (minua kiusanneet taas eivät pärjänneet edes lukioon asti, mutta en silti lähtisi yleistämään, että kaikki kiusaajat pärjäisivät huonosti!!!).
No, onpahan vain yksi väite, jolle ei ole perustetta. No, onneksi siihen ei silloin tarvitse uskoa. Vai mistä olet lukenut tuollaisen tutkimuksen tulokset, koska haluaisin nähdä ne.
...maininnut jonkin tutkimuksen jossain vaiheessa? En! Kuten jo ensimmäisessä viestissä totesin, kerron omista kokemuksistani koulumaailmassa. Joku muu on voinut nähdä toisenlaisia kiusaamistapoja, mutta itse en ole nähnyt ainuttakaan, jossa kiusatun käytös ei olisi ollut kiusatuksi joutumisen pääasiallinen syy. Ei se, että yrittää mukautua nuorison muoti-ilmiöihin tee kenestäkään oman tahdon omaamatonta robottia. Vai luuletko, että kaikki suuret poliitikot ja keksijät ovat olleet kiusauksen kohteeksi joutuvia outolintuja. Kyllä veikkaan, että vaikkapa Matti Vanhanen on nuoruudessaan esim kuunnellut Rolling Stonessia vaan siksi, että muutkin niin tekevät. Ei siinä ole mitään pahaa, eikä se tee kenestäkään huonompaa ihmistä jos noudattaa muotia. Ylä-aste on kova paikka ja imagon ylläpitäminen on millin tarkkaa puuhaa. Se joka ei ymmärrä/noudata teiniyhteisön kirjoittamattomia sääntöjä kärsikööt minun puolestani seuraamukset. En sano, että tällainen maailma on jotenkin hyvä tai järkevä, mutta kuka nyt teinipoikia pitää järkevänä. When in Rome, do as romans do
Kirjoittaja on mielestäni osittain oikeassa. Olen tavannut monia ihmisiä, jota eivät vain tajua, että kiusaamisen syy on heissä itsessään.
Esimerkiksi eräs oppilas, joka koko ajan itkeskeli sitä kuinka pojat kiusaavat häntä.
Hän itse heitteli härskejä (seksiä käsitteleviä) vitsejä pojille ja levitti heistä juoruja paperilapuilla. Liekö ihmekään jos jotakuta alkaa ottaa päähän? Tyttö ei vain itse millään tajunnut että ongelma oli nimenomaan hänen oma käytöksensä, liekö tajunnut tänä päivänäkään?
Mutta on myös sellaisia syöpäläisiä, jotka valitsevat itse uhrikseen heikoimman yksilön ja saavat sadistista vallantunnetta hänen kiusaamisestaan. Emmehän syyllistä heitäkään?
"En ole nuoruuteni aikana nähnyt ainuttakaan kiusaustapausta, jossa joutuisin ihmettelemään miksi kyseistä nuorta kiusataan... Hän on usein sosiaalisilta taidoiltaan vajaavainen, ja rikkoo räikeästi luokkayhteisön käytösnormeja käyttäytymällä tavalla, jota muut eivät sulata."
Ja kuka määrittää ne normit? Joukon kaunein ja parhaiten pukeutuva? Vai luokan jengi ja sen autoritäärisesti käyttäytyvä kingi? Oletan vuodatuksesi perusteella, että luokallani ollut lievästi liikuntavammainen (älyssä ei mitään vikaa) olisi joutunut sinun ja kaveriesi höykyyttämäksi? Juuri sinun kaltaisesi epäempaattiset yksilöt ja heidän kypsymätön tapansa ajatella ovat hyvä esimerkki siitä, kuinka epäonnistunut paikka meidän koululaitoksestamme on tullut. Se voi tehdä ihmisistä selviytyjiä, mutta todellisuudessa missään työpaikalla et sellaista ilmapiiriä tule kokemaan, että ihmiset olisivat samasta muotista valettuja. Sopeutuminen ja ryhmätyöt ovat päivän avainsana (myös yliopistoissa) eikä mikään "pikkuhitleriys". Ja minä voin vakuuttaa sinulle omasta kokemuksesta, että pahiten takkiin voi saada juuri se hyvinmenestynyt, parhaiten pukeutuva ja älykkäin yksilö. Ihmisillä on näes paha tapa olla hyvinkin kateellisia, eikä peruskoulu (tai edes lukio) ole sosiaalisena ympäristönä millään tavalla verrattavissa esim. työelämään - siellä vallitsevat ihan eri lait - juuri tätä ne opettajat yrittävät takoa koulussa teidän pikkupilttien päähän.
"Mikäli niin surulliset kiusaustilastot halutaan muuttaa parempaan suuntaa, on opettajien luovuttava "Ole omaitsesti"-lässytyksestä, ja kohdattava todellisuus. Paras tapa vähentää kiusaamista on, että kiusaajien rankomisen lisäksi, myös kiusattu otetaan puhutteluun. Hänen kanssaan yhdessä pohditaan miten tämä voisi muuttaa käytöstään..."
Minulla on paljon parempi vaihtoehto, eikä se ole yhtään sen armeliaampi kuin nykyinen lässytys ja kiusaajien paapominen; se tarkoittaa sitä, että kiusaaja tai kiusaajat saavat ensimmäisestä tapauksesta varoituksen, josta myös vanhempia informoidaan. Toista kertaa ei sitten tulekaan, vaan edessä on koulusta erottaminen. Nykyinen laki ei tätä salli, mutta eiköhän ääni kellossa ala muuttumaan pikkuhiljaa, kun opettajilla ei ole mahdollisuuksia valvoa suuria luokkia ja kaiken maailman auviset riehuvat kouluissa. Kiusaajan erottaminen tulee huomattavasti halvemmaksi kuin vartijoiden ja metallinpaljastimien hankkiminen. Sen jälkeen saat heittää haaveet kauppatieteen maisterin urasta, olit sitten kuinka älykäs tahansa. Teini-ikäiset ovat vielä siinä iässä, että ne oppivat esimerkistä. Sinä sen sijaan olet jo sen verran vanha, että olet jo avun kantamattomissa oleva tapaus... Mutta älä pelkää, elämä kyllä opettaa nöyryyttä, usko pois.
On luokka,jossa kaikilla tytöillä on samanlaiset housut,paidat,hikset,meikit,puheet,eleet,tunteet,ilmeet...luokan pojilla on samanlanlaiset housut,paidat,aatokset,harrastukset,ihastuvat samaan tyttöön....KETÄÄN EI KIUSATA;KUN KAIKKI KUULUVAT SAMAAN YHTEISÖÖN! oisko näin hyvä?
Kun nyt on pyydelty niitä selvityksiä siitä, mikä on riskikäyttäytymistä, niin tässäpä muutama teesi. Jokainen voi niitä lukiessaan miettiä, kuinka moni antamistani neuvoista pätee muuallakin kuin koulumaailmassa (esim. työpaikoilla). Sanoisin, että suurin osa!
Tässä siis kymmenen käskyä teinipojalle, joita olisi hyvä alkaa noudattamaan jo viidennestä luokasta lähtien:
1. Tyyli ennen kaikkea.
Älä pidä nykyisistä muotivirtauksista poikkeavia vaatteita. Tyylikäs ulkonäkö antaa sinusta itsevarman kuvan, ja myös oma itsetuntosi kohoaa. Katso, että tukkasi ei erotu liikaa muiden poikien kampauksista.
2.Siisti ulkomuoto.
Katso ettet haise hielle, tukkasi on pesty ja ulkomuotosi on muutenkin moitteeton. Katso myös ettet pidä paskaisia tai kuluneita vaatteita.
3. Katso mitä päästät suustasi.
Monen nuoreen suosiolle kuolinisku on suullisen ilmaisuun puutteellisuus. Nuori puhuu esim. kirjakieltä tai muuten pikkuvanhasti. Nuorten käyttämä puhetyyli ja slangi ei tahdo millään tarttua, ja kiusattu tekee itsestään joka kerta naurunalaisen avatessaan suunsa. Jos huomaat, etteivät vitsisi naurata ketään, niin älä sitten yritä olla hauska! En myöskään suosittele avaamaan keskustelua aiheesta, josta nuoret eivät yleensä puhu. Tarkkaile muiden keskustelua ja puhu kuten he.
4. Ei poikkeavia mielipiteitä
Älä turhaan yritä olla eri mieltä luokan muiden poikien kanssa. Vaikka suosikki bändisi olisi Gimmel, niin ei sitä koko kansalle kannata kuuluttaa. Jos joku kysyy, niin totea vain kuuntelevasi Metallicaa, niin kuin luokan muutkin pojat. Kotona voit sitten kuunnella mitä musaa haluat, ja olla mitä mieltä vain. Koulun pihalla pätevät eri säännöt!
5. Älä nuole opettajien persettä
Yksi pahimmista virheistä, on opettajien huomion kerjääminen ylimääräisellä pätemisellä. Jos haluat menestyä koulussa, niin vetele vain kaikessa hiljaisuudessa hyviä numeroita, ja naureskele mielessäsi niille luusereille, jotka päätyvät yhteiskunnan pohjasakaksi aikuisena.
6. Älä ole "hintti"
Kaikki stereotyyppisesti homoseksuaalisuuteen liitettävä käytös on ehdottomasti kielletty. Tähän kategoriaan menevät tyttömäiset harrastukset, tyttömäinen olemus yms. Teinipoikien silmissä maskuliinisuus on todella korkealle arvostettu juttu.
7.Pidä huolta vartalostasi
Jos olet lihava, niin lääketieteellinen fakta on se, että kilot kyllä karisevat kurinalaisella laihdutuskuurilla. Jos perheesi ruokatottumukset ovat epäterveelliset, niin sano vain vanhemmillesi ettet halua enää syödä sitä paskaa, jota lihava isäukkosi suoltaa suuhunsa. Sinua on vähän vaikea haukkua läskiksi, jos et ole enää lihava! Hintelään kroppaan taas löytyy lääke punttisalilta. Lihaksikas ja kovakuntoinen vartalo nostaa kiusaajien kynnystä käydä kimpuusi ja vaikka he kävisivätkin, niin sinulla on valmiudet puolustaa itseäsi!
8. Älä ole nössö.
Joskus ihan vaan omaa katu-uskottavuuttasi nostaaksesi kannattaa tehdä jotain luvatonta. Sinä tuskin kuolet muutamaan koulun kulmalla poltettuun tupakkaan, tai perjantaina kumottuun viinipulloon. Kunhan vain pidät huolen siitä, ettei kovisten hölmöilyssä mukanaoleminen mene liian pitkälle. Jos tiedät hyviä rasistisia tai sovinistisia vitsejä, niin ne ovat kovaa valuuttaa poikaporukoissa. Pidä vain huoli, ettei läpän heittosi kantaudu luokan ulkomaalaistaustaisten oppilaiden tai luokan tyttöjen korviin.
9. Älä vetäydy
Kannattaa hakeutua ihmisten seuraan. Yksinäisenä koulussa pyörivä seinäruusu joutuu helposti kiusaajien hampaisiin. Riittää, että sinulla on edes muutama kaveri, mutta mitä enemmän, sitä parempi. Jos sinulla on ongelmia kavereiden hankkimisessa, niin hakeudu muiden "luuserien" seuraan. Voitte sitten yhdesä miettiä, miten pystyisitte kohottamaan omaa statustanne kanssaoppilaiden silmissä
10.Läydä sisäinen sankarisi.
Lopeta se itsesäälissä piehtarointi! Se on ihmisestä itsestään kiinni miten elämässä pärjää! Kuten eräs upseeri aseplavelukseni aikana niin hyvin sanoi: "Muistakaa jätkät. Ikinä ei pidä olla häviäjä!"
Todennäköisesti, jos sinua kiusataan, joku/jotkut edellä mainituista ehdoista ei täyty. Jos hoidat kaikki 10 kohtaa kuntoon, niin pidän melkoisen ihmeenä, jos sinua kiusataan edelleen.
Olen omassa elämässäni todennut nämä teesti, toimiviksi, koska olin itsekkin melkoisen epäsuosittu oppilas tultuani pieneltä maalais-ala-asteelta isoon kouluun ylä-asteelle, mutta omista virheistä oppimalla kasvatin suosioni varsin mukavaksi ysiluokkaan mennessä
Sori, mutta olet harvinaisen yksinkertainen ihminen, ainakin kirjoituksesi perusteella. Tai sitten provoilet..
Ihan vain muutamiin yksityiskohtiin puuttuakseni...
Ei käynyt mielessäsi, että kaikilla ei ole varaa juosta muotivirtausten perässä? Ja entäs jos ei yksinkertaisesti viihdy muodikkaissa vaatteissa? Itsetunto ei taatusti kohoa, jos joutuu pukeutumaan epämiellyttäviin vaatteisiin.
Kehotat toimimaan neuvojesi mukaan jo viidennellä luokalla. Lääketieteellinen fakta kuitenkin on, että yksitoistavuotias on lapsi, eikä lasten kuulu käydä punttisalilla. Jokainen kehittyy omaan tahtiinsa, mutta noin neljätoistavuotiaalla on jo ehkä fyysiset valmiudet punttisaliharjoitteluun (ja silloinkin kevyesti). Niinikään ala-asteikäisen ei kannata missään tapauksessa ryhtyä kurinalaiselle lahdutuskuurille, se saattaa olla melkoinen riski terveydelle. Tietenkin jokaisen kannattaa vähän katsoa mitä suuhunsa pistää, oli sitten kiusattu tai ei.
Lisäksi kysyisin, onko mielestäsi pääasia olla suosittu keinolla millä hyvänsä? Millaisia psyykkisiä ongelmia arvelet vähänkään heikommalle ihmisille moisesta toiminnasta tulevan?
Olet myöskin tässä ketjussa ainakin kertaalleen maininnut olevasi ylioppilas, mutta useiden (toistuvien) tekemiesi lapsellisten kirjoitusvirheiden perusteella ei aivan siltä vaikuta...
Täytynee jälleen kerran kysyä: Jos esiinnyn täällä paljastamatta todellisia kasvojani ja nimimerkin turvin, niin mitä minä siitä hyödyn jos valehtelen koulutustaustani? Tekeekö lukion käyminen väitteistäni jotenkin uskottavampaa. Kuten olen jo aikasemmin todennut, en vetoa mihinkään tutkimuksiin jne. vaan omiin kokemuksiini koulumaailmasta. Lyönti virheet kyllä ketuttavat itseänikin, mutta olen aika laiska syynäämään tekstejäni niiden varalta.
Mielestäni Ylä-asteen läpikahlaamista voi monella tapaa verrata aseplavelusaikaan. Molemmissa tapauksissa nuori joutuu selviämään ympäristössä, jossa pätevät täysin muusta maailmasta poikkeavat maskuliiniset, julmat ja osittain jopa epäinhimilliset lainalaisuudet. Mies joutuu molemmissa tapauksissa tilanteesee, jossa hänen on uudessa ympäristössä menestyäkseen luovuttava itsekkyydestään ja mukauduttava ympäristönsä mukaiseksi. Kun tuo suhteellisen lyhyt ajanjakso elämästä on ohi ja siirrytty taas "normaalin" elämän pariin, niin jokainen saa elää kuten tykkää. Tämä ei vaan mene kaikille kaaliin. Joka tapauksessa tämän päivän kolme kylmää faktaa ovat:
1. Yhä useampi nuori ei sopeudu armeijan harmaisiin
2.Yhä useampi nuori ei sopeudu teinimaailman lainlaisuuksiin.
3. Kiusaus tilastot pahenevat jatkuvasti.
Voi voi pullamössösukupolven pullamössöpoikia!
En ole missään vaiheessa väittänyt sinun valehtelevan koulutuksestasi, ei sinne päinkään. Kunhan vain ihmettelin toistuvia virheitä, joita ei voi pitää lyöntivirheiden syyksi. Tiesitkö muuten, että yläaste kirjoitetaan ilman väliviivaa? Toisaalta nykyaikana monet ylioppilaat eivät hallitse oikeinkirjoitusasioita, joten...
Vaikka armeijalla ja yläasteella olisi monia yhteneväisyyksiäkin, ei niitä voida rinnastaa millään tavalla. Yläasteelle menevät ja sitä käyvät ovat äärimmäisen herkässä iässä olevia lapsia ja nuoria, joita tulisi kohdella sen mukaisesti. Asepalvelustaan suorittavat ovat sen sijaan jo aikuisia, sekä fyysisesti että (joitakin poikkeuksia lukuun ottamatta) henkisesti. Kolme vuotta epäinhimillistä kidutusta on jotain aivan muuta kuin puoli vuotta järjestelmällistä koulutusta.
Huomasitko, kuinka tälläkin viikolla uutisoitiin parista smputustapauksesta? Jos samat normit pätisivät yläasteella (ja miksei ala-asteellakin), olisi tutkittavia tapauksia kymmen- ellei satakertaisesti enemmän.
Ja hei, persoonallisuus ja itsekkyys ovat kaksi eri asiaa.
Aloitan vast siitä, että olen käynyt koulun Virossa ja asun nytkin täällä, eli olen ulkomaalainen ja pahoittelen kirjenvirheet....
Kun olin 7luokkalla sitten meidän luokan kaikki pojat ja suositut tytöt kiusasivat yht poikaa joka päiva koska se oli luokan köyempaasta perhestä.Mä itse myös en ollut kovin suosittu mutta kuuluin siihen "harmaan massaan" joka yritti olla näkymäton jotta ei itse joutuis kiusaatuksi ja ainakin mulla se onnistui, sillä luokankokouksessa kukaan ei oikeasta muistanut minua....
Kiusaajat kastelivat hänen vaattet, heiti tavaroilla (kerran jopa lasipullolla), koska poika oli lyhytkasvuinen&todella laiha ne heiti sen kerran liikunantunnin jälkeen roskikseen mikä oli koulun takana ja laittoivat kannen pääle jonkilaisen vanhan&painavan pöydän.
Lopulta ne sytytti sen vaattet. Pojalla oli päälä sellainen takki jonka materjaali syttyi helposti mutta sammui nopeasti. Sen jälkeen se ei tullut kouluun noin 3kk ja kun lopuilta tuli sitten see hakatiin tosi pahasti 3kk kertynyt raivolla. Ambulanssi vei sen sairalaan - 3 murtunut kylkiluuta, murtunut nenänluu, aivotärähtus.....ja lista jatkuu.
See ei tullut enää kouluun.
Nyt luokankokouksessa jotkut kertoivat että siitä pojasta on tullut rikollinen ja sadisti. Siihen aikaan kun ne kiusaamiset alkoi sen äiti oli kuollut ja sen isovanhemmat oli juoppot, joten siitä syystä se oli vetäydynyt, ja kaikki alkoi siitä että kerran se oli vähäsen itkenyt koulun jälkeen ja joku kiusaajast oli sen nähnyt mutta ei tiennyt miksi ja se ei ikinä kertonutkaan. Olisiko see muuttannut mitään?
Minua kiusattiin siksi, että olin pidetty monen keskuudessa ja muutama tyyppi veti siitä tietenkin herneen nenäänsä. Tiesin myös kiusaamisen aloittajasta jutun, jonka paljastumista hän pelkäsi. Keräämällä muutamia tyyppejä ympärilleen ja kiusaamalla hän yritti vähentää uskottavuuttani. Tietysti kiusaaminen sijoittui myös vaatteisiin mutta se ei siis ollut itse syy. Pidin mielummin normaaleja farkkuja vaikka kiusattaisiinkin kuin niitä lökäpöksy housuja. Naurettavan näköistä kun kuudella tyypillä oli täysin samanlaiset pöksyt, jotka oli niin isoja että yksiin olisi mahtunut koko joukko. Eivät uskaltaneet erottua massasta vaan mennään kuin lampaat.
Ja heikkoja he olivatkin. He tarvitsivat kiusaamista pönkittääkseen itsetuntoansa ja yrittääkseen tehdä tyttöihin vaikutusta. Heillä oli ongelmia kotona kuten vanhempien eroamista ja alkoholismia. Okei, minunkin vanhempani ovat eronneet ja oli yhtä suuria ellei suurempia ongelmia kuin heillä. Mutta minä kestin sen enkä tarvinnut muiden kiusaamista. Sen sijaan löysin pienistäkin asioista iloa ja selvisin. Lopulta he miltei lopettivat kiusaamisen, koska joka kerta kun he haukkuivat pystyin loukkaamaan heitä kaksinverroin pahemmin. Ja kun vaihdoin koulua niin se loppui tietenkin kokonaan. Kyseessä oli siis vain tietyt tyypit, joten kiusaaminen olisi loppunut jos heidät olisi potkittu koulusta.
Monia kertoja olen törmäänyt muutamaan näistä tyypeistä kadulla ja pari kertaa ollaan pysähdytty juttelemaan ihan hyvässä hengessä.
Minulla on siis erilainen kokemus kuin sinulla, joten näkemykseni on erilainen.
Minä olin toinen luokkani koulukiusatuista. Meillä oli yksi yhteinen tekijä. Se oli köyhyys, niin kova köyhyys, että apua piti hakeá köyhäinhoitotoimistosta. Yhteistä meille oli vielä se, että ulkoisen käytöksen perusteela opettaja arvioi meidät liian paljon kotona paijatuksi. Tämä on tietenkin oletusta. Me ei oltu agressiivisia häirikkönuoria niinkuin olsi voinut odottaa. Kova yhdistelmä armoton kiusaaminen ja armoton köyhyys tuli minulle tutuksi.