Nyt sen sitten päätin, menen ablaatioon!! Olen lähes 8vuoden ajan kärsinyt ajoittaisista takykardiakohtauksista, ja vaiva todellakin rajoittaa elämääni jonkin verran.. En esim uskalla matkustaa ulkomaille tai edes laivalle, koska lähes aina kohtauksen iskiessä päälle joudutaan turvautumaan rytminsiirtoon (adenocorilla). kohtauksia tulee aika harvoin, kerran tai kaksi vuodessa mutta on se mielessä aika usein.
Sain lääkäriltä miettimisaikaa ja lähes puolivuotta tässä olenkin jo miettinyt ennenku tein päätökseni :) jonoa on kuulema vain pari kuukautta, kääk!
Kertokaa kiltit kokemuksianne ablaatiosta! Pelottaa ihan älyttömästi se pienen pieni mahdollisuus että polton takia joudutaan asentamaan tahdistin.. tai jos tulee vaikka veritulppa :( ja se paniikki mikä iskee siinä pöydällä kun sydäntä räpelöidään, saahan siinä varmasti tarpeeksi rauhoittavaa?
Entä kauan teillä toimenpide kesti? Lääkäri ei ollut varma polttokohdasta, mutta veikkasi jotain sinussolmuketta tms.
Ja onko joku sitä mieltä että kannattaa mielummin elää tämän vaivan kanssa joka ei kuitenkaan ole vaarallinen, kunmennä tähän toimenpiteeseen? Olen kuullut että joku sai riesakseen jatkuvat lisälyönnit, kysyin tätä lääkäriltä, ei kuulema ole mahdollista, jäin vaan miettimään kun niin monesti olen kuullut..
KIITOS kaikista vastauksista/kokemuksista, olen ihan pelosta kankeana, mutta silti ei saa jättää kertomatta ikäviä tapahtumia, sillä voin vielä tietysti perua päätökseni jos katson että elän vaivani kanssa mielummin :)
Sain lääkäriltä miettimisaikaa ja lähes puolivuotta tässä olenkin jo miettinyt ennenku tein päätökseni :) jonoa on kuulema vain pari kuukautta, kääk!
Kertokaa kiltit kokemuksianne ablaatiosta! Pelottaa ihan älyttömästi se pienen pieni mahdollisuus että polton takia joudutaan asentamaan tahdistin.. tai jos tulee vaikka veritulppa :( ja se paniikki mikä iskee siinä pöydällä kun sydäntä räpelöidään, saahan siinä varmasti tarpeeksi rauhoittavaa?
Entä kauan teillä toimenpide kesti? Lääkäri ei ollut varma polttokohdasta, mutta veikkasi jotain sinussolmuketta tms.
Ja onko joku sitä mieltä että kannattaa mielummin elää tämän vaivan kanssa joka ei kuitenkaan ole vaarallinen, kunmennä tähän toimenpiteeseen? Olen kuullut että joku sai riesakseen jatkuvat lisälyönnit, kysyin tätä lääkäriltä, ei kuulema ole mahdollista, jäin vaan miettimään kun niin monesti olen kuullut..
KIITOS kaikista vastauksista/kokemuksista, olen ihan pelosta kankeana, mutta silti ei saa jättää kertomatta ikäviä tapahtumia, sillä voin vielä tietysti perua päätökseni jos katson että elän vaivani kanssa mielummin :)
Vastaukset 4
Vanhimmat
Minulla on 15 vuotias tytar kenella todettiin wpw. Han on karsinyt koko syksyn tajuttomuuskohtauksista, ja kohtauksen saatua koulussa joutui ensiapuun, missa todettiin etta sydankayra ei ollut normaali.Se oli eras marraskuun lopun torstai, kun han joutui sairaalaan ja ablaatio tehtiin tiistai aamuna. (tekstini on ehka omituista, mutta olemme asuneet 12 vuotta ranskassa ja suomen kieleni on niin ja nain) Toimenpide kaiken kaikkiaan kesti 3 tuntia. Oikorataa ei pystytty polttamaan sen vaikean sijainnin vuoksi. Lapselleni ei jaanyt huonoja kokemuksia toimenpiteesta, ja paasi kotiin keskiviikko iltapaivana. Kahteen viikkoon ei saanut harrastaa urheilua.
minulle v.2003.Menin aamulla OYKSIIN ja siellä tehtiin toimenpide. Minulle ei kyllä annettu mitään rauhoittavaa, en kyllä pyytänytkään. Toimenpide kesti kaksi tuntia. Inhottavinta oli se, kun etsivät sitä pesäkettä ja kun löysivät,niin se sai aikaan tykytyskohtauksen, mikään muu ei ollut epämiellyttävää. Sit kun toimenpide oli ohi, pääsin osastolle ja nivusiin laitettiin painot, etteivät vuoda. Kahdeksan tuntia piti pitää niitä painoja. Seuraavana aamuna pääsin kotiin,eikä ole sen jälkeen tullut tykytyskohtauksia. Tsemppiä : )
Kannattaa kyllä mennä ehdottomasti, kun olet kärsinyt noista vaivoista noinkin kauan.
Itsellänikin kohtaukset alkoivat rasittaa ja rajoittamaan elämään, menemisiä ja tulemisia 7 vuoden ajan.
Arkailin kyllä minäkin lähes vuoden, kun olin jo kerran aikaisemmin ollut toimenpiteessä ja silloin se oli ollut todella turhauttava kokemus, kun todettiin että oikorata oli liian lähellä eteiskammiosolmuketta.
Toki onneksi silloin ei lähdetty riskillä tekemään mitään.
Nyt kun Hyksiin oli saatu tuo kryohoitolaitteisto, niin päätin että olisi vihdoin paremmat mahdollisuudet
päästä vaivasta turvallisesti eroon.
Itse toimenpide kesti varmaan noin 4h.
Rauhoittavaa esilääkitystä sain ja sitä lisättiin myös itse toimenpiteen aikana kun vain pyysin.
Olo oli mm. em. syystä tosi rauhallinen ja olinpa lähes niin levollinen, että olisin voinut melkein nukahtaa.
Alun epämiellyttävyyden jälkeen, kun siis rytmihäiriöitä alettiin laittamaan päälle ja pois, oikeastaan oli jopa
rauhoittavaa juuri se, kun tiesi että joku sentään vihdoin, pystyi konkreettisesti kontrolloimaan noita nopealyöntisyysjaksoja.
Minullekin nimittäin oli joskus polilla annettu Adenocoria 3 kertaa ja siitä ei ollut mitään
apua, päinvastoin tuntui kun olisin saanut sydänkohtauksen.
Eli minulle ei oikeastaan ollut mitään lääkettä, millä olisi saanut kohtauksen loppumaan nopeasti.
Tätä taustaa vasten ei tuo rytmillä leikkiminen toimenpiteessä ollut enää mitään kauheaa.
Kipua ei ollut, muutaman kerran epämiellyttävä tuntemus jossain alaselän tuntuvilla kun katetria liikuteltiin.
Ainoa mikä alkoi tuntua oli tuo selän puutuminen kun jouduin noinkin kauan makaamaan siinä paikoillani.
Kun oikea paikka löydettiin, aloitettiin itse jäädyttäminen/kohdan tuhoaminen ja se ei tuntunut yhtään.
Olin jopa hämmästynyt, kun kardiologi totesi että nyt se paikka löydetty ja tuhottu.
Jos sinulla ei ole rakenteellisesti sydämessä vikaa ja tuo kohta ei ole hankalassa paikassa, niin riskit ovat todellakin pieniä.
Ja jos tuo paikka sitten on hankala, kuten minullakin, niin mitään ei ole pakko tehdä, päätös on aina loppukädessä sinulla, että jatketaanko polttoon/jäädyttämiseen asti vai keskeytetäänkö toimenpide.
Kovasti tsemppiä sinulle ja kertoilehan tännekin miten tuo operaatio meni.
Lueskelin näitä artikkeleita Flimmeristä ja Ablaatiosta. Itse olen kärsinyt flimmereistä n.5 vuotta ja niitä on tullut ja mennyt n. 25 kertaa.
Kaikki flimmerit 1 lukuunottamatta on käännetty sähköllä ja se sinänsä ok. Mutta se pelko koska ja missä ne tulevat on tolella häirinnyt jokapäiväistä menemistä, niinkuin tuosta aimmmasta voi lukea. Matkat, juhlat ja yleensä paikkakunnan vaihto jo saavat ajatuksen, että jos siellä jossain se taas tulee niin mitäs sitte. Te ketkä olette käyneet tuon ablaation läpi? Niin kauanko siihen on tarvinnut jonottaa ja onko siihen päässyt helposti. Olen yrittänyt muutaman kerran siitä keskustella silloin kun olen ollut käännössä, mutta ovat päivystävät lääkärit ollet kiireisiä, tai muuten vaan niin sanattomia, ettei niistä ole oikeen irronnt mitään. Itse asun HyKsin alueella, joten ainakin välineet pitäisi olla Ok.
Kiitos
Nipa 50v