Hermot riekaleina, kun kullannuppu on iässä jossa vain rähistään ja tehdään mitä ite tahdotaan. Ei syötäisi juuri mitään, vaan näykitään suupaloja kun on aterian aika. Tottakai sitä on huolissaan miten lapsi voi kasvaa jos ei oikein syökään kunnollisia aterioita. Epämiellyttävää tarjoilla ruokaa jos sitä ei syödä. Pelkkä vaipanlaitto on taistelua ja huutoa. Alasti pompitaan aina ja housut tietenkin riisutaan kokonaan sukkineen päivineen kun käydään potalla. Näin myös mummolassa. Pihalla järjestetään usein huutokohtaus kotio lähdettäessä, ellei ole supertarkkana eikä missään nimessä väsyneenä vie häntä ulos eikä olla kovin pitkään siellä. Kauppareissut ovat aina kamalia huutokohtauksen ja kiukuttelun takia, ikinä ei tiedä missä se tapahtuu. Arvatkaapa minkä ikäinen? Kaksivuotias, joku varmaan osasi epäilläkin jo. Kiitos hyvistä neuvoista jo etukäteen.
muillakin huutavia honkkeleita?
jäärän äiti
8504
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Naurattaan alkoi kun olit niin hauskasti kirjoittanut.Samanlainen kullannuppu on meilläkin,välillä joku päivä menee paremmin.Eikä ole mitään neuvoja antaa,neuvolasta olisin tänään kysynyt,mutta sekin piti perua kun on niin räkäinen tämä kullannuppu.Lääkärissä käytiin,eikä ollut korvatulehdus joka ois kiukkua aiheuttanut.Kai se on vain tämäkin läpi käytävä,sekä lapsen että äidin :)
MOI!
Piti juuri kirjoittaa tänne tuosta samaisesta asiasta. Jotenkin helpottavaa kuulla, että on muitakin 2 vuotiaiden äitejä, jotka ovat miettivät samaa asiaa.
Viimeksikin, kun oltiin muskarissa, niin meidän poika tekee kaikkea muuta, kuin pitäisi. Juoksentelee huoneesta pois, ja nauttii siitä, kun äiti juoksee perässä. Vetää veteläksi, kun äiti ottaa kädestä kiinni viedäkseen takaisin toisten luo. Nousee tuoleille useaan kertaan, aukaisee kaappeja jne.. kielloista huolimatta. Nämä kaikki tekee pieni virne kasvoilla ja katsoo mitäs ne tästä jekusta meinaa. Useaan kertaan otan hänet syliini, ja sanon: "Ei saa tehdä noin. Ei saa koskea toisten tavaroihin, kun ei ole lupaa. Ei saa mennä sinne, kun ei ole lupaa. Tai äidille tulee paha mieli, kun teet noin. Jos et tottele, niin lähdetään kotiin"
Ihmetyttää moinen "kiusanteko", kun poika kumminkin tykkää olla muskarissa. Ei haluasi lähteä pois, kun on sen aika. Pukemis tilanteessa alkaa taas sama peli: juostaan karkuun, vedetään vartalo veteläksi, kiemurrellaan jne...Välillä tuntuu, että kaikki on "taistelua", että saa arjen sujumaan. Välillä on onneksi niitäkin päiviä, jotka sujuvat hyvin.
Muskari on meillä kyllä juuri päikkäri aikaan, mikä varmasti osaltaa vaikuttaa asiaan. Poika nukahtaakin sitten kotimatkalla autoon. Mutta toisaalta muskari kestää vain 45 min. Eikä päikkäriaika ole kuin n. reilu ½ tuntia myöhemmin normaalista.
Olen itse nyt äitiyslomalla, ja toinen lapsista on 4kk. 2-vuotias poikamme on kokopäiväisesti myös kotona. Jossain olisi välillä kiva käydä, ja pojallekkin saada joitain muuta virikettä. Ajattelin, että muskari olisi ollut se kiva piriste arjen keskellä, mutta välillä tuntuu vähän toiselta.
Meillä ei ihan noin pahaa vielä.. : ) poika 1v.9kk ja kaikki alkoi kun aloitti pph:ssa eli hoidossa muualla pitkään kotona oltuaan. Kolme viikkoa oli kiukutteluja hoidon jälkeen jne. eli temppuili niin, että veti vartalon suoraksi lattialla ja kokeili mm. meni tuoliin, halus pois ja taas tuoliin ja pois...mutta ei enää. Aina kokeilee tietenkin ja pahinta taitaa olla nyt puistosta lähteminen ja kun pitäs vaan kiikkua kiikkua kiikussa, ei muuta. Toivotaan, että ei mitään pahoja tule, mutta toki ymmärrän, että kuuluu ikään.,Meillä uhman aikaisti tuo hoidon aloitus eli usein joku uusi juttu laukaisee... mitenkähän käy kun syksyllä saa toivon mukaan sisaren. Niin ja entistä kiukkuisempi on aina ennen sairastuttuaan. Hoidon aikana pari tautia jo käyty läpi, kotona oli terve. Onneksi ei ole hoidossa kuin n. 2-3 päivää viikossa arksin ja päivisin.
meillä neiti 2v ja välillä viikot on ihan kauheita!tossa oli kyllä kuukauden helppo jakso,mutta nyt alkoi taas hilluminen ja kikkailu. Neiti on aina nukkunut perhepedissä nukuttaen,ja nyt päätettiin et yritetään ruveta yksin nukahtaan.meillä myös melkein 1v muksu ja nukahtamisesta tullut täyttä sekoilua,siksi päädyttiin tähän ratkaisuun.en tiiä vaan pitäiskö neiti laittaa suoraan omaan sänkyyn ja huoneeseen vai mitä,neuvoja kaivataan?tänäänkin sai megapultit kun laitoin päikkäreille,siinä lensi tutit ja nallet ja olipa sitten vielä sängystäkin heittänyt petarit ja kaiken vek.niin ja sitten toi menee yleensä siihen että neiti yrittää vielä repiä,lyödä ja potkia...tosta menee tosi puhki itse.ja tätä jatkunut nyt reilu viikon.plääh.luulin tosiaan et toi potkiminen ja repimien olis jääny aikoja sit pois.mut toki jotkut asiat on supehelppoja ja ihania,kunhan vain nyt sais ton nukkumisen sujuun.kertokaahan vinkkejä :)
Tutulta kuulostaa teidän jutut.. Meidänkin 2- vuotias poika on pahassa uhmaiässä ;/ Tällä hetkellä mm. nukkumaan käyminen, pukeminen ja kaupassa käyminen on yhtä taistelua pojan kanssa.
Kaipaisin myös hyviä vinkkejä, miten lapsen voisi opettaa nukahtamaan itsekseen?? Tällä hetkellä äidin tai isin pitää istua sängyn vieressä olevalla tuolilla niin kauan kun poika nukahtaa. Melkein joka ilta täytyy korottaa ääntä ja sanoa kymmeniä kertoja että nyt nukutaan.. Poika pyörii sängyssä vähintään puoli tuntia; heittelee unilelujaan, laulaa, välillä käydään potalla kun "kakattaa" mutta mitään ei tule ym. Jos olen lähtenyt huoneesta pois, poika hiipii hetken päästä pois sängystä.
Tämän iltapelleilyn lisäksi pojan yöunet ovat lyhentyneet n. 9-10 tuntiin, kun vielä jokin aika sitten nukkui 11-12 tuntia. Ollaan muutama kerta kokeiltu jättää päiväunet pois, mutta sitten poika oli ihan yliväsynyt jo 17 aikaan.. Tosin silloin nukahti illalla jo kahdeksalta muutamassa minuutissa. Välillä nukkumaanmeno venyy 22 asti juuri tuon sängyssä touhuamisen takia, ja aamuisin herätään nykyisin jo 6-7 aikaan. (vielä kuukausi sitten nukkui kahdeksaan) Poika on päiväkodissa viikolla, ja on selkeästi väsynyt kun mennään nukuttamaan. Päiväunia poika nukkuu 1,5-2h.
kans yks "kullannuppuhonkkeli"!
tosin meillä onneksi syödään kauniisti,mutta se tuntuu olevanki ainoa asia mikä tehdään kauniisti...
jossain taidettiin siitä syömisestä sanoa et parempi antaa sit vaan usein välipaloja,mutta uskon että tulee pahamieli kun ei ruoka kelpaa.
kauppareissut meillä menee jos pysyy vauhti päällä,mutta kassalla saa sit olla naama punasena kun ei liikuta,mutta onneksi ainakin kassan"tädit" on ymmärtäväisiä ja taitaa olla jo vähän sisäpiirivitsi tämä meidän pikkumies kun ei siedä odottelua...
ulos lähdöt on meillä ne pahimmat kun sinne halutaan mutta vaatteita ei saisi päälle laittaa!
tuskaista,mutta yritän ajatella että ne kiellot ja kehotukset ja sinnikkyys vielä joskus palkitaan...ainakin toivottavasti...
Meillä on myös tuo käsittämätön taistelu uloslähtiessä,ulkona on aina hauskaa ja kullannuppu touhuaa tyytyväisenä,mutta vaatteita ei päälle laitettais.Miten te muut olette ratkaisseet asian?Pahalta tuntuu väkisin niitä kiskoa kun lapsi itkee,potkii ja huutaa.Mutta kun houkuttelu,tiukka komento ja pelleily ("laitanko minä nämä sun kengät" jne.)ei auta.Itsekin tykkään olla ulkona niin en halua periksikään antaa,eikä pitäiskään.
vähän ulkona,ku kaikki on kokeiltu, mut tosa pari päivää sitten sai poika ite päättää et pistetäänkö vaatteet päälle ja mennään ulos,ku sai raivarin kesken pukemisen.
tunnin käveli edes takas ja raivos ja meinas periks antaa,mut sit lähti kuitenkin pois ja lopuks "antautui" ja sen jälkeen se pukeminen on ollu helpompaa,mut ei se vieläkään ilma narinoita onnistu...