teille oman tarinani. En ole itse alkoholisti, vaan isäni ja äitini ovat. Se harmittaa sen takia, että he ovat niin rakkaita ja maailman tärkeimpiä minulle! :'( Kaikki alkoi siitä kun he erosivat ja silloin alkoi alkoholismikin molemmilla... Pelästyin, olin alle 10-vuotias, en tiennyt mitä tehdä, ja luulin että minä olin silloin vastuussa perheestä, se oli aika hämmentävää aikaa..Olen useaan otteeseen sanonut heille alkoholismista, toinen tunnustaa, mutta toinen väittää vastaan, sanoo että mä en ole kuulemma alkoholismia nähnytkään. Hänen mielestä alkoholismi on sitä ettei pysty hoitamaan asioitaan ja perhettään. Eli niin kauan kun voi käydä töissä ja kaupassa, voi litkiä viinaa niin paljon kuin sielu sietää. Mielestäni se ei ole ihan niin, mutta koitappa siinä sitten sanoa vastaan! =( Hän kyllä hoitaa taloutta ja käy töissä... Molemmat ovat epäsäännöllisessä töissä ja juovat aina kun on mahdollisuus. Toinen juo myös työpäivinä viiniä, siideriä, olutta, välillä ei voi mennä töihin autolla, kun on illalla ottanut, mutta väittää ettei se siitä johdu.. Juo viiniä kuin vettä, joka päivä ainakin 0,5 litraa.. Ja kun on vapaata, niin sitten menee kolmessa päivässä helposti 3 litraa kaikkea muutakin, siideriä ja väkeviä.. Toinen juo enempi sitten olutta mutta väkevät maistuvat myös.. Harmittaa, koska en viitsi ikinä suunnitella heidän vapaapäiville mitään kyläilyä mihinkään suuntaan tai mitään muutakaan, koska tiedän missä kunnossa he ovat :( Harmituksen lisäksi suurin tunne on pelko! Pelkään menettäväni vanhempani alkoholille. Itse juon maksimissaan viisi kertaa vuodessa alkoholia, sen verran hyvin näkyy vaikutukset. Toinen vanhempani kännissä haastaa riitaa ja saa mieleni pahoittumaan aivan turhasta asiasta.. Itse en viitsi edes koulupvän jälkeen, tai viikonloppuisin lähteä minnekään tai nähdä ketään, jotenkin en uskalla jättää heitä.. Pelkään kovasti, todella. Toivottavasti kukaan ei joudu kokemaan tällaista. Jos joku muu kokenut myös, saa kertoa ja muutenkin kommentoida.
Haluaisin
kertoa
1189
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Sitä kantaa huolta vanhemmistaan, vaikka ei voi asialle mitään. Tiedän millaista on yrittää kaitsea humalaista vanhempaansa. Jouduin yöllä valvomaan ja vahtimaan mitä humalainen vanhempi keksii seuraavaksi. Pelkäsin että se kuolee ryyppämiseen, tai joku tappaa sen tjs.
Joskus sai pelätä oman ja sisarustensa hengen puolesta... Onneksi tuo aika on takan päin, en jaksaisi elää sitä uudelleen