Ongelmani ei ole kokoluokassaan mikään suuri, enkä oikein tiedä, onko tämä oikea palstakaan kysyä neuvoa tähän, mutta menkööt.
Olen jo yli 5 vuotta järsinyt ihmeellisestä jännittyneisyyden tunteesta ihan päivittän. Viime aikoina olen kiinnittänyt asiaan yhä enemmän huomiota, enkä tiedä mitä tekisin.
Eli: Minulla on ihan jatkuvasti sellainen olo ihan kuin olisin menossa pitämään jotain esitelmää suurelle yleisölle, elikäs vatsassa kihelmöi ja oloni on rauhaton, en malta pysyä paikallaan ja suorastaan tärisen sisältä. Tätä on vaikea selittää, mutta toivottavasti ymmärisitte jotenkin.
Tämä jännittyneisyys häiritsee jokapäiväistä elämääni, koska en malttaisi pystyä keskittymään mihinkään (esim. lukemiseen, kirjoittamiseen), koska on koko ajan sellainen olo, että pakko liikkua.
Opiskelen yliopistossa todella teoreettista alaa ja muistini on omasta mielestäni aina ollut hyvä ja saan jonkinlaisella itsekurilla ja pakottamisella itseni opiskelemaan, vaikkakin paikallaan olo tuottaa suurta tuskaa. Omaksun kuitenkin asiat nopeasti ja muistan ne, siten minulla ei ole muistiongelmia. Joskus hikoilenkin, mutta vain siksi, että on vaikea olla paikallaan luennoilla tai ylipäätänsä missään, esim. pitkä jonottaminen vaikkapa kaupassa saa minut ahdistumaan joka ikinen kerta. Luen tentteihin usein niin, että kävelen jatkuvasti ympäri asuntoani
Minun on vaikea istua paikallaan ravintolassa, kahvilassa, jopa omassa kodissani tai ylipäätänsä missään, koska minulla on koko ajan sellainen jännittynyt olo. Jos esim istun kavereiden kanssa kahvilla, olen automaattisesti ehdottelemassa jonnekin muualle siirtymistä, koska en malta olla paikallaan. Olen melko sosiaalinen ja puhumiseen tämä oloni ei vaikuta, mutta yleisesti "olemiseen" melkein aina. Olen monesti huvittunut siitä, kuinka paljon huomaan, että olen kävellyt päivässä kotonani, siis aivan koko ajan, katson televisiotakin seisaaltaan ja "lennosta" kaiken muun tekemisen ohella, joka käsittää mm. siivoamisen.
Jos mietin/suunnittelen tulevaisuutta, valtaa kehoni heti jännittyneisyys/pelko, vaikkei mitään syytä olisikaan. En siis osaa sanoa, onko se enemmän pelkoa vai jännitystä.
Käyn joka päivä vähintään 2 kertaa lenkillä, koska en voi olla paikallaan ja koska liikkuessa tämä jännittyneisyys ei vaivaa. Tapaan ystäviäni joka päivä, koska on pakko päästä jonnekin, mutta sitten huomaan usein, etten jaksa istua iltaa paikallaan. Valitettavasti poltan usein myös tupakkaa ketjussa, koska se rauhoittaa (tosin ehkä 10 minuutiksi). Olen ollut myös kuukausien mittaisia jaksoja täysin savuttomana, ihmeellinen jännittyneisyyden tunne ei mene kuitenkaan pois. Minun on vaikea lopettaa tämän asian takia.
Mitä tämä tällainen oikein on? Onkohan olemassa mitään lääkettä, mikä auttaisi? En jaksa enää tällaista. Uskallanko mennä lääkäriin, koska en koe tätä niin vakavaksi oireeksi, koska kuitenkin pystyn olemaan ja elämään periaatteessa täysin normaalisti nytkin. En vain siedä tätä rauhattomuuden tunnetta. Haluisin joskus osata elää tässä hetkessä, enkä koko ajan miettiä seuraavaa minuuttia ja tuntia ja sitä kuinka pääsen mistäkin hetkestä pois seuraavaan hetkeen, jossa ei myöskään ole hyvä olla ja niin edelleen.
Olen jo yli 5 vuotta järsinyt ihmeellisestä jännittyneisyyden tunteesta ihan päivittän. Viime aikoina olen kiinnittänyt asiaan yhä enemmän huomiota, enkä tiedä mitä tekisin.
Eli: Minulla on ihan jatkuvasti sellainen olo ihan kuin olisin menossa pitämään jotain esitelmää suurelle yleisölle, elikäs vatsassa kihelmöi ja oloni on rauhaton, en malta pysyä paikallaan ja suorastaan tärisen sisältä. Tätä on vaikea selittää, mutta toivottavasti ymmärisitte jotenkin.
Tämä jännittyneisyys häiritsee jokapäiväistä elämääni, koska en malttaisi pystyä keskittymään mihinkään (esim. lukemiseen, kirjoittamiseen), koska on koko ajan sellainen olo, että pakko liikkua.
Opiskelen yliopistossa todella teoreettista alaa ja muistini on omasta mielestäni aina ollut hyvä ja saan jonkinlaisella itsekurilla ja pakottamisella itseni opiskelemaan, vaikkakin paikallaan olo tuottaa suurta tuskaa. Omaksun kuitenkin asiat nopeasti ja muistan ne, siten minulla ei ole muistiongelmia. Joskus hikoilenkin, mutta vain siksi, että on vaikea olla paikallaan luennoilla tai ylipäätänsä missään, esim. pitkä jonottaminen vaikkapa kaupassa saa minut ahdistumaan joka ikinen kerta. Luen tentteihin usein niin, että kävelen jatkuvasti ympäri asuntoani
Minun on vaikea istua paikallaan ravintolassa, kahvilassa, jopa omassa kodissani tai ylipäätänsä missään, koska minulla on koko ajan sellainen jännittynyt olo. Jos esim istun kavereiden kanssa kahvilla, olen automaattisesti ehdottelemassa jonnekin muualle siirtymistä, koska en malta olla paikallaan. Olen melko sosiaalinen ja puhumiseen tämä oloni ei vaikuta, mutta yleisesti "olemiseen" melkein aina. Olen monesti huvittunut siitä, kuinka paljon huomaan, että olen kävellyt päivässä kotonani, siis aivan koko ajan, katson televisiotakin seisaaltaan ja "lennosta" kaiken muun tekemisen ohella, joka käsittää mm. siivoamisen.
Jos mietin/suunnittelen tulevaisuutta, valtaa kehoni heti jännittyneisyys/pelko, vaikkei mitään syytä olisikaan. En siis osaa sanoa, onko se enemmän pelkoa vai jännitystä.
Käyn joka päivä vähintään 2 kertaa lenkillä, koska en voi olla paikallaan ja koska liikkuessa tämä jännittyneisyys ei vaivaa. Tapaan ystäviäni joka päivä, koska on pakko päästä jonnekin, mutta sitten huomaan usein, etten jaksa istua iltaa paikallaan. Valitettavasti poltan usein myös tupakkaa ketjussa, koska se rauhoittaa (tosin ehkä 10 minuutiksi). Olen ollut myös kuukausien mittaisia jaksoja täysin savuttomana, ihmeellinen jännittyneisyyden tunne ei mene kuitenkaan pois. Minun on vaikea lopettaa tämän asian takia.
Mitä tämä tällainen oikein on? Onkohan olemassa mitään lääkettä, mikä auttaisi? En jaksa enää tällaista. Uskallanko mennä lääkäriin, koska en koe tätä niin vakavaksi oireeksi, koska kuitenkin pystyn olemaan ja elämään periaatteessa täysin normaalisti nytkin. En vain siedä tätä rauhattomuuden tunnetta. Haluisin joskus osata elää tässä hetkessä, enkä koko ajan miettiä seuraavaa minuuttia ja tuntia ja sitä kuinka pääsen mistäkin hetkestä pois seuraavaan hetkeen, jossa ei myöskään ole hyvä olla ja niin edelleen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Terve!
Luettuani kirjoituksesi, niin suoraan sanoen sinulla on vakava ahdistushäiriö. Vilpitön neuvoni on että nopeasti psykiatrin tai ihan tavallisen lääkärin puheille. Vaikka itse et koe oireitasi vakavana, niin kyllä siltä vaikuttaa. Oireisiisi on lääkkeitä, mutta on myös tarkemmin selvitettävä mistä on kysymys. Voi olla jokin somaattinen vaiva esim. kilpirauhasen ylitoiminta?
ns. yleiseltä ahdistuneisuushäiriöltä. kärsin itsekin siitä ja sain cipralex-lääkityksen. se auttoi, mutta jossain määrin ovat oireet palanneet yli vuosi lääkkeittein lopettamisen jälkeen. tiedän että olo on tukala ja minulla kun siihen liittyy vielä sosiaalista fobiaa, niin jopas onkin rattoisaa!
Niinpä jännitän minäkin. Sitten tämä sosiaalisten tilanteiden ahdistus (tai pelko)... Ihan hieman rasittava. Mulla menee vatsa sekaisin väkijoukossa. En ole itteäni niin masentuneena pitänyt, mutta on siitäkin diagnoosi. Lal lal laa...