En halua suoranaista yksinäisyyttä, mutta haluaisin elää samanlaisten ihmisten kanssa kuin minä - sellaisten, jotka ajattelisivat samalla tavoin kuin minä.
Haluaisin sellaisen ystäväpiirin, jossa ketään ei kiinnostaisi toisten menemiset ja tulemiset, ketään ei kiinnostaisi toisten yksityisasiat. Kukaan ei olisi seltysvelvollinen kenellekään, mistään asiasta. Kaikki saisivat olla omia itsejään. Kuka tahansa saisi olla niin paljon yksin kuin haluaisi ilman, että sitä tarvitsisi selitellä. Ketään ei kiinostaisi kukaan muu kuin oma itsensä. Kaikki olisivat äärimmäisiä individualisteja, omatoimisia, muista täysin riippumattomia, eikä kukaan ottaisi vastuuta kenestäkään muusta kuin itsestään.
Kuulostaa kylmälle, mutta täydelliselle.
Haluaisin sellaisen ystäväpiirin, jossa ketään ei kiinnostaisi toisten menemiset ja tulemiset, ketään ei kiinnostaisi toisten yksityisasiat. Kukaan ei olisi seltysvelvollinen kenellekään, mistään asiasta. Kaikki saisivat olla omia itsejään. Kuka tahansa saisi olla niin paljon yksin kuin haluaisi ilman, että sitä tarvitsisi selitellä. Ketään ei kiinostaisi kukaan muu kuin oma itsensä. Kaikki olisivat äärimmäisiä individualisteja, omatoimisia, muista täysin riippumattomia, eikä kukaan ottaisi vastuuta kenestäkään muusta kuin itsestään.
Kuulostaa kylmälle, mutta täydelliselle.
Vastaukset 1
Vanhimmat
En nyt tosin ole varma olenko varsinaisesti kohtalontverisikaan. On nimittäin niin että saattaisin kaivata lämpimää läheisyyttäkin sinua enemmän mutta en vain löydä kauhun tasapainoa tukemisen ja itsenäisyyden, huolehtimisen ja kyttäämisen, ystävällisten neuvojen ja määräilyn, rakkauden ja suoranaisen vapaudenriiston välillä... Enkä tiedä enkö osaa ollenkaan vai onko tavat löytymässä vasta? Joka tapauksessa monet asiat jotka muilta sujuvat itsestään saavat minut tuntemaan itseni järkensä menettämäisillään olevaksi häkkieläimeksi. Nalkissa. Ja varmaankin koska muiden ihmisten mielestä olen niin kovin hakoteillä omituisuuksineni tarvitsen heidän mielestään lähes kokoaikaista opastusta.
Tulla hyväksytyksi itsenä ja saada vapaus olla oma itsensä...
joo. Enkä ole murrosikäinen. Luulisi että tämä olisi jo selvää pässinlihaa mutta en vain tunnu sopeutuvan.