Sain juuri tietää olevani raskaana ja olen 15vuotias.Haluan pitää lapseni.Sanoivat muut mitä sanoivat.
Minulla on vain käytännön kysymyksiä. Miten asuminen eläminen,koulun käynti..??
Olen aika hukassa..En ole kertonut lapsen isälle vielä tulevasta lapsestani..En tiedä miten hän suhtautuisi asiaan..Hän on 23 ja jo yksi lapsi.
Joku vanhempi, viisaampi tai ihan kuka vaan avulias ihminen, mitä minua odottaa??
Koulua jatkan lapsen syntymän jälkee,muuta en vielä tiedä.
Kellään omia kokemuksia?? :)))
Kiitos etukäteen. :)))
Minulla on vain käytännön kysymyksiä. Miten asuminen eläminen,koulun käynti..??
Olen aika hukassa..En ole kertonut lapsen isälle vielä tulevasta lapsestani..En tiedä miten hän suhtautuisi asiaan..Hän on 23 ja jo yksi lapsi.
Joku vanhempi, viisaampi tai ihan kuka vaan avulias ihminen, mitä minua odottaa??
Koulua jatkan lapsen syntymän jälkee,muuta en vielä tiedä.
Kellään omia kokemuksia?? :)))
Kiitos etukäteen. :)))
Vastaukset 18
Vanhimmat
sinähän sen itsepäätät pidätkö lapsen vai en.Muiden sanoilla/mielipiteillä ei ole mitään merkitystä. sinä elät omaa elämääsi ei muut. mutta mietikuitenkin tarkkaan, se on todella suuri päätös ja elämänmuutos. Ja raskasta varsinkin jos isä ei ole 100% mukana elättämässä. Ole kiltti ja kerro lapsen isällä raskaudestasi mahdollisimman pian niin hänellekkin jää enemmän aikaa sopeutua asiaan. Minun mielipiteeni on, että sinun täytyisi kysyä lapsen isältä haluaako hän lapsen vai ei. Jos ei halua niin hänet käytännössä pakotetaan isäksi. joka minusta on väärin. tosin normaalissa seksissähän tarvitaan kaksi osapuolta. Ja jos ei ehkäisystä olla huolehdittu niin siinäpä on lopputulos. sain itse esikoiseni 17-vuotiaana, olin juuri täyttänyt. Mutta mies oli kokoajan tukenani ja elätti meidät. ja niin on vieläkin.
Sinua odottaa uusi elämä menot muuttuvat,suunnitelmat, rahatilanne jne.. on hyviä ja huonoja aikoja. minulla jäi koulut ja kaikki kesken, mitkä kyllä voin opiskella myöhemminkin.mutta onnea kuitenkin odotukselle.
Haluaisin kysyä sinulta muutamia asioita. :)
Minkälainen suhde sinulla on lapsen isään? Hän on kuitenkin jo 23 vuotias aikuinen mies. Seurustelettteko, kuinka kauan, yms, vai onko tämä joku "yhden illan juttu"
Toiseksi, miten vanhempasi suhtautuu asiaan. Olet kuitenkin vielä ns. "sakkolihaa" ja olet ollut yhdynnässä melkein 10 vuotta vanhemman miehen kanssa. Jos he tietävät ja hyväksyvät asian niin mitään ongelmaa ei ole, mutta he voivat tarvittaessa haastaa lapsen isän oikeuteen. Miten suhtautuvat raskauteen?
MOI,
älä ole turhaan huolissas me pullamössösukupolven edustajat asutaan , kiitos isovanhempiemme maassa missä maailma ei kaadu siihen ettei kaikki äidit ja isät ole opiskelleet ja hankkineet vakitöitä ennen lasten saamista. Kaikenlaisia tukijärjestelmiä on olemassa ja niistä kannattaaa jutella vaikka neuvolassa niin pääsee alkuun.
Itse innostuin lähtemään opiskelemaan vasta esikoises saatuani, ja huomasin että kultaakin kalliimpaa opiskelevalle äiskälle on joustava koulu, jossa saa tehdä töitä etänä.
Nykyään voi opiskella jopa äitiyslomalla, ja opintotukea ja äitiysrahaa voi nostaa yhtäaikaisesti kunhan vaadittavat opintopistemäärät tulee täyteen.
Opiskelu ja pienten lasten äitiys on ainakin omasta mielestäni ollut hyvää vastapainoa keskenään. Tsemppiä sulle, jos joskus väsyttää niin muista että pidemmän päälle asiat kyllä Suomessa järjestyy kun jaksaa ite tehä sen eteen töitä
taasen jaetaan, oikeat selviävät kelan sivuilta.
Totuus on, että ankeata tulee olemaan. On normaaleillakin lapsiperheillä. Eniten on yksinhuoltajilla.
aloittaja on. Ihan eri asia olla peruskoulun suorittanut opiskelija kuin kotona asuva varhaisteini.
Toki 15-vuotias on nuori, kokematon haavoittuvainen jne. mutta väitän kuitenkin edelleen ettei lapsen saaminen noinkaan nuorena estä koulunkäyntiä, tai ylipäätään muutakaan. Asioita voi tehdä epätyypillisessä järjestyksessä, ja asiat tuppaavat kyllä järjestymään. Tuki on toki tarppeen kenelle tahansa äidille, saatikka nuorelle ja opiskelevalle. Asioita on kuitenkin turha broplematisoida. Koulun käyntiin liittyy sama fakta kuin muuhunkin työntekoon_ tekemällä syntyy tulosta !
Itse olen suorittanut lukion koti-äitinä ollessa, sitten ehdin opiskella yliopistossa vuoden läsnä ollen, ja nyt olen suorittanut vuoden yliopisto-opinnot kuopustani hoitaessa, ja minä en todellakaan ole mikään superäiti tai huippu älykäs- vaan ihan tavallinen 25-v äiskä. Koulua voi käydä lapsen ollessa päikkäreillä, mönkiessä lelujensa kanssa ja nukkuessa yöuniaan, mutta jos aikoo opiskella lasten kanssa kannattaa pyrkiä kouluun jossa saa opiskella etänä, sillä tiukkojen aikataulujen noudattaminen voi olla vaikeaa ennen kuin lapsi aloittaa päivähoidon. Lisäksi kouluissa joissa on mahdollista suorittaa opintoja itsenäisesti ei tavallisesti ole lyöty lukkoon kurssien suoritusjärjestystä yms. Joten koulun voi aloittaa esim kesken lukuvuoden, suorittaa kursseja nopeammin tai hitaammin yms.
En suosittelisi ketään erityisesti pyrkimään hankkimaan lapsia erityisen nuorena, mutta jos lasta jo odottaa ja sen haluaa pitää niin sitten asiat on järjestettävä sen ehdoilla. Uskoisin että on paljon helpompi kestää muutama vuosi rankkaa arkea kuin jatkaa elämää niin että on luopunut lapsesta jonka haluaa pitää.
opintotuesta yms. ei moralistisesta paasauksesta, kuka on tai ei ole liian nuori.
Et välttämättä ole liian nuori äidiksi, sillä saatat olla henkisesti hyvin vahva. En tiedä pystynkö paljoakaan auttamaan kysymysten kanssa.. Itse olin viisitoista ku sain lapseni. Kävin koulua niin pitkään kun oli mahdollista ja nyt käyn iltakoulua, jotta saan ammatin. Asun poikani kanssa kahdestaan, mutta onneksi vanhempani auttavat minua vielä kaikissa maksuissa, sillä olen vielä ala-ikäinen. Sinun tulisi kertoa lapsen isälle...jos hän sen takia jättää sinut niin hän ei sitten ole sinua varten. Sinua odottaa raskas, mutta ihana elämä pienen lapsen kanssa. Olin itse aivan hermona kun sain tietää odottavani, sillä olin varma etten pärjäisi, mutta onneksi minulla on apunani sukulaiseni, poikaystäväni ja ystäväni...heistä on todella paljon apua...äläkä anna muiden sanoa mitä sinun tulisi tehdä vaan kuuntele sydäntäsi...jos tosiaan haluat pitää lapsen niin pidä...uskon että tulet pärjäämään todella hyvin...
Järki käteen nyt, mitä helvettiä ensinnäkään 15 vuotias vehtaa 23-vuotiaan isän kanssa (tai toisinpäin, whatever) ja jos kysymykset ovat tuota luokkaa et todellakaan ole kypsä äidiksi. Lapsen voit saada, mutta sääliksi käy.
Onko sinulla itellä lapsia?
veikkaampa että ei,muuten et käyttäytyisi noin naurettavasti.
Kyllä sitä kuule on vanhemmallakin äidillä paljon kyselemistä lapsen tullessa,saatika sitten nuorella.
Tottakai sitä nyt tahtoo tietää miten opiskelut ja raha-asiat saa järjestettyä yms. sellaisilta jotka itse on ollu samassa tilanteessa eikä se tarkoita sitä ettei olisi kypsä äidiksi.
Päinvastoin,lapsen pitävä ja tästä huolehtivahan KANTAA VASTUUN TEOISTAAN VAHINGON KÄYDESSÄ.
niin nostaisin syytteen poikaystävääsi vastaan lapseen (alle 16v) sekaantumisesta.
olet kovin nuori, mutta sehän ei tietysti automaattisesti tarkoita ettetkö voisi olla ihan kelvollinen äiti lapsellesi. vaikka lapsi tosin olet itsekin vielä..
no siis, uskon että nuo koulun loppuunkäymiset ja muut onnistuvat aina tavalla jos toisella, mutta olisin huolissani siitä, miten käy keskenjäävän nuoruuden. tulevaisuutesi tulee olemaan aivan erilainen, kun "normaalin" teini-ikäisen. Positiivisen raskaustestin edessä silmät usein sumenevat tosiasioilta ja kaikkea ei tule ajatelleeksi. Sinun on varmasti hyvä miettiä pärjäätkö myös ilman lapsen isän tukea, jos sellainen tilanne tulee vastaan.
Mieti, miltä tuntuu siinä tilanteessa, kun kaverit lähtevät viikonloppuna bilettämään ja itse olet kotona lapseen sidottuna. Lapsesta on paljon iloa, mutta myös hirvittäävn suuri vastuu. Ja tosiasiahan on se, että lapsen tarpeet menevät omiesi edelle, halusit tai et.
Odotan itse esikoistani ja olen jo huomattavasti sinua vanhempi. Itsellenikin on nyt raskauden aikana välillä tullut sellaisia asioita mieleen, jotka luulin käyneeni läpi jo ennen raskauden suunnittelemista. Silti välillä miettii, että miten sitä pärjää ja tuleeko koko hommasta mitään. Ja vaikka se vauva kuinka ihana onkin, niin kyllä siihen äitiyteen liittyy välillä ikäviäkin asioita..
mutta päätöksesi olet ilmeisesti jo tehnyt vauvan suhteen. Mieti kuitenkin, miten paljon elämäsi tulee muuttumaan. Ja itse olen sitä mieltä, että jokin suunnitelma sinulla pitää olla toimeentulon ja asumisen suhteen, ennen kuin voit edes harkita lapsen pitämistä. Tsemppiä!
Asiat ei ole aivan noin yksiselitteisiä, mitä kirjoituksessasi oletat niiden olevan. Opiskelun jatkaminen lpsen syntymän jälkeen ei ole heti mahdollista, jos todellakin meinasit pitää lapsen, etkä esim antaa adoptoitavaksi. Vastasyntynyt lapsi tarvitsee äitiään, ensimmäiset kuukaudet saattavat olla erittäin rankkoja ja vaikeita, eikä valvottujen öiden jälkeen kovinkaan monella tulisi mieleen rientää vielä päiväksi opintojen pariin. Pärjätä voi kyllä varmasti melkein kuka tahansa, sitä en kiellä, mutta kannataa miettiä tarkkaan, mihin olet ryhtymässä. Ajattele, että olet vastuussa lapsesta seuraavat 18-vuotta. Onko sinulla esim omat vanhemmat, jotka olisivat tukena ja apuna, koska juuri sitä tulet tarvitsemaan, kaikki tarvitsevat jossakin vaiheessa apua pienen lapsen kanssa. Kannattaisi puhua ensin lapsen isän kanssa mahdollisista vaihtoehdoista ennen kuin teet lopullisen ratkaisun. Onko hän apuna lapsen hoidossa ja kasvatuksessa? Entä taloudellisesi? Ensimmäisestä lapsesta saa lapsilisää n. 100 euroa ja siihen yksinhuoltajakorotuksen, joka on n.30 euron tienoilla. Perus äitiyspäivärahaa maksetaan 15,20euroa/päivä, jota korotetaan mahdollisten tulojen perusteella, joita sinulla ei luultavasti opiskelijana juurikaan ole. Missä asut, vanhempiesi luona vai joko olet muuttanut kotoa pois? Mistä rahat ruokaan, vaatteisiin, vaippoihin.. lista on loputon. toki pienellä rahamäärälläkin selviää, mutta täytyy muistaa, että lapsi on sinun vastuullasi, etkä voi sitä poiskaan antaa, jos mieli syntymän jälkeen muuttuisikin. Mieti tarkkaan minkä ratkaisun teet, onnea tulevaisuuteen.
onnea!ilmoita vauvasta lapsen isälle ja myös vanhemmilles kun oot alaikäinenkin..kai he auttaa eteenpäin..ellet voi niin sitten kipin kapin kouluterkkariin tai terveyskeskukseen..sieltä apua löytyy varmasti niin osaat eteenpäin..
Mun molemmat lapset on syntyneet kesken opiskelujen (ovat suunniteltuja eivät "vahinkoja").Koen, että mulla on ollut lapsille paljon enemmän aikaa, kuin jos olisin töissä käynyt. Rahallisesti on varmasti tiukkaa, mutta kaikki kuitenkin yleensä joténkin järjestyy..
sua on aikuinen mies käyttänyt seksuaalisesti hyväksi. lapsen makaaminen on rikos...
Minä olin sinun ikäisesi saadessani vauvan,nyt olen 16 v. ja lapseni pian puolivuotias. Käyn 9.luokan tenttimällä loppuun ja aloitin opiskelut kun lapseni oli n.2 kk ikäinen. Luen kotona ja käyn tekemässä kokeet ja joskus osallistun joillekin tunneille.
Peruskoulun päättötodistuksen saan heti kun saan opiskelut suoritettua,eli itsestäni on kiini.
Opiskeluni myöhästyvät puolella vuodella muista ikäisistäni.
Ja me eletään miehen kanssa minun tuilla(n.600 e) ja miehen palkkatuloilla omassa kämpässä.
Jos sinulla on hyvä tukiverkosto,omat vanhempasi ja muita tuttuja/sukulaisia niin pärjäät varmasti.
Näitten rooli korostuu etenkin kun opiskelet,vaikeaa sen on opiskella jos ei ole paikkaa mihin lapsi laittaa hoitoon siksi aikaa kun käy koululla. Kokeisiin luku tapahtuu silloinkun lapsi nukkuu,tai jos mies tai isovanhemmat ottaa hoitoon siksi aikaan.
Mulla onneksi on ollut suht helppo opiskella kun hoitajia ja apua on löytynyt.
itse sain myös 16 vuotiaana ihanan tytön. peruskoulun kerkesin käymään mutta en jatkoa ole edes vielä ajatellut. asuimme omassa kämpässä ja tulimme toimeen kohtuullisesti.. tosinkyllä sitä joutuu aina kaikesta vähä tinkimään.. pitää ostaa vaippoi ni en nyt voi ostaa ripsarii jne.. :D mut siihenki tottuu. meijäneiti on nyt 1.5 vuotias ja aivan ihana! en vaihtais päivääkään! :) onnea sinulle! kyllä sitä pärjää jos vaan haluaa! :)