Valehtelu

dreaming..

Olemme olleet yhdessä 3 vuotta. Olen huomannut tässä yhteiselomme aikana, että miehelläni on tapa reagoida paineeseen/epämiellyttävyyksiin siten, että hän valehtelee tai salaa asioita. Hän voi kyllä sanoa totuuden vaikka viikon päästä (jos itse palaan asiaan), mutta ei aina. Usein myös sanoo totuutta kysyttäessä, ettei enää muista miten se meni, siitä on niin kauan aikaa (seliseliltä kuulostaa!).

Mies on jäänyt kiinni yhdestä isosta valheesta, jonka takia suhteemme meni katkolle. Hän salasi sitä asiaa vuoden. Liittyi toiseen naiseen, mutta mitään pettämistä ei tapahtunut (asia on juurta jaksain selvitetty myös tämän kolmannen osapuolen kanssa). Tämän jälkeen mies ei ole jäänyt enää kiinni uusista valheista, isoista tai pienistä... mutta sisälläni kalvaa jatkuva pelko, entä jos taas paljastuu asioita, joita en olisi voinut kuvitellakaan?

Muuten meillä on asiat suhteellisen hyvin, ja meillä keskusteluyhteys, seksielämä ym toimii. On rakkautta ja läheisyyttä ym. Ihmettelen todella, miksi miehellä on tapana salata ja valehdella. Mistä tietää, koska kyseessä on "sairaus", sellainen asia johon ei lupauksilla ja itsetutkiskelulla voi vaikuttaa? Olen miettinyt näitä asioita pitkään, ja tajunnut, mikä vaikutus miehen lapsuusoloilla on ollut asiaan. Elämästä selviää, kun ei myönnetä mitään, kun esitetään kovaa ja kätketään heikkoudet..tätä linjaa.

Olen ehdottanut ammattiapua miehelle, mutta luonnollisestikin se on järjettömän kynnyksen takana. Olen hienovaraisesti yrittänyt keskustella asiasta, välillä siinä onnistuenkin..mutta kun pintaa raottaa, ahdistus paistaa miehen kasvoilta ja homma tyrehtyy siihen.

Mietin elämäämme, mitä se voisi olla 10 vuotta eteen päin. En tiedä, uskallanko haaveilla perheestä miehen kanssa, jollen voi olla varma että hän tiedostaa tämän ongelman ja hakee siihen apua. Onko järkevää luovuttaa "varmuuden vuoksi", vai onko se elämän pelkoa jos nyt lähden suhteesta valehtelusta johtuvan epävarmuuden takia? Onko kukaan ollut samassa tilanteessa?

77

18938

Äänestä

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • ...

      ollu samassa tilanteessa. Mutta jos olisin, niin tekisin selväks että valahtelu ei käy sitten ollenkaan laatuun, se ei oo reilua, se on pelkurimaista. Jos toinen aina vaan valehtelee, niin eihän sellasesta suhteesta tuu mitään.

    • katellut

      n. kk:n ajan yhtä tyyppiä tossa...
      Koko ajan tulee ilmi jäätävää valehteluu, jopa pikkuasioista ja ihan päivänselvistä. Ei hyvältä näytä eikä tunnu.

      No tuo tapaus saa kohta jäädä valheines, ensin vaan otan selvää parista asiasta ja sitten lentää loka...

    • z_orro

      Itse olen miehesi asemassa.
      Mulla ainakin osiltain johtuu siitä, etten jaksa aina jauhaa samaa asiaa vaimon kans.
      Toden näköisesti sun mihellä on joku syvempi ongelma?
      Mulla ainakin on, asun uusioperheessä ja omat lapseni asuvat kaukana enkä ole käynyt läpi edellistä liittoa.
      Rakastan vaimoani mutta välillä seinät kaatuu pälleni ja sulkeudun itseeni, pidän kaiken sisälläni.

      En osaa antaa sulle neuvvoja,mieti kuinka paljon
      olet valmis uhraamaan henkistä voimaa teidän parisuhteseen?
      Meillä se näyttää siltä että tämä loppuu.

      Voimia.

      • Valkoinen tappaja

        ...Ei mikken voita makean veden lohta!

      • pelkästään sinulle
        Valkoinen tappaja kirjoitti:

        ...Ei mikken voita makean veden lohta!

        Pitää muistaa että valehtelija valehtelee myös sukulaisillesi, ystävillesi, työnantajalleen, mahdollisille yhtiökumppaneille, läheisillesi, tuleville lapsillenne. On myös suuri vaara että jos ihminen ei osaa puhua totta, ei myöskään osaa erottaa oikeaa väärästä muutenkaan.

        Siskoni on juuri tällaisen kanssa naimisissa, joka katsoo että kaille voi valehdella kaikilta varastaa. Ehkä hetken näyttää hyvältä, mut haluatko asua rikollisen kanssa, kaikkien hyljeksimänä? Jätä valehtelija heti, ennen kuin huomaat olevasi loukussa, ja hyljeksittynä

    • eräs mies

      En ole mikään lekuri tms, mutta tuohon milloin valehtelu menee sairaudeksi kohtaan viitaten....

      Omasta mielestä puhutaan sairaudesta siinä vaiheessa kun joku valehtelee "huvikseen". Eli valehtelemisella ei saavuteta mitään (pienintäkään) etua. Edellytyksenä siis se että totuuden kertominen aiheuttaisi negatiivisia seurauksia. Jos täysin yhdentekevän asian takia valehtelisi edun nimissä, homma ei tietenkään olisi tervetttä. Tässä kohtaa tietenkin kannattaa olla tarkka, sillä asiaa pitää nimenomaan täysin neutraalilla mielellä tarkastella valehtelijan asemasta, ei omasta.

      Valheiden tiheys voi olla tietenkin yksi juttu, mutta mielestäni siinä pitää ylläolevan täyttyä.

      Tekstisi perusteella en menisi suoraan sanomaan onko ammattiapu tarpeellinen. Tai edes sitä onko se valehtelijalle tai oletusarvosesti valehtelua pelkäävälle ihmiselle parempi.

      • nainen 40v.....

        Mulla on koko ikäni ollut taipumus valehdella.En harrasta valehtelua isoista ja tärkeistä asioista,mutta valkoisia valheita lipsuu koko ajan.En tiedä mistä se johtuu,eikä asia mua vaivaa millään tavalla.Tosin en jää kyllä koskaan kiinnikään,tai jos olen lähes jäänyt kiinni niin osaan korjata taas uudella jutulla,heh.
        voihan olla että narrailen ihan siksi ettei tarvitse kumppanin kanssa alkaa vääntää kättä joistain älyttömistä pikkuasioista.Pysyypähän rauha talossa.
        Yhteenveto:valehtelen siis ihan yhteisen hyvän nimissä.

      • on.........
        nainen 40v..... kirjoitti:

        Mulla on koko ikäni ollut taipumus valehdella.En harrasta valehtelua isoista ja tärkeistä asioista,mutta valkoisia valheita lipsuu koko ajan.En tiedä mistä se johtuu,eikä asia mua vaivaa millään tavalla.Tosin en jää kyllä koskaan kiinnikään,tai jos olen lähes jäänyt kiinni niin osaan korjata taas uudella jutulla,heh.
        voihan olla että narrailen ihan siksi ettei tarvitse kumppanin kanssa alkaa vääntää kättä joistain älyttömistä pikkuasioista.Pysyypähän rauha talossa.
        Yhteenveto:valehtelen siis ihan yhteisen hyvän nimissä.

        Pystyykö kumppanisi tai kukaan muukaan luottamaan sinuun?

        Jos valehtelee mitättömissä asioissa, niin ...

      • Elämän pituinen valhe
        on......... kirjoitti:

        Pystyykö kumppanisi tai kukaan muukaan luottamaan sinuun?

        Jos valehtelee mitättömissä asioissa, niin ...

        että, jos valehtelee pienissä asioissa, valehtelee
        myös suurissa asioissa. Minulla on kokemusta
        36 vuotta kestäneen avioliiton verran elämisestä patologisen valehtelijan kanssa. Elämä on kuin hetteisellä upottavalla suolla kävelisi. Koskaan ei tiedä puhuuko hän nyt totta vai valehteleeko.
        Lopettakaa hyvät ihmiset ajoissa elämä valehtelijan kanssa, se ei ole mitään elämää!!!!

      • Anonyymi
        nainen 40v..... kirjoitti:

        Mulla on koko ikäni ollut taipumus valehdella.En harrasta valehtelua isoista ja tärkeistä asioista,mutta valkoisia valheita lipsuu koko ajan.En tiedä mistä se johtuu,eikä asia mua vaivaa millään tavalla.Tosin en jää kyllä koskaan kiinnikään,tai jos olen lähes jäänyt kiinni niin osaan korjata taas uudella jutulla,heh.
        voihan olla että narrailen ihan siksi ettei tarvitse kumppanin kanssa alkaa vääntää kättä joistain älyttömistä pikkuasioista.Pysyypähän rauha talossa.
        Yhteenveto:valehtelen siis ihan yhteisen hyvän nimissä.

        Kuulostaa ex naiseltani😇

      • Anonyymi
        Elämän pituinen valhe kirjoitti:

        että, jos valehtelee pienissä asioissa, valehtelee
        myös suurissa asioissa. Minulla on kokemusta
        36 vuotta kestäneen avioliiton verran elämisestä patologisen valehtelijan kanssa. Elämä on kuin hetteisellä upottavalla suolla kävelisi. Koskaan ei tiedä puhuuko hän nyt totta vai valehteleeko.
        Lopettakaa hyvät ihmiset ajoissa elämä valehtelijan kanssa, se ei ole mitään elämää!!!!

        En sanoisi, että pienemmissä asioissa valehtelu tarkoittaisi automattisesti sitä, että valehtelisi myös suuremmissa asioissa. Se riippuu ihan siitä, missä omat rajat menevät.

        Itse saatan valehdella pienissä, mitättömissä asioissa, jotka tuottaisivat vain turhaa mielipahaa tms. Mutta muutoin en edes tee mitään suurempia asioita, joista tulisi tarvetta valehdella. Ei minulla esimerkiksi ole minkäänlaisia tekosyitä sallia itseni pettämään kumppaniani, joten valehtelulle ei tule edes syytä

    • ei kannata

      Olemme olleet naimisissa jo yli 20 vuotta ja valehtelun/salailun takia avioliittomme on täysin
      kariutunut. Muodollisesti elämme vielä yhdessä.
      Pikku hiljaa minulle on selvinnyt, ettei mieheni ole ollut täysin rehellinen missään elämämme vaiheessa. Muutama vuosi sitten tuli esille niin suuria asioita, että elämältä putosi pohja. On kamalaa elää ihmisen kanssa, johon ei voi luottaa. Sitä epäilee toista aivan syyttäkin.
      Mieti tarkkaan, voitko ajatella yhteistä tulevaisuutta epärehellisen ihmisen
      kanssa.Rehellisyys on mielestäni yksi tärkeimmistä aviopuolison ominaisuuksista.

      Jos on menettänyt luottamuksen toiseen henkilöön,
      silloin on menettänyt kaiken. Toisen läheisyyskin
      tuntuu epämiellyttävältä. Kaiken aikaa ikäänkuin
      pelkää tulevansa huijatuksi.

      Mieheni ei ole suostunut ammattiauttajan juttusille, koska hänessähän ei ole omasta mielestään mitään syytä. Yhdessäkään emme voi keskustella, koska ei kuulemma ole mitään keskusteltavaa. Tällaista elämää en toivo kenellekään. Tämä on henkisesti raastavaa.
      Hän ei halua erota ja on ilmoittanut, että
      eroamisella haen vain vaikeuksia itselleni.

    • ..............................

      Olen samassa tilanteessa kuten sinäkin. Mieheni ei aina kerro kaikkea, vaan saan kuulla asioista myöhään. Tai sitten hän ei aina edes kerro kaikkea. Ja valehtelee. En kyllä ymmärrä tällaista käytöstä

    • dreaming..

      Mieheni valheet voivat olla täysin yhdentekeviä (siis syy valehtelemiselle yhdentekevä) tai sitten ne voivat olla minun suututtamisen välttelyä. Tosin hän usein omassa ajattelussaan saa päähänsä turhaan, että voisin ehkä suuttua jos hän kertoo. Suutun paljon todennäköisemmin siitä, että minulla ei olla rehellisiä.

      Ymmärän todellakin, että sanotaan "näytät hyvältä" tai jotain vastaavaa, ihan vain siksi että tulisi toiselle hyvä mieli..vaikkei olisikaan ehkä sitä mieltä :)

      Sitä en kuitenkaan ymmärrä, että mies keksii ja uudelleenvärittää juttuja esim. ex-naiseen tai muihin ihmisiin liittyen. Pari kertaa jäänyt kiinni, mutta yllättäen sitten sanoo ettei muista enää tollaista juttua. Kuitenkin hän ilmoittaa halveksuvansa paskanpuhujia ja sellaisia, jotka suurentelevat asioita. Omalle naiselle saa silti ilmeisesti puhua paskaa ja vääristää totuutta?

      Etenkin tämä ex-rintama on sellainen asia, josta hän valehtelee. Suhde oli vaikea, ja siitä jäi mieheen jäljet. Heillä ei kuitenkaan ole lasta yhdistämässä, ja siitä on niin kauan aikaa että sanoo kyllä ettei se enää vaivaa häntä millään tavalla. Uskon kyllä muuten, että mieheni on täysillä mukana tässä suhteessa, mutta salailun takia ei tunnu ihan siltä. Tämä taitaa olla miehelle ainainen luonteenpiirre. Exältä hän salasi mm, että omistaa asunnon ja sijoittaa rahojaan. Ex luuli ainoan omaisuuden olevan se palkka, jonka mies töistä saa. Ja auto. Tavallaan tajuan jos toinen on rahan perässä kärkkyjä, mutta mahtoikohan nainen kuitenkaan olla..

      Minulle ollut avoimempi "alusta lähtien", sanoi ettei halua enää salata kumppaniltaan isoja asioita. Tavallaan siis hän tiedostaa "ongelmansa". Luulen että mieheni voisi mennä terapiaan, jos laittaisin eron vaihtoehdoksi. Mutta tiedän, ettei ammatiapu oikein toimi, jos ihminen suhtautuu siihen kielteisesti. Ei se pakolla toimi. Miehestä se päätös riittää, että hän ei enää valehtele. Aha, ei ole ennenkääm riittänyt..

      Mihin salailuun olen jo tottunut: siihen että käy pornosivuilla ja poistaa sivuhistorian (meillä EI ole ollut tästä mitään riitaa, paitsi silloin kun ei herralle seksi oikein yleisesti maittanut ja silti kävi pornosivuilla).
      Siihen että kirjoitteli kuulumisia exän kanssa (ei enää..kai!) ja kertoo hyvin ympäripyöreetä tai kaunistelee asioita tästä jutusta (sain myöhemmin tietää että ex kinusi häntä takaisin oikein urakalla, eikä halunnut huolestuttaa minua kertomalla siitä, etten saisi raivaria ym..juu, ties mitä flirttiä ollut heidän välillään niin kauan kun onnistui salaamaan asian.. kuka nyt ei olisi imarreltu kun toinen haikailee perään!?). Ei kerro menneisyydestään kaikkia asioita, mitkä tavallaan ymmärrän. Esim. koulukiusaamisesta ei ole halunnut kertoa yksityiskohtia, koska ne yhä satuttavat liikaa. Minuakin on kiusattu, ja olen hänelle niistä asioista kertonut, mutta hän ei silti halua/pysty puhumaan näistä. Ei ollut kertonut, että häntä on lapsena yritetty viedä väkisin psykologille. Muutti käytöstään välittömästi, kun uhka oli todellinen.

      En tiedä, mutta jokin haiskahtaa tai sitten olen tullut vainoharhaiseksi! Jos miehen saisin psykologille, mistä lopulta tiedän onko hän edes siellä ja jos on, niin mitä valheita hän ehkä sillekin selittää jos minä en ole mukana?

      Voiko valehtelu henkilön luonteenpiirteenä saada alkunsa sellaisesta, että yrittää tehdä kaikkensa miellyttääkseen vanhempiaan, jotka eivät koskaan anna positiivista palautetta? Miehen isä on hyvin dominoiva persoona, ja hänessä yhdistyy pelottavalla tavalla viekkaus, äly ja epärehellisyys. Jos tällaiset asiat liittyvät vahvasti kotikasvatukseen ja opittuihin malleihin, niin luulen etten voi muuta tehdä kuin heittää hanskat tiskiin. :(

      • mariellaliini

        Luin juuri toisenkin kirjoittamasi tekstin. Kuullostaa hieman minun entiseltäni tuo sinun nykyisesi, tosin ei voi olla sama henkilö koska en ikinä kinunnut häntä takaisin ja hän ei omistanut asuntoa tai autoa. Isä oli hänelläkin dominoiva ja lannisti aina poikaansa. Hän haki hyväksyntää toisilta naisilta pettämällä minua salaa (tietenkin salaa, heh) ja hakemalla yleisesti naisien seuraa ja ystävyyttä. Häntä oli kiusattu koulussa ja myös töissäkin, en silti ihmettele tätä koska hän omalla provosoivalla käytöksellään sen usein aiheutti. Myös pornosivuilla käyntiä hän salaili, tosin monet miehet tekevät samaa, hän vain kävi hieman epätavallisen liikaa niitä katsomassa (useita tunteja päivässä) Emme asuneet yhdessä joten se oli helppoa, samoin varsinainen fyysinen pettäminen. Suhteemme päättyi kun hän jäi pettämisestä kiinni, ja samalla tiesin /tajusin ettei se ollut ensimmäinen kerta. Toisaalta oli suuri helpotus päästä hänestä koska olimme olleet erossa jo muutamia kertoja eikä suhteemme ollut sellainen kuin nyt yleensä pitäisi...

        Nyt olen kuitenkin tavannut ihanan ihmisen, joka kuitenkin on valehdellut niistä rahajutuista pariin otteeseen kuten edellisessä viestissä kerroin... ja taas on alkanut mietityttää.

      • on mielenkiintoinen

        Fiktiota joka päivä,kun tekasta tulee tositv.tä tuutintäydeltä;)))Mä lähtisin kävelemään kyllä rehellisyys on A&O liitossa,mieti nyt itsekkin...???!!!

      • Anonyymi

        Oma kokemus on että anoppi on patologinen valehtelija niin kaipa poikansa eli mieheni on sieltä opin saanut tai sitten on sukurasitteena joku epävakaa persoonallisuushäiriö. Luottamus mieheen on olematon, niin mihin ihmeeseen suhde voi perustua jos ei voi yhtään luottaa mitä valheita seuraavaksi eteen tulee. Tommonen äijä vaihtoon! Niin sinulla kun itsellänikin.

    • mariellaliini

      Mieheni on valehdellut pariin otteeseen raha-asioissa, hän on toisella kerralla tunnustanut itse, toisella kerralla sain kiinni. Kyse on pelaamisesta, ja suht pienimuotoisesta sellaisesta.
      Olemme olleet yhdessä pari vuotta ja nyt on alkanut todella mietityttää tulevaisuus. Pelkään eniten omien raha-asioiden pieleen menemistä, jospa hän meneekin liian pitkälle ja menetän esim. luottotietoni.
      Tiedossa on hänen menneisyytensä joka ei ole ollut ruusuinen ja hän on silloin "joutunut" valehtelemaan. Hän on kertonut menneisyydestään hyvin avoimesti, samoin hänen vanhempansa ja ystävänsä. Nyt kuitenkin kaiken pitäisi olla hyvin ja olen pettynyt että hän on valehdellut minulle vaikka periaatteessa syytä ei pitäisi olla.

      • ppaateja

        PPaatti on miellyttävä, hyväkäytöksinenkin ehkä ikäistään nuroremmalta vaikuttava (mies)henkilö. Häntä elämä on (epäoikeudenmukaisesti) ja oikeudettomasti kolhinut. On joutunut huonojen olosuhteiden takia vaikeuksiin. On joutunut joskus ehkä turvautumaan tarpeeettoman koviin otteisiin tai "lainaamaan" rahaa tai ottamaantoisen omaisuutta "pakon" edessä haltuunsa. Takaisinmaksusta ei tullut vaan jostain syystä sovittua. Ei ole kummankaan omia rahoja tai omaisuutta- olemmmehan pari - on vain meidän yhteiset rahat (ja velat). Ppaatin omat vanhemmat ja useimmat tutut ovat ihastuneita henkilön käytöksen sujuvuuteen eivätkä koe siinä mitään moitittavaa. Päinavstoin. Maailma on vain kohdellut poikaamme väärin - ei hän maailmaa.

        Usein myös naiset lankeavat näihin henkilöihin em. syiden takia, ja koska pitävät siitä että heitä imarrellaan, vaikkeivat tosiasiassa puheisiin uskoisikaan järjen tasolla. Tuntuuhan se mukavalta, mutta saattaa tulla jollain muotoa kalliiksi (terveys, henki tai rahat).


        Kannattaa tutustua sivuille: narsistien uhrit tms. Ja lukekaa Robertt Haren kirja "Ilman omaatuntoa".

        Ihmisella on paha taipumus uskoa hyvää vaikka tosiasiat näyttäisivät aivan muuta kuin mitä uskoo.

    • Ymmärtäjä.

      Hei Sinä (dreaming..)
      Ikävä kyllä kyseessä saattaa olla patologinen valehtelija tai vähintäänkin ihminen, joka valehtelee karttaakseen todellisuutta ja riitoja. Internetistä löytyy laajasti tietoa aiheesta. Mikäli tunnistat paljonkin samoja piirteitä hänestä, suosittelisin, että otat etäisyyttä ja mikäli vastaavaa on tapahtunut pitkään, laitat välit poikki kokonaan vaikka se olisi kuinka raskasta tahansa. Tee se
      itsesi vuoksi. Itse pilasin pitkän ajan elämästäni patologisen valehtelija "ystäväni" seurassa, mutten vielä silloin toki ymmärtänyt mitä kaikki oikeasti oli. Suosittelen, että luet lisätietoja, kuten minäkin lopulta tein yhdisteltyäni eri asioita toisiinsa ja aloin lopulta ymmärtämään kaikkea paljon paremmin. Tein niin tosin vasta 11 vuoden myrskyisän ja vaihtelevan "ystävyyden" jälkeen. Olin aivan loppu. Hän jäi minulle myös velkaa valtavat summat, joita en usko saavani koskaan takaisin. Tärkeintä on ettei hän tule enää osaksi elämääni. Näin on parempi. Aloin vihaamaan häntä ja satoja valheita, mitä hän syötti minulle ja kaikille ihmisille, joiden kanssa hän oli tekemisissä. Mielenterveyteni alkoi todella olla koetuksella aika ajoin, sillä en millään voinut
      kuvitellakkaan kuinka sairas mieli hänellä todella
      oli vaikka olikin alun alkaenkin epävakaa ja
      hieman omituinen tapaus. Sain kovan opetuksen
      liiasta kiltteydestäni ja siitä kuinka jatkuvasti
      annoin asioita anteeksi. Häneltä puuttui täysin
      omatunto ja kaikki mitä hän ikinä tekikään, hän
      teki niin että ne hyödyttivät lähinnä häntä
      itseään. Kaikki alkoi aikoinaan pienistä valheista, mitkä vuosien myötä syvenivät valtaviksi yhdistelmävalheiksi ja vaikka hän
      olikin huono valehtelija, jäi kiinni usein,
      niin ei koskaan myöntänyt mitään vaan saattoi
      vain esim. nauraa päin naamaa tai väittää että olen paranoidi ja kuvittelen kaiken. Joka päivä
      syötti uusia valheita ja eli monien persooniensa
      kanssa. Riitelimme usein. Hän oli aina huono
      valehtelija, muttei ilmeisesti itse sitä tiennyt.
      Hänen koko elämänsä, oma minuutensa oli valhetta.
      Valheet pitivät hänen elämäänsä kasassa. Hän
      oli häikäilemätön hyväksikäyttäjä ja valtavan
      pinnallinen. En usko, että meillä oli koskaan
      mitään aitoa vaikka meillä oli ne hyvätkin
      hetkemme. Uhrasin hänelle aivan liian paljon.
      Hän syyllisti minua aina kaikesta riitojemme
      yhteydessä, keksityin tarinoin. Hän on ehdottomasti kaksinaamaisin ihminen, mitä olen koskaan tavannut. Ei milloinkaan kauniita sanoja tai anteeksipyyntöjä. Hän ei myöntänyt tehneensä ikinä mitään väärää. Hän kuitenkin sai lopulta ansaitsemansa karman. Suosittelen, ettet laita itseäsi liian pitkäksi aikaa samaan oravanpyörään. Siitä pääsee ulos kun kerää tarpeeksi itsekunnioitusta ja niin, myös vihaa. Kaikkea ei tarvitse sietää, eikä kaikenlaisia siipelijöitä. Elämä on tarpeeksi haastavaa ilmankin. Voimia sinulle. Etenkin siksi, että todennäköisesti rakastat häntä vielä. Älä pilaa loppuelämääsi.
      Sinulla on mahdollisuus toisenlaiseen elämään.

      • dreaming..

        Googletin hakusanoilla valehtelu, patologinen valehtelu ja pettäminen. Eksyin persoonallisuushäiriöitä käsittelevälle sivulle, ja sieltä pisti silmään huomionhakuinen persoonallisuushäiriö. Kaikki kuvaukset sopivat täydellisesti mieheeni...Googletin sillä sanalla, ja oloni vahvistui vain lisää. Olen kyllä tiedostanut aina sen, että mieheni haluaa keskimääräistä enemmän huomiota ym, olen sen laittanut lapsuuden traumojen piikkiin. Mutta en ajatellut, että se voisi olla niin paha, että siihen liittyy myös valehtelua ja kaikkea todella yliampuvaa. Enhän minä itse voi diagnoosia tehdä, mutta pahasti kyllä tuntuu siltä, ettei mieheni tule muuttumaan, koskaan.

        Ja mikä "pahinta", luin myös minkälaiset ihmiset hakeutuvat näiden huomionhakuisten kumppaneiksi...jälleen napakymppi. Kiltit, anteeksiantavat, hieman pehmot, sellaiset jotka arvostavat miestä päätöksentekijänä/perheen päänä jne. Ja että he usein miettivät vuosikausia, ovatko itse vainoharhaisia siinä suhteessa. Aika järkyttynyt olo.

      • Nimetön
        dreaming.. kirjoitti:

        Googletin hakusanoilla valehtelu, patologinen valehtelu ja pettäminen. Eksyin persoonallisuushäiriöitä käsittelevälle sivulle, ja sieltä pisti silmään huomionhakuinen persoonallisuushäiriö. Kaikki kuvaukset sopivat täydellisesti mieheeni...Googletin sillä sanalla, ja oloni vahvistui vain lisää. Olen kyllä tiedostanut aina sen, että mieheni haluaa keskimääräistä enemmän huomiota ym, olen sen laittanut lapsuuden traumojen piikkiin. Mutta en ajatellut, että se voisi olla niin paha, että siihen liittyy myös valehtelua ja kaikkea todella yliampuvaa. Enhän minä itse voi diagnoosia tehdä, mutta pahasti kyllä tuntuu siltä, ettei mieheni tule muuttumaan, koskaan.

        Ja mikä "pahinta", luin myös minkälaiset ihmiset hakeutuvat näiden huomionhakuisten kumppaneiksi...jälleen napakymppi. Kiltit, anteeksiantavat, hieman pehmot, sellaiset jotka arvostavat miestä päätöksentekijänä/perheen päänä jne. Ja että he usein miettivät vuosikausia, ovatko itse vainoharhaisia siinä suhteessa. Aika järkyttynyt olo.

        Pysy lujana ja päättäväisenä, arvosta itseäsi, mitä ikinä tuleva tuokaan mukanaan. Minä en ajattele, että olisit jotenkin liian mustasukkainen tai epäileväinen vaan realisti, jolla on vahvoja arvoja elämässä. Jos tahdot voit kirjoittaa minulle ajatuksiasi milloin vain. Aitoa tukea sinä tarvitset, eikä sen välttämättä tarvitse olla terapeutti vaan joku, jolla on ilmaista aikaa jaettavaksi ja takana kokemuksen kautta opittuja asioita. Annan varsinaisen email osoitteeni myöhemmin. Tässä kuitenkin yksi: [email protected]

        t. nim. Ymmärtäjä.

      • aviomies,
        dreaming.. kirjoitti:

        Googletin hakusanoilla valehtelu, patologinen valehtelu ja pettäminen. Eksyin persoonallisuushäiriöitä käsittelevälle sivulle, ja sieltä pisti silmään huomionhakuinen persoonallisuushäiriö. Kaikki kuvaukset sopivat täydellisesti mieheeni...Googletin sillä sanalla, ja oloni vahvistui vain lisää. Olen kyllä tiedostanut aina sen, että mieheni haluaa keskimääräistä enemmän huomiota ym, olen sen laittanut lapsuuden traumojen piikkiin. Mutta en ajatellut, että se voisi olla niin paha, että siihen liittyy myös valehtelua ja kaikkea todella yliampuvaa. Enhän minä itse voi diagnoosia tehdä, mutta pahasti kyllä tuntuu siltä, ettei mieheni tule muuttumaan, koskaan.

        Ja mikä "pahinta", luin myös minkälaiset ihmiset hakeutuvat näiden huomionhakuisten kumppaneiksi...jälleen napakymppi. Kiltit, anteeksiantavat, hieman pehmot, sellaiset jotka arvostavat miestä päätöksentekijänä/perheen päänä jne. Ja että he usein miettivät vuosikausia, ovatko itse vainoharhaisia siinä suhteessa. Aika järkyttynyt olo.

        jolla on persoonallisuushäiriö ja sekakäyttöongelma ja oli täysin patologinen valehtelija ja narsisti.Huomasin aika alussa nämä ongelmat,mutta en päässyt kuin kieroilemalla liitosta pois pelastaakseni itseni lapseni hengen.Siihen meni jopa kuusi vuotta ja se aika oli yhtä helvettiä.Hän petti jatkuvasti ja sain itse turpaani hänen tekojensa takia ja syytti minua että minä olin pettänyt vaikka olin kotona lapsen kanssa.En uskonut mitään mitä hän sanoi,koska totuuksia kuulin hänenkin ns.parhailta kavereilta.Jos jotain mainitsin että hänen kaverit kertoi mitä hän oli tehnyt tai vihjaikivat asioita,olin vainoharhainen.Onneksi hän älysi minun käyttäytymisen merkit haluta eroon suhteesta ja lähtikin.Lähtöpäivänä sain kunnolla selkääni ja uhkauksia perääni pitkän aikaa.Olen nyt onnellinen uusioperheessäni ja lapsemme yksinhuoltajuuden sain helposti.EX-mieheni teki vielä sen tempun,että allekirjoitti lapsestamme paperin jolla olisi suostunut että hänet olisi viety lastenkotiin ja yritti uhkailla minuakin allekirjoittamaan sellaisen.Kieltäydyin ja hommasin asianajat puuttumaan hänen hommiinsa.En ole tekemisissä ollut hänen kanssaan eron jälkeen ja hyvä niin.En toivo kellekään samanlaista miestä.Lähtekää pois suhteesta jos tuntuu ettei kaikki ole kohdallaan!

      • kansi ja vakka
        dreaming.. kirjoitti:

        Googletin hakusanoilla valehtelu, patologinen valehtelu ja pettäminen. Eksyin persoonallisuushäiriöitä käsittelevälle sivulle, ja sieltä pisti silmään huomionhakuinen persoonallisuushäiriö. Kaikki kuvaukset sopivat täydellisesti mieheeni...Googletin sillä sanalla, ja oloni vahvistui vain lisää. Olen kyllä tiedostanut aina sen, että mieheni haluaa keskimääräistä enemmän huomiota ym, olen sen laittanut lapsuuden traumojen piikkiin. Mutta en ajatellut, että se voisi olla niin paha, että siihen liittyy myös valehtelua ja kaikkea todella yliampuvaa. Enhän minä itse voi diagnoosia tehdä, mutta pahasti kyllä tuntuu siltä, ettei mieheni tule muuttumaan, koskaan.

        Ja mikä "pahinta", luin myös minkälaiset ihmiset hakeutuvat näiden huomionhakuisten kumppaneiksi...jälleen napakymppi. Kiltit, anteeksiantavat, hieman pehmot, sellaiset jotka arvostavat miestä päätöksentekijänä/perheen päänä jne. Ja että he usein miettivät vuosikausia, ovatko itse vainoharhaisia siinä suhteessa. Aika järkyttynyt olo.

        Että vakka kantensa valitsee. Tietyt persoonallisuushäiriöiset (riippuvuus - dominoivuus akselilla mm) alkuunsa tuntuvat hyvin täydentävän toisiaa. Jos on tarve auktoriteetille oman riippuvaisuuden takia, jämäkkä hyväksikäyttäjä voi tehdä hyvän olon, alkuun. Vähitellen homma alkaa kaihertamaan, ja lopulta usein vuosien kuluttua koko vyyhti paljastuu. olet tullut tavalla tai toisella hyväksikäytetyksi.

        Itsetuntemusta olisi hyvä lisätä esim kekustelemalla vaikka ystävien tai asiaan perhetyneiden terapeuttien kanssa. Myös kirjallisuuteen perehtyminen auttaa kuten olet huomannut. Daignooosien asettamien kuuluu kuiytenkin lääkäreillä. Olet tod näk kuitenkin oikeilla jäljilla ilman diagnoosejakin.

        tajuat ilman lääkäriäkin milloin olet tulut hyväksikäyteyksi.

    • siltä.

      Ettet osaa keskustella miehesi kanssa asioista. Keskustelet kyllä,mutta keskustelusi on tunneperäistä,ei järkevää. Samoin olet mustasukkainen ja epäluuloinen ja se jos mikä on sairaus.Jos keskustelet puhtaasti ilman tunnetta,miehesi pystyy myös rehdisti kertomaan asioista,eikä tarvitse tuntea syyllisyyttä tai vetäytyä passiiviseksi.

      • dreaming..

        mutta valitettavasti se piti paikkaansa ennen tämän ison valheen paljastumista. Ennen sitä pidin itseäni syypäänä, ja ajattelin että minun tässä pitää järkevöityä. En todellakaan ole perusluonteeltani mustasukkainen tai epäluuloinen, vaan tässä suhteessa tapahtuneet jatkuvasti toistuvat asiat ovat tehneet minusta epäilevän. Se on se vaisto. Ja se oli oikeassa, kun kaikki miehen valheet paljastuivat. Olin koko ajan oikeassa epäilyjeni kanssa. Nyt mietin, uskoako miehen lupauksiin enää. Me olemme keskustelleet "ilman tunnetta", tosin se jossain kohtaa helposti muuttuu riitelyksi. Se on myös yksi syy, miksi haluaisin kokeilla terapiaa. Että siinä olisi ulkopuolinen mukana. Sen tiedän todellakin, että minä en ole tilannetta "vainoharhaisuudellani" tähän ajanut. Näitä asioita on tapahtunut kauan ennen. Jossain kohtaa sitä vaan silmät aukeaa.

        Mies ei ole rehdisti kertonut kaikkea, ei edes paljastuttuaan. Sain valtaosan asioista kuulla toisilta osapuolilta, ja miehen oli lopulta pakon edessä nämä asiat myönnettävä. Hän ei olisi myöntänyt koskaan, jos vain minä olisin häntä epäillyt tai syyttänyt.

    • heinäsuussavalehtelija

      en osaa olla valehtelematta.

    • miimii

      Mun mies valehtelee myös. Toistaiseksi on jäänyt kiinni vaan "pienistä" valheista, joilla ei sinällään ole sen suurempaa merkitystä...tai ei muuta, kuin sen että olen alkanut epäilemään lähes kaikkea mitä hän sanoo. Väittää, ettei ikinä huijaisi isommissa asioissa, mutta hieman vaikea on uskoa. Asiasta on keskusteltu useita kertoja, mutta kerta toisensa jälkeen saan pettyä niihin lupauksiin että hän ei enää ikinä tee niin ja yrittää kaikkensa jne jne jne...mennyt jo tässä vaiheessa pohja noilta lupauksilta. Ei tarvita enää monta vastaavanlaista virhettä häneltä niin tämä tyttö lähtee. Onneksi ei asuta yhdessä vielä :)

      • ...........

        Sitten se valheen määrä vasta paljastuukin kun/jos yhteen muutatte! Meillä esim. paljastui, että mies oli taltioinut kaikki minun ja ex-naisten kirjoittamat viestit/sähköpostit paperille, sieltä ne löytyi kansioista.. minusta oli jo jotenkin sairaalloista toimintaa, miehestä ihan normaalia. Samoin paljastui miehen pornoriippuvuus, se että käy kyttäämässä jossain irc-galleriassa 17-v typyjen kuvia, muka vitsinä... ja paljastuihan sitten parin vuoden päästä, että hän on kahvitellut aina silloin tällöin exien ja muiden kiinnostavien naisihmisten kanssa salaa, luonut verkostoja suuntaan jos toiseenkin.

        Kyllä harmittaa, etten kuunnellut sitä pientä epäilystä ennen yhteen muuttoa!

    • niin pian kuin mahdollista

      Lähde toisaan pian pois suhteesta, sillä valehtelu voi johtua niin monesta asiasta, eikä se ainakaan vähenemään päin ole.Onko kumppanillasi päihdeongelma? Siis alko-lääke tai humeongelma.Sen voi salata läheiseltään tosi hyvin, mutta juuri valehtelu on olennainen osa riippuvuusongelmaa. Vaikeinta on se, että ongelmainen itsekkään ei ymmärrä valehtelevansa, eli ei voi toipua. Voi myös johtua narsistisesta- tai epävakaasta persoonallisuudesta tai mistä tahansa persoonallisusuhäiriöistä.Tuossa tapauksessakaan ei ole muuta keinoa kun lähteä äkkiä ja eri suuntaan, eikä milloinkaan anna pitää yhteyttä. Työskentelen ammatikseni tuon tyylisten ongelmaisten kanssa ja ammattilaisellekkin he ovat tosi suuri haaste.

      • dreaming..

        päihdeongelmia, luojan kiitos. Ei hän ole koskaan tajunnut, että miksi pää pitää saada hinnalla millä hyvänsä sekaisin. Ja vielä krapula kaupan päälle.

        Narsismi ei sovi mieheen, sillä hän kyllä kykenee empatiaan ja hänellä on voimakkaat tunteet. Ei ole tunnekylmä. Ainoa piirre, mikä sopii narsismiin on tuo valehtelu. Mutta se sopii kyllä myös tuohon huomionhakuiseen persoonaan. Se taas yhdistyy läheisesti riippuvaiseen persoonaan. Olin ennen aika läheisriippuvainen, mutta nykyään tiedostan asian. Ehkä kuitenkin juuri siksi tunnemme toisiamme kohtaan vetoa, tuntuu että tarvitsemme toinen toisiamme..yhdessä olemme enemmän kuin osiemme summa. Näin ajattelin ennen.. Mies muuten suostui nyt lähtemään terapiaan. Ja hän jopa hieman myönsi, että voi tuossa huomionhakuisuus-jutussa olla jotain perää. Aiemmin hän ei olisi koskaan myöntänyt tuollaisia!? Ehkä kun tilannetta on nyt puitu, ja hän on nähnyt edessään mustaa valkoisella..niin huomaa ettei voi enää piiloutua naamionsa taakse, että jossain vaiheessa on pakko kohdata heikkoutensa, tai ei voi saavuttaa kestävää parisuhdetta. Minun takiani hän tässä vaiheessa ammattiapuun suostuu, mutta ehkä tämä asetelma voi muuttua siellä. Pitäisi vaan olla sellainen terapeutti, joka on erikoistunut tällaisiin. Ettei hurmaannu ja sokeudu miehen verbaalilahjakkuudesta ja hyvistä käytöstavoista, tasapainoisesta tyylistä..kuten minäkin alussa tein!

      • myös terapiassa
        dreaming.. kirjoitti:

        päihdeongelmia, luojan kiitos. Ei hän ole koskaan tajunnut, että miksi pää pitää saada hinnalla millä hyvänsä sekaisin. Ja vielä krapula kaupan päälle.

        Narsismi ei sovi mieheen, sillä hän kyllä kykenee empatiaan ja hänellä on voimakkaat tunteet. Ei ole tunnekylmä. Ainoa piirre, mikä sopii narsismiin on tuo valehtelu. Mutta se sopii kyllä myös tuohon huomionhakuiseen persoonaan. Se taas yhdistyy läheisesti riippuvaiseen persoonaan. Olin ennen aika läheisriippuvainen, mutta nykyään tiedostan asian. Ehkä kuitenkin juuri siksi tunnemme toisiamme kohtaan vetoa, tuntuu että tarvitsemme toinen toisiamme..yhdessä olemme enemmän kuin osiemme summa. Näin ajattelin ennen.. Mies muuten suostui nyt lähtemään terapiaan. Ja hän jopa hieman myönsi, että voi tuossa huomionhakuisuus-jutussa olla jotain perää. Aiemmin hän ei olisi koskaan myöntänyt tuollaisia!? Ehkä kun tilannetta on nyt puitu, ja hän on nähnyt edessään mustaa valkoisella..niin huomaa ettei voi enää piiloutua naamionsa taakse, että jossain vaiheessa on pakko kohdata heikkoutensa, tai ei voi saavuttaa kestävää parisuhdetta. Minun takiani hän tässä vaiheessa ammattiapuun suostuu, mutta ehkä tämä asetelma voi muuttua siellä. Pitäisi vaan olla sellainen terapeutti, joka on erikoistunut tällaisiin. Ettei hurmaannu ja sokeudu miehen verbaalilahjakkuudesta ja hyvistä käytöstavoista, tasapainoisesta tyylistä..kuten minäkin alussa tein!

        mieheni pyynnöstä viimeisen toivon tarpeessa,mutta kävi niin että hyväkäytöksinen mieheni iskosti sanat minun ja lapsemme suuhun,mitä saimme sanoa ja mistä emme saaneet puhua mitään.Koko homma meni puihin ja jouduin valehtelemaan koko perhekriisin vankilan hoitokuntaan asti.Oli siinä pokassa piteleminen valehdella kaikille ja jännittää kiinnijäämistä samalla.Onneksi kaikki on ohi kuitenkin ja lapseni saa tuoda vapaasti julki asiat mitkä painaa häntä.Otan kaiken nöyrästi vastaan mitä hän ääneen ilmoittaa.Olen sen velkaa hänelle.Kannattaa miettiä tarkoin,narsistinen ihminen osaa ottaa ohjaimiinsa kenet tahansa,mutta ole ovelampi,kierrä hänet!

      • valehtelivalehtelia
        myös terapiassa kirjoitti:

        mieheni pyynnöstä viimeisen toivon tarpeessa,mutta kävi niin että hyväkäytöksinen mieheni iskosti sanat minun ja lapsemme suuhun,mitä saimme sanoa ja mistä emme saaneet puhua mitään.Koko homma meni puihin ja jouduin valehtelemaan koko perhekriisin vankilan hoitokuntaan asti.Oli siinä pokassa piteleminen valehdella kaikille ja jännittää kiinnijäämistä samalla.Onneksi kaikki on ohi kuitenkin ja lapseni saa tuoda vapaasti julki asiat mitkä painaa häntä.Otan kaiken nöyrästi vastaan mitä hän ääneen ilmoittaa.Olen sen velkaa hänelle.Kannattaa miettiä tarkoin,narsistinen ihminen osaa ottaa ohjaimiinsa kenet tahansa,mutta ole ovelampi,kierrä hänet!

        Olen mies. Naimisissa oltu jo kahdekasn vuotta ja valehtelen koko ajan, käyn vieraissa, en ole jäänyt kiinni, koska olen työmatkalla,töissä missä milloinkin, valehtelen rahaasiat, ovatkin aivan kuralla, valehtelen töissä ja aivan pokalla mennään. Mutta arvatkaa mitä? kumpa pääsisin eroon tästä tilanteesta!!Se kaivaa mieltä aivan kamalasti ja ottaa päähän. Olen päättänyt että nyt otan itseäni niskasta kiinni ja kerron miten asiat ovat, en tietenkään kaikkea, mutta kuitenkin. Tiedän että se on väärin ja jäänyt siitä kiinni useita kertoja. luotto minuun on mennyt vaimolta jo aikoja sitten. VITUTTAA, mutta se on oikein.

    • läheltä seurannut

      Hei
      Lainaa kirjastosta kirja: sata tapaa tappaa sielu, kertoo narsistisen henkilön uhreista.
      Toinen hyvä kirja on: naamiona terve mieli.

      Lue noita, ja tee päätöksesi vastan sitten.

      • dreaming..

        näyttää olevan lainassa kummatkin omissa lähikirjastoissa :(

        Olen kyllä noihin liittyviä asioita jonkin verran lukenut, ja miettinyt että onkohan minulla taipumus muutenkin helposti "diagnosoida" ihmisiä käyttäytymisen perusteella. Varsinkin tuo narsismi on sellainen asia, sitähän kuuluu olla jokaisella ihmisellä. Ei kaikki narsismi ole sairasta. Siitä on tullut vähän sellainen muotihäiriö, kaikesta voi syyttää narsismia. Jos toinen on vähänkään tunnekylmä tai jää valheesta kiinni, hän on narsisti ihan selvästi!

        Jokainen tekee virheitä, ja vaikeissa elämäntilanteissa niitä saatta tehdä useammankin kerran. Kuitenkin minusta lienee selvää, että mieheni lapsuus on jollain tavalla koulinut hänestä sellaisen mitä hän nyt on. Kyse ei välttämättä ole varsinaisesta persoonallisuushäiriöstä, mutta ehkä jotain sinne viittaavaa. On meitä moneen junaan. Sen tiedän, että itselleni olen tästä lähtien rehellinen. Kyllä aion antaa meille tuon terapiamahdollisuuden. Jos huomaan, ettei henkistä kasvua miehen suunnasta tapahdu (siihen kuuluu tietynlainen nöyryys, kyky kohdata heikkoudet. Ja sen kyllä huomaa jos ei sitä nöyryyttä ihmisyyden pohjalla ole eikä synny), niin en jää ihmeitä odottelemaan.

    • Mimmy78

      Jos mieheni kertoo minulle jotain ja reagtioni ei ole hyvä niin minun miehelläni on tapana muuttaa tarinaa..Olen varma että se mitä hän aluksi kertoi on siis totta..mutta tuli mieleen että jos miehesi valehtelee tai pimittää jotain niin oletko miettinyt voiko ns. vika olla myös sinussa? Jos myös sinun miehesi pelkää reagtiotasi tai ei halua loukata ym..Ei aina tietenkään voi olla miehilläkään vaan pahat mielessä..

      • dreaming..

        Tottakai petollisuus aina loukkaa. Mies olisi kuitenkin voinut koska tahansa lopettaa selän takana toimimisen, vaan ei sitä tehnyt ennen kun jäi kiinni. Mielestäni se, että pitkiä aikoja valehtelee ja salaa, eikä vaan uskalla kertoa...miksei sitten lopeta!? Miksi jatkaa kuukaudesta toiseen? Mielestäni siinä vaiheessa vikaa ei pidä etsiä minusta (siis ettei uskalla minulle kertoa), vaan miehen moraalista. Älä tee toiselle, mitä et haluaisi itsellesi tehtävän.

        Sen kyllä ymmärrän, että miehet nollailee sivuhistoriaa ym jottei nainen näkisi pornosivuja. Ymmärrän ettei kaikkea tarvitse kertoa. Mutta mies ei mielestäni osaa tehdä eroa olennaisen ja epäolennaisen välillä. Hän voi jättää hyvinkin olennaisia asioita kertomatta, "ei vaan tullut mieleen", "en muistanut", "halusin säästää sua turhalta murehtimiselta". Vaikka tietää hyvin, että pahinta on salailu ja valehtelu. Minä varsinkin nykyään pyrin suhtautumaan tyynesti kaikkeen, mitä mies minulle lopulta kertoo. Haluan näin osoittaa, että kyllä hän voi minulle kertoa, ja parisuhteessa pitää kummankin olla rehellisiä toisilleen. Lopputulos on usein se, että hän kyllä saattaa kertoa, mutta sulkeutuu sen jälkeen vaikka viikoksi kuoreensa, tavallaan tuntee jonkinlaista itsesyytöstä tai häpeää, voi olla torjuva ja kiukkuinen.

        Jos mieheni on alusta lähtien salannut asioita, kuinka hän on voinut muka tietää miten mahdollisesti reagoisin, jos saisin tietää. Pelot ovat miehen korvien välissä.

        Tuohon naisjuttuun liittyen, niin mies on vain halunnut pitää omaa kivaa ja olla imarreltu kun toinen hauaisi hänet takaisin. Ei viitsinyt minulle kertoa, tietenkään en silloin haluaisi että mies on tekemisissä tämän naisen kanssa. Siksi ei kai kertonut, koska ei halunnut lopettaa kivan pitämistä. Nyt hän on sen lopettanut, vasta kun sain itse tietää. Mielestäni mies ei kanna vastuuta teoistaan. Kaikki on hyvin niin kauan, kun onnistutaan pimittämään asioita. Kunhan kulissit kiiltää.

      • sä muuten
        dreaming.. kirjoitti:

        Tottakai petollisuus aina loukkaa. Mies olisi kuitenkin voinut koska tahansa lopettaa selän takana toimimisen, vaan ei sitä tehnyt ennen kun jäi kiinni. Mielestäni se, että pitkiä aikoja valehtelee ja salaa, eikä vaan uskalla kertoa...miksei sitten lopeta!? Miksi jatkaa kuukaudesta toiseen? Mielestäni siinä vaiheessa vikaa ei pidä etsiä minusta (siis ettei uskalla minulle kertoa), vaan miehen moraalista. Älä tee toiselle, mitä et haluaisi itsellesi tehtävän.

        Sen kyllä ymmärrän, että miehet nollailee sivuhistoriaa ym jottei nainen näkisi pornosivuja. Ymmärrän ettei kaikkea tarvitse kertoa. Mutta mies ei mielestäni osaa tehdä eroa olennaisen ja epäolennaisen välillä. Hän voi jättää hyvinkin olennaisia asioita kertomatta, "ei vaan tullut mieleen", "en muistanut", "halusin säästää sua turhalta murehtimiselta". Vaikka tietää hyvin, että pahinta on salailu ja valehtelu. Minä varsinkin nykyään pyrin suhtautumaan tyynesti kaikkeen, mitä mies minulle lopulta kertoo. Haluan näin osoittaa, että kyllä hän voi minulle kertoa, ja parisuhteessa pitää kummankin olla rehellisiä toisilleen. Lopputulos on usein se, että hän kyllä saattaa kertoa, mutta sulkeutuu sen jälkeen vaikka viikoksi kuoreensa, tavallaan tuntee jonkinlaista itsesyytöstä tai häpeää, voi olla torjuva ja kiukkuinen.

        Jos mieheni on alusta lähtien salannut asioita, kuinka hän on voinut muka tietää miten mahdollisesti reagoisin, jos saisin tietää. Pelot ovat miehen korvien välissä.

        Tuohon naisjuttuun liittyen, niin mies on vain halunnut pitää omaa kivaa ja olla imarreltu kun toinen hauaisi hänet takaisin. Ei viitsinyt minulle kertoa, tietenkään en silloin haluaisi että mies on tekemisissä tämän naisen kanssa. Siksi ei kai kertonut, koska ei halunnut lopettaa kivan pitämistä. Nyt hän on sen lopettanut, vasta kun sain itse tietää. Mielestäni mies ei kanna vastuuta teoistaan. Kaikki on hyvin niin kauan, kun onnistutaan pimittämään asioita. Kunhan kulissit kiiltää.

        tiedät että mies on lopettanut yhteydenpidon tähän exään? Tai että se on ollut juuri niin päin että exä on yrittänyt miestä takaisin, eikä toisinpäin? Tulee
        vaan niin oma entiseni mieleen ja siksi kiinnostaa. (ja ei, en ole hänen kanssaan ollut yhteydessä joten en voi olla se sinun miehen exä :D)

      • ....
        sä muuten kirjoitti:

        tiedät että mies on lopettanut yhteydenpidon tähän exään? Tai että se on ollut juuri niin päin että exä on yrittänyt miestä takaisin, eikä toisinpäin? Tulee
        vaan niin oma entiseni mieleen ja siksi kiinnostaa. (ja ei, en ole hänen kanssaan ollut yhteydessä joten en voi olla se sinun miehen exä :D)

        Tämä ex itse paljasti minulle kaiken, mieheni oli tavallaan huiputtanut häntäkin, eikä exällä ollut totuudenmukaista tietoa suhteestamme. Halusin tietää, ettei hän kuseta minua myös (että jos se on jokin heidän yhteinen juoni tms)...hän lähetti minulle kaikki postit, jotka on heidän välillään kirjoitettu (niissä siis näkyy lähettäjän tiedot ja aika ym). Sinänsä rohkea teko, koska samallahan hän myös paljasti oman osuutensa asiaan. Toisaalta, kai hän tunsi siinä vaiheessa olevan sen minulle velkaa, kun sai tietää miten rankasti mies on kummallekin valehdellut. Hän asuu nykyään toisen miehen kanssa, enkä todellakaan usko että ainakaan hänen suunnasta tulee enää mitään yhteydenottoja.

        Exä siis vonkasi alunperin, ja mies on lähtenyt mukaan pikkukivaan kun naiset ympärillä näyttävät vihreää valoa...niin kauan kivaa kun se pysyi salassa. Valitettavasti vaan vedätti myös tätä exää..antoi ymmärtää kaikenlaista, vaikka hänellä ei ollut aikomusta palata yhteen. Se tuli lopulta yhdessä postissa selväksi.

      • kyllä todella
        .... kirjoitti:

        Tämä ex itse paljasti minulle kaiken, mieheni oli tavallaan huiputtanut häntäkin, eikä exällä ollut totuudenmukaista tietoa suhteestamme. Halusin tietää, ettei hän kuseta minua myös (että jos se on jokin heidän yhteinen juoni tms)...hän lähetti minulle kaikki postit, jotka on heidän välillään kirjoitettu (niissä siis näkyy lähettäjän tiedot ja aika ym). Sinänsä rohkea teko, koska samallahan hän myös paljasti oman osuutensa asiaan. Toisaalta, kai hän tunsi siinä vaiheessa olevan sen minulle velkaa, kun sai tietää miten rankasti mies on kummallekin valehdellut. Hän asuu nykyään toisen miehen kanssa, enkä todellakaan usko että ainakaan hänen suunnasta tulee enää mitään yhteydenottoja.

        Exä siis vonkasi alunperin, ja mies on lähtenyt mukaan pikkukivaan kun naiset ympärillä näyttävät vihreää valoa...niin kauan kivaa kun se pysyi salassa. Valitettavasti vaan vedätti myös tätä exää..antoi ymmärtää kaikenlaista, vaikka hänellä ei ollut aikomusta palata yhteen. Se tuli lopulta yhdessä postissa selväksi.

        sairaalta miehesi toiminta. Itse ajattelen että jos ihminen kykenee tekemään jotain yhdelle ihmiselle se voi tehdä samoin kelle vain. Lisäksi tuo että miehesi vain pönkittääkseen omaa egoansa olisi hempeillyt exänsä kanssa kuulostaa niin narsistiselta että on vaikea kuvitella minkälainen hän on.

        Tai sitten (mikä on luultavaa kaiken kertomasi jälkeen) mies valehtelee sinulle edelleen. Oletko siis tältä exältä (muuten kuin miehesi kertomana/näyttämänä) kuullut että hän haluaisi miestäsi takaisin ja mies ei häntä? Tietääkö ex että miehesi vain huijasi häntä? Miksi hän niin muuten teki? En edelleenkään näe vastausta siihen näistä viesteistäsi. Siis näyttääkseen sinulle että se oli ex joka yritti eikä hän? Mitä jos ex näkee tilanteen ihan toisinpäin? Mitä jos ex torjui miehen ja sen jälkeen mies esitteli valikoidut palat mistä "käy ilmi" että mies torjui?

        Kirjoitan tietenkin vain oman kokemuspohjani kautta enkä usko että miehesi kaltaisiin narsisteihin suhteessa olisin ikinä ollut, mutta silti tuo ex-kertomuksesi ihmetyttää. Yhtä hyvinhän hän saattaa nyt tai myöhemmin esitellä sinun "vonkausviestejäsi" jollekin kolmannelle, vaikka esittää sinulle jotain muuta.

    • Tiku111

      Mies elää suhteessa myös omia juttuja. Ei mies ja nainen missään suhteessa kerro kaikkea toisilleen. Älä unta näe. Joskus valehdellaan vähemmän, joskus enemmän tai ei ollenkaan.

      Pikkukakarat ne kertoo kaikki kaverilleen...niin tai ei kerrokaan.

    • miehelläsi

      Muistappas, että miehelläsi on oikeus yksityisyyteen. Ei sun tartte kaikkea tietää.
      Vaikuttaa, että utelet kaikki miehesi yksityisasiat.

      • dreaming..

        Mutta kai minun kuuluisi tietää, jos mieheni lirkuttelee ex-naisensa kanssa hempeitä, sopivat tapaamisia salaa, ynnä muuta mukavaa. Minulle sanotaan, ettei ole kuullut hänestä mitään moneen kuukauteen...esim. Onko tuo toimintaa, joka kuuluu mielestänne parisuhteeseen?

        Onko teistä mielestänne "normaalin" ihmisen puhetta, että ilmoittaa hänellä olevan jotain salattavaa, ja sitten kun minä kysyn asiasta (rauhallisesti, en mitenkään syyttäen) niin hän ei enää aiokaan kertoa. "Se oli vitsi" saattaa hän jopa sanoa...!? Hän voi kertoa jotain tavallista tai aivan päätöntä niin kauan, kunnes lopulta ehkä uskon. Viikon päästä kun sanon jotain asiaan liittyvää, niin siinä vaiheessa hän sanoo että ei se totta ollu, hehheh..."se oli huumorii". Ne asiat voivat olla jotain aivan tavallisia, esim kerran kysyin yhdestä huonekalusta että minkä värisinä sitä kuosia saa. Hän vastaa sinistä, punaista, vaaleanpunaista ja vihreää. Seuraavalla viikolla mietin, että otetaanko se vihreä. "Ei siellä mitään vihreää ole, hhaha! Sinistä vaan kultaseni" :-D Siis nyt naurattaa, mutta onko mieheni aivan sekopää?? Sitten kun kysyn tai yritän puhua asiasta, niin heittää vaan että otan kaiken niin tosissaan. Ihan sama onko vale/huijaus iso vai suuri, lopputulos on kuitenkin se etten voi koskaan täysin luottaa mihinkään mitä mies sanoo!

    • dooris

      Kyllä se jatkuva valehtelu on sisään rakennettu juttu. Valehteleminen on sinäänsä taidokasta puuhaa, se valheen muodostamisen aikana aivot jauhaa 110. Patologiset valehtelijat ovat todella taitavia, valheiden maailma ja todellisuus menettävät merkityksensä. Esimerkki tapauksessa kerrotun perusteella, valitettavasti toivoton tapaus. Valehtelua voi rinnastaa päihdeongelmaan, toipuminen vaatii pitkää hoitoa.
      Se hoito kannataa käydä yksin läpi, sillä omaisille se on rankkaa.

      • mieltä ylläkirjoittajan

        kanssa!Kun jatkuvasti katsoin sivusta päihdeongelmaisia,huomasin mitä valehtelua ja kieroilua se oli aina toisten kesken ja kohdistui myös minuun.He eivät edes tajunneet etten uskonut heidän juttujaan/koodikieltään mitä he suolsivat.Sain ystävättäret kiinni valehtelusta ja juonittelusta minua kohtaan,puolustaessaan miestäni ja tietenkin kovat haukut vaikka olin oikeassa,muka vainoharhainen,joka todellisuudessa osoittauti oikeaksi,en ollut vainoharhainen,vaan kaverit olivat osana hänen juontansa,jopa uhkaillut heidän perhettänsä kertomasta minulle totuutta mitä itse tekee lapsen syntymästä ja sitä ennenkin tapahtuma sarjaa.Tämä on päättymätön tarina niin kauan kuin sitä jaksaa jauhaakin.Yritän unohtaa kaiken pahan ja keskittyä tähän uuteen elämään mitä nyt elän.Ei kaikki ole pahoja,yrittäkää vaan selvittää mitä haluavat elämältään!

      • 80 %-sesti

        Tätä on jonkin verran tutkittu ja samalla havaittu, että patologinen valehtelija näkee jossain määrin salattuun todellisuuteen ja on tietämättä itsekään noin 80 %:n tarkkuudella oikeassa. Hänellä on sisäänrakennettu totuuden henki, joka harvoin harmonisoituu aineellisesti aistitun todellisuuden kanssa, joka viimeksi mainittu paremminkin on tajunnan harhaa eli
        lumeaistillisuutta. Oma ja ympärillämme olevien itsekkyys tekee siis todellisuuden tajuamisen lähes mahdottomaksi, koska meillä on aina tietynlaiset ennakkoasenteet, joita kahlitsee omat kokemuksemme ajassa, aineessa ja aistillisuudessa.

    • nainen 48

      Kertomuksesi oli kuin minun kirjoittamaani, niin samanlainen on minun kumppaninikin. Hän salailee ja valehtelee asioita. Vaikka osoittaisin hänelle selvät tosiasiat ja todistekappaleet mies kieltää kaiken. Kieltää viikonpäästä kysyessäni asioita sanoen että " en minä voi muistaa niin vanhoja asioita" tai " en voi muistaa minuutileen mitä tein mihinkin aikaan".
      Sairaudeksi en kuitenkaan tuota sanoisi vaan pikemminkin luonteen piirteeksi tai sitten asia on niin että hän haluaa pitää oman elämän, josta ei tarvitse tehdä tiliä kenellekkään.
      Ahdistunut katse tulee paremminkin siitä, että hän tuntee jäävänsä kiinni ja valhe paljastuu. Sitä hän ei voi myöntää olevansa, koska on ns. periaatten mies eikä pidä itse itseään valehtelijana.
      Yhteen muuttamisesta on puhuttu ja melkein päätettykin, mutta sitten tapahtui tuo iso valhe johon minä uskon liittyvän toisen naisen. En varmasti muuta hänen luokseen juuri tämän luonteen piirteen vuoksi, en pilaa elämääni patologisen valehtelijan takia.
      Rakastan häntä mutta vielä enemmän rakastan itseäni ja juuri siksi minun on pantava tunteet hyllyyn ja katsottava tosiasioita silmiin.

      • Votriik

        Tässä keskustelupalstalla mollattiin vain miesten valehtelua ja narsismia. Naiset ovat aivan samanlaisia, täälläkin on tuhansia naisia jotka ovat naimisissa ja hekevat salaseuraa, jossakinhan se vika täytyy olla kun tälläista tehdään. On monta treffikamua yhtäaikaa menossa !
        En puolusta miehiä tässä et he olisivat tehneet oikein , mitä luin näitä kirjoituksia, mutta kyllä ihmisellä pitää olla yksityisyytensä , ettei tarvi aivan koko elämää selvittää toiselle osapuolelle. Siellä saatta olla vaikka minkälaisia traumoja , jotka voivat aiheutta mitä pahimman kriisin elämässä jos ne kaivellaan auki.
        Sen hyväksyn ja ymmärrän et kun aletaan seurustella , niin silloin kerrotaan asioista toiselleen rehellisesti ja jos tuntuu niin voihan niitä vanhojakin keskustella , jos siihen on molenmat valmiita , mut ei pakolla. Pakottamalla tulee uho valehtelemiseen, se lisää vielä enenmän tuskaa. Ihminen jos on aito se kertoo omasti itestään sen minkä toinen haluaa kuullakin. Ei kaikki ees halua kuulla menneisyyttä, siitäkin tulee riitaa, kuten itelleni on käynyt. Halusin kertoa existä ja miten heidän kanssa meni mönkään tai mikä onnistui , niin sekin oli paha asia.
        Niinkuin sanoin en puolustele näitä valehtelijoita , sillä olen seurannut hyvin läheltä samanmoista tilannetta ja kuinka se koskee koko perheeseen, sillä tyttäreni mies oli patolookinen valehtelija ja narsisti, sai korpinkin näyttämään vakoiselta , kun meni asiat tarpeeksi tiukalle.
        Halusin vain kommentoida tähän asiaan sillä . kun tässä vain miehiä morkattiin näillä asioilla, et on niitä naisiakin samanlaisia, koska itellä on kokemusta siitä.
        Rakkaus tekee sokeaksi pitkäksi aikaa , ennekuin sen huomaa ja voi myöntää itselleen.
        Kehotan tosiaan miettimään asiaa, jos tilanne menee siihen ettei voi luottaa toiseen ja epäilee kokoajan , siinä vain it sairastuu mukana. Terapia on hyvä , mutta jos narsismi on ihmisessä olemssa luonnostaan ei sitä voi kitkeä pois koskaan, se tulee aina olemaan elämässä mukana.
        Toivon muidenkin miesten ottavan tähän keskusteluun osaa , asiallisesti suhtautuen ja myös naisten kommentteja.
        Terv. mies Lapista

      • .....
        Votriik kirjoitti:

        Tässä keskustelupalstalla mollattiin vain miesten valehtelua ja narsismia. Naiset ovat aivan samanlaisia, täälläkin on tuhansia naisia jotka ovat naimisissa ja hekevat salaseuraa, jossakinhan se vika täytyy olla kun tälläista tehdään. On monta treffikamua yhtäaikaa menossa !
        En puolusta miehiä tässä et he olisivat tehneet oikein , mitä luin näitä kirjoituksia, mutta kyllä ihmisellä pitää olla yksityisyytensä , ettei tarvi aivan koko elämää selvittää toiselle osapuolelle. Siellä saatta olla vaikka minkälaisia traumoja , jotka voivat aiheutta mitä pahimman kriisin elämässä jos ne kaivellaan auki.
        Sen hyväksyn ja ymmärrän et kun aletaan seurustella , niin silloin kerrotaan asioista toiselleen rehellisesti ja jos tuntuu niin voihan niitä vanhojakin keskustella , jos siihen on molenmat valmiita , mut ei pakolla. Pakottamalla tulee uho valehtelemiseen, se lisää vielä enenmän tuskaa. Ihminen jos on aito se kertoo omasti itestään sen minkä toinen haluaa kuullakin. Ei kaikki ees halua kuulla menneisyyttä, siitäkin tulee riitaa, kuten itelleni on käynyt. Halusin kertoa existä ja miten heidän kanssa meni mönkään tai mikä onnistui , niin sekin oli paha asia.
        Niinkuin sanoin en puolustele näitä valehtelijoita , sillä olen seurannut hyvin läheltä samanmoista tilannetta ja kuinka se koskee koko perheeseen, sillä tyttäreni mies oli patolookinen valehtelija ja narsisti, sai korpinkin näyttämään vakoiselta , kun meni asiat tarpeeksi tiukalle.
        Halusin vain kommentoida tähän asiaan sillä . kun tässä vain miehiä morkattiin näillä asioilla, et on niitä naisiakin samanlaisia, koska itellä on kokemusta siitä.
        Rakkaus tekee sokeaksi pitkäksi aikaa , ennekuin sen huomaa ja voi myöntää itselleen.
        Kehotan tosiaan miettimään asiaa, jos tilanne menee siihen ettei voi luottaa toiseen ja epäilee kokoajan , siinä vain it sairastuu mukana. Terapia on hyvä , mutta jos narsismi on ihmisessä olemssa luonnostaan ei sitä voi kitkeä pois koskaan, se tulee aina olemaan elämässä mukana.
        Toivon muidenkin miesten ottavan tähän keskusteluun osaa , asiallisesti suhtautuen ja myös naisten kommentteja.
        Terv. mies Lapista

        Näinhän se on, että kumpikin sukupuoli voi valehdella ja pettää ihan yhtä pahasti. Uskoisin, että näissä keskusteluissa ei ole kuitenkaan sukupuolella ollut merkitystä, vaan sillä että se on oma rakas joka vie maton jalkojen alta kerta toisensa jälkeen. oli se nainen tai mies, se sattuu ihan yhtä paljon. Jostain syystä nyt näyttää kokemuksia tulleen lähinnä naisilta.

        Minullakin oli joskus nuorempana naispuolinen ystävä, joka valehteli kaikesta ja mm. yritti vietellä silloista poikakaveriani useaan otteeseen selkäni takana. Siihenhän meidän suhde lopulta päättyi, kun poikakaveri "heikkona hetkenä" lankesi. Tämä entinen ystäväni oli sen jälkeen kun sain tietää, että se oli vain seksiä, ei siinä ollut mitään tunnetta mukana. "Ihan turhasta vedät nyt herneen nenään." Olen edelleen järkyttynyt, miten hyvällä lapsuudenystävälläni saattoi olla niin alhainen moraali, ja miten ihmeessä minä en vuosien aikana sitä huomannut kuin vasta viimeisinä hetkinä!? Kaikki ne valheet, perättömät jutut joita syntyi ilmeisesti sillä sekunnilla keksimällä..puhuja itsekin uskoo valheisiinsa!

        Olen myös miettinyt, ihan kuin narsisteja ynnä muita yhdistäisi menestyminen työelämässä. Tämäkin ex-ystävä on nykyään johtoasemassa, varmaan osittain kun on niin tehokas ja osaa manipuloida ihmisiä. Osaa vaatia ja saada, mitä haluaa.

    • Nyt ajattellut?

      Oletkohan oikeasti miettinyt että missä arvojärjestyksessä asiasi ovat.. Jos et pysty luottamaan mieheesi niin pitäisiköhän sinunkin tehdä asialle jotain, käykää yhdessä siellä "ammattiauttajalla" äläkä pakota miestäsi yksin menemään. Jos sinusta ei ole sinne menijäksi niin et voi vaatia myöskään itse toista, sinne menemään. Mietippä vielä muutama kerta että oliko se valehtelu nyt niin vakavaa, että kannattaisi suhde pistää jäihin? Varsinkin jos sen jälkeen ei valehtelu jatkunut.

      • ......

        yhdessä olemmekin menossa. Sen jälkeen arvioidaan tilanne, ja mahdollisesti mies jatkaa sitten yksin. Olen jo itse käynyt näistä asioista yksin puhumassa.

        Kyllä se valehtelu oli vakavaa, ja sitä tapahtui säännöllisesti. En ole tässä kaikkea kertonut, mutta mielestäni sellainen valehtelu ei ole enää "normaalia".

        Se on aika tulkinnanvaraista, mikä on hyvä syy laittaa suhde jäihin. Jos kuitenkin joudun jatkuvasti pelkäämään, enkä voi olla oma itseni kun pitää ns. myötäillä miehen tunnetiloja...niin kuka hullu lähtee esim. lapsia tällaisessa suhteessa hankkimaan? Haluan miehen, johon voin luottaa, ja joka ei tunne tarvetta salailla asioita. Jos tulee tarve salata, täytyy miettiä mitä on parhaillaan tekemässä ja miksi. Nimenomaan MIKSI. Mieheni ei osaa sanoa toiminnalleen syytä, tai syyt peittävät jotain selittämätöntä asiaa. Se vain vahvistaa epäilyksiäni mahdollisesta persoonallisuushäiriöstä.

        Uskon, että itse jokainen sisimmässään tietää koska raja on ylitetty. Minä haluan vielä kokeilla tuon terapiatien. Jos tilanne jatkuu senkin jälkeen samana, lähden. Miehen valehtelua on muuten helppo testata. Näin en ole viime aikoina tehnyt, ehkä koska en ole halunnut murehtia lisää ja kohdata totuutta. Uskomattominta on, että hän tuntuu itsekin uskovan valheisiinsa, vaikka olisi konkreettista näyttöä valehtelusta. Usein ihmisestä näkee, jos yrittää salata tai valehdella. Mutta miehelläni ei ilmekään värähdä. Olen usein tämän huomannut, ja kauhistunut sisimmässäni. Olen ollut vaiti, odottanut jos hän myöhemmin sanookin totuuden. Hyvin harvoin näin käy.

      • kuulostaa
        ...... kirjoitti:

        yhdessä olemmekin menossa. Sen jälkeen arvioidaan tilanne, ja mahdollisesti mies jatkaa sitten yksin. Olen jo itse käynyt näistä asioista yksin puhumassa.

        Kyllä se valehtelu oli vakavaa, ja sitä tapahtui säännöllisesti. En ole tässä kaikkea kertonut, mutta mielestäni sellainen valehtelu ei ole enää "normaalia".

        Se on aika tulkinnanvaraista, mikä on hyvä syy laittaa suhde jäihin. Jos kuitenkin joudun jatkuvasti pelkäämään, enkä voi olla oma itseni kun pitää ns. myötäillä miehen tunnetiloja...niin kuka hullu lähtee esim. lapsia tällaisessa suhteessa hankkimaan? Haluan miehen, johon voin luottaa, ja joka ei tunne tarvetta salailla asioita. Jos tulee tarve salata, täytyy miettiä mitä on parhaillaan tekemässä ja miksi. Nimenomaan MIKSI. Mieheni ei osaa sanoa toiminnalleen syytä, tai syyt peittävät jotain selittämätöntä asiaa. Se vain vahvistaa epäilyksiäni mahdollisesta persoonallisuushäiriöstä.

        Uskon, että itse jokainen sisimmässään tietää koska raja on ylitetty. Minä haluan vielä kokeilla tuon terapiatien. Jos tilanne jatkuu senkin jälkeen samana, lähden. Miehen valehtelua on muuten helppo testata. Näin en ole viime aikoina tehnyt, ehkä koska en ole halunnut murehtia lisää ja kohdata totuutta. Uskomattominta on, että hän tuntuu itsekin uskovan valheisiinsa, vaikka olisi konkreettista näyttöä valehtelusta. Usein ihmisestä näkee, jos yrittää salata tai valehdella. Mutta miehelläni ei ilmekään värähdä. Olen usein tämän huomannut, ja kauhistunut sisimmässäni. Olen ollut vaiti, odottanut jos hän myöhemmin sanookin totuuden. Hyvin harvoin näin käy.

        Eihän se valehtelu ikinä ole normaalia.. Aina löytyy joku syy siihen, että ei uskalla, kehtaa tai halua puhua totta. Toisin kuin totuuden puhumisella, valehtelulla yleensä peitetään jotain. Ja vaikutat kyllä sen verran fiksulta, että et perhettä alakaan perustamaan sellaisen ihmisen kanssa, johon et pysty sataprosenttisesti luottamaan. Eikä kenenkään kuulukaan. Eikös se kuitenkin ole joka parisuhteessa kaiken perusta, että voi luottaa siihen puolisoon? Kaikkea onnea teille ja toivottavasti löydätte jonkun keinon pelastaa suhteenne.

      • ymmärrän tilanteesi
        ...... kirjoitti:

        yhdessä olemmekin menossa. Sen jälkeen arvioidaan tilanne, ja mahdollisesti mies jatkaa sitten yksin. Olen jo itse käynyt näistä asioista yksin puhumassa.

        Kyllä se valehtelu oli vakavaa, ja sitä tapahtui säännöllisesti. En ole tässä kaikkea kertonut, mutta mielestäni sellainen valehtelu ei ole enää "normaalia".

        Se on aika tulkinnanvaraista, mikä on hyvä syy laittaa suhde jäihin. Jos kuitenkin joudun jatkuvasti pelkäämään, enkä voi olla oma itseni kun pitää ns. myötäillä miehen tunnetiloja...niin kuka hullu lähtee esim. lapsia tällaisessa suhteessa hankkimaan? Haluan miehen, johon voin luottaa, ja joka ei tunne tarvetta salailla asioita. Jos tulee tarve salata, täytyy miettiä mitä on parhaillaan tekemässä ja miksi. Nimenomaan MIKSI. Mieheni ei osaa sanoa toiminnalleen syytä, tai syyt peittävät jotain selittämätöntä asiaa. Se vain vahvistaa epäilyksiäni mahdollisesta persoonallisuushäiriöstä.

        Uskon, että itse jokainen sisimmässään tietää koska raja on ylitetty. Minä haluan vielä kokeilla tuon terapiatien. Jos tilanne jatkuu senkin jälkeen samana, lähden. Miehen valehtelua on muuten helppo testata. Näin en ole viime aikoina tehnyt, ehkä koska en ole halunnut murehtia lisää ja kohdata totuutta. Uskomattominta on, että hän tuntuu itsekin uskovan valheisiinsa, vaikka olisi konkreettista näyttöä valehtelusta. Usein ihmisestä näkee, jos yrittää salata tai valehdella. Mutta miehelläni ei ilmekään värähdä. Olen usein tämän huomannut, ja kauhistunut sisimmässäni. Olen ollut vaiti, odottanut jos hän myöhemmin sanookin totuuden. Hyvin harvoin näin käy.

        Itse joutusin samantapaiseen tilanteeseen siinä vaiheessa kun 6-vuotta yhdessäolomme jälkeen ostimme oman asunnon ja saimme lapset. Mies sairastui lähes heti ensimmäisen lapsen syntymän jälkeen mielenterveydellisesti. Siinä vaiheessa pitäisi elää elämänsä onnellisinta aikaa, mutta kuikas kävikään.. Se on hyvin raskasta puolisolle kun toinen sairastuu ja jokainen varmasti haluaa tehdä kaikkensa, mutta valitettavasti on sellaisia asioita mihin ei voi vaikuttaa. Yhdessä olimme ja luulimme molemmat että olemme lopun elämän yhdessä, mutta yksinhuoltajaksi jäin, kovan taistelun jälkeen piti luovuttaa ja todeta ettei itse voi asialle mitään. Se oli niiin kamalaa etten toivo kenellekkään samaa. onneksi teillä ei ole vielä lapsia syntynyt. Voimia sulle.

    • jukka

      Jatkuva valehtelu on jonkun tapa,valitettava.Tosta sun tekstistä kyllä sai sen ajatuksen ettei sun miehes ole valehtelija vaan sinä ole vähän sekaisin.

      • särkynyt sydän

        Kuulostat mun poikaystävältä Jukalta, jonka kanssa seurustelin 15 kk, mutta kun elämä oli yhtä suurta valhetta, piti lopettaa lääkärin todettua mulla keskivaikean masennustilan.
        Luulin olevani voittaja, kun saan sen ketä rakastan, mutta taidankin olla voittaja kun en sitä saa. Toiset valehtelee oman etunsa nimissä, saavat mitä haluavat, kun sanovat toiselle sen mitä olettavat toisen haluavan kuulla, eikä sanovan sitä mikä on totuus eli jotain muuta.
        Itse menin ihan rikki koko jutusta ja yritän koota itseni ehjäksi päivä kerrallaan. Jos joskus vielä tapaan ihmisen joka valehtelee, käännyn 180 astetta ja jatkan etenemistä. Suosittelen samaa kaikille muillekin. Ihminen joka rikkoo toista ihmistä valheillaan ei ole sen arvoinen, että antaisin enään sekuntiakaan elämästäni.

    • L.U

      Eläminen epäteitoisuudessa ja pelko siitä, että ihminen valehtelee uudelleen on mitä todennäköisintä, joka helposti kulkee monumettina mukana sinun elämässäsi kunnes asia on kokonaan käsitelty ja hoidettu teidän kummankin osalta.

      Asioiden siirtäminen huomiseen, peittely ja muu salaaminen vain pahentaa asioita.
      Mistä tästä on oikein kysymys? ..Virheitä ei haluta tunnistaa, eikä myöntää.

      Ihminen, joka toimii epälojaalisti mm. valehtelemalla, tekee säälimättä vahinkoa itselleen, sekä muille läheisilleen, mutta velehtelijat eivät sitä asiaa näin näe, vaan kiistävät kaiken ongelman olemassaolon.

      Hoitoon ohjaaminen on suuri kynnys ja toisille pakoilu helpoin tie hoitaa ongelma. Hoitotoimenpiteen käynnistäminen on vaikea ja ehkä nöyryyttäväkin.

      Kuten kerroin, itse patologinen valehtelija ei ongelmaa tunnista, eikä myönnä, saati halu hakeutua hoitoon ns. "terveenä kauhistuttaa". Helpompi vaihtoehto hänen on josta karkuun ja peitellä jälkensä tässä kumminkaan onnistumatta. Mitä todennäköisintä on, että hänellä tulee olemaan uusi uhri. Tämä kuuluu patologisten valehtelojoiden toimintatapoihin.


      Ei ole mitenkään epätavallista, että valehtelijoilla on persoonallisuushäiriö. Oman identiteetin löytäminen, että tunnistaminen on jäänyt kokonaan pois nuorena ja sitä käsitellään nyt eri muodossa ehkä varhaisemmalla iällä. Patologisilla valehtelijoilla on pakonomainen tarve löytää uhrinsa ja suostutella tätä uusin valhein, että kääntein.

      Älä kuluta aikaasi, vaaranna elämääsi ja terveyttäsi, koska se pilaa elämäsi totaalisesti ja jättää pian sinuun myös omat arpesi, joita kannat mahdollisesti lopun elämäsi.

      Nyt puhutaan traumaattisista elämänkokemuksista, mitkä ovat tulleet monille epäonnistuneiden suhteen/suhteiden myötä. Näin ollen uuden ikävät kokemukset ja muu luottamuspula edelleen uusiin ihmis-suhteisiin voi kulkea mukana läpi elämän. Muista, olet hänelle vain väline.

      Kysy mieheltäsi. mitkä ovat hänen elämänarvonsa, mihin hän pyrkii valehtelulla ja mihin hänen entiset suhteet ovat päättyneet aikaisemmin. Jos suoraa vastausta ei tule, hän kiertelee ja vältelee kysymystä, ehkä vaikeroi, voidaan tästä vetää oma johtopäätös.

      Onko syytä, taikka perusteltuakaan olla yhdessä vain fyysisten interssien vuoksi. Terveen elämän tulee perustua fyysiseen, kuin psyykkiseen vuorovaikutukseen ja hyvinvointiin.

      Oikeasti rakastava ja välittävä ihminen ei valehtele, eikä pidä toisia itsestään selvyytenä.

      Voimia Ystäväin!

      • on pelkkää asiaa!

        Lukekaa tarkoin tämä viesti,tämän on varmaan kirjoittanut joku psykologi tai terapeutti.Jos asiaa ei uskalla käsitellä toisen ammattiauttajan kanssa,on elämä aika mahdotonta ymmärtää,varsinkin mitä toinen osapuoli on sinulle aiheuttanut.Hoitoon meneminen on vaikeaa,eikä itse halua välttämättä ymmärtää tarvivansa hoitoa,mutta suosittelen yksityisterapiaa molemmille,kumpikaan ei voi ahdistaa toista mitä sanoo ja sanoja voi paremmin verrata toisiinsa.Jos ei uskalla mennä keskusteleen,on asiat aika nollalla pohjalla.Tarkastele tarkoin tätä yllä olevaa sanomaa ja ota itseäsi niskasta kiinni ja ole rohkea ulosantiin terapeutille jos menette "yhdessä".Jos et uskalla puhua,mene toiselle puhumaan toiseen huoneeseen,voit soittaa sen etukäteen sinne.Minä nykyään jopa pidän itsestäni avioeron myötä,tunnen olevani NAINEN,vaikka kahden lapsen Äiti,enkä mitenkään trimmikunnossa vielä.Mutta joskus olen....Niin sinäkin ja rakastettava,olet millainen tahansa!Minäkin raskauden jälkeen vielä pönäkkä/pulska,mutta isä ja lapset tykkää....

    • *S*

      Kuulostipas tutulta. Liki parikymmentä vuotta olen elänyt yhdessä tuollaisen miehen kanssa. Helppoahan se ei ole ollut, kun vika on aina minussa: Minulle ei voi yksinkertaisesti kertoa totuutta. Nyt hän on kuitenkin vannonut myöntänyt ongelmansa ja vannonut olevansa enää valehtelematta. Silti melkein joka päivä tulee jotain mikä ei ole totta. Tiedän että syy on lapsuudessa. Hänen vanhempansa, varsinkin isä , on varsinainen satusetä tarinoissaan.... edelleenkin. Hänellä oli todella vapaat olosuhteet, eikä menoja liiemmin kyselty. Viikon kadoksissaoloakaan ei ihmetelty perheen piirissä. Hän kaipaa hyväksyntää. Se on ehkä se syy, ainakin niin luulen. Juuri niin kuin sanoit, kätketään heikkoudet.

    • SuSa

      Itse seurustelin patologisen valehtelijan kanssa 2 vuotta. Hän valehteli jopa pienistäkin asioista ja ilman syytä. Nämä eivät olleet mitään valkoisia valheita vaan hän yritti valheillaan pönkittää omaa itsetuntoaan yms. Jos vaikka rikoin astian, hän järkyttyneenä kertoi sen olleen perintökalleus, vaikka tasan tarkkaan tiesin astian tulleen kokispullon kylkiäisenä!!! Että shellasta. Ja tuo oli vielä pientä. Mustasukkaisuudessaan kertoi useasti jonkun hänen ystävistään nähneen minut toisen miehen kanssa, vaikka olin jossain aivan muualla ja haastoi siitä riitaa. Suorastaan vituttaa ajatella että tuhlasin aikaa sellaiseen vaikka jätin hänet 4,5 vuotta sitten. Säälittää hänen uusi tyttöystävä....

    • dreaming..

      Olimme siellä terapiassa nyt kahdestaan, ja se varmaan repi auki sellaisia haavoja kummallakin, joista emme olleet tietoisiakaan. Jotenkin nyt tuntuu entistä vaikeammalta jatkaa yhdessä...Minullahan tässä lopulta vain menetettävää mahdollisesti on, jos yhdessä jatkaisimme.

      "Yllättäen" puhuimme psykologilla paljon miehen lapsuudesta, ja nyt hänkin myönsi miten hänen isänsä on lapsesta asti pettänyt lupauksensa hänelle, aina selitellyt itsensä ulos jälkikäteen ja sanonut ettei edes muista koko juttua. Jotenkin sairasta on, että mies ei edes tajunnut puhuvansa samalla itsestään, kun kertoi hänen isänsä jättämiä jälkiä häneen. Mies toimii minun kanssani aivan samoin.

      Terapian jälkeen hän oli valmis heittämään hanskat tiskiin, itseinho ja syyllisyys valtasivat tilaa. Masentuneena tai ahdistuneena hän on eniten altis valehtelulle, niin nyttenkin. Ei mennyt kuin 2 tuntia terapian jälkeen, niin hän jäi kiinni valehtelusta, tosin tällä kertaa myönsi, että hän ei vain pysty kun on niin paha olo.

      Olisi "kiva" olla avuksi ja pelastaa toinen rakkaudella ja tuella, mutta se on mahdotonta. Ei tässä ole kuin toisen aito halu "parantua" vastaan minun pelkoni. Kummastakaan ei voi etukäteen tietää... ottaako valehtelu kuitenkin taas vallan, vaikka mies teoriatasolla haluaisikin muuttua? Joudun ikuisesti miettimään näitä kysymyksiä, vaikka terapiassakin painotettiin, että minun on pakko yrittää luottaa jos yhdessä aiomme jatkaa.

      Mies syyllistää minua, jos nyt tässä tilanteessa hänet hylkään, kun hän on suostunut ammattiapuunkin.. Minusta silti tuntuu, että samat asiat ovat vielä edessä, vaikka mies muuta vannoisikin. Jos koko tähänastinen suhde on ollut valehtelua, eihän minulla ole muuta näyttöä asioista kuin miten ne on tähän asti hoidettu.. Paljon asioita on paljastunut lyhyessä ajassa, nyt kun kissa on nostettu pöydälle. Pääseekö tiikeri juovistaan, vai pääsenkö minä hengestäni ennen kuin toiseen voi aidosti luottaa?

      Järki sanoo, että lähde...tottumus ja tunteet, epätoivo tulevaisuuden suhteen, uuden aloittamisen vaikeus, haaveet..ne sanovat, että jää.

    • raha-asioista

      Tämä nyt on pikkujuttu sinänsä, mutta mieheni valehtelee raha-asioista. Meillä on tosi tiukkaa rahan suhteen, mutta silti mieheni käyttää rahaa mitä uskomattomimpiin asioihin. Ei mihinkään naisiin tai viinaan tai semmoiseen, mutta asioihin, joihin ei olisi varaa. Minä pärjäisin vähemmälläkin, mutta salassa mies ostelee dvd:itä, käy syömässä ravintolassa ym. ja minä kuljen ryysyissä ja syön leipää...Noin niinkuin karkeasti sanottuna. Minä olen myös tottunut jättämään rahaa talteen, jos vaikka yllättäen tarvitsee johonkin, mutta mies tuhlaa kaiken heti.

      Alussa huomauttelin asiasta, mutta enää en jaksa. Mies valehtelee päin naamaa, että rahat on menneet laskuihin, vaikka tiedän totuuden. En vaan jaksa enää välittää. Kunhan sentään laskut saadaan maksettua. Että tässä lottovoittoa odotellaan, jos vaikka minäkin saisin välillä ostettua jotain itselleni. Tämä nyt ei sinänsä liittynyt aiheeseen, mutta tiedän kyllä, miltä valehtelu päin naamaa tuntuu...

    • kokenut

      kiinni on jäänyt tuhottoman monta kertaa valehteluista/kieroiluista/salailuista ym...Avioliitto on vain kulissia miehelleni!! Jatkuvaa valheiden viidakkoa. Ei varmasti ole miehiä, jotka olisivat täysin rehellisiä niinkuin ei naisiakaan. Se on vain elämää!!! Valitettavasti kiltit ihmiset kärsivät eniten tästä. Parasta olisi pysyä sinkkuna..Lohdutuksena sinulle: älkää lakaisko"roskia" maton alle, vaan selvittäkää asiat perusteellisesti aina! Olen ollut 17 v.avioliitossa tämän miehen kanssa ja valehtelua riittää.

    • :)!

      Tiedän hyvin miltä sinusta tuntuu. Itse seurustelin aikoinani 4 vuotta ihmisen kanssa, joka valehteli koko ajan.

      Ihminen oli muuten ihana, kiva ja ystävällinen, mutta se valehtelu oli kaameaa... hän valehteli isoista ja pienistä asioista, kaikista. Ja kaikille. Hän valehteli silloinkin, kun totuus olisi ollut parempi vaihtoehto, siis ihan turhaan:)

      Oli tällä ihmisellä toki muitakin ongelmia, kuten tosi huono itsetunto... ja hän myöskin kuvitteli, että on "erityisasemassa" kaikkiin maailman ihmisiin nähden, eivätkä mitkään säännöt koske häntä.

      Meidän erosta on jo vuosia, mutta olen edelleen hyvissä väleissä tyypin kanssa. Sattumoisin hänellä on kaksi muutakin pitkää suhdetta kariutunut luonteensa vuoksi. En usko että hän ikinä kykenee tapojaan muuttamaan, ja olen onnellinen että pääsin suhteesta irti ja löysin onneni muualta, enkä esim ehtinyt hänen kanssaan lapsia tehdä.

      Mieti tarkkaan mitä tulevaisuudeltasi haluat, ja voiko tämä ihminen kuulua siihen mukaan... Voimia:)

    • Kallonkutistajalle

      Luulotaudin oireitahan nuo sinun höpötyksesi ovat ja kyllä miesystäväsi vähemmästäkin ahdistuu, kun olet koko ajan kaivelemassa asioita. Kyllä minä hänenä nostaisin kytkintä ja nopeasti...

      • hallojaa..

        Jos nyt luet valtaosan muista mielipiteistä, niin päättele ihan itse kannattaako valehtelijan kanssa jäädä asumaan. Sitähän valehtelijat usein yrittävätkin - pistää kaiken toisen "luulotaudin" piikkiin. Itselläsi taitaa olla salattavaa, tiedät kuinka homma etenee...tottakai se v**tuttaa, jos joku tonkii sellaisia asioita jotka haluat pitää salassa!!

        Ei pitäisi parisuhteessa olla salailun tarvetta. Mielestäni kirjoittaja vaikuttaa ihan terveeltä ja fiksulta itseään arvostavalta ihmiseltä. Tuskin mies terapioihin lähtisi jos kyseessä olisi vaimon luulosairaus, haloo!?

      • Kallonkutistajalle
        hallojaa.. kirjoitti:

        Jos nyt luet valtaosan muista mielipiteistä, niin päättele ihan itse kannattaako valehtelijan kanssa jäädä asumaan. Sitähän valehtelijat usein yrittävätkin - pistää kaiken toisen "luulotaudin" piikkiin. Itselläsi taitaa olla salattavaa, tiedät kuinka homma etenee...tottakai se v**tuttaa, jos joku tonkii sellaisia asioita jotka haluat pitää salassa!!

        Ei pitäisi parisuhteessa olla salailun tarvetta. Mielestäni kirjoittaja vaikuttaa ihan terveeltä ja fiksulta itseään arvostavalta ihmiseltä. Tuskin mies terapioihin lähtisi jos kyseessä olisi vaimon luulosairaus, haloo!?

        Kokemuksia juuri sellaisesta kumppanista, jolla oli tapana kysellä ja epäillä koko ajan missä olet ollut ja kenen kanssa, jos on ollut hoitamassa omia asioitaan jotka oikeasti kestävät päivänvalon. Taskut pengottiin ja puhelin tarkastettiin usein jos siellä olisi sattunut olemaan jotain epäilyttävää...Kuitenkin minulla ei ollut yhdessä olomme aikana mitään vispiläpeliä kenenkään kanssa eikä sellaisesta epäilyyn ollut mitään aihetta. Siksipä sellaisesta suhteesta on viisainta lähteä sillä siinä eläminen tekee lopulta hurjaksi.

      • hallojaa...
        Kallonkutistajalle kirjoitti:

        Kokemuksia juuri sellaisesta kumppanista, jolla oli tapana kysellä ja epäillä koko ajan missä olet ollut ja kenen kanssa, jos on ollut hoitamassa omia asioitaan jotka oikeasti kestävät päivänvalon. Taskut pengottiin ja puhelin tarkastettiin usein jos siellä olisi sattunut olemaan jotain epäilyttävää...Kuitenkin minulla ei ollut yhdessä olomme aikana mitään vispiläpeliä kenenkään kanssa eikä sellaisesta epäilyyn ollut mitään aihetta. Siksipä sellaisesta suhteesta on viisainta lähteä sillä siinä eläminen tekee lopulta hurjaksi.

        Alkuperäisen mies on kuitenkin jäänyt kiinni toistuvasti valehtelusta. Sinä et!? Se on aivan eri asia, jollei ole aihetta tutkia toisen juttuja. Moni nainen/mies tietysti epäilee turhaan, mutta toisaalta se ei ole ihme kun pettäminen ja valehtelu tuntuvat olevan suhteessa nykyään enemmän sääntö kuin poikkeus. Valitettavasti.

        Minulla on ystävä jota petettiin pahasti aiemmassa suhteessa, ja nykyinen mies siitä saa aina hiukan kärsiä. Jokainen kantaa sisällään menneisyyden jälkiä, mutta kuinka moni kykenee kasvamaan ulos katkeruudesta ja epäilystä päättyneen suhteen jälkeen? Aika harva loppujen lopuksi...

        En tiedä puhuitteko koskaan asiasta sen syvällisemmin, mutta oletettavasti exältäsi on menneisyydessä pimitetty asioita oikein urakalla. Pettämis- ja valehtelemisasioissa ihmisellä on norsun muisti.

    • ei kanssa MUKA muista

      joo. kuulostaa niin tutulta. mieheni tekee myös samaa. saatan kysyä häneltä yhtä asiaa sadannen kerran ja todellakin saan inttää niin kauan, kunne "muistaa" / antaa suoran vastauksen. aina väittää ettei MUKA muista, siitä on niin kauan jne jne.. oli asia mikä tahansa IKINÄ ei muka mitään muista?! monet asiat olen saanut useammaan otteeseen kysästä läpi aina uudestaan ja uudestaan ja monet kerrat kieltäny, kunnes ehkä sen sadannen kerran sitten vasta myöntänyt tekevänsä jtn. tms. onko tämä siis sairautta vai mitä tämä on?! pelottavaa ainakin. ollaan oltu 3 vuotta yhdessä ja yhteinen tulevaisuus todellakin pelottaa, jos sama meno jatkuu.

    • totaalisen hukassa

      Tapailin miestäni n. vuoden verran. Aluksi meillä oli pelkkää seksiä. Nähtiin sillointällöin. Ihastuin häneen n. 5kk tapailemisen jälkeen. Kysyin häneltä jo alussa tapaileeko hän muita. Hän vastasi tietenkin ettei tapaile kuin minua. Ajattelin, että ehkä hän myös pitää minusta muutenkin kuin seksimielessä. En ollut kiinostunut hänestä alussa ollenkaan, enkä edes tiedä miksi näin häntä aina kun hän vain pyysi.

      Samoihin aikoihin kun tutustuin häneen selvisi, että hän muuttaa puolen vuoden päästä toiseen maahan työn takia. Tämän jälkee tajusin, että todella välitin hänestä ja että sen takia minun on ehkä lopetettava tapailu hänen kanssaan, sillä ei meistä voi muuton takia koskaan tulla mitään.
      Myönsin hänelle, että olen melko kiintynyt häneen ja että meidän pitäisi ehkä lopettaa tapailu, koska olen alkanut pitämään hänestä. Hän teki melko selväksi jossai vaiheessa ettei halua kanssani mitään vakavaa. Ihmettelin miksei hän sitten muka tapaile muitakin.

      Näimme hänen kanssaan kuitenkin vielä puolisen vuotta, koska ajattelin, että mahdollisesti kyllästyn häneen jos näen häntä tarpeeksi usein. Ajattelin, että hän on vain pikaihastus niinkuin muut ovat minulle olleet. Olen yleensä kyllästynyt melko nopeasti.

      Meni sitten kolmisen kuukautta ja hänelle oli tiedossa yllätysläksiäiset, jotka hänen exänsä ja silloinen hyvä ystävänsä järjesti. En tuntenyt hänen exäänsä ja kysyin netissä onko ok, jos minä tulisin läksiäisiin. Hänelle sopi se hyvin ja hän kysyi olenko mieheni ystävä. Vastasin, että olemme tapailleet melkein vuoden. Sitten hänen exänsä pyysi puhelinnumeroni ja soitti minulle. Hän halusi myös tavata minut. Hän kertoi, että seurusteli mieheni kanssa samaan aikaan kun minä ja mieheni tapailtiin. Olin aivan shokissa.

      Kysyin mieheltäni, että mitä tämä merkitsee ja myöhemmin selvisi, että hänen exänsä vain kuvitteli, että he taas seurustelivat. He olivat olleet pelkästään ystäviä, koska ei heillä seksiäkään ollut.
      Hänen exänsä oli lukenut mieheni viestit ja saanut selville, että hän tapaili sittenkin muita naisia. Kysyin häneltä onko se totta, sillä todella välitin hänestä. Hän väitti kovaan vastaan ettei ole tapailut kuin minua seksimielessä. Uskoin tietenkin häntä, sillä mitä hän olisi muka valehtelemisesta hyötynyt ?
      Olimme sopineet jossai vaiheessa ettei enää nähtäisi, sillä hän joka tapauksessa muuttaa pois. Näimme kuitenkin vielä kuukauden verran ennen hänen muuttoaan ja hänestä tuli jossai vaiheessa erilainen kuin tapailumme alussa. Hän alkoi lähettää viestejä, joista pystyi selvästi päättelemään, että hän onkin kiinostunut minusta. Hän jopa osti minulle joululahjan ja vietimme uudenvuodenkin hänen ja minun parhaiden ystävien seurassa.

      Hänen muutettuaan saatoin hänet kentälle ja sielä pidimme kädestä ja suutelimme. Ei koskaan enenn tehty niin. Kuka tahansa siinä tilanteessa olisi varma, että suhde onkin mennyt vakavaksi.
      Kävin hänen luonaan toisessa maassa ja kaikki oli täydellistä. Hän piti minua kädestä kiinni kaikkialla. Ennen juuri ja juuri halattiin. Hän oli täysin eri mies. Viimeisenä päivänä sorruin lukemaan hänen tekstiviestinsä sattumalta. En epäillyt mitään, halusin vain lukea mitä olen lähetellyt jne. kunnes joltain tytöltä oli tullut viesti, jossa hän kertoo, koska voi tulla toiseen maahan. Mieheni oli kysynyt häntä sinne.
      En saanut kysyttä aluksi häneltä, kunnes lopulta purskahdin itkuun ja sanoin sanottua. Hän selitteli vain, että hänen kämppiksensä halusi jotai tyttöjä sinne. Lopulta kysyin mitä nyt siis teemme. Hän sanoi, että on alkanut pitämään minusta joka kerta vain enemmän. Se tyttö ei sitten tullut edes käymään ettei epäilyksen aiheita syntyisi.

      Minua on jo pitkään häirinnyt tuo asia, koska lähipäivänä onkin selvinnyt, että hänellä onkin ollut muita seksikumppaneita, vaikka hän toisin väittää. Olen kysynyt häneltä miksei hän voinut myöntää. Hän väittää, ettei meillä ollut vakavaa suhdetta, joten hän ei ollut tilivelvollinen. Kuitekin vielä suhteemme aikana hän on valehdellut/suuttunut jos olen kyselleyt oliko hän sittenkin tapaillut muita. Asia häiritsee minua ja hän vain sanoo, etten saisi muistella menneitä, vaan katse tulevaisuuteen.

      Miten voin luottaa häneen, jossei hän voi myöntää edes merkityksettömiä asioita. En edes olisi ihastunut häneen, jos olisin tieny, että hän tapailikin muita seksimielessä. Hän kuulema alunperin pyysi minut uuteen maahansa seksin takia. Miksi hän sitten alkoi käyttäytymään eri tavalla. Ja jossei hän tajunnut muka, että meillä oli vakava suhde jo ennen hänen muttoaan niin miksi hän halusi ''pitää taukoa, koska suhteemme on mennyt niin vakavaksi''. Ja vieläpä miksei hän muka voinut suoraan sanoa, että h'än voi kutsua kenet tahansa, koska meillä ei ollut vakavaa. Meillä oli selvästi jo siinä vaiheessa vakava suhde. Häiritsee, ettei mieheni voi olla rehellinen. Enkä olisi halunnut miestä, jolla on vakiopanoja.. En kuitenkaan pysty olemaan ilman häntä.. Silti jotenkin vaikea arvostaa häntä, jos hän on voinut tehdä minulle tuollaisen tempun.

      Voiko tästä koskaan tulla mitään, jos minua häiritsee vanhat asiat. Ei hän suhteen aikana ole tehnyt minulle muuta väärin, kuin jatkanut valehtelua seksikumppaneistaan ja antanut itsestään erilaisen kuvan.

    • sirpaleita

      Törmäsin tähän vanhaan ketjuun itselleni ajankohtaisesta aiheesta. Pelottavaa kuinka samankaltaisia kokemuksia ihmisillä on valehtelijan kanssa elämisestä. Olen itse melko samanlaisessa tilanteessa, ja mies on mennyt terapiaan etsimään syitä käytökselleen valheiden ja petosten paljastuttua. Pohdin parhaillaan jäädäkö ihmisen luo josta todella välitän mutta johon en voi luottaa kunnolla ehkä enää koskaan, vai lähdenkö jatkamaan elämääni ilman häntä. Nykyisin huomaan epäileväni häntä syyttäkin ja kyseenalaistan välillä aivan kaiken. Mies ei vielä ole turhautunut uteluuni, mutta kuinka pitkään hän jaksaa minun epäluuloisuuttani? Onko tämmöisestä tilanteesta enää paluuta tasapainoiseen suhteeseen? Vaikka jatkaisin yksin eteenpäin niin miten vältän epäluuloisuuden uudessa suhteessa? Tilanne tuntuu välillä niin toivottomalta :(

    • sovittu yjdessä

      Mitään ei tapahtunut:D:D:D:D:D miksi tommosta soopaa,uskot??

    • Rankin kokemus

      Valahtelu satuttaa paljon enemmän kuin huonokin ja paha totuus. Valahtelussa menee luottamus, mitä enää voit uskoa.

      Itse heräsin jo vuosi sitten asiaan, että asioiden salailu ja niistä valehteleminen ovat ilkeintä mitä voit toiselle tehdä. Silloin päätin, että kerron totuuden ihan oikein, mutta kerron vain niille, joille asia kuuluu, en kenellekään muulle.

      Jos perheessä on salaisuuksia puolisoiden välillä, koskivat ne vaikka lasten tekemisiä ja jotain muuta sukulaisasiaa, valehtelu ja salailu ei todellakaan kannata.
      Jotain kautta toinen saa jotain tietää hurjan usein ja usein se on myös väärää tietoa.

      Olen itse käynyt vakavan keskustelun asiassa, eikä kaikki ole vieläkään selvää, mutta minulle tämä toinen ei puolisoni tunnusti valahdelleensa jo kauan asioista, jotka olisi pitänyt kertoa.

      Kun pommi tästä asiasta putosi niskaani, se tuli täytenä yllätyksenä ja tietenkin sairaalla tavalla. Niin kuin sanoin silloin kun valahdellaan "sakaalit tulevat haaskalle" niin minunkin kohdalla, löytyi ilkeämielisiä ihmisiä, jotka todella toimivat häikäilemättömästi.

      Tämä sai aikaan hirvittävän paljon pahaa. Lopulta oli pakko jollakin tapaa saada selvyttä edes jyvänen. Toki ei ole ollut helppoa kuulla hirveitä asioita ja mikään ei ole entisellään, paljon pelkoa on olemassa.
      Tuon kaiken oikein puhuminen olisi säästänyt paljolta, mutta vieläkään tuolla toisella ei ollut rohkeutta puhua asiaa loppuun.
      Ilmeisesti yrittää säästää minua kaikkein pahimmilta, mutta näin elämme joka päivä paineessa.

      Valheen jäljet ovat valtavat.

    • Anonyymi

      Olen samassa tilanteessa ja voin kertoa ettei tilanne tule paranemaan vuosien varrella niinkuin itse uskoin, mutta nyt se on nähty että muuttaa muotoaan tai pahenee. Ero on edessä kun saan asiat siihen pisteeseen että uusi asunto ja uusi elämä, mies häipyköön valheineen niin pitkälle kuin pippuri kasvaa.

      • Anonyymi

        minulle vasta selvinnyt valheet.luottamusta rakennettiin vuosia ja kun saavutin sen mies löi kaiken palasiksi petti ja jätti kyllä pudotus oli valtava
        erosta vasta 2 kk vielä on kova ikävä ja sydän suree mutta ehkä se järkikin sieltä tulee vaikka perävaunussa
        sinulle voimia, etäisyys miehistämme varmasti auttaa meitä kumpaakin
        kysymys kuuluu miten luotan jatkossa kehenkään,syyttömät kärsii

    • Anonyymi

      Tulkaa naiset järkiinne. Ilman miestä on niin paljon stressittömämpää elää.

    • Anonyymi

      Asiantuntijoiden mukaan valehtelu tuhoaa ihmisen mielenterveyttä, miehesi tuhoaa siis mielenterveyttäsi. Sulla ei oo kuin kaksi vaihtoehtoa lähteä tai olla uskomatta miehesi puheisiin, jos haluat pysyä selväjärkisenä.

    • Anonyymi

      Oltiin oltu yhen op.kaverin kanssa baarissa mun vaimon kanssa ja tiet erosivat jossain vaiheessa yötä. Tuli vähän riitaa vaimon kanssa ja menin yhen mieskaverin luo yöksi. Yhtenä päivänä vaimo sai txt ja kysyin ohimennen kuka txt. Vaimo sanoi että yhdeltä naisystävältä tuli. Myöhemmin sain tietää, että txt tuli siltä op.kaverilta jonka kanssa oltiin baarissa. Vaimo ei myöntänyt sitä ennenkuin näytin txt , josta tiesin vaimon valehdelleet. Mitä mieltä?

    Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.

    Takaisin ylös

    Luetuimmat keskustelut

    1. Hyvästi, mies

      Tulen nyt tänne harvoin. Lakkasin unelmoimasta meistä. Päästin irti tästä meidän välisestä tilanteesta. Vaikka mitään ei
      Ikävä
      27
      2351

    2. Sä saisit kenet

      Sä vaan haluaisit
      Ikävä
      79
      1736

    3. Oikein hyvää perjantai päivää

      Hyvää huomenta ja kaikkea hyvää. ☺️🤍🍁✨🧡
      Ikävä
      222
      1062

    4. Hiihtäjälegenda Juha Mieto avautuu Farmin "leidien" käytöksestä - Tämä yllätti: "Me miehet oltiin.."

      Juha Mieto on mukana Farmi Suomi: Revanssi -realityssä. Tsemppiä Farmille, Mietaa! Lue Juha Miedon haastattelu: https:
      Suomalaiset julkkikset
      18
      989

    5. Semmonen juttu, että..

      ..ikävä iski. Mietin kaikkea sitä, mitä sä antaisit mulle ja mitä mä antaisin sulle. Millasta meillä olisi yhdessä, kos
      Ikävä
      28
      934

    6. Nuorempi mies, vanhempi nainen

      Olen aivan sekaisin itseäni n. 20 vuotta vanhemmasta naisesta. En saa häntä mielestäni millään, vaikka olen yrittänyt. E
      Ikävä
      61
      911

    7. Parisuhteettomuus- kyse valinnasta, kelpaamisesta vai siitä ettei osaa hakea

      Parisuhteettomuus- kyse valinnasta, kelpaamisesta vai siitä ettei osaa hakea? Ikivanhan aloituksen provosoimana mietin m
      Sinkut
      122
      891

    8. Mennäänkö sitten mies

      Naimisiin joskus? Haluaisitko?
      Ikävä
      43
      829

    9. Mietin vain sua

      Kuinka saat pään ihan pyörälle. Oltaisiin hyviä yhdessä. Joku uskomaton kemia meidän välillä. Ulkopuolisista varmaan näy
      Ikävä
      11
      771

    10. On ilta jälleen joten

      Uusi iltaketju tähän. Mukavaa iltaa vaan. Susi se täällä aina yksin tallustaa. 😊🐺🌃🌙☕🧡
      Ikävä
      118
      720
    Aihe
    TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt