Keskustelu toisen, toisten samanlaisten ihmisten kanssa tekee todella hyvää. Saa palautteen heti. Huomaa, ettei tässä määilmassa ole sairauden kanssa yksin. On paljon meitä masennuksessa tarpovia kanssakulkijoita. Itse sain mielisairaalassa kovasti apua omaan elämään. Siellä voi häpeilemättä puhua, puhua omasta itsestä, minuudesta, reppanasta kun olen heikko. Kukaan ei sinua sormella ojenna, eikä sano pahaa sinulle. Kaikki ymmärtävät sinua, ja toisiaan. Siellä voi, ja pitää puhua asioista. Etsiä itseä, miettiä, pyrkiä kääntämään oman sisäisen mietinnän ajatuksia pois siitä jokapäiväisestä pahasta ajatusmaailmasta. Pyri kääntämään negatiiviset ajatukset positiiviseksi. Työnnä ne samat ajatukset pois mielestä. Ajattele jotain mukavaa. Pyri luomaan itsellesi mielikuvia. Teet sitä kun olet paremmassa kunnossa.
Itse tein kovasti ajatustyötä paremmasta huomisesta. Oli perhe, vaimo, aikuiset lapset, ystävät, jotka minun piti saada takaisin. Luin kirjallisuutta, jotka käsittelivät masennusta. Sieltä löytää itsensä, havahtuu ajattelemaan itseä.
Kukaan muu ei sinun katsettasi ylös nosta. Se pitää Sinun itsesi se tehdä. Tehdä kovasti työtä paranemisen eteen. *Eikä ruikuttaa että olen huono ja paha ihminen*. En tarkoittanut äskeisellä lauseella, etteikö saa puhua ja kirjoittaa tänne. Pitää purkaa pahaa oloa myös tänne. Tarkoitin, että itselle pitää tehdä asioita selväksi.
Fyysisen kunnon kohentaminen on hyvin tärkeää. Kun on ollut vuosia masennuksen kourissa ja liikkuminen on jäänyt vähiin. Tiedän, ettei siinä tilassa jaksa. Mutta pitää oman henkisen kehityksenkin takia liikkua, ulkoilla. Tsemppiä,.,.,.,.,.,.,.,
Itse tein kovasti ajatustyötä paremmasta huomisesta. Oli perhe, vaimo, aikuiset lapset, ystävät, jotka minun piti saada takaisin. Luin kirjallisuutta, jotka käsittelivät masennusta. Sieltä löytää itsensä, havahtuu ajattelemaan itseä.
Kukaan muu ei sinun katsettasi ylös nosta. Se pitää Sinun itsesi se tehdä. Tehdä kovasti työtä paranemisen eteen. *Eikä ruikuttaa että olen huono ja paha ihminen*. En tarkoittanut äskeisellä lauseella, etteikö saa puhua ja kirjoittaa tänne. Pitää purkaa pahaa oloa myös tänne. Tarkoitin, että itselle pitää tehdä asioita selväksi.
Fyysisen kunnon kohentaminen on hyvin tärkeää. Kun on ollut vuosia masennuksen kourissa ja liikkuminen on jäänyt vähiin. Tiedän, ettei siinä tilassa jaksa. Mutta pitää oman henkisen kehityksenkin takia liikkua, ulkoilla. Tsemppiä,.,.,.,.,.,.,.,
Vastaukset 6
Vanhimmat
Mä olen sen kokenut kans että vertaistuki on tärkeetä ja terapeuttista. Toinen ymmärtää niin syvällisesti, eikä vain luetun kirjallisuuden kautta kuten monet ammattiauttajat, jotka ovat tavallaan tän kaiken paskan "yläpuolella".
Ovat vertaistuki / kuntoutus tuttuja. Heiltä saa parhaan, pyyteettömän avun joka asiaan.
Olen nyt tehnyt, teettänyt, remonttia asunnossani. Entinen kuntoutuskaveri on ollut tekemässä. Siinä samalla juttu luistaa. On vapautunut tunnelma kun tietää että kaveri ymmärtää minua täysin.
Ei minulla nykyään "siviilejäkään" vastaan mitään ole. Mutta on se ihme, että niiden kanssa on juttelu vain pinnallista. Kehuskelua, ostin niin hyvää, tein niin hyvää, ym, ym. Itseasiassa huomaa että he eivät ymmärrä elämän syvimpiä asioita lainkaan. On turha alkaa yrittää parempaakeskustelua aikaiseksi. No siinähän kehuskelevat ja näyttelevät.
Vertaistuki / kautta kuntoutuskurssit parasta. Niiden kautta olen täysin tervehtynyt.
17 vuotta lääkitystä. Nyt 19 kk ilman. > Tosi on
Kyllähän se on mutta onkin sitten hankalampi juttu löytää niin samanlaista kuin minä. Olen niin paljon muita erilaisempi, että hankalaa tulee olemaan. Siksi en usko siihen.
Samankaltainen juttukaveri kun löytyisi niin itsetunto kasvaisi. :(
Pitää osata kuunnella muitakin ?
Itsekeskeisyyshän on varmasti myös syy masennukseen. Kaipaa / odottaa huomiota vain ITSELLE: ?
Kyllä tiedostan myös itsestäni että olisi niin helpottavaa puhua jonkun ihmisen kanssa joka ymmärtäsisi mistä puhun. On minulla kyllä pari ystävää, jotka yrittävät auttaa, mutta eivät kuitenkaan ymmärrä oloani. Ymmärrän sen kyllä ja en ole siitä heille pettynyt.
Varmaan kyllä saa sairaalahoidossa paljon vertaistukea, mutta niin kovasti haluan että tilanteeni ei menisi siihen pisteeseen että joutuisi sinne! Mutta jos olet käynyt niin vaikeassa vaiheessa elämässäsi ja koet että olet saanut siitä apua elämääsi niin se on hieno asia, kaikki apu on aina tarpeen...
Tosin sinulla on ollutkin elämässäsi tavoiteltavaa joka on varmaan saanut sinut heräämään? Se tekee aikalailla ainakin itseni heikommaksi kun ei ole mitään tavoiteltavaa, ei ole lapsia, eikä perhettä. Tosin en niitä tässä vaiheessa haluaisikaan kun ei olisi ehkä voimia jaksaa kantaa sellaista vastuuta.
Mutta kuitenkin taas itse asiaan, kyllä täällä maailmassa olisi niin paljon tilausta sellaiselle toiminnalle, että saisi purkaa omaa sydäntään ilman pelkoa siitä että muut alistaisivat sinua heikkouksiesi takia ja että kokisi yhteenkuuluvaisuuden tunnetta. On tämä masennus ja siihen liittyvät muutkin tunteet kyllä sellainen perkele kantaa että monasti tuntuu ettei yksin vaan jaksais... Ja jos joku tuntee että tarvitsisi sitä vertaistukea, niin voi kirjoitella kanssani osoitteeseen -> [email protected]
Ja tietenkin ikään, sukupuoleen ja yhteiskunnalliseen asemaan katsomatta, se ei ole tässä asiassa niin merkitsevää. :-) Ja tsemppiä myös sinnekkin alkuperäiselle kirjoittajalle, sekä muille jotka ovat samoin ajatuksin täällä. Sain tästä aiheesta taasen ihan hyvän kipinän kirjoittaa myös omia tuntojaan...
hienoista ajatuksista.
Painotan silti, että itsellä pitää olla voimaa ja tahtoa kuin myös uskoa paremmasta huomisesta, tulevasta. Se olo masennuksessa on hirvittävän raskas, voimaton, uupunut ja tahdoton tila. Itse tiedostan pienen lapsen puutteet elämässä. Sitten koulussa opettaja haukkui ja nolasi joka tilanteessa. Arka, ujo, herkkä cttamaan kaikki itseensä. Eikä uskalla omia tunteita näyttää.
Painotan, että lukekaa kirjaa, joka käsittelee masennusta, sieltä löytää itsensä ja havahtuu elämään oman pienuuden kanssa. Siitä opista voi ja osaa puhua sitten vertaisten tai psykologin kanssa.
Terapia on sellainen paikka missä ihmiset eivät tunne saavansa apua. Koska on siinä syvässä tilassa eikä ymmärrä, muista asioita mitä on käyty läpi. Pitää ponnistella kovasti itsensä kanssa ja muistin palautumisen.
Näitä asioita olisi vieläkin hieno keskustella livenä, puhua, kuunnella ja antaa arvoa toisellein. Jokaisen meidän kaikkien elämä on arvokas, kaikkien ihmisten.
Toivon, että teillä kaikilla olisi parempi, ehjä, arvokas ja terve elämä edessäpäin......