Olin lenkillä ja lähdin siinä juoksemaan metsään umpihankeen parin kilometriä vaihtelun vuoksi. Olin yhden puuttoman alueen (joku vanha pelto varmaan) kohdalla, kun alkoi kuulumaan ääniä. Jäin siihen sitten seisomaan kun en tajunnut mitä tapahtuu. Huomasin että lintuja hyppäsi lumen alta ja lähtivät lentämään poispäin. En huomannut yhtään mitään hangessa mutta sieltä niitä vain hyppäsi viiden sekunnin välein ja aina kun liikahdin.
En ole ikinä tällaista nähnyt, kai koska olen etelästä muuttanut. Enkä tunne ollenkaan lintuja.. mitä tämmöiset linnut on, miksi ne piiloutuu lumen alle?
En ole ikinä tällaista nähnyt, kai koska olen etelästä muuttanut. Enkä tunne ollenkaan lintuja.. mitä tämmöiset linnut on, miksi ne piiloutuu lumen alle?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Lumen alle piiloutuminen on lämpöenergian säästöä. Et sanonut minkä kokoisia löytämäsi linnut olivat. Teeriä? Riekkoja? Urpiaisia? Peltopyitä?
ja sen seuraksi teeri, riekko, pyy tai metso, niin taas on yksi luonnonihme selvinnyt ja opit uuden termin.
Kuten jo edellinen vastaaja totesi, niin kieppi on kanalintujemme tavanomainen tapa säästää energiaa pakkasöinä ja joskus päivinäkin.
Myös monet pikkulinnut (esim. talitiainen ja punatulkku) hakeutuvat toisinaan lumen suojaan. Ja yöpyypä jäniskin lumiluolassa.
Kieppiin linnut syöksyvät useimmiten suoraan lennosta. Näin ei jää pedoille jälkiä, joita seuraten voisivat yllättää kiepissä yöpyjän.
taas sitä oppii jotain uutta, kiitos!
Jos lintuja oli useita, niin melko varmasti linnut olivat teeriä. Pyyt ja metsot harvemmin parveutuvat ja peltopyyt puolestaan ovat melko harvinaisia ainakin täällä keskisessä Suomessa.
oli pelto niin vallan mainiosti kysymyksessä saattoi olla fasaanit.Nämä kyllä yhtä mielellään ovat parvissa ainakin talvella kuin viihtyvät lumen alla.Toisaalta fasaanithan ovat aika tavallisia etelässä. Olen nähnyt ketun riiputtavan kiepistä ottamaansa fasaania,joita tiesin pienellä alueella olevan useita. Muutaman viikon päästä en löytänyt ainuttakaan.Oletin että ketulla oli lihavat päivät.
vallan hyvä ratkaisu yöpaikaksi myös ihmiselle, jos ei satu muuta suojaa olemaan mukana.
Tuli koetuksi viime maaliskuussa, kun tuntureissa hiihdettiin "vähän" harhaan ahkioita hinatessamme.
Ilta siihen ehti ja nälkä ja väsymys alkoi painaa, eikä olettamamme kämppä vain ilmestynyt näkyville.
Ei auttanut muuta kuin kaivaa toistametriseen hankeen kieppi, havut pohjalle, pressu niiden päälle ja sitten makuualustat ja makuupussit.
Puiden väliin pingoitettiin naru ja siihen laavukangas harjakatoksi.
Vähän syötiin ja kuumaa juotiin, jonka jälkeen kieppiin nukkumaan.
Kahdentoista tunnin unet otettiin ja aamulla levänneinä olivat ajatukset niin selkeät, että osasimme siltä seisomalta päätellä kadonneen kämpän sijainnin.
Pakkasta oli tuona yönä noin 15 asteen verran.
Eikä itikat häirinneet.