Hei!
Olen raskaana, viikkoja 27 ja tuntuu kuin olisin välillä aivankuin mielipuoli enkä mahda sille mitään. Tuntuu siis kuin menettäisin itsehillintäni aikaajoin.
Lääkärit ja kaikki amatöörit sanovat sen kuuluvan raskauden aiheuttamiin hormoonitason vaihteluihin, mutta itsestäni tuntuu ettei yksin raskautta voi syyttää näistä "kohtauksista".
On päiviä jolloin mieli on iloinen koko ajan ja pystyn tekemään tehokkaasti asioita. Mutta usein näitä päiviä seuraa päivät jolloin mieli on iloinen ja yhtäkkiä jokin asia tulee mieleen ja kaikki ajatukset kääntyvät kuin päälaelleen. Olen aikalailla etäytynyt monista hyvistä ystävistä koska pelkään heidän reagtioitaan käytökseeni.
Kai tälläinen loppuu viimeistään synnytyksen jälkeen ja mielentilat tasaantuu?
Olen raskaana, viikkoja 27 ja tuntuu kuin olisin välillä aivankuin mielipuoli enkä mahda sille mitään. Tuntuu siis kuin menettäisin itsehillintäni aikaajoin.
Lääkärit ja kaikki amatöörit sanovat sen kuuluvan raskauden aiheuttamiin hormoonitason vaihteluihin, mutta itsestäni tuntuu ettei yksin raskautta voi syyttää näistä "kohtauksista".
On päiviä jolloin mieli on iloinen koko ajan ja pystyn tekemään tehokkaasti asioita. Mutta usein näitä päiviä seuraa päivät jolloin mieli on iloinen ja yhtäkkiä jokin asia tulee mieleen ja kaikki ajatukset kääntyvät kuin päälaelleen. Olen aikalailla etäytynyt monista hyvistä ystävistä koska pelkään heidän reagtioitaan käytökseeni.
Kai tälläinen loppuu viimeistään synnytyksen jälkeen ja mielentilat tasaantuu?
Vastaukset 2
Vanhimmat
kuulostaa ihan tutulta. Meille on toinen tulossa ja käyn sellaisia puuskia läpi,et oksat pois ja samanpäivä aikana näkee monen monta persoonaa. Äidiksi tulemiseen liitty hirveesti tunteita,pelkoja,ahdistusta,iloa jne..nää kyl mulla ainaki on totaalisen totta. Ja kun vauva syntyy ja kasvaa tulee taas erilaisia ajatuksia,vanhemmaksi tuleminen ja oleminen ei ole helppoa. Kyllä ne hormoonit siitä tasaantuu,jossakin vaiheessa. älä huoli et oo ainoo..
juu et tosiaankaan ole ainoa. saan itse melkein päivittäin kamalia itkukohtauksia kun tulee mieleen jotain menneestä ajasta tai nään öisin painajaisia että mieheni ei haluakaan lasta. tää on jo niin sairasta että olen itse ihan loppu tähän. en haluis itkee turhasta koska pelkään että mieheni ei jaksa sitä kauaa.. ja vielä synnytys edessä (rv 36) niin mitä sen jälkeen sitte.. masennunko raskauden jälkeen pahemmin vai meneekö ohi.. ei kuitenkaan mieheni mukaan ole mitään syytä huoleen pelätä mitään ja silti vaan itken ja itken!
olis kiva tietää että miten saan tälläsen loppumaan ilman mitään hoitoja vai onko edes mahdollista itse päästä tämän asian yli??