Kertokaapa onko tää nyt oikein, että olen seurustellu 2 vuotta ihanan pojan kanssa ja rakastan häntä.
Suhteestamme on kuitenkin alkuhuuma mennyt, mutta en aio jättää häntä ikinä! Koko kahden vuoden aikana mulla ei oo ollu tällasta tilannetta:
Keväällä tapasin kivan pojan jonka kanssa aloin kirjeenvaihtoon,koska meillä on samanlaisia ajatuksia.
Kirjeenvaihto johti ihastumiseen, molemminpuoleiseen sellaiseen.
Olemme kerran käyneet nyt vasta kahvilla ja soittelemme ja kirjotetaan tekstiviestejä päivittäin.
Ne on aika intiimejä ja ikävöimme ja ajattelemme toisiamme kokoajan... Poika tietää että olen varattu ja toivoo et jättäisin poikakaverini, mutta olen sanonut hänelle etten lupaa mitään, vaikka tiedän etten jätä Poikaystävääni! Nyt mä vaan ajattelen kokoajan kirjekaveriani salaa ja mietin onko tää oikein.. Huomena me taas nähdään.. salaa... mä himoitsen sitä jätkää vaikken sais... Ajattelen vain kokoajan suutelevani sitä ja vaikka mitä... Päästänkö tunteeni valloilleen ja pidän asian omana tietonani? Omatunto tulee vaivaamaan, tiedän.
Tää on kamalaa että joudun näin paljon valehtelemaan poikakaverilleni, mutta minkäs teet kun tältä tuntuu...
Suhteestamme on kuitenkin alkuhuuma mennyt, mutta en aio jättää häntä ikinä! Koko kahden vuoden aikana mulla ei oo ollu tällasta tilannetta:
Keväällä tapasin kivan pojan jonka kanssa aloin kirjeenvaihtoon,koska meillä on samanlaisia ajatuksia.
Kirjeenvaihto johti ihastumiseen, molemminpuoleiseen sellaiseen.
Olemme kerran käyneet nyt vasta kahvilla ja soittelemme ja kirjotetaan tekstiviestejä päivittäin.
Ne on aika intiimejä ja ikävöimme ja ajattelemme toisiamme kokoajan... Poika tietää että olen varattu ja toivoo et jättäisin poikakaverini, mutta olen sanonut hänelle etten lupaa mitään, vaikka tiedän etten jätä Poikaystävääni! Nyt mä vaan ajattelen kokoajan kirjekaveriani salaa ja mietin onko tää oikein.. Huomena me taas nähdään.. salaa... mä himoitsen sitä jätkää vaikken sais... Ajattelen vain kokoajan suutelevani sitä ja vaikka mitä... Päästänkö tunteeni valloilleen ja pidän asian omana tietonani? Omatunto tulee vaivaamaan, tiedän.
Tää on kamalaa että joudun näin paljon valehtelemaan poikakaverilleni, mutta minkäs teet kun tältä tuntuu...
Vastaukset 4
Vanhimmat
Jos sä päätät dumbata sen kirjekamun ja jatkaa jätkäs kans niin omatunto voi alkaa kolkuttamaan... tiedän kokemuksesta. Olin seurustellut jätkäni kanssa pari vuotta kun tapasin erään toisen, johon ihastuin ja jonka kanssa suutelin. Päätin sitten kertoa jätkäkamulleni tästä ja jatkaa hänen kanssaan. Kun olin kertonut hänelle, sain anteeksi...mutta omatunto rupes soimaamaan mua... Rakastin todella jätkääni enkä voinut unohtaa kuinka loukkasin häntä...koko ajan tuntui pahalta ajatella mitä olin tehnyt hänelle. Vuoden verran kärsin miettien kuinka petin hänet ja kipeää teki katsoa häntä silmiin vaikka olin saanut anteeksi. Jossain vaiheessa omatunto lopetti kolkuttelemisen ja vieläkin olemme yhdessä. Opetus se oli minulle, en ikinä mene pettämään. En missään tapauksessa. Koska hän on minulle ainoa ja häntä rakastan.
Olet kaikesta huolimatta vielä erittäin nuori ja tulet todennäköisesti seurustelemaan vielä useiden poikien kanssa. Jos nyt ajattelet jotain toista, ei kannata jähmettyä tavan vuoksi paikalleen. Kannattaa tehdä tunteen mukaan. Muuten et saa ikinä tietää, jospa tämä toinen olisikin se oikea. Jos taas poikaystäväsi on se oikea, palaatte varmasti ennemmin tai myöhemmin yhteen. Jonkinlainen päätös sinun on kuitenkin tehtävä, tuollaisella pelillä loukkaat kaikkia osapuolia!
sun kannattais kuunnella mitä Nanna sanoo...koska hän puhuu kokemuksen pohjalta.
Jos vaan pystyt, niin unohda se uus ihastus.
Poikaystäväni kanssa olen ollut kolme vuotta.. Puolisen vuotta sitten rakastuin sveitsiläiseen poikaan.. Viikon yhdessäolo oli ihanaa, juttelimme, paljon.. Pettänyt en.. Ja siitä olen onnellinen.. Ei tarvitse nyt myöhemmin katua, sillä oli silloin varma, että poikaystävääni en jätä.. Harkitse tarkkaan.. Älä molempia pidä, satutat vain heitä silloin..