Hei!! Törmäsin tähän asperger-aiheeseen tässä pari viikoa sitten ja aloin vähän tutkimaan asiaa!
Minulla on monia diagnoosia psykiatrian puolelta mm. masennus ja sekamuotoinen persoonallisuushäiriö. Olen 19-vuotias!
Asperger kuvaa minun ongelmia paremmin kuin mikään nykyisin. Ongelmana on että NYKYISIN. Jos muistelen lapsuuttani niin silloin minulla ei ole ollut asperger oireyhtymään viittavia piirteitä. Siis ala-koulussa. Eli ennen murrosikää. Murrosiästä lähtien kai niitä onkin esiintynyt!
Eli kysynkin teillä onko mahdollista että minulla on aspergerin oireyhtymä? Vai onko se edotonta että oireita on ollut jo ihan varhaislapsuudesta asti?
Palailen asialle, toivottavasti joku vastaa.
T: Assi!?
Minulla on monia diagnoosia psykiatrian puolelta mm. masennus ja sekamuotoinen persoonallisuushäiriö. Olen 19-vuotias!
Asperger kuvaa minun ongelmia paremmin kuin mikään nykyisin. Ongelmana on että NYKYISIN. Jos muistelen lapsuuttani niin silloin minulla ei ole ollut asperger oireyhtymään viittavia piirteitä. Siis ala-koulussa. Eli ennen murrosikää. Murrosiästä lähtien kai niitä onkin esiintynyt!
Eli kysynkin teillä onko mahdollista että minulla on aspergerin oireyhtymä? Vai onko se edotonta että oireita on ollut jo ihan varhaislapsuudesta asti?
Palailen asialle, toivottavasti joku vastaa.
T: Assi!?
Vastaukset 17
Vanhimmat
sillä as on syntymässä saatu ominaisuus.
Oletko kysynyt vanhemmiltasi ja muilta sinua läheltä seuranneilta millainen olit pienempänä?
On mahdollista, ettet muista kaikkea kokemaasi ja piirteiden voimakkuus saattaa vaihdella eri ikäkausina. Moni assi ei eroa "merkittävästi" joukosta lapsena, ei myös vanhemmalla iälläkään. Kirjo on laaja ja moni on opetellut luovimaan, ettei erottuisi joukosta, vaikka ei tiedä syytä erilaisuuteensa.
on mahdollista ettet muista välttämättä mikä olisi ollut assipiirteitä. Esim. oliko sinulla vähän poikkeavia tai harvinaisen intensiivisiä kiinnostuksen kohteita? Oliko hankaluuksia kavereiden kanssa? Jotain?
Toi diagnoosi on annettu jollekin muullekin assille.
Eli kylä olet ollut "assi", tai mikä nyt oletkin, ihan koko ajan, mutta nuo oireet ovat pahentuneet murrosiässä ja olet alkanut niitä silloin tiedostamaan.
Oli kyseessä sitten mikä tahansa, niin ne oireet ovat olleet lapsesta saakka. Esim. neuroosi voi olla melko näkymätön, mutta sitten alkaa haittaamaan murrosiässä ja voihan olla, että olet elänyt lapsena olosuhteissa, missä et ole voinut oirehtia luonnollisesti.
Hei kaikille ja kiitoksia vastauksista! Lisää vaan jos joillakin on jotain mielipiteitä lapsuus/myöhemmin as mahdollisuuteen siis viitaten.
Hmm.. keneltä lähden kyselemään näitä mun juttuja lapsena? Eli millainen olen ollut yms. Äidiltä? Minulla on ihan hyvä suhde äitiin. En varmaan mitään opettajaa saa kiinni enkä toisaalta haluakaan.
Ritalin voiko siis sinun mielestä olla niin että minulla ei vaan ole ollut as-oireita lapsena ja myöhemmin ne sitten tuli? Vai onko aspergerissa aina oireet alusta alkaen?
Mitään erityistä kiinnostuksen kohdetta en muista omaavani lapsena. Ja kavereita oli vaikka kuinka paljon.
Hmm.. vaikeeta kyllä tulee olemaan saada selville onko minulla nyt tätä ''vikaa'' vai ei.
Siis jos sen on olta EHDOTTOMASTI lapsena niin tuskin minulla on. Ei ainakaan ihan heti tule mieleen mitään siihen viittavia oireita lapsena. Toisaalta olisi kiva tietysti laittaa kaikki ongelmat yhteen neurologian juttuun eikä saada miljoonaa mt-diagnoosia!
Niin ja Helsingistä päin olen ja lapsena asuin täällä. Eli siis senkin voidaan sulkea pois jos olisin asunut jossain maalla missä ei olisi ihmisiä paljoa niin sitä ei välttämättä silloin oltais huomattu!? Eli väkeä oli paljon minun lapsuudessani joten siitä ei voi olla kiinni.
Hmm.. Ollaako vai eikö olla, kas siinä kysymys:D
Niin ja voihan olla että jotain oireita lapsenakin mulla oli jos alan kunnolla kaivelelemaan lapsuutani. Mutta kenelläpä ei?
Jos alkaa kunnolla etsimään niin kai jokaisen ''sairauden'' voi itselleen sovittaa. Toisaalta on niin paljon ihmissuhdeongelmia että as kuvaa erinomaisesti mun nykyisiä ongelmia. Lisäksi juutun niin paljon mieleenkiinnonkohteisiin nykyisin. Siis olen ihan assi nykyisin, mutta ei mielestääni lapsena sen liiemmin.
Eli kysymys kuuluu kannattaako mun jäädä tutkimaan asiaa vai menenkö nykyisillä diagnooseilla?
ei voilla assi nyt ja lapsena ei, koska se on synnynnäinen neurologinen poikkeavuus, kehityshäiriö aivoissa.
Oireet voivat vaihdella kuten aiemmin jo todettiin, mutta kyllä joitakin perusjuttuja pitäisi olla ollut jo lapsena, jotka antavat viitteitä.
Diagnoosin saamiseksi kaivellaan juuri nuo lapsuuden viitteen esille mm haastattelemalla mahdollisesti lähiomaisiasi, joten jos olet ihan ihan varma, että et ole voinut olla asperger lapsena, niin siinä tapauksessa jo pelkät tutkimukset tyttäisivät siihen.
Diagnoosin edellytys on, että tietyt oireet täyttyvät jo lapsuudessa.
Kiitos valaistuksesta kettu.net!
Pitää vielä varmistaa varmuudella että minulla ei ole ollut niitä tyypillisiä as-oireita lapsena. Äidiltä tai joltakin. Sitten voin siirtyä taas mt-puolen ongelmiin yms.
Tiedä sitten onko se hyvä vai huono asia että jos en olekaan as vaan psyykkisesti sairas.
Käyn vielä katsomassa jos joku nyt tänne vielä jotain laittaa. Mutta kiitos kuitenkin.
Voiko ihmisellä olla tavallaan vain as-piirteitä ilman että ihmisellä olisi as-syndroomaa? Minulla ainakin kasvosokeutta on, joka esiintyy kai!? ilman aspergeriakin, mutta tietysti nykyisin kaikki muutkin as-oireet. Mutta vaikea saada selville onko ne as-oireita vai psyykkisistä syistä johtuvia.
Mutta tosiaan jos as on synnynnäinen ja näkyy jo lapsuudessa niin pitää ottaa selvää oliko minulla niitä oireita lapsena. Jos ei niin en sitten kai ole ja jätän asian tähän. Pitää nyt ottaa äitiin yhteyttä ja jutella mukavia:D
Jos assius on erilaisuutta niinkuin sanotaan niin olen kyllä tuntenut erilaisuutta enemmän tai vähemmän joitakin vuosia jo. Sellaista äärettömän pahaa. Voi varmaan kokea itseään erilaiseksi muutenkin mutta silti...
Yritän ottaa selvää lapsuudestani nyt tällä viikolla. Sit ilmoittelen mihin tulokseen tulin.
Kommentteja vaan lisää kiitos:D
Hyvää yötä kaikille!
Kyllä, voi olla asperger suuntaisia oireita olematta/ saamatta varsinaista asperger diagnoosia, meidän perheessä on lapsi jolla on todettu olevan voimakkaita asperger suuntaisia oireita, mutta kaikki kriteerit eivät täyty diagnoosiin saakka - lähinnä juuri lapsuuden "normaalin" käytöksen vuoksi.
Jokatapauksessa koko homman ihan varmaksi toteaminen on aikaa vievää puuhaa ja diagnoosin tekemiseen tarvitaan tutkimuksia ja neuropsykologia ja ties mitä. Mutta mielenkiintoistahan se on ottaa itsestään selvää!
On muuten olemassa sellaisia omaisille tarkoitettuja kyselylomakkeita koskien tuota lapsuutta, pyydäpä vaikka sellainen niin heidän on helpompi vastata oleellisiin kysymyksiin.
sinulla lapsena, eli n. 10 v ainakin olisi ollut joku intensiivinen kiinnostuksen kohde esim. harrastus, hevoset, koirat tai joku, tai joku erikoinen kiinnostuksen kohde esim. 1800-luvun taitteen kiinalaiset posliiniruukut tai jotain vastaavaa. Olisi myös ollut sosiaalisia ongelmia, joista et välttämätt itse olisi ollut tietoinen. Assia on erityyppistä.
Tytöillä assi ilmenee vähän eri tavalla je he saattavat jäädä siksi diagnostisoimatta.
subkliininen eli silloin on assipiirteitä, mutta ei selkeää aspergeriä. Esim. haluaa sosiaalisiin tilanteisiin, muttei ole sosiaalisia taitoja.
Hei assit rakkaat.
En ole vielä saanut äitiä kiinni...
Niin no olisihan se mukavaa saada itsestään selvää mutta jos ne tutkimukset sitten lopuvat siihen kun ja jos minulla ei ole ollut as-oireita lapsena niin niitä on kai turhaa tehdä. Mutta kyllä minä vielä meinaan ottaa selvää lapsuudestani.
Kettu.net minkäikäinen lapsi on nykyisin? Varmasti ihana lapsi
Nuo assin vaikeudet on ollut minulla koko ikäni, vaikka ne välillä unohdinkin. Vasta kun kuopukselleni ilmestyi samaoja vaikeuksia, kuin itselleni kouluikäisenä aloin miettimään ja etsimään ongelmaan syitä. Olin jo aiemminkin aina muistellut omaa lapsuuttani aina, kun oli ongelmia mukuloiden kanssa. Niin sitten lopulta parin vuoden sitkeän tutkimustyön lopuksi saatoin todeta itselläkin saman kaltaisia assipiirteitä kuin lapsellani.
Katsele albuumia ja kotivideoita - niistä saattaa löytyä tietoa ja muistinvirikettä...
as diagnoosin persoonallisuushäiriön sijasta juuri siksi, että olen ollut assimainen jo ihan penskasta asti.
Persoonallisuushäiriö kulemma "näyttäytyy" yleensä vasta murrosiässä tai sen jälkeen. Näin sanoi psykiatri, en siis keksinyt omasta päästäni.
"Persoonallisuushäiriö kulemma "näyttäytyy" yleensä vasta murrosiässä tai sen jälkeen. Näin sanoi psykiatri, en siis keksinyt omasta päästäni."
En ole aivan varma, mitä tuolla "näyttäytymisellä" tässä tarkoitetaan. Aika monella ammattilaisella tuntuu olevan jopa sellainen käsitys, että häiriö alkaa oirehtia vasta murrosiässä, tai sen jäleen.
Mielestäni aika hassu käsitys, sillä narsismin vakavissa muodoissa ei edes ole murrosikää, vaan henkilö käyttäytyy aikuismaisesti pikkulapsesta asti. Esim. narsistisessa persoonallisuushäiriössä.
Toki esim. assissa pakko-oireet voivat näkyä pahempina vasta muurrosikäisenä, tai sen jälkeen.