Neuvoja pliis!!!
Riitelin tyttöystäväni kanssa.
Hän oli viikonlopun pois (mökillä ja risteilyllä) työkavereidensa kanssa ja sinä aikana tulin epäluuloiseksi ja mustasukkaiseksi.
En tavoittanut häntä, koska hänellä oli kuulemma puhelin mennyt rikki. Hän kyllä laittoi kaverinsa kännykästä viestin että kaikki ok jne.
Sitten odotin eilin eillalla, että hän tulee kotiin, mutta sainkin textarin jostain numerosta ettei hän vielä tule kotiin vaan menee laivalta suoraan vielä baariin.
Laitoin viestin takaisin tuohon jonkun numeroon että "soita heti". Hän soitti ja sanoi että on niin hauskaa että hän menee vielä porukan kanssa ravintolaan. Suutuin siitä niin että sanoin puhelimeen että no joo en enää haluakaan olla hänen kanssaan ja että minulla on uusi tyttöystävä. (ei tietenkään ole)
Hän tuli sitten kotiin ja riitelimme loppuyön. Hän sanoo että miten voin sanoa tuollaista ja on tietenkin minuun suuttunut.
Hän on kuulemma todellakin ollut työporukan kanssa ja puhelin oli mennyt rikki. Eli hän siis 99,9% todennäköisyydellä on ollut ihan "kiltisti", ja minä siis syytin häntä vaikka mistä.
No nyt neuvoja pliis, miten voin selitää tuon mustasukkaisuuden ja sen mitä sanoin ja kuulemma AINA muutenkin olen samanlainen kun hän johonkin menee ilman minua, että pilaan kaikki hänen reissunsa olemalla ilkeä, enkä anna hänen rauhassa juhlia. Että minun mielestäni hänen pitäisi olla vain kotona jne.
Voi pitää paikkansa, ja olen kyllä tuonut esille etten pidä siitä että hän menee ilma minua, mutta tällä kertaa menin vähän liian pitkälle. Hän ei nyt puhu minulle - mitä teen??? Ja vielä: luulen siis että minä toisaan olen väärässä.
Riitelin tyttöystäväni kanssa.
Hän oli viikonlopun pois (mökillä ja risteilyllä) työkavereidensa kanssa ja sinä aikana tulin epäluuloiseksi ja mustasukkaiseksi.
En tavoittanut häntä, koska hänellä oli kuulemma puhelin mennyt rikki. Hän kyllä laittoi kaverinsa kännykästä viestin että kaikki ok jne.
Sitten odotin eilin eillalla, että hän tulee kotiin, mutta sainkin textarin jostain numerosta ettei hän vielä tule kotiin vaan menee laivalta suoraan vielä baariin.
Laitoin viestin takaisin tuohon jonkun numeroon että "soita heti". Hän soitti ja sanoi että on niin hauskaa että hän menee vielä porukan kanssa ravintolaan. Suutuin siitä niin että sanoin puhelimeen että no joo en enää haluakaan olla hänen kanssaan ja että minulla on uusi tyttöystävä. (ei tietenkään ole)
Hän tuli sitten kotiin ja riitelimme loppuyön. Hän sanoo että miten voin sanoa tuollaista ja on tietenkin minuun suuttunut.
Hän on kuulemma todellakin ollut työporukan kanssa ja puhelin oli mennyt rikki. Eli hän siis 99,9% todennäköisyydellä on ollut ihan "kiltisti", ja minä siis syytin häntä vaikka mistä.
No nyt neuvoja pliis, miten voin selitää tuon mustasukkaisuuden ja sen mitä sanoin ja kuulemma AINA muutenkin olen samanlainen kun hän johonkin menee ilman minua, että pilaan kaikki hänen reissunsa olemalla ilkeä, enkä anna hänen rauhassa juhlia. Että minun mielestäni hänen pitäisi olla vain kotona jne.
Voi pitää paikkansa, ja olen kyllä tuonut esille etten pidä siitä että hän menee ilma minua, mutta tällä kertaa menin vähän liian pitkälle. Hän ei nyt puhu minulle - mitä teen??? Ja vielä: luulen siis että minä toisaan olen väärässä.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Pyydät anteeksi sairaanloista mustasukkaisuuttasi.
Toivot, että saat anteeksi ja uuden mahdollisuuden.
Yrität jatkossa pitää mustasukkaisuutesi aisoissa.
Helpommin sanottu, kuin tehty.
Mustasukkaisuus, epäily ja luottamuksen puute tai toisen määräily ja kyttääminen ei todellakaan vahvista suhdetta. Jos joku on mennäkseen, niin se menee vaikka kuinka yrittäisit estää ja rajoittaa ja mustasukkaisena riitoja nostattaa.
Toivittavasti saat tyttöystäväsi leppymään. Lepyttelyyn en osaa vinkkejä antaa.
Laitoin textarin jossa pyysin anteeksi (töihin ei voi hänelle soittaa).
Kumpa saisin hänet ymmärtämään että minulla oli niin paha mieli ja ahdistunut olo, että halusin hänelle saman tunteen. Onnistuinkin, mutta taisin saada vähän liian pahan tunteen.
Olen näköjään niin hullu, että kun alun perin hän sanoi, että menee perjantaina töistä suoraan mökille ja mökiltä suoraan risteilylle ja risteilyn jälkeen kotiin. Sitten katoin lehdestä että botski tulee takaisin sunnutaina klo 17 niin ajttelin että ihanaa hän tulee kotiin ehkä siinä 18.30.
Sitten kun sainkin sen textarin jonkun puhelimesta että hän meneekin vielä baariin, eikä tiedä koska tulee kotiin, niin tuli niin kamala pettymys että sanoin sitten sen mitä sanoin...
Voi hemmetti että sitä osaa olla paska. Taitolaji sekin...
kuulostaa tutulta! itse lopetin vähän aikaa suhteeni siihen että tyttökaverini oli minussa liikaa kiinni. hän olisi toivonut että vietämme melkein koko ajan kahdestaan kotona mussuttamassa. itse kumminkin tarvitsen myös sitä omaa tilaa...eikä se tarkoita sitä etteikö välittäisi ja etteikö haluaisi myös viettää yhteistä aikaa!!!!! suhteemme kaatui siihen kun olin välillä keskenään ystävieni kanssa ja tyttökaverini sai mustasukkaisuus kohtauksia ja luuli että kaverit ovat tärkeämpiä kuin hän, etten välitä jne...noh tottakai kaverit ovat todella tärkeitä mutta suhde ei toimi jos toisella ei ole tilaa elää.
toivon tietenkin että tyttökaverisi antaisi anteeksi sinulle...vaikka olitkin tosi ilkeä...toivon myös että mietit nyt tarkkaan omia tekemisiäsi ja niiden tarkoitusperiä...toista ei voi kahlita, sillä hänet saa vain karkaamaan kauemmaksi...suhteen perusta on luottamus, ilman sitä ei mistään tule mitään vaikka rakastais kuinka
Niinhän se on ettei toista voi pitää väkisin. Mitä tiukemmin yrität pitää kiinni, sitä varmemmin toinen alkaa pyristelemään irti.
Sanoit ettet pidä siitä että hän menee yksin baariin, ilmeisesti et siis luota häneen. Miksi? Onko teille sattunut jotain aiemmin, onko sinua petetty aiemmin, onko sinulla heikko itseluottamus? Joku syy sinun mustasukkaisuuteesi on ja se syy kyllä löytyy kun vain penkoo tarpeeksi syvältä. Oletteko kertaakaan todella puhuneet mustasukkaisuudestasi? Se vaatii molemmilta töitä että siitä päästään eroon, sinun on tiedostettava mistä se johtuu ja hänenkin on käyttäydyttävä siten että ottaa sinut huomioon. Hankalaa se voi olla mutta tuskin te noinkaan voitte jatkaa?
Mutta sen verran on sanottava että luultavasti itsekin olisi jossain määrin epäillyt jotain jos toinen lähtee suoraan mökille ja sieltä risteilylle ja sieltä vielä baariin eikä häntä ois saanut kiinni. Ei hän kyllä (minun mielestäni) ole paljoa sinun tunteitasi ajatellut. Menit liian pitkälle, mutta voisi se tyttöystäväsikin vähän katsoa peiliin, varsinkin kun vielä syyllistää sinua noin rankasti sen päälle.
Kiitos myös Sinulle vastauksestasi!
Juolahti mieleen tuon viimeisen lauseesi jälkeen, että kun hän todellakin syyllisti minua noin rankasti ettei hän sittenkin pettänyt minua???
Olet oikeassa siinä että hän on kerran menettänyt luottamukseni (tasan vuosi sitten). Eli vaistosin jotain että on, mutta ajattelin että luulen väärin. Hän nimittäin halusi vähn ihmellisen usein olla yhden työkaverinsa (hetero!!!???) seurassa. Kysyin häneltä monta kertaa vähän leikillänikin että ettet kai ole ihastunut tähän työkaveriin. Hän aina kielsi että ei ja mitä hulluja minä aina väitän.
NO, KUINKA OLLAKAAN. yksi kaunis kesä ilta sain viestin jonka hänen oli pitänyt lähettää työkaverilleen ja joka tulikin vahingossa minulle. Viestissä luki että "en olis halunnu vielä lähtee, olisin halunnu olla sun kaa ja että rakastan sua". (siinä todella luki rakastan, ja mun mielestä se on jo aika "vakavaa")
No arvaatte mikä riita siitä syntyi. No kuitenkin selvitimme asian ja hän sanoi että se oli vaan joku ihastus, eikä mitään konkreettista koskaan tapahtunut. Tavallaan uskoin sen. Hän on kyllä senkin jälkeen viettänyt aikaa tämän työkaverinsa kanssa, mutta siinä ei ole kuulemma mitään. uskon kyllä sen.
Tämä vuosi on kyllä ollut aika hassu, että olen varmaan tosiaankin pilannut hänen matkojaan kyselemällä ja epäilemällä. Siinä hän on oikeassa, mutta minkä teet kun tuntuu että toinen pettää! MISTÄS HEMMETISTÄ SEN TIETÄÄ PETTÄÄKÖ VAI EI!!!
No ne viikonlopun pirskeet olivat tämän työkaverin polttarit...
Voitte siis vaan arvata etten tosiaan tiedä mitä uskoisin! Voinko enää koskaan luottaakaan häneen? En tiedä. Hänen vastaus on että hän ITSE tietää ettei hänen ja sen työkaverin välillä ole mitään, joten mun kuvitelmat ovat "hullun tuotteita".
No ei mikään ihme jos epäilet tuollaisen jälkeen. Kun luottamus on kerran mennyt, ei sitä ainakaan tuolla käytöksellä saa takaisin. Paskamainen homma. :/ Sitähän ei voi tietää pettääkö toinen vai ei ennenkuin löytää todisteet, toisen pään sisään kun ei näe. Jos olet kerran epäillyt pettämistä ja olet ollut oikeassa, ei olisi ihme jos olisit nytkin. Eikä se riitä että hän itse tietää ettei ole pettänyt, kyllä se vaatii sitä että tyttöystäväsi näyttää myös sulle että olet hänelle se tärkein. On paha mennä neuvomaan että jätä se kun ei tiedä kuitenkaan mitä on tapahtunut ja millainen suhteenne muuten on, mutta sen tiedän että ainakin itselläni rakkaus perustuu luottamukseen ja jos se menee eikä sitä edes yritetä rakentaa takaisin, menee ajan myötä rakkauskin. Ehkä sun oikeasti kannattais miettiä miten jatkaa? :/
Hyvä että on tämä palsta, uskomattoman nopeasti ME NAISET näköjään ymmärrämme elämää.
Vielä jos jaksaisit kommentoida, että kun hän on periaattessa omasta mielestään oikeassa eli hän ei ole pettänyt minua (siis pettänyt = rakastellut), vaan kaikki on MUKA (hah) jäänyt platoniselle tasolle. Totuus on varmaan joku välimuoto, suutelemisineen ja "kähmimisineen"...
Eli hän ei mielestään ole sitten kuitenkaan tehnyt mitään ja kun olen yrittänyt kysyä MIKSI silloin 1 v. sitten teit niin kuin teit, niin ei hän selitä vaan vastaa "ei siinä ole mitään selitettävää" ja että "asia on hänen osaltaan loppuunkäsitelty". Ja sitten hän vetoaa siihen että minäkin menen yksin baareihin eikä hänkään voi tietää mitä minä siellä teen!!!
No kuitenkin, voiko ymmärtää jos joku selittää, että hänellä oli itsellä niin huono olo että halusin hänellekin huonon olon. Siis voiko sitä logiikkaa tajuta? (ymmärrän kyllä että on väärin toimia niin)
Yritin saada hänet tajuamaan syyn käyttäytymiselleni, mutta en onnistunut...
Kyllä minä ainakin käsitän tuon logiikan, sen kanssa vaan pitää olla varovainen. Joskus toista pitää herätellä huomaamaan mitä on tekemässä tekemällä itse samoja asioita, mutta miksikään koston kierteeksi se ei saa mennä ja ylilyöntejä pitää välttää. Ja mitä tuohon väistelyyn tulee ("ei siinä ole mitään selitettävää"), se on aika lapsellista käytöstä. Se jättää asioita hampaankoloon (niinkuin varmaan olet huomannut) ja on paha jatkaa kun asioita ei ole selvitetty. Sen edestään löytää minkä taakseen jättää, ne selvittämättömät asiat tulevat eteen vielä monta kertaa niinkuin nytkin on käynyt. Ja anteeksi vain, mutta mitä tuohon pettämiseen tulee niin kyllä se minusta kuulostaa aika paskapuheelta jos toinen tunnustaa tekstiviesteissä rakkautta ja väittää että homma oli siitä huolimatta täysin platonista.
Kuten sanottua, en tiedä minkälainen suhteenne on muuten, mutta näistä viesteistä pikaisesti päätellen asianne taitavat olla aika solmussa. Ehkä teidän kannattaisi nostaa kissa pöydälle ja todella yrittää jutella asiat halki? Vanha totuushan on se että parempi yksin kuin huonossa suhteessa.
Arvaa vaan montako kertaa olen sen kissan nostanut pöydälle???
Hän ei vaan koe, että siinä olisi mitään keskusteltavaa! Hän suuttuu kun mainitsen siitä, ja ymmärränkin että suuttuu kun jankkaan (siis menee parikin kuukautta että en muista koko asiaa, sitten taas se pulpahtaa jostain). Olen puhunut siitä ehkä 6 kertaa nyt vuoden aikana.
Että se työkaveri oli hänelle vaan joku "haaste" tai pakkomielle.
Oli miten oli, tosiaan siitä minulle on hampaankoloon jäänyt ja vähän muuallekin.
Että kirjoittelee rakastavansa jollekin joka sitten ei merkitsekään muka mitään, mihin se minut siinä tapauksessa asettaa??? Vielä merkityksettömämpään asemaan, jolle ei edes tarvitse selittää mitään...
Huh,
tilanteesi kuullostaa vaikealta.
Ydinkysymys taitaa olla luottamuksen puute.
Tyttöystävälläsi taas taitaa olla enemmänkin kyse siitä, että hän ei voi myöntää mitään, koska myöntämällä asian ääneen ihminen myöntää asian todella tapahtuneen itselleenkin.
En usko, että hän on sinua fyysisellä tasolla pettänyt. Silloin hän kyllä minun kaappipsykologini vaistoilla suostuisi puhumaan asiasta ja vakuuttelisi oma-aloitteisestikin, että mitään ei tosiaankaan ole tapahtunut.
Tässä teidän tarinassanne mielenkiintoisin pointti nousee siitä, missä kulkee pettämisen raja? Lasketaanko pettämiseksi rakkauden tunnustaminen toiselle ihmiselle ilman tekoja?
Henkilökohtaisesti olisin itse äärimmäisen loukkaantunut, jos tietäisin naisystäväni tunnustavan rakkauttaan jollekin aivan toiselle ihmiselle, ja vieläpä tekstiviestin avulla.
Toisaalta, en tiedä kauan olette ehtineet olla yhdessä, miten seurustelunne on kulkenut, ja kuinka paljon te keskenänne setvitte asioita tekstiviesteillä --- eli onko tekstarikommunikaatio sinun reviirillesi astumista vai ei?
Minun rakkaani asustaa monen sadan kilometrin päässä. Hän on välillä raivostuttavan mustasukkainen, vaikka ei myönnäkään olevansa.
Ja tässä tilanteessa minä SALLIN sen hänelle.
Onneksi hän on mustasukkainen ajastani, ei ihmisistä. Siinä vaiheessa, kun mustasukkaisuus kohdistuu ihmisiin, on aika harkita samalle paikkakunnalle muuttoa....
Kun asuimme yhdessä, ei tällaista ajankäytön mustasukkaisuutta ollut:-)
Sinun tilanteesi on melkoisen solmussa.
Tyttöystäväsi ei taida osata käsitellä omaa tunne-elämäänsä kovin hyvin, ja toisaalta, jos hän vilpittömästi rakastaa sinua, täytyy hänen kokea koko ihastumisensa/rakastumisensa työkaveriinsa kammottavan ahdistavana ylipäätään.
Se, että sinä sait asian selville, pahensi tilannetta, jos hän ei ollut asian kanssa mitenkään sinut muutenkaan.
Sinä ET ole hänelle merkityksetön. Eiköhän hän olisi jo kävellyt suutuspäissään ovesta ulos, jos näin olisi. Et oikeastaan voi tehdä muuta kuin antaa hänelle aikaa selvittää päänsä ja ajatuksensa.
Tärkeintä on nyt myös SINÄ ja Sinun elämäsi.
Jos sinulla ei ole ystäviä, hanki niitä.
Se, että toisella on vilkas sosiaalinen elämä, ja toisella ei lainkaan sosiaalista elämää, ei takaa kovin herkullisia alkuasetelmia millekään parisuhteelle. Aktiivinen elämä kodin ulkopuolella takaa ainakin monille meistä rauhan kodin seinien sisäpuolella!
Kaksi ihmistä ei voi vietää koko aikaansa symbioottisesti yhdessä kahden seinän sisällä. Poikkeustapauksina tietysti kaksi kovin sisäänpäinkääntynyttä tai kovin ei-sosiaalista ihmistä, jotka ovat toisistaan löytäneet turvallisen sataman.
Muussa tapauksessa kodin ulkopuolelta täytyy löytyä muitakin ihmiskontakteja kuin oma siippa. Raivoaan pitää voida purkaa myös muihin ihmisiin kuin siihen rakkaimpaansa......ja jutella syntyjä syviä.
Tästä tuli sekava viesti!
Onnea matkaan ja toivottavasti asiat onnistuvat!
Ohimenevää mustasukkaisuutta voipi joskus esiintyä itsekullakin, mutta täytyy muistaa asioiden tilannekohtaisuus.
Toisen vilkkaammasta seuraelämästä sellaisenaan ei kannata ihan kamalasti hermostua. Meitä on niin moneen lähtöön, ja jokaisella on erilaiset sosiaaliset tarpeet ja erilaiset oman tilan tarpeet. Jännittäväksi parisuhteen tekeekin se keskinäisen tasapainon löytäminen.
Vuosien seurannan jälkeen kaksi tyypillisintä minun silmiini pistävää ei-toimivaa lesbosuhdetta edustavat itse asiassa ääripäitä:
Toinen parisuhde on tämä kahden yhdessäasuvan ihmisen suhde, jossa olohuone onkin itse asiassa ravintola, jonne mennään joka ikinen ilta, koska kaikki kaveritkin on siellä. Siinä kaljaa lipittäessä ilta toisensa jälkeen syntyy varmasti ongelmia.
Toinen ääripää on sitten tämä absoluuttinen symbioosi, jossa on vain minä ja sinä ja meidän kaikki yhteinen. Jopa ystävät. Eikä mitään ikiomaa, ei omaa harrastusta, ei omaa tilaa -- sen paremmin henkistä kuin fyysistäkään.
Se taika onkin sitten löytää se onnen tasapaino:)
Ja siinä onkin ihan joka ikiselle lepakkopariskunnalle ja heteropariskunnalle se testin paikka. Miten löytää tila, jossa ollaan yhdessä mutta ei aina, ja silti tuo toinen on minun, mutta ei liian tiukasti:)
..että olit mustasukkainen ja pyydä anteeksi.
Ja jotenkin sinun olisi kasvatettava keskinäistä luottamusta häneen. Miettiä miksi tulet mustasukkaiseksi ja jos se johtuu hänestä, niin kertoa hänelle ajatuksesi. Syyttelemättä.
Toivottavasti löydätte ratkaisun puhumalla.
Toisaalta, kun toinen lähtee jonnekin, niin toinenkin voisi etsiä itselleen jotakin kivaa tekemistä. Aika kuluisi rattoisasti, eikä tulisi vaan odoteltua toista himaan.
Kiitokset kaikille kommentoijille.
Hätäni oli suuri, mutta tämä kirjoittelu auttoi saamaan perspektiiviä.
Tilanne on rauhoittumaan päin. Juttelimme eilen, (tai kyllähän se välillä riitelyksi meni) ja sain ehkä sitä mitä halusin: vakuuttelun siitä ettei hän ole pettänyt minua. (tulevaisuudestahan ei kukaan tiedä)
Itse asiassa mielenkiintoinen asia putkahti esille: meillä on aivan eri ystävät, (siis minullakin on ystäviä) ja usein vietämmme aikaa eri tahoilla. Että hänen mielestään minä olen sen aloittanut, hän jatkanut, mutta että se on loppujen lopuksi hyvä asia. Hänen mielestään näin ystäväpiiri ei saa liikaa vaikutetuksi suhteeseemme. (mitä se nyt sitten tarkoittaakaan???) Muuten: hänen ystävänsä ovat heteroita, minun lesboja.
Pakko se on vaan toiseen luottaa ja luotankin, nyt vaan jotenkin tuo mustasukkaisuuskohtaus iski (koska se vuoden takainen juttu oli käsittelemättä).
Siitä tyttöystäväni kertoi, että hän vaan ihastui työkaveriinsa, mutta hän ei halunnut kertoa siitä mitään minulle ettei loukkaisi minua KOSKA "itsensä tuntien, hän tiesi että se menee ohi".
Siinä olemme kyllä erilaisia: nimittäin jos hän pettää minua haluan ehdottomasti tietää: Hän taas sanoi että jos pettäisin häntä, hän ei missään tapauksessa haluaisi tietää!
No, vähän ollaan vielä heikoilla jäillä, mutta emme kumpikaan halua erota, suhteessamme on kuitenkin kaikki aika hyvin.
Toivottavasti pystyn pitämään lupaukseni ja luottaa tyttöystävääni - tämän hänen ihastuksensa häät ovat vajaan 2 viikon päästä. Täytyy "rukoilla" yläkerran ukolta viisautta!