20 vuotta.sitten kun oloni meni aivan sietämättömäksi en voinnut kuin vakuuttaa lääkäreille että vika ei ole päässä vaan mahassa.
sitä taistelua riitti,kunnes en enään päässyt sängystä ylös.
kaikki arvot olivat hyvät paitsi pientä lämpöä mihin määrättiin aina antibiootit ja yskään yskänlääkettä.itse en enään uskonnut lääkäreihin koska sairastin jatkuvasti ja kurkku oli aivan ruvella.
nyt jälkeenpäin olisi pitännyt uskoa itseen koska muut ei uskonneet mua.
20 vuoden aikana meni 32 pulloa yskänlääkettä ja 36 antibioottikuuria.
kun leikkasivat minut kesällä 2007 niin kaikki vaivani katosivat melkeinpäs viikossa,ei yskää,ei kurkkukipua,pahaa oloa,vatsanväänteitä eikä ripuleja mitkä tulivat haponnoususta ja väärästä kierrosta paksussasuolessa myös antibiootit sotkivat ja herkistivät loputkin heikosta mahasta ja suolistosta.
nyt kun olen 37 vuotias ja ekaakertaa terveenä työssä voin alkaa nauttimaan elämästäni oikeallalailla.
leikkasivat palleatyrän ja kiristivät vatsaportin,leikkaus kesti alta 2h ja elämäni muuttui täysin.
olen iloinen ja hauska mies luonteeltani nyt saan kaiken ilon esiin ystävilleni.kaikki kaverini luulivat minun olevan masentunnut ja alakuloinen ennen kun eivät uskonneet sairauttani koska se ei näy päällepäin kovinkaan selvästi.nyt kaverinikin tajuavat mitä tarkoitin silloin sairaana.
tv:mies joka menetti elämästä paljon.
sitä taistelua riitti,kunnes en enään päässyt sängystä ylös.
kaikki arvot olivat hyvät paitsi pientä lämpöä mihin määrättiin aina antibiootit ja yskään yskänlääkettä.itse en enään uskonnut lääkäreihin koska sairastin jatkuvasti ja kurkku oli aivan ruvella.
nyt jälkeenpäin olisi pitännyt uskoa itseen koska muut ei uskonneet mua.
20 vuoden aikana meni 32 pulloa yskänlääkettä ja 36 antibioottikuuria.
kun leikkasivat minut kesällä 2007 niin kaikki vaivani katosivat melkeinpäs viikossa,ei yskää,ei kurkkukipua,pahaa oloa,vatsanväänteitä eikä ripuleja mitkä tulivat haponnoususta ja väärästä kierrosta paksussasuolessa myös antibiootit sotkivat ja herkistivät loputkin heikosta mahasta ja suolistosta.
nyt kun olen 37 vuotias ja ekaakertaa terveenä työssä voin alkaa nauttimaan elämästäni oikeallalailla.
leikkasivat palleatyrän ja kiristivät vatsaportin,leikkaus kesti alta 2h ja elämäni muuttui täysin.
olen iloinen ja hauska mies luonteeltani nyt saan kaiken ilon esiin ystävilleni.kaikki kaverini luulivat minun olevan masentunnut ja alakuloinen ennen kun eivät uskonneet sairauttani koska se ei näy päällepäin kovinkaan selvästi.nyt kaverinikin tajuavat mitä tarkoitin silloin sairaana.
tv:mies joka menetti elämästä paljon.
Vastaukset 14
Vanhimmat
onkin että kaikilla ei ole aivan sietämätöntä oloa ja jos suurin vaiva on hengenahdistus, niin mihinkään leikkaukseen ei pääse.
Uskoisin että ne joilla olo on sietämätön, ne leikataan, mutta ne joilla on ns. "perus-refluksi", jäävät leikkaamatta, syövät lääkkeitä ja elämäntapaohjeilla pärjäävät, ilman leikkaustakin.
Jos olet niitä onnellisia joilla on
vain lieviä oireita, ruokavalion ja
elämäntapojen muutoksen pitäisi
auttaa.
Keskivaikeissa tapauksissa
tilanne on hankalampi eikä valitettavasti
ilman lääkitystä useimmiten selvitä (vaikka kuinka
seurattaisiin kaikki mahdollisia ohjeita
mitä erikoituneilta "voice and swallowing centers" sivuilta löytyy). Näillä henkilöillä
oireiden kanssa eläminen on hankalaa mutta leikkaus on siltikin tiukassa. Lääketieteellisissä
artikkeleissa (alan johtavin ? tutkija Koufman) mainitaan muistaakseni ohimennen että ruokavaliolla pystytään vaikuttamaan huomattavsti vähemmän näissä tapauksissa (silti sitä on noudatettava).
Elämäntaparemontti vaatii tietenkin paljon energiaa ja tahdonvoimaa. Alkukuukaudet tuntuvat täyttyvän refluksiin liittyvistä jutuista. Ja se ruokapäiväkirjan pitäminen sekä muiden elintoimintojen (röyhtäisyt, ilman määrä, erityiset kipukohtaukset ym.) merkkaaminen on melko aikaavievää.
Ajatus siitä että nielemisongelmat ja kivut häviävät tekevät tämän suht helpoksi. Ja onpa jotain konkreettista mitä tehdä taudin suhteen. Olisinpa niitä onnellisia, joilla oireet häviävät kuukaudessa parissa muutosten myötä. Tosin tarvii myöntää että ajoittainen hengenahdistus on hävinnyt lääkityksen aloituksen myötä.
Tsemppiä ja takaisinvirtauksetonta päivää!
oikeastaan kaikki muut vaivat mutta ei hengenahdistus, voisi melkein sanoa että sitä on enemmän tai vähemmän joka päivä, mutta ihmeellistä kyllä ei viikonloppuisin, tai ainakin viikonloppuisin se on hyvin minimaalista. Viikolla myös toisinaan ähkyn olon tunnetta.
Happosalpaajalääkityksellä olen saanut vaivat minimoitua vain tuohon hengenahdistukseen, ennen tätä happosalpaajalääkitystä oli rintakipua, kurkkukipua, vielä pahempaa hengenahdistusta kuin nyt sekä inhoittavaa närästystä, myös vatsakipua, ja mm. kahvinjuonti tuotti aina rintakipua. Nyt pystyn juomaan mm. kahvia.
kauan kärsineenä refluksivaivoista,lopulta pyysin lääkäriltä paniikkilääkityksen,juuri tuon hengenahdistuksen vuoksi.
Eli en tiedä missä lopulta on vika mutta elämäni aina olen saanut pelätä paljon ja kuin olis jääny joku pelkorefleksi päälle.
Tämä on minun tapaus ja muuta diagnoosia ei ole kun lievä refluksi.
Ei kyllä paniikkilääkityskään auttanut ja lopetin lyhyeen senkin,vaikka oireet jatkuu.
Masennusta tämä kyllä tekee ettei jaksa mennä minnekkään kun yskiä pitää ja aina selitellä miksi yskii.
Luullaan että on flunssa,ja muutenkin kun ei voi syödä valkosipulipizzoja saa selitellä kaikkea.
Mutta eteenpäin on "eläväisen mieli",eiköhän se tästä taas!
Tsemppiä!
Sait varmaan ihan väärän lääkkeen paniikkioireisiin.
Et muistais sen lääkkeen nimeä?
se oli Citalopram 20mg josta, 10mg otin aamuisin,mutta siitä tuli niin ihme olo että lopetin.Meni yöunet ja pahoinvointia oli koko ajan.
Tuo ei ole mikään täsmälääke paniikkihäiriötiloihin. Mulle kaupattiin myös yhdessä vaiheessa tuota, tuli vaan huono olo.
ym.kokeiltu ja kun yskin ystävät tarjoaa yskänpastilleja,eivät ymmärrä että en voi syödä sehän vasta yskittääkin.
Ihmeellistä keemeilua myös ollut,ihoa aristaa.
Nyt jatkan nexiumilla vaikka lääkäri viimeksi totes että jos ei auta niin leikkaus edessä.
Pitää elää taämän taudin kanssa ja uskoa että tulee parempia lääkkeitä.
juuri lääkkeet auta jos happavaiva on niin suuri että portti on auki kokoajan.
pienissä happovaivoissa salpaajalääkkeet toimivat hyvinkin.
leikkaus on hyvä vaihtoehto jos se tehdään alan siellä missä pitääkin eli alan parhaiden lääkäreiden tekemänä.
minut leikattiin espoossa jorvissa eikä ole valittamista ollut.
Kerrotko vielä, että miten leikkauksesta toipuminen sujui? Kuinka kauan kesti enne kuin pääsit aloittamaan normaalin syömisen?
sairaslomaa töistä 3 viikkoa.syöminen oli alussa keittoja kolmisenviikkoa mutta söin minä leipääkin siinä ajassa jo pieniä palasia.
siitä se sit lähti kuukauden kuluttua söin jo aika normaalisti ja 5 viikon kohalla ei ollut enään mitään vaikeuksia syödä mitään .
toipuminen oli aika helppoa,pystyin liikkumaan ihan normaalisti mutta nosteluja piti välttää aluksi 2 kk.
kesällä 2007 kun leikkasivat 22.6 päivä niin pyöräilin jo 20.7 ja uimisen aloitin 1.8.
niin pieniä on leikkausarvet että aika nopeesti ne paranee niissä meni 3 viikkoa.
nyt elän ihan normaalia elämää ja voin syödä ja juoda normaalisti ei mitään rajotuksia.
elämänilokin tuli takaisin moninkertaisesti.
Voitko paljastaa sairaalan nimen?
sairaalassa.siellä leikataan paljon mahaleikkauksia.
tuota myös itse meinasin että siellä tehty, siellä on paljon osaavia alan erikoislääkäreitä, kirurgeja, täällä taas ei, jolloin aika korkeaksi kynnykseksi nousee kokenut, osaava vatsakirurgi.
Itse en ole menossa leikkaukseen, vaikka 3cm:n palleatyrä onkin löytynyt mutta jos leikkaukseen joskus päädyn, täytyy hoitaa kirjat Espooseen tai Helsinkiin.