riitelystä

kuuluu mielestäni asiaan, kun kyse on "vain" riitelystä, joka siten sovitaan. Sopiminenkin pitäisi tehdä niin että lapsi sen näkee, hän ottaa tulevaisuudessa mallin siitä mitä te nyt teette. Kun hän itse ajautuu konflikteihin, on pitkälle teidän esimerkistänne kiinni miten hän ne konfliktit hoitaa, pyrkiikö välttelemään koko asiaa vai käykö onglemiin käsiksi suoraan.

Parastahan olisi jos ääntä ei korotettaisi tai mentäisi haukkumisiin tms. jotka lapsi ymmärtää. Noh, kukapa niitä välttää voisi... lapsen on hyvin tärkeää nähdä että negatiivisia tutneita ei pidä piilottaa eikä hävetä, että niitä saa tuulettaa, mutta että sopiminen ja keskustelu jälkeenpäin kuuluu kuvaan.

***

Meilläkin aikalailla tempperamenttista väkeä talossa...että riitoja syntyy.Meillä vanhemmat riitelee ja sopii lasten nähden.Ja mielestämme se on ihan tervettä.Lapsetkin oppineet että riidella voi ja saa kunhan asiat sitten sovitaan myös eikä riita päällä mennä nukkumaan.Ja riidan jälkeen voidaan olla edelleen ystäviä.Ellei vielä parempia....;o)

ainakin riitelisin ja riitelen. Toki en nyt ihan pahimia sanoja käyttäisi. Kuitenkin mun mielestä lapsen pitää nähdä myös tämä puoli elämästä.

Lisäksi aika kaukaa haettua, mutta entäpä jos vanhemmat eivät koskaan ole riidelleet tai sanoneet mitään negatiivita lapsen/lasten kuullen ja sitten esim. eroavat. Mikä shokki se lapselle silloin on... Toki En tarkoita toisten haukkumista ihan hirveillä sanoilla, ei kauheen kivaa kuunneltavaa lapselle.. (ihan nimim.kokemusta on kertoo..)

Mutta ihan lyhyesti myös riitely kuuluu normaali elämään ja mun mielestä niin lapsien kuin aikuistenkin on siihen hyvä tottua. Ja lisäksi opetella riitelemään oikein...asiat riitelevät ja turha toisen haukkuminen jätettävä pois.