Onko tää

ihastumista edelleenkin vai meneekö jo rakastamisen/rakkauden puolelle?
Mikä on aikaraja ihastumiselle, vai onko sellaista?

Ihastuin mieheen viime kevään/kesän aikana aivan auttamattomasti, tunne oli jotain aivan sanoinkuvaamatonta! Hän oli ajatuksissa koko ajan, mistään ei oikein tullut mitään ja olin juuri sellaisen ihastuneen ihmisen perikuva hymy huulilla karehtien.

Loppusyksystä tuntui jotenkin epämääräiseltä, en oikein tiennyt miten suhtautua muuttuneisiin väleihin, kuitenkin ajattelin lämmöllä miestä ja yritin jatkaa entiseen malliin...en edes tiennyt mitä hän ajatteli minusta tai ajatteliko ollenkaan. Kaipasin häntä ja hänen seuraansa kovasti, kerroinkin sen hänelle.

Vuoden alku on vaikuttanut lupaavalta, enää hän ei vaikuta niin etäiseltä ja olen taas melkein keväisillä fiiliksillä. Kuitenkaan kaikki ei enää pyöri niin tuon miehen ympärillä, mutta kuitenkin hän on kovasti mukana ajatuksissa ja tunteissa...luotan häneen enemmän kuin aiemmin ja epävarmuuskin tuntuu taas haipuvan.
Ei tarvitse miettiä mitä olen tai mitä minun pitäisi olla kelvatakseni, voin olla vain juuri oma itseni ja se riittää hänelle :)
3447
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 3

Vanhimmat

jos kuitenkin noin kauan on päässä pyörinyt... onnea vaan sulle =)

Äänestä

Munny?

Äänestä
  • No jos sää oot hää, nii kyllä mää nii mielelläni voisin ollakkii :D

    Äänestä

Kommentoi aloitusta


sunny kirjoitti:

ihastumista edelleenkin vai meneekö jo rakastamisen/rakkauden puolelle?
Mikä on aikaraja ihastumiselle, vai onko sellaista?

Ihastuin mieheen viime kevään/kesän aikana aivan auttamattomasti, tunne oli jotain aivan sanoinkuvaamatonta! Hän oli ajatuksissa koko ajan, mistään ei oikein tullut mitään ja olin juuri sellaisen ihastuneen ihmisen perikuva hymy huulilla karehtien.

Loppusyksystä tuntui jotenkin epämääräiseltä, en oikein tiennyt miten suhtautua muuttuneisiin väleihin, kuitenkin ajattelin lämmöllä miestä ja yritin jatkaa entiseen malliin...en edes tiennyt mitä hän ajatteli minusta tai ajatteliko ollenkaan. Kaipasin häntä ja hänen seuraansa kovasti, kerroinkin sen hänelle.

Vuoden alku on vaikuttanut lupaavalta, enää hän ei vaikuta niin etäiseltä ja olen taas melkein keväisillä fiiliksillä. Kuitenkaan kaikki ei enää pyöri niin tuon miehen ympärillä, mutta kuitenkin hän on kovasti mukana ajatuksissa ja tunteissa...luotan häneen enemmän kuin aiemmin ja epävarmuuskin tuntuu taas haipuvan.
Ei tarvitse miettiä mitä olen tai mitä minun pitäisi olla kelvatakseni, voin olla vain juuri oma itseni ja se riittää hänelle :)

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu